Kitarat: kitarakamat ›

tuskiz: Kuluuhan ne kielet ihan soittamattakin kun venyvät jännityksestä sekä ilmankosteuskin voi aiheuttaa korroosiota.
 
Ei ne kyllä jännityksestä veny. Sähkökitaran kielet on myötörajan alapuolella käytössä ollessaan. Myötöraja on siis se jännitys, josta suurempaan päin mentäessä kappale muutta muotoaan pysyvästi. Kitarankielillä tyypillisesti luokkaa 1000 N/mm^2.

PIM: Vaihtaa vaan koneeseen aina pikkasen paksumpaa rautalankaa niin kyllä ne jossain vaiheessa alkaa kestämään.
 
Pitänee kokeilla tusinakieliä ;D
 
Saattaa olla tapauksessani jopa niinpäin, että paluu kymppisettiin vähentäisi katkeilua. En ole tuota ihmemmin pohtinut, mutta jotenkin on sellainen olo että niitä meni vähemmän.
 
Jospa vain syyttäisi itseään siitä, että on niin laiska kävelemään pitkin otelautaa. Vähintään 2 nauhaa vedetään venyttämällä koko ajan ;D

Juzpe: Ei ne kyllä jännityksestä veny. Sähkökitaran kielet on myötörajan alapuolella käytössä ollessaan. Myötöraja on siis se jännitys, josta suurempaan päin mentäessä kappale muutta muotoaan pysyvästi. Kitarankielillä tyypillisesti luokkaa 1000 N/mm^2.
 
Tuo korroosio on varmaankin todellista, mutta kyllä kielen elastisuus tosiaan säilyy, eihän pianokieliäkään yleensä vaihdeta koskaan.
 
Minun käsittääkseni kitaran kielistä häviää myös pintakimmoisuus kun ne saavat iskuja otenauhoista ja siksi ne alkavat soida vanhemmiten kalvakkaammin.
 
Edelleen viittaan pianonkieliin. Ei niiden sointi ihan hurjasti muutu vaikka hapettumista tapahtuukin.

GiovanniDiRondo: ... Ei niiden sointi ihan hurjasti muutu vaikka hapettumista tapahtuukin.
 
Soittamaton kieli tukkeutuu. Elävästä (ts värähtelevästä) kielestä pintaruoste rapisee pois, mutta pitkään soittamaton tapaa kerätä kaikenlaista soimista sammuttavaa tauhkaa.

BugBadWolf: Soittamaton kieli tukkeutuu. Elävästä (ts värähtelevästä) kielestä pintaruoste rapisee pois, mutta pitkään soittamaton tapaa kerätä kaikenlaista soimista sammuttavaa tauhkaa.
 
Se on muuten varmaan totta.

GiovanniDiRondo: Se on muuten varmaan totta.
 
Selvää kuin basisti viinan loputtua maailmasta ;D
 
Pianolla on kitaroihin verrattuina se etu, että kielisetti on vähän paremmin suojattu kaikenlaiselta ilmassa leijailevalta. Mutta useamman kitaran omistajana olen kantapään kautta huomannut, että vähemmälle soitolle jääneet alkavat tukkeutua ka kerätä mustaa ihan itsekseen. Joskus auttaa raisu rämpyttely, joskus kielten vaihto.

BugBadWolf:
Pianolla on kitaroihin verrattuina se etu, että kielisetti on vähän paremmin suojattu kaikenlaiselta ilmassa leijailevalta. Mutta useamman kitaran omistajana olen kantapään kautta huomannut, että vähemmälle soitolle jääneet alkavat tukkeutua ka kerätä mustaa ihan itsekseen. Joskus auttaa raisu rämpyttely, joskus kielten vaihto.
 
Tai sitten voi valita sellaiset kielet, jotka ei itsekseen paskotu.

PIM: Tai sitten voi valita sellaiset kielet, jotka ei itsekseen paskotu.
 
Taitaa tuo fysiikan lakien kumoaminen olla vielä kielisetille pikkuisen liikaa...
 
Ei sellaisia oikeasti ole.

ÄrGee: Ernestin pallit on muutaman päivän soiton jälkeen aivan kuolleet...
T. tahmatassu
 
D'addariossa on hyvä kesto ja kirkkaampi soundi verrattuna niihin.
 
Mulla juuri päinvastoin. D'adi kuolee het, EB kestää vähän pidempään.
 
Tilasin nyt kokeeksi lootallisen Dean Markleyn Blue Steelejä, kattotaan mimmoisia ne oovat.

BugBadWolf: Taitaa tuo fysiikan lakien kumoaminen olla vielä kielisetille pikkuisen liikaa...
 
