Kitarat: kitarakamat ›

Yallup: Puista taas voisin kuvitella, että jos akustinen ääni muuttuu, niin kai sähköinenkin, koska kielet vs. body mikkeineen värähtelevät omalla ominaistaajuudella toisistaan erillään. Kieli näppäyksen vuoksi, mikki bodyssä kielen aiheuttaman voiman vuoksi tietyllä viiveellä ja vaimennuksella. Lisäksi vielä näiden yhteinen ominaistaajuus, joka vaikuttaa kumpaankin. Siitä tulee sitten oma erityinen soundi. Kitaran äänihän ei ole pelkkää siniaaltoa, vaan erilaisia kerrannaisia ja modulaatioita perustaajuuden seassa. Hyvin vähäinenkin lisä/muutos tähän aaltokuvioon tulkitaan korvassa helposti, vaikka se ei oskilloskoopissa tai spektrianalysaattorissa näykään.
 
Niimpä niin. Terve tuloa keskusteluun http://deeptruths.com/letters/don-quixote/1.jpg

Mielenkiintoinen seikka on kylläkin, että tieteelisesti ei voi aina sanoa miksi joku kitara soi niin hyvin tai on hyvä. Joskus kitarassa on ns. mojoa ja se ei aina riipu puista, mikeistä, tallasta tai jostain yksittäisestä asiasta.
Itsellä on ollut muutamakin soitin joihin on vaihdettu mikit tai talla oikeasti parempiin ja soundi ei ole aina muuttunut parempaan suuntaan. Joskus jopa huonompaan. Tähän samaan olen törmännyt myös monen muidenkin soittajien soittimissa ja aina ei ole todella kallis mikki, esimerkiksi, takuu paremmasta soundista. Se voi jopa huonontua.
Tosin makuja on monenlaisia. Muutamankin kerran on tullut sellainen tilanne, että kitara on myyty ja siitä on kuitenkin otettu loistavasti soundaavat mikit pois. Sitten kun ne on laitettu johonkin uuten kitaraan(tai käytettyyn), niin joskus on ollut jopa pettymyksiä kun kitara ei olekkaan soundannut enää niin hyvältä vaikka tämä uusi soitin olisi kaikinpuolin muutoin parempi ja laadukkaampi. On ollut tällaisia tilanteita, jossa on näin käynyt ja kitaran puutkin ovat olleet täysin samat. Otelautaa myöten. Tosin puu on aina hieman erilaista, vaikka olisikin esim. Hondurasin mahonkia jne....

Enemmän on kyllä sellaisia tullut eteen, jossa melko edulliseen kitaraan(tai hieman kalliimpaankin) on vaihdettu mikki tai mikit parempiin ja soitin on selkeästi alkanut soimaan paremmin. Sama huonojen tallojen kanssa, virityskoneistojen, satuloiden, sekä monen muunkin osan kanssa.

Mistä tämä mystinen "mojo" sitten kitaroihin tulee ja miksi joissain sitä on ja joissain taas ei ole, niin siihen en osaa vastata. Yleensä kyllä sitä löytyy enemmän sellaisista kitaroista joita on soitettu paljon ja tähän ei välttämättä pelkästään vaikuta vain ja ainoastaan kitaran hinta.
Eli joskus voi todellakin hyvän soittimen löytää melko halvallakin, mutta todennäköisemmin siihen kuitenkin menee hieman enemmän rahaa.

Asettuvatko puut sitten vuosien myötä jotenkin ja niistä tulee hyviä kun niillä tuhansia tunteja soitetaan on asia mikä itseä kiinnostaisi. Tästä on vain todella vaikea oikein löytää mitään tieteellistä.
Soittajilla on useasti vahvoja tunnesiteitä kitaroihinsa, joita he ovat kymmeniä vuosia soittaneet ja myöskin kitarat alkavat soimaan paremmin kun niitä jatkuvasti soittaa ja pitää huolta niistä.
On tietenkin niinkin, ettei yleensä kukaan soita tuhansia tunteja ihan huonoilla soittimilla.

