Kitarat: kitarakamat ›

Yallup: Se virtuoosi kyllä erottaa Stratot ja Stradivarit heti.
 
Kaikki me varmaan l u u l i m m e niin kymmenen vuotta sitten. Reaalimaailma oli sit toista:
 
http://www.nelonen.fi/ohjelmat/hyva … -haviaa-uusille-viuluille-soinnissa

Funkånaut: tieto siitä, että se viulu on nimenomaan Stradivarius, saa soittajan soittamaan paremmin.
 
Kyllä. Luulisin että kukaan ei ala vetämään tuolla löysällä asenteella, kun kerran pääsee kokeilemaan.
 
Maksaa ne viulistitkin näköjään tonewoodista 10 000 000 €/kg.
http://www.ts.fi/kulttuuri/233073/S … rius+huutokaupattiin+ennatyshintaan
 
Mojoa tuossa ainakin on.

Yallup: Tuskin erottaisin MIM-ääntä MIA CS-kitarasta jossakin konsertissa virtuoosin kourissa.
 
Heh.. Joo tuskin erotat.

Funkånaut: Nå ne onkin ainoita tutkimuksia aiheesta. Voihan siitä tehdä jotakin johtopäätöstä, jos useampi tutkimus antaa samankaltaista tulosta ja erilaisia tuloksia ei tunnu tulevan.
 
Jos tutkitaan väärillä metodeilla, niin tulokset ovat systemaattisesti vääriä, vaikka testi toistettaisiin miljoona kertaa ja jokainen testi antaisi saman tuloksen. Ei se riitä, että toistaa ja saa saman tuloksen, pitää myös olla varma, että tutkitaan oikeaa asiaa oikealla tavalla...

Laulava Kylätohtori: Jos tutkitaan väärillä metodeilla, niin tulokset ovat systemaattisesti vääriä, vaikka testi toistettaisiin miljoona kertaa ja jokainen testi antaisi saman tuloksen. Ei se riitä, että toistaa ja saa saman tuloksen, pitää myös olla varma, että tutkitaan oikeaa asiaa oikealla tavalla...
 
No ei.
 
Ettekös te huomauttanut jo aiemmin, että tiede ei ole eksaktia. Se on vain paras ja/tai tarkin aproksimaatio.
 
Esim. Valon dualismi tai melkein mikä tahansa kvanttimaailman suure sisältää epätarkkuutta tai suoranaisia aukkoja tiedoissa.
 
Silti niillä päästään aina eteenpäin, kehitytään.

FensonGibder: No ei.
 
Ettekös te huomauttanut jo aiemmin, että tiede ei ole eksaktia. Se on vain paras ja/tai tarkin aproksimaatio.
 
Esim. Valon dualismi tai melkein mikä tahansa kvanttimaailman suure sisältää epätarkkuutta tai suoranaisia aukkoja tiedoissa.
 
Silti niillä päästään aina eteenpäin, kehitytään.
 
Jos tutkitaan väärin, on tuloksetkin väärin. Yksinkertaista ja helppoa.

Laulava Kylätohtori: Jos tutkitaan väärin, on tuloksetkin väärin. Yksinkertaista ja helppoa.
 
Ja jos tulos on väärä on tutkittu väärin :)

K.Hill: Monet MIM signaturekitarat ovat mainioita, esim. Chris Rea-strato ja Johnny Hallyday -telecaster.
 
Tuollaista Chris Rea stratoa tuli joskus kokeiltua, mutta aikaa tästä on jo varmaan 15 vuotta. En tiedä oliko se kitara sama, mitä tarkoitat.
 