Ei sellaisia oikeasti ole.
 
Kyllä on. Ja kemian lakien mukaan kulta ei ihan helposti paskotu.

BugBadWolf: Jospa vain syyttäisi itseään siitä, että on niin laiska kävelemään pitkin otelautaa. Vähintään 2 nauhaa vedetään venyttämällä koko ajan ;D
 
2 nauhaa eli kokosävelaskel? Sehän on ihan basic venytys, ei se kielien päälle käy. Enkä usko, että venyttelyt käy muutenkaan, jos ei nyt koko ajan jotain kahden ja puolen kokosävelen venytyksiä vetele. Itse venyttelen koko ajan reippaasti, eikä kielet katkea koskaan. Samoin soittotatsi on varsin voimallinen, en tosiaankaan hiplaile paitsi tietysti, jos tilanne sitä vaatii. Käytössä on 1 mm plekut. Siksipä väitinkin tuolla, että kielet ei katkea, jos kitara on kunnossa.
 
Soittotekniikan olen itse opetellut, joten tuskin sekään mikään huippu on, vaikka väärällä tekniikalla varmasti voi vaikuttaa asiaan.
 
Ja toisaalta onhan venytys ja liu'uttaminen ihan eri kuuloisia, joten niistä valitaan soundin mukaan, ei sen mukaan, että yritetään säästellä kieliä... ;)

BugBadWolf: Taitaa tuo fysiikan lakien kumoaminen olla vielä kielisetille pikkuisen liikaa...
 
Ei sellaisia oikeasti ole.
 
Mikäs ne kielet paskottaa, jos kitara on laukussa, eikä sillä soiteta?
 
Ps. meikäläisen pianossa on samat kielet olleet ainakin 50 vuotta ja hienosti soivat edelleen...

Laulava Kylätohtori: Mikäs ne kielet paskottaa, jos kitara on laukussa, eikä sillä soiteta?
 
Ps. meikäläisen pianossa on samat kielet olleet ainakin 50 vuotta ja hienosti soivat edelleen...
 
Se että soittaa kitaralla ensin ja jättää käsimähmät siihen pintaan aiheuttamaan korroosiota.
 
Pianovertaukset ja metallin vetolujuudesta puhuminen eivät ihan päde kitarankielien ollessa kyseessä... osin tietysti, koska fysiikan lait koskevat myös niitä.

Laulava Kylätohtori: Mikäs ne kielet paskottaa, jos kitara on laukussa, eikä sillä soiteta?
 
Käsimähmän aiheuttama korroosio ei lopu siinä vaiheessa, kun kitara menee takaisin laukkuun. Vaikka miten yrittäisi pyyhkiä, varsinkin punottuihin kieliin sitä jää väistämättä pieniä määriä, ellei niissä ole likaa hylkivää tai kemiallista rasitusta kestävää pintaa.

Näin se on... jos kieliin jää töhnää, niin yhdessä ilman kosteuden kanssa prosessi jatkuu vielä laukussakin. Kukas vielä kertaisi tämän faktan :)

Arvostan, pojat, sitä, että jaksatte vääntää kunnolla rautalangasta kaltaiselleni vähän hitaammalle ja ei-niin-nokkelalle nämä jutut. Toisto on kertauksen äiti ja kyllähän sitä tyhmäkin ymmärtää, kun tarpeeksi monta kertaa oppi hakataan päähän. :)
 
Taitaa olla riippuvainen soittajan käsihappojen vahvuudesta - kuten joku jo totesikin. Itsellä ilmeisesti varsin laimeaa, koska aika hyvänä nuo kielet pysyy silloin, kun skeba on soittamattoman laukussa. Eihän siellä tosin loputtomasti säily....

BugBadWolf: Ei pienintäkään aikomusta tehdä mitään, jos ei tallapaloista löydy jotain isompaa. Soitto ei muutu palaakaan ennenkuin vanhuus vie voimat ja terä tylsyy. Kyllä minä jaksan niitä kieliä sinne laitella ;D
 
Eli sulta meni pointti ohi. Ehkä se on sit ihan hyvä niin.

Joees: Eli sulta meni pointti ohi. Ehkä se on sit ihan hyvä niin.
 
Halipus siullekkii.

Laulava Kylätohtori:... jos kitara on kunnossa....
 
Jos kyseessä olisi vain yksi kitara, olisi helpompi syyllistää se. Mutta kun uusikin - ihan tehtaan jäljiltä siis - napsuttelee niitä. Tosin vähemmän. Mutta sillä myös soitetaan vähemmän. Ja joput rotiskot katkovat kieliään suhteessa käyttötunteihin.
 