Joissakin kitaroissa on kuitenkin, omasta mielestäni, jotain jota ei pysty selittämään pelkästään hyvillä puilla, mikeillä, metalliosilla tai pelkästään työnlaadulla.
Minusta, mielenkiintoisen tästä tekee se, että se "mojo" on siinä kitarassa tai sitä ei ole. Sitä harvemmin kuitenkaan saa siihen pelkästään yhtä tai kahtakaan osaa vaihtamalla. Nämäkin ovat vain omakohtaisia kokemuksia, niinkuin on muutenkin koko tämä kirjoitus.
Jos tämä asia saataisiin kuitenkin jotenkin selvitettyä, niin silloin olisi jo melkoinen aarre käsillä.

Gabe: Ja sinunko mielestäsi attack ja sustain eivät ole oleellinen osa sähkökitaran sointia? Ohoh, onko toledon pojat mitanneet tätäkin vai mistä moinen käsitys?
 
Mihin sitten viittasit tällä että tohtorin ei tarvitse tulla tänne kehumaan muutosta jota muut eivät kuule?
 
Väitteessäsi on kaksi osaa. Ja ne molemmat ovat tahallista vääristelyä. Niinkuin viimeiset parikymmentä sivua - itseasiassa siitä lähtien kun lopetitte oman argumentoinnin asiassa, on kirjoituksenne koostunut lähinnä tästä ja toisienne selkään taputtelusta (tosin en ymmärrä miksi). Tai sitten lukemisen ymmärtäminen koki mystisen romahduksen vaiheessa, kun eväänne oli syöty.
 
Viittasin siihen että jos tohtori vaihtaa tallan ja on kuulevinaan siinä voimakasta muutosta attackissa, niin me emme sitä voi siitä olla varmoja, koska emme ole kuulemassa.
 
Eri asia on tietenkin jos luotettava hemmo tekisi etu- ja jälkikäteen äänitykset, ja laittaisi ne meille kuultavaksi.
 
Toinen vääristelysi koskee attackin liittymisestä saundiin. Sehän on selvää, että attack on osa saundia, mutta tässä on nyt 40 sivua kirjoitettu e r i aiheesta - oletko huomannut? Kyse on ollut eri kitara osien (lähinnä rungon) k o r v i n kuultavasta vaikutuksesta lankkukitaroiden sähköiseen saundiin.
 
Sulla on kyllä herkät korvat, jos väität pystyväsi takarivistä sanomaan silmät kiinni, et hei, kitaristi vaihtoi s e l v ä s t i 100 grammaa painavampaan teräsblockkiin tossa biisien välillä..

Nyt saa viedä keskustelun kvanttibiologiaan, elektronien ilmestymiseen samaan aikaan pitkien etäisyyksien päässä sekä neutriinojen liikkumiseen ajassa. Mojoa kerrakseen

Monet MIM signaturekitarat ovat mainioita, esim. Chris Rea-strato ja Johnny Hallyday -telecaster.

FensonGibder: Kyse on ollut eri kitara osien (lähinnä rungon) k o r v i n kuultavasta vaikutuksesta lankkukitaroiden sähköiseen saundiin.
 
Sulla on kyllä herkät korvat, jos väität pystyväsi takarivistä sanomaan silmät kiinni, et hei, kitaristi vaihtoi s e l v ä s t i 100 grammaa painavampaan teräsblockkiin tossa biisien välillä..
 
Pitäisi olla jotkin standardoidut korvat jos näin epämääräisillä argumenteilla edetään.
Korvin kuultava ero... kenen korvin?

Lastinen: Nyt saa viedä keskustelun kvanttibiologiaan, elektronien ilmestymiseen samaan aikaan pitkien etäisyyksien päässä sekä neutriinojen liikkumiseen ajassa. Mojoa kerrakseen
 
Mulle mojo on kyllä tarkoittanut jotain ihan muuta kuin yrittää kuulla äänestä jotain 'parempaa' surinaa kuin kaverin kitarassa.
 
Miten arvostat, onko surina paree kuin pörinä?
 