Itse olen ollut siinä käsityksessä, ettei sitä tehty kovinkaan kauan. Siinä oli hieman tuhdimpi kaula(slide putki tuli myös mukaan) ja itse tykkäsin kyllä todella paljon.
Siinä oli kyllä sellainen kitara, josta näin jälkikäteen voisi sanoa että se olisi pitänyt hommata silloin. Se on ehkäpä paras stratocaster, jota olen koskaan kokeillut. Parempi jopa kuin yksi CS Fender Strato(jollainen minulla oli sitten myöhemmin jonkun aikaa), joka ei tosin sekään huono ollut. Jostain syystä siinä Chris Rea mallissa oli itselle kaikki kohdallaan. Ei vaan tainnut olla rahatilanne silloin sellainen, että olisin sen voinut ostaa :(
Markkoilla silloin pelattiin ja oli halvempi kuin American Standard mallit, mutta itse tykkäsin enemmän. Jyväskylän Musikantissa sitä kokeilin ja silloin testailin sitten muitakin stratoja. Oliko se kyseinen kitara jotenkin todella hyvä yksilö, niin en tiedä koska niitä oli vain se yksi ja muita sellaisia en ole koskaan nähnyt ja kokeillut missään.
Se oli kuitenkin sen liikkeen paras strato, mielestäni, ja siellä oli useita niin USA kuin muitakin Fenderin stratoja. Se ei kuitenkaan ollut ihan kaikein edullisempiakaan, mutta ei sillä niin väliä. Siinä oli tosiaan hinta ja laatusuhde, mielestäni, aivan tajuttoman hyvä.

mpekkanen: Tuollaista Chris Rea stratoa tuli joskus kokeiltua, mutta aikaa tästä on jo varmaan 15 vuotta. En tiedä oliko se kitara sama, mitä tarkoitat.
 
Itse olen ollut siinä käsityksessä, ettei sitä tehty kovinkaan kauan. Siinä oli hieman tuhdimpi kaula(slide putki tuli myös mukaan) ja itse tykkäsin kyllä todella paljon.
Siinä oli kyllä sellainen kitara, josta näin jälkikäteen voisi sanoa että se olisi pitänyt hommata silloin. Se on ehkäpä paras stratocaster, jota olen koskaan kokeillut. Parempi jopa kuin yksi CS Fender Strato(jollainen minulla oli sitten myöhemmin jonkun aikaa), joka ei tosin sekään huono ollut. Jostain syystä siinä Chris Rea mallissa oli itselle kaikki kohdallaan. Ei vaan tainnut olla rahatilanne silloin sellainen, että olisin sen voinut ostaa :(
Markkoilla silloin pelattiin ja oli halvempi kuin American Standard mallit, mutta itse tykkäsin enemmän. Jyväskylän Musikantissa sitä kokeilin ja silloin testailin sitten muitakin stratoja. Oliko se kyseinen kitara jotenkin todella hyvä yksilö, niin en tiedä koska niitä oli vain se yksi ja muita sellaisia en ole koskaan nähnyt ja kokeillut missään.
Se oli kuitenkin sen liikkeen paras strato, mielestäni, ja siellä oli useita niin USA kuin muitakin Fenderin stratoja. Se ei kuitenkaan ollut ihan kaikein edullisempiakaan, mutta ei sillä niin väliä. Siinä oli tosiaan hinta ja laatusuhde, mielestäni, aivan tajuttoman hyvä.
 
Siinä oli hyvät puut. ;)

edenbeast: Ja jos tulos on väärä on tutkittu väärin :)
 
Sehän on selvio että väärin on väärin. Kyllä tämä mexico vs usa pitäisi nyt lähestyä kvanttifysiikan näkökulmasta, koska joillekin less is more ja toisille more is more. Eli hanki molemmat, mexusa..

Laulava Kylätohtori: Siinä oli hyvät puut. ;)
 
Kaikissa USA-fenkuissa ei ole. Muistan esim. pari vuotta stten (F- Musiikin hyllystä) erään AVRI-straton, sitä vanhempaa sarjaa, jonka akustinen sointi oli kovin tukkoinen ja heikko. Toki mulla ei ollut mittalaitteita mukana, että käppyrät olis voineet hyvinkin olla kilpailukykyiset. Hyllyynhän tuo AVRI jäi, ja oli muutaman kuukauden kuluttua alennusmyynnissä joten ehkä kyseessä se oli jonkinlainen maanantai-yksilö tai jotain. Soinniltaan varmasti surkein USA-strato, mitä olen kokeillut.

