Kitarat: kitarakamat ›

PIM: Säähän puhut kun mun eksä ;) Mitäs jos tulkitsisit sen ihan niin kuin on kirjoitettu yrittämättä löytää mitään salattuja merkityksiä?
 
Tuo viitattu merkitys ei ole erityisen salattu ja minusta asian voi ihan hyvin ottaa esille jos se askarruttaa. Kyllä asioista voi puhua myös suoraan ilman kauttarantain vihjailuja.
 
Vai että puhun kuin exäsi........ hmmmmm..... onko sulla vielä sen puhelinnumeroa? varmaan viihtyisin sen kanssa ;-D

Juzpe: Paska soittaja ei huomaa eroa edes vahvistimissa.
 
Tämä on suoraa puhetta :-D. On tärkeää, että tämäkinasia sanotaan ihan ääneen eikä vain vihjailla.

hallu: Tämä on suoraa puhetta :-D. On tärkeää, että tämäkinasia sanotaan ihan ääneen eikä vain vihjailla.
 
Hyssyttely, sukiminen ja konsensus ei oo mun juttuja. Hirveen vaikee on arvioida ihmisten kompetenssia näiden asioiden suhteen, jos ei löydy esim soittonäytettä mistään. Joskus aikoinaan kirjoittelin asiasta siihen tyyliin, että paska on paskaa '59 Les Paulilla ja Dumblella soitettunakin.

Eikä siitä kyllä pääse mihinkään, että useat maailman parhaimmista levyistä on soitettu purkkiin paskoilla kamoilla. Ja useat paskimmista levyistä puolestaan parhailla kamoilla.
 
Jokainen kitara soi eri tavalla (summa summarum) ja kyllä mä ainakin sopeutan soiton sen kitaran ja muiden kamojen mukaan eikä päinvastoin. Se, miten tämä kommentti nyt liittyy mitenkään puiden merkitykseen kitarassa on itsellenikin vielä mysteeri.

hallu: Tämä on jo toinen kommentti missä viitataan siihen, että taitava soittaja huomaa eroja puissa. Esitin silloinkin saman kysymyksen saamatta vastausta. Eli pitääkö tämä tulkita niin, että jos en kuule eroja puissa, niin olen huono soittaja?
 
Mitä taas tulee kustomkitaroihin ja niiden laatuu, niin olen edelleen sitä mieltä että on vähän yksiulotteista pitää soitinrakentajaa pelkkänä puukauppiaana. Kyllä minä itse näkisen että se kitaran rakennustaito on se mitä hän myy. Kustom kitaroiden omistajat ovat varmasti tyytyväisiä soittimiinsa siksi, että ne ovat hyviä soittimia. Kyllä minunmielestä laadukas käsityö ja huolellinen viimeistely ja joissakin tapauksessa jopa sellaiset rakenteelliset ratkaisut, joita ei sarjatuotannossa tapaa, ovat arvo sinänsä. Ei siihen tarvitse hakea lisäarvoa jostakin puusta.
 
Nyt siis muuten ottamatta mitenkään kantaa tähän käsiteltävään aiheeseen. Minäkin luulin koko ikäni, että puiden soundeilla on valtavia eroja kun kuuntelin aina vahvistamatonta akustista soundia, mutta kun aloin tutkia sähköistä soundia, niin tajusin että tämäkin keskustelu on täysin perusteltu.
 
1.) Sinun soittoasi en ole kuullut, enkä tiedä soittotaidoistasi. Kuitenkin jos kaupassa et huomaa minkäänlaisia eroja kahdessa samanlaisessa Les Paulissa, stratossa tai missään muussakaan, niin ihmettelen kyllä. Ei niiden erot ole varmaan soundillisesti tai soittotatsiltaan aivan älyttömän paljoa erilaiset, mutta yleensä jokainen kyllä osaa kahdesta tai useammasta samanlaisesta löytää mieleisen. Puu on kuitenkin elävä materiaali ja kahta täysin samanlaista kalikkaa/kitaraa ei ole. Ihmetteln kyllä jos olet piteempään soittanut, etkä huomaa mitään eroja.
 
2.) Ilman muuta soitinrakentaja tekee ensisijaiseti soittimen. En ole muuta väittänytkään. Ei siis kauppaa puuta vain tekee soittimen jonka hinta muodostuu kaikesta siitä tiedosta ja taidosta, jotta soittimesta tulee hyvä. Puun hinta ei ole custom soittimissa kuin pieni osa kokonaisuutta.
En ole tällaista yksiulotteista näkemystä täällä kirjoittanut, jossa soitinrakentajat vaan möisivät puita tai ovat jotain puukauppiaita????
 