Tieteen haukkuminen taas vaikuttaa ilmeisesti aika monista teistä niin fiksulta, koska sitä löytyy joka sivulta. Dissaaminen ehkä onkin se teidän tyylilajinne?
 
Vaiko onko se muun puuttuessa ainoa vaihtoehto?

FensonGibder: jos tohtori vaihtaa tallan ja on kuulevinaan siinä voimakasta muutosta attackissa, niin me emme sitä voi siitä olla varmoja, koska emme ole kuulemassa. Sulla on kyllä herkät korvat, jos väität pystyväsi takarivistä sanomaan silmät kiinni, et hei, kitaristi vaihtoi s e l v ä s t i 100 grammaa painavampaan teräsblockkiin tossa biisien välillä..
 
Jos et ihan oikeasti huomaa eroa edes teräs ja tinablokkien välillä niin tätä keskustelua lienee ihan turha jatkaa. :D Ei kai kukaan nyt biisien välillä vaihtele blokkeja kitaraan? Mutta jokainen joka on vaihtanut halpis kitaraansa laadukkaan blokin tietää kyllä että eroa ihan oikeasti on.
 
Sehän on selvää, että attack on osa saundia, mutta tässä on nyt 40 sivua kirjoitettu e r i aiheesta - oletko huomannut? Kyse on ollut eri kitara osien (lähinnä rungon) k o r v i n kuultavasta vaikutuksesta lankkukitaroiden sähköiseen saundiin.
 
Ai nyt se on osa soundia? Yritä nyt jo päätää. Aiemmin sanoit muistaakseni jotain sellaista että sustain ja attack eivät siirry sähköiseen soundiin eikä niillä ole merkitystä?
 
Nyt on pakko sanoa että minulle itselleni se sustain ja attack ovat hyvinkin olellinen osa sitä sähkökitaran vahvistettua soundia. Ja tähän mm. se hemmetin runko k o r v i n kuultavasti vaikuttaa. Samoin kaula, talla, blokki jne.
 
FensonGibder: Sustainiin vaikuttaa kaula paljonkin. Vahvistettuun saundiin ei kuitenkaan.
 
FensonGibder: eli värinä siirtyy runkoon, lyhentäen sustainia.
 
FensonGibder: Ei vaikuta sähköiseen saundiin mitenkään, vain sustainiin.
 
FensonGibder: Akustinen sustain muuttui kun runkoa leikattiin, mutta se ei vaikuta vahvistetussa soitossa korvin kuultavasti.
 
sähköiseen signaalin sustainiin on kehitetty ihan omat pedaalit ja räkit. Niillä saa sustainia loputtomasti vaikka majava söisi setin aikana koko rungon.
 
Heitä oskilloskooppi ja spektrianalysaattori nyt menemään ja soita ja kuuntele korvillasi sitä kitaran soundia kokonaisuudessaan. Eihän sitä voi alkaa pilkkomaan osiin ja sanoa että tämä on osa soundia ja tämä ei. Jokainen kitara on ainutlaatuinen kokonaisuus ja osiensa summa. Toiset osat kokonaisuudessa vaikuttavat paljon, toiset vähän. Mutta yhdessä ne tekevät sen yhden kokonaisuuden joka on hyvä tai huono. En jaksa tuhlata enää enempää aikaa tähän, jos olet sitä mieltä että sähkäkitarassa mikään osa ei vaikuta mitenkään soundiin ja kaikki kuulostaa ihan samalta niin ole sitä mieltä minun puolestani. Eipä tuo minun elämääni vaikuta.

Kefiiri:
Korvin kuultava ero... kenen korvin?
 
Korvin kuultava, niin että sen havaitsee kaikki normaalin kuulon omaavat kuulijat. Siis 85% suomalaisista. Näin saavutetaan riittävä konsensus massassa.
 
Eli eron täytyy olla selvä, mitä muuta väliä sillä sitten on, jos ero näkyy vain käppyröistä muttei kukaan kuulolla sitä erota?
 
Jos joukosta löytyy huonokuuloisia, niin häntä ei lasketa. Kirjoitan tämän siksi ettei sinun tarvitse kysyä sitä erikseen.
 