Laulava Kylätohtori: Siinä oli hyvät puut. ;)
 
Hehe, speksit kertoo että body ois poppelia (poplar).. Tukeeko tääkin nyt tätä kiisteltyä väitettä :-D

Laulava Kylätohtori: Jos tutkitaan väärin, on tuloksetkin väärin. Yksinkertaista ja helppoa.
 
Tuo on hyvinkin yleistä, että alueella jota tutkitaan lähdetään väärälle tielle jo tulosten tulkinassa, puhumattakaan mittauksien suorittamisesta. Viittaan edelleen DIM-säröön, jossa tutkittiin sinaalia, eikä säröä näkynyt vaikka tulos oli ilmiselvä. Ja asialla oli huippututkijoita, uudesta asiasta kun oli kyse. Eihän kukaan voi puhtaasta siniaallosta edes sanoa, tuleeko se trankku- vai putkipäätteestä. Musiikissa se kuuluu/kuului kyllä kun signaali on hyvin moduloitunutta. Toinen asia on otosten/(bodyjen) määrä, joita pitäisi olla tilastollisesti merkittävästi että voidaan lausua jotakin konkreettista.
 
Itse voisin kuvitella tekeväni mittaukset niin, että vakioitu signaali (plektran näppäys) ajetaan vahvistimen läpi mikkiin bodyilla A ja B. Sitten toinen otos vastavaiheistetaan, volat tasataan ja signaalit summataan. Jos edelleen kuuluu ääntä, niissä on ero. Jos sen korva kuulee, kuulee se sen soittaessakin. Samalla puulajilla (A1 ja A2 sekä B1 ja B2) ääni pitäisi olla vaimeampi tai olematon. Onko ääni basso- vai diskanttivoittoista jne. Tämä kertaa X antaa (tai ei anna) tuloksen, jonka mukaan puulaji on merkittävämpi äänen (vahvistimen kautta) muokkaaja kuin saman puulajin eri yksilöt. Käytännössähän kitara itsessään vääristää jännityksessä olevan kielen tuottamaa ääntä, joka lienee aika steriili.
 
Kokeilkaapa muuten piruuttaan tuoda soiva akkarin kieli sähkökitaran mikin lähelle. Kuulostaako enemmän akkarilta, vai vaikkapa stratolta....

Laulava Kylätohtori: Siinä oli hyvät puut. ;)
 
Oikea kitaroiden stradivarius!
 
Ainiin, eihän se stradivariuskaan sit eronnut edukseeen perusfiulusta..

FensonGibder: Kyllä. Luulisin että kukaan ei ala vetämään tuolla löysällä asenteella, kun kerran pääsee kokeilemaan.
 
Maksaa ne viulistitkin näköjään tonewoodista 10 000 000 €/kg.
http://www.ts.fi/kulttuuri/233073/S … rius+huutokaupattiin+ennatyshintaan
 
Mojoa tuossa ainakin on.
 
Säätiöt ja yksityiset keräilijät, tarkoittanet.

erty: Hehe, speksit kertoo että body ois poppelia (poplar).. Tukeeko tääkin nyt tätä kiisteltyä väitettä :-D
 
Soinnin mojostahan tuo ei kerro, mut luultavimmin sustain oli ihan pashaa.

FensonGibder: Soinnin mojostahan tuo ei kerro, mut luultavimmin sustain oli ihan pashaa.
 
Tässähän viitattiin tuohon kokeilemaani MIM Chris Rea stratocasteriin. Siinä kitarassa oli, minusta, sitä "mojoa" enemmän kuin siihen rahaan saa mistään.
 
Sen sustain oli todella hyvä ja kitara oli muutoinkin erinomainen.
 
Tosin, tämäkin on vain oma mielipiteeni ja se perustuu omakohtaiseen kokeiluun eikä mihinkään mutu-tuntumaan.

Esimerkkini hinnat ja mallit ovat T-kaupasta:
 
* Ibanez JEMJR: body mahonkia, eli paras. 444 EUR.
* Ibanez JEM7V: body leppää, eli ihan hyvä. 2 555 EUR.
* Ibanez JEM77: body lehmusta, eli siis huono kitara. 3 166 EUR.
 