3.) Tuossa jo kerroin yhdestä telestä, jonka omistin joku aika sitten. Sitä ei saanut kunnolla vireeseen kun body tykkäsi soida jossain muussa kuin oikeassa vireessä paremmin. Tämä kuului myös sähköisestikkin.
Kun olen soittanut aika paljon erilaisilla avoimilla vireillä ja soitan myös lap steel kitaraa ja slidella, niin olen huomannut että jokainen kitara soi jossain vireessä paremmin kuin jossain toisessa. Siitäkin huolimatta, että se on alkujaan tehty ihan normaalivirettä ja soittoa varten. Se voi siltikin soida paremmin avoimessa G-vireessä tai vaikka C6 vireessä ja nyt en tarkoita mitään intonaatiota. Vaan koko kitaran toimivuutta jossain tietyssä vireessä.
 
Valtavaksi en ole koskaan väittänyt puiden eroja, jos puhutaan soitinrakennukseen tarkoitetuista puista ja verrataan saman hintaluokan soittimia keskenään. Myöskään vaikka liikkeessä olevat samaa mallia olevissa kitaroissa ei ole mitään tajutonta eroa.
Enemmän on eroa sillä miten ja kuka soittaa sillä kitaralla, olipa se mikä kitara tahansa. Sekin on paljon tärkeämpää kuin kitaran puulaji, että se on muutoin hyvin tehty ja laadukkaista osista.

Kaikki soitinrakentajat ja hyvät muusikot tietävät, että soitinpuilla on eroja. Muuta väittävät ovat väärässä tai eivät kuule tai osaa kuulla eroja.
 
Esimerkkinä Telecaster, tuo kaikkien lankkuskebojen isoisä ja äiti. Omat kokemukseni muutamista omistamistani:
 
- Japanin 62 Custom, lehmusbody. Ei soinut akustisesti hyvin eikä ollut sustainia. Tumppu ja kolkko soundi, kirkkaammat mikitkään eivät auttaneet. Muuten hyvä. Sai lähteä.
- Mexicon 50's Classic, saarnibody. Rouhea twangisoundi, sustainia ja heleää yläpäätä riittämiin, mutta botne vaisu. Ei resonoi hyvin, johtunee paksusta muovilakasta.
- Telecaster 1969, saarnibody. Koko skaalalla tosi resonoiva ja myös rouheaa botnea, hieno sustain. Erityisen nätti yläpää! Paras.
- Palatele "Broadcaster", MJT:n relikoitu suosaarnibody yhdestä palasta. Vintagetelen twangi, hieman nenäkäs eikä niin botnekas. Tiukka yläpää, keskinkertainen sustain.
- Tele Custom 1976, saarnibody. Heleä, irtonainen ja twangikäs soundi, aivan super-sustain. Painavaa 70-luvun saarnia, Keef-soundia.
- Palatele 62 Custom, leppäbody. Lämmin, mutta kirkas soundi, keskivertosustain. Soi kovalla volalla hienosti, siis resonoi hyvin.
- Squier Classic Vibe 50, mäntybody. Yllättävän lähellä saarnia soundiltaan, ei kuitenkaan sustainia eikä resonointia tarpeeksi. Sai lähteä sekin.
 
Kaikki siis kuulostavat Telecasterilta, mutta sävyeroja on paljonkin. Myös sustainissa huomattavia eroja. Kaikissa vaahterakaula ja perus-teleraudat ja -mikitykset. Ja kaulahan vaikuttaa soundiin paljon myös.

Freewheeler: Kaikki soitinrakentajat ja hyvät muusikot tietävät, että soitinpuilla on eroja. Muuta väittävät ovat väärässä. Piste.
 
Esimerkkinä Telecaster, tuo kaikkien lankkuskebojen isoisä ja äiti. Omat kokemukseni muutamista omistamistani:
 
- Japanin Tele Custom, lehmusbody. Ei soinut akustisesti hyvin eikä ollut sustainia. Tumppu ja kolkko soundi, kirkkaammat mikitkään eivät auttaneet. Muuten hyvä. Sai lähteä.
- Mexicon 50's Classic, saarnibody. Rouhea twangisoundi, sustainia ja heleää yläpäätä riittämiin, mutta botne vaisu. Ei resonoi hyvin, johtunee paksusta muovilakasta.
- Telecaster 1969, saarnibody. Koko skaalalla tosi resonoiva ja myös rouheaa botnea, hieno sustain. Erityisen nätti yläpää! Paras.
- Palatele "Broadcaster", MJT:n relikoitu suosaarnibody yhdestä palasta. Vintagetelen twangi, hieman nenäkäs eikä niin botnekas. Tiukka yläpää, keskinkertainen sustain.
- Tele Custom 1976, saarnibody. Heleä, irtonainen ja twangikäs soundi, aivan super-sustain. Painavaa 70-luvun saarnia, Keef-soundia.
- Palatele 62 Custom, leppäbody. Lämmin, mutta kirkas soundi keskivertosustain. Soi kovalla volalla hienosti, siis resonoi hyvin.
- Squier Classic Vibe 50, mäntybody. Yllättävän lähellä saarnia soundiltaan, ei kuitenkaan sustainia eikä resonointia tarpeeksi. Sai lähteä sekin.
 