Alan epäilemään että maailmasta tekemäni huomiot ovat saaneet minut happanemaan niin, että metallikin sen huomaa.

ÄrGee: Ernestin pallit on muutaman päivän soiton jälkeen aivan kuolleet...
D'addariossa on hyvä kesto ja kirkkaampi soundi verrattuna niihin.
 
Numb: Mulla juuri päinvastoin. D'adi kuolee het, EB kestää vähän pidempään...
 
Kenties kumpikin on oikeassa. Eli kielillä on saattanut olla aivan erilaiset olosuhteet kestettävänään. Ääritapauksessa metalliplektraa käyttävä, kieliä hirmuisella voimalla runnova, eli kielet pakotetusti usein vaihtava "happokäsi". Vs. todella kevyen tatsin omaava, ei-niin-hapokas soittaja, joka soittaa sormilla ja vaihtaa kielet kerran tai pari vuodessa.
 
Tai sitten ovat olleet aivan eri materiaaleista tehtyjä kieliä tms., mutta kuitenkin siis samanmerkkisiä. Joka tapauksessa, tuo merkki kyllä muistetaan aina mainita. Mutta suhteellisen harvoin kerrotaan tarkemmin, että mikä ko. valmistajan setti tarkkaan ottaen on kyseessä.
 

 

 
Ernie Ball - Electric guitar strings: http://www.ernieball.com/products/electric-guitar-strings
1.) M-Steel
2.) Cobalt
3.) Nickel Wound
4.) RPS-10 Nickel Wound
5.) Classic Pure Nickel
6.) Coated Electric Titanium RPS
7.) Stainless Steel
 
Termit Extra Slinky, Super Slinky jne. viittaavat pelkästään kielisetin paksuuteen. Samalla taustan/tekstin väri vaihtuu. Esim. Extra Slinky (8-38) on aina sinisellä.
 

 
D'Addario - Electric Strings: http://www.daddario.com/DADProductF … y.Page?ActiveID=3768&familyid=3
 
1.) XL ProSteels Round Wound
2.) NYXL
3.) XL Nickel Round Wound
4.) EXP Coated Nickel Round Wound
5.) XL Pure Nickel Round Wound
6.) XL Half Rounds
7.) XL Chromes Flat Wound
 
Soundin kirkkaus ja eri materiaalit/hionnat: http://www.daddario.com/resources/j … oducts/da_prod_ehr330_detail3_1.jpg
 

 

 
D'Addario, SIT, Ernie Ball, Fender, Gibson, Peavey ja moni muukin saa ainakin osan kielistään täältä (tarkempaa tietoa lienee kohtalaisen vaikea saada...): http://www.mapeswire.com/specialtywire.html
 
Lisäksi esim. EVH - joka siis on osa Fenderiä (FMIC) - tarjoaa omia kieliään. Joiden suhteen ei olisi suuren suuri yllätys, jos nekin tulisivat em. tehtaalta. Mutta voihan olla, että tulevatkin muulta. Ovathan plektrat ja pedaalitkin Dunlopin tekemiä.
Tuo sama tehdas muuten valmistaa myös pianonkieliä. Esim. sellaisille merkeille, kuin Kawai, Steinway & Sons ja Yamaha. Eli ihan kohtalaisen hyviä brändejä ovat saaneet haalittua asiakkaikseen.
 

 
Toki osa kielistä on yhä edelleenkin sellaisia, että sellaiset saa käytännössä ainoastaan tietynmerkkisinä. Vaikka materiaali ei eroaisikaan. Poikkeavien paksuuksien suhteen tulee mieleen ohuin Billy Gibbonsin signature-setti (= Dunlop Rev. Willy's Lottery), eli 7-38.
Sen sijaan ne kaksi paksuinta settiä, eli 9-42 ja 10-46 omaavat tismalleen samat tutut vahvuudet, kuin kymmenet muutkin kielisetit useilta eri brändeiltä. Joten niiden kohdalla saattaa kenties olla mahdollista ostaa samat kielet jopa kymmenessä eri pakkauksessa.
 
Vaan mistäpä kuluttajaparka sitä koskaan varmaksi tietää. Ja kyllähän Gibson-miehen täytyy joka tapauksessa ostaa aidot Gibsonit. Sillä eihän kukaan meistä pysty todistamaan, etteivätkö Gibsonin tehtaalla ripottelisi sinne kielien sekaan hieman keijupölyä, Mojoa tms. Mistä johtuen atakki on kermaisen pyöreä ja sustain avoimen kuulas. :-p