* Harley Benton CST-24 BK: body mahonkia, eli paras. 175 EUR.
* Suhr Standard Carve Top CB: body lehmusta, eli siis huono kitara. 4 899 EUR.
 

 
Eli kannattaa siis olla todella, todella tarkkana Tone-puiden kanssa. Sillä 175 EUR kitara voi em. tieteellisen tutkimukseni valossa olla paljon parempi, kuin 4 899 EUR kitara.
Toki voi olla, että tuon Suhrin kohdalla se käytetty lehmus on sensein käsin salaisessa munkkiluostarissa kasvattamaa. Ja vain kaikkein raikkaimmilla vuoristopurojen vesillä kasteltua ja tarkoin harkituilla lisäravinteilla hemmoteltua. Mikä varmastikin hieman tasoittaa soundillisia eroja. Mutta ei kuitenkaan vielä tee ko. Suhrista esimerkiksi Harley Benton CST-24 BK:n veroista instrumenttia.
 

 
Kannattaa tosin muistaa sekin, että vaikka Tone-puu täysin kiistatta - em. tutkimukseeni viitaten - vastaakin karkeasti arvioiden noin 91,5 %:aa umpibodyisen sähkökitaran soundista, niin nämä asiat kuitenkin vaikeuttavat aavistuksen verran vertailua:
* erilaiset mikit
* mikkien sisäinen johdotus (humppareissa 1...6 vaihtoehtoa)
* mikkien välinen kytkentä (sarjassa/rinnan, OOP/HOOP...)
* käytetty vahvistin ja sen asetukset
* särö ja erilaiset efektit
* kenties erilainen akustiikka, kuunteluvoimakkuus, etäisyys jne.
* erilaiset kielet
* eri vire
* kun soitetaan plektralla/ilman samaa/eri biisiä, saattaa se johtaa aavistuksen harhaan
* eri soittajat, kun kuitenkin vertaillaan Tone-puita
* poikkeavat kitaran asetukset + mahdolliset modaukset
* eri ympäristö (areenakeikka, kotisoitto, studio, CD-levy...)
* analysoijan päihtymystila
* testien ajallinen ero, sillä jo muutama vuosi vaikeuttaa vertailua...
* se fakta, ettet ole koskaan livenä nähnyt sitä kitaraa, jonka juuri lyttäsit tai jota juuri ylistit parhaaksi... ;-)

Groke: Kannattaa tosin muistaa sekin, että vaikka Tone-puu täysin kiistatta - em. tutkimukseeni viitaten - vastaakin karkeasti arvioiden noin 91,5 %:aa umpibodyisen sähkökitaran soundista, niin nämä asiat kuitenkin vaikeuttavat aavistuksen verran vertailua:
* erilaiset mikit
* mikkien sisäinen johdotus (humppareissa 1...6 vaihtoehtoa)
* mikkien välinen kytkentä (sarjassa/rinnan, OOP/HOOP...)
* käytetty vahvistin ja sen asetukset
* särö ja erilaiset efektit
* kenties erilainen akustiikka, kuunteluvoimakkuus, etäisyys jne.
* erilaiset kielet
* eri vire
* kun soitetaan plektralla/ilman samaa/eri biisiä, saattaa se johtaa aavistuksen harhaan
* eri soittajat, kun kuitenkin vertaillaan Tone-puita
* poikkeavat kitaran asetukset + mahdolliset modaukset
* eri ympäristö (areenakeikka, kotisoitto, studio, CD-levy...)
* analysoijan päihtymystila
* testien ajallinen ero, sillä jo muutama vuosi vaikeuttaa vertailua...
* se fakta, ettet ole koskaan livenä nähnyt sitä kitaraa, jonka juuri lyttäsit tai jota juuri ylistit parhaaksi... ;-)
 
Paitsi, että näistä ei oikeastaan yksikään asia vaikuta oikeasti kitaran soundiin. Yli 85 % ihmisistä ei tunnistaisi näistä muutoksia sokkona varmaan yhtään. Varsin lohdullinen tieto kamanysväreille, ettei oikeastaan mikään vaikuta soundiin mitenkään. Ihanan helppoa ja vapauttavaa.... ;)

^ tosta listasta unohtui Aikadiletaatio