Tuosta lisää kun kerran kiinnostaa:
http://www.terveyskirjasto.fi/terve … rjasto/tk.koti?p_artikkeli=suo00037

Luettuani 47 sivua väittelyä pitäydyn vanhassa kannassani, rungon vaikutus sähkiksen soinnissa on melko pieni. Entisenä Steinberger-basson omistajana tämän aikoinaan totesin, eikä myynti johtunut epätyydyttävästä soundista. Enpä enää muista syytä. Hyvä basso kuitenkin, mutta ergonomia oli hieman haastava.
 
Onko rungon osuus pieni vai olematon? Ilmeisen merkittävä seikka kuitennii.

Niin... jos 85% suomalaisista laitetaan kuuntelemaan kitaroita, niin tuskin siinä erotetaan Les Paulia Telecasterista, saati hienompia nyansseja... kun musaharrastajatkin menevät vipuun Zeppelinin ekan lp:n kohdalla... joten nostan kädet pystyyn: millään ei ole mitään väliä! =D

Gabe:
 
Heitä oskilloskooppi ja spektrianalysaattori nyt menemään ja soita ja kuuntele korvillasi sitä kitaran soundia kokonaisuudessaan.
 
Jos ero olisi selvä niin tätä asiaa ei kinattaisi kymmeniä vuosia eri medioissa. Vai tämä on selvä sinulle, mutta muu ihmiskunta ei vaan osaa..
 
Ihmisen aistit on taas ovat niin epävarmat pikkueroissa, että niihin en luota näin pikkueroissa. Luultavasti kuulisin mitä haluan kuulla. Näethän sinäkin teksteistäni mitä haluat nähdä :)
 
Mittaamalla nämä pienetkin erot voidaan analysoida. Eikä niissä ole löytynyt eroja. Viittaan sivuihin 5-38.

FensonGibder: Väitteessäsi on kaksi osaa. Ja ne molemmat ovat tahallista vääristelyä. Niinkuin viimeiset parikymmentä sivua - itseasiassa siitä lähtien kun lopetitte oman argumentoinnin asiassa, on kirjoituksenne koostunut lähinnä tästä ja toisienne selkään taputtelusta (tosin en ymmärrä miksi). Tai sitten lukemisen ymmärtäminen koki mystisen romahduksen vaiheessa, kun eväänne oli syöty.
 
Viittasin siihen että jos tohtori vaihtaa tallan ja on kuulevinaan siinä voimakasta muutosta attackissa, niin me emme sitä voi siitä olla varmoja, koska emme ole kuulemassa.
 
Eri asia on tietenkin jos luotettava hemmo tekisi etu- ja jälkikäteen äänitykset, ja laittaisi ne meille kuultavaksi.
 
Toinen vääristelysi koskee attackin liittymisestä saundiin. Sehän on selvää, että attack on osa saundia, mutta tässä on nyt 40 sivua kirjoitettu e r i aiheesta - oletko huomannut? Kyse on ollut eri kitara osien (lähinnä rungon) k o r v i n kuultavasta vaikutuksesta lankkukitaroiden sähköiseen saundiin.
 
Sulla on kyllä herkät korvat, jos väität pystyväsi takarivistä sanomaan silmät kiinni, et hei, kitaristi vaihtoi s e l v ä s t i 100 grammaa painavampaan teräsblockkiin tossa biisien välillä..
 
Sinähän se tässä vääristelet. Sanoin, että soundissa on huikea ero. Samoin epäilin, että attackissakin olisi jotain eroa, koska siltä se ihan vaikutti. En missään kohtaan väittänyt, että kuulen suuren eron attackissa ja se on jumalan totuus.
 
Muutenkin täällä kannattaisi ehkä vähän vähemmän julistaa niitä absoluuttisia totuuksia ja ihan vaan keskustella omista subjektiivisista kokemuksista. Samoin se päteminen ja hirvittävä tarve olla oikeassa kannattaisi myös toteuttaa ihan jossain muualla. Tämä Mnet nyt on tarkoitettu lähinnä siihen, että täällä saa keskustella siitä, mitä kuvittelee itse kuulevansa. Tämä tuskin on tarkoitettu viralliseksi tieteelliseksi alustaksi lopullisen totuuden julistamiseen.
 
Kyllä minä omaksi ilokseni jotain nauheottelin, mutta en tosiaankaan laita niitä tänne, koska ei ole tarvetta todistella mitään. Kuten huomasit, esitin lähinnä kysymyksiä kuin julistin lopullisen tieteellisen totuuden attackista ja talloista.
 
Joka tapauksessa soundi - siis se möly, joka kaapista kuuluu - on selkeästi erilaista kahdella eri tallalla. Kompura mulla on ollut (attack-säädöllä), mutta en tykännyt siitä, vaan parempi ilman, joten kompura ei ole tässä kohtaa vaihtoehto.
 
Jos se on tosiaan edellytys, että 85 % ihmisistä pystyy sanomaan muutokset sokkona, niin sehän todella tarkoittaa, että puilla ei ole väliä. Tosin se tarkoittaa myös, ettei kitaralla tai mikrofonillakaan ole väliä. Eikä vahvistimellakaan. Olisit heti sanonut, että eron pitää olla suorastaan mykistävän radikaali, ennen kuin se voidaan laskea "merkittäväksi eroksi". Paitsi, mähän sanoin jo heti alussa, että vituiksi menee, koska "merkittävä ero" on määrittelemättä. Jos se olisi heti määritelty niin kuin tieteellisessä tutkimuksessa pitääkin, koko tämä idioottimainen jankutus olisi jäänyt väliin.
 
Suurin osa ihmisistä ei todellakaan erota, vaikka vaihtaisi kesken keikan biisien välissä vahvarin toiseen, kunhan särön määrä ei muutu puhtaasta higainiin. Samoin kukaan ei huomaa, vaikka vaihtaisit kitaran lespasta teleen tai miten vaan.
 
Mutta tosiaan. Sinun määritelmälläsi ei käytännössä millään ole vaikutusta soundiin. Itse taas hain vähän sen tyylistä, että jos tarkkakorvainen kitaristi kuuntelee kahta nauhoitusta peräkkäin, niin hän pystyy erottamaan, onko niissä näytteissä eroja.

Laulava Kylätohtori: En missään kohtaan väittänyt, että kuulen suuren eron
 
No kiva jos saundi muuttui maukkaammaksi. Siitähän tässä harrastuksessa loppupeleissä haetaan.
 
Nyt kun kaikki on sanonut tähän sähköiseen saundiin liittyen sen oman pihvinsä, niin voitaisiin lopetella? Mitäs sanotte?

FensonGibder: Nyt kun kaikki on sanonut tähän sähköiseen saundiin liittyen sen oman pihvinsä, niin voitaisiin lopetella? Mitäs sanotte?
 
Jätettäiskö nyt kuitenkin porukalle vielä mahdollisuus keskustella itse otsikon aiheesta :)

FensonGibder: No kiva jos saundi muuttui maukkaammaksi. Siitähän tässä harrastuksessa loppupeleissä haetaan.
 
Nyt kun kaikki on sanonut tähän sähköiseen saundiin liittyen sen oman pihvinsä, niin voitaisiin lopetella? Mitäs sanotte?
 
No kun ei se oikein muuttunut. Mä luulen, että mä pistän sen alkuperäisen "huonon" paikalleen ja soittelen sillä.
 
Ehkä se olisi tosiaan viisainta sulkeä tämä luku tältä erää. Toisaalta voitaisiin yrittää keskustella ihan vaan niiden omien subjektiivisten kokemusten pohjalta ilman tarvetta yrittää todistaa mitään lopullisia totuuksia. Uskon, että se olisi paljon hedelmällisempää...

Kefiiri: Jätettäiskö nyt kuitenkin porukalle vielä mahdollisuus keskustella itse otsikon aiheesta :)
 
Niinhän mä tuossa lainauksessa sanoin.. Ei kannata kaikessa sanoa vastaan ihan automatic.

FensonGibder: Niinhän mä tuossa lainauksessa sanoin.. Ei kannata kaikessa sanoa vastaan ihan automatic.
 
Joo huomasin itsekin että jäi automaattiohjaus päälle... selkeästi omalta osaltani aika lopettaa :D

Sen verran sotkeudun tähän tiedeasiaan, että esim DIM (TIM) säröä transistorivahvistimessa ei kyetty mittaamaan ennen kuin Otala hoksasi syöttää signaalin kanttiaaltoon, jolloin se oli näkyvissä. Kysehän oli siitä, että jostakin syystä putkivahvistimen ääni kuulosti puhtaammalta kuin särötön ja puhdas trankku. Siis DIM särön tapauksessa korva kuulee, mutta signaalissa ei suoraan näy edes huippuvehkeillä. Näinpä myös kitarapuita ei ehkä voi mitata suoraan signaalista, joten nuo yliopistomittaukset lienevät harrastelijatasoa.
 
Olisi muutenkin hassua ajatella, että joku tutkimus mistä vaan antaisi kerralla absoluuttisen totuuden, kun lähes kaikki tietämys muuttuu koko ajan. Eihän varmuudella tiedetä edes sitä, miksi Stradivarius soi niin hyvin, vaikka tottavie on tutkittu kaikki puut, lakat jne eikä tiedetä miten voitaisiin tehdä niitä lisää.
 
Siitä on kuitenkin runsaasti kokemusperäisiä havaintoja, että Straton kohdalla saarni soi eri tavalla kuin leppä tai lehmus, eikä sitä ole kieltäminen vaikka itse ei sitä havaitsisikaan tai tuntuisi lankkukitarassa oudolta asialta. En minäkään tunnistaisi soitetaanko Stadivariusta vai jotakin Yamahaa. Tuskin erottaisin MIM-ääntä MIA CS-kitarasta jossakin konsertissa virtuoosin kourissa. Se virtuoosi kyllä erottaa Stratot ja Stradivarit heti.

Yallup: Sen verran sotkeudun tähän tiedeasiaan, että esim DIM (TIM) säröä transistorivahvistimessa ei kyetty mittaamaan ennen kuin Otala hoksasi syöttää signaalin kanttiaaltoon, jolloin se oli näkyvissä. Kysehän oli siitä, että jostakin syystä putkivahvistimen ääni kuulosti puhtaammalta kuin särötön ja puhdas trankku. Siis DIM särön tapauksessa korva kuulee, mutta signaalissa ei suoraan näy edes huippuvehkeillä. Näinpä myös kitarapuita ei ehkä voi mitata suoraan signaalista, joten nuo yliopistomittaukset lienevät harrastelijatasoa.
 
Nå ne onkin ainoita tutkimuksia aiheesta. Voihan siitä tehdä jotakin johtopäätöstä, jos useampi tutkimus antaa samankaltaista tulosta ja erilaisia tuloksia ei tunnu tulevan.
 
Olisi muutenkin hassua ajatella, että joku tutkimus mistä vaan antaisi kerralla absoluuttisen totuuden, kun lähes kaikki tietämys muuttuu koko ajan. Eihän varmuudella tiedetä edes sitä, miksi Stradivarius soi niin hyvin, vaikka tottavie on tutkittu kaikki puut, lakat jne eikä tiedetä miten voitaisiin tehdä niitä lisää.
 
Monta kertaahan on sokkotesteissä osoitettu, että Stradi ei edes ole paras viulu tällä hetkellä soitannallisesti tai soundillisesti.
 
http://www.popsci.com/scitech/artic … n-beats-stradivarius-listening-test
http://news.sciencemag.org/brain-be … sh-legendary-violins-modern-fiddles
 
Se virtuoosi kyllä erottaa Stratot ja Stradivarit heti.
 
No kun ei erota. Mutta toisaalta, se voi antaa soittajalle jotakin oikeanlaista tunnetta, kun soittaa juuri Stradivariuksella, vaikkei se sokkotesteissä voitakaan millään tavalla uudempia huippuviuluja. Että tieto siitä, että se viulu on nimenomaan Stradivarius, saa soittajan soittamaan paremmin.