Kaikki siis kuulostavat Telecasterilta, mutta sävyeroja on paljonkin. Myös sustainissa huomattavia eroja. Kaikissa vaahterakaula ja perus-teleraudat ja -mikitykset. Ja kaulahan vaikuttaa soundiin paljon myös.
 
Korreloiko kaulan paksuus resonoinnin ja soundin kanssa?

Puut eivät vaikuta kitaran saundiin. Piste.
 
Näinkö täällä argumentoidaan? Onneksi olkoon.

Laulava Kylätohtori: Korreloiko kaulan paksuus resonoinnin ja soundin kanssa?
 
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta kyllä nuo ominaissoundijutut tulevat rungosta. Kaula lisää tai vähentää kokonaisuuden summaa. Paksut kaulat soivat mielestäni paremmin.

Freewheeler: Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta kyllä nuo ominaissoundijutut tulevat rungosta. Kaula lisää tai vähentää kokonaisuuden summaa. Paksut kaulat soivat mielestäni paremmin.
 
Tämmöistä on puhuttu ennenkin ja se, mikä mielenkiintoisinta, niin omien kitaroiden kohdalla on ollut hyvin pitkälti näin. Paksukaulaiset ovat soineet parhaiten...
 
e. aina puhutaan, että kompensoidaan sitä ja tätä mikkien korkeudella. Minsuta mikeillä on korkeudessa se sweet spot, missä soundi on paras, eikä niitä voi sitä ruuvailla soundin kärsimättä...

Freewheeler: Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta kyllä nuo ominaissoundijutut tulevat rungosta. Kaula lisää tai vähentää kokonaisuuden summaa. Paksut kaulat soivat mielestäni paremmin.
 
No eikös se nyt ole jo käsitelty ja todistettu useaan otteeseen että jos puilla on mitään merkitystä, suurin osa siitä tulee kaulasta?
 
Kai sitä on pakko web-kamera hankkia ja saada aikaiseksi jonkinlainen soittonäyte kun ilman sitä provoon osaamattomuudesta puuttuminen näyttäisi vaan ruikutukselta.

Freewheeler: Kaikki soitinrakentajat ja hyvät muusikot tietävät, että soitinpuilla on eroja. Muuta väittävät ovat väärässä tai eivät kuule tai osaa kuulla eroja.
 
Esimerkkinä Telecaster, tuo kaikkien lankkuskebojen isoisä ja äiti. Omat kokemukseni muutamista omistamistani:
 
- Japanin 62 Custom, lehmusbody. Ei soinut akustisesti hyvin eikä ollut sustainia. Tumppu ja kolkko soundi, kirkkaammat mikitkään eivät auttaneet. Muuten hyvä. Sai lähteä.
- Mexicon 50's Classic, saarnibody. Rouhea twangisoundi, sustainia ja heleää yläpäätä riittämiin, mutta botne vaisu. Ei resonoi hyvin, johtunee paksusta muovilakasta.
- Telecaster 1969, saarnibody. Koko skaalalla tosi resonoiva ja myös rouheaa botnea, hieno sustain. Erityisen nätti yläpää! Paras.
- Palatele "Broadcaster", MJT:n relikoitu suosaarnibody yhdestä palasta. Vintagetelen twangi, hieman nenäkäs eikä niin botnekas. Tiukka yläpää, keskinkertainen sustain.
- Tele Custom 1976, saarnibody. Heleä, irtonainen ja twangikäs soundi, aivan super-sustain. Painavaa 70-luvun saarnia, Keef-soundia.
- Palatele 62 Custom, leppäbody. Lämmin, mutta kirkas soundi, keskivertosustain. Soi kovalla volalla hienosti, siis resonoi hyvin.
- Squier Classic Vibe 50, mäntybody. Yllättävän lähellä saarnia soundiltaan, ei kuitenkaan sustainia eikä resonointia tarpeeksi. Sai lähteä sekin.
 
Kaikki siis kuulostavat Telecasterilta, mutta sävyeroja on paljonkin. Myös sustainissa huomattavia eroja. Kaikissa vaahterakaula ja perus-teleraudat ja -mikitykset. Ja kaulahan vaikuttaa soundiin paljon myös.
 
Tää ois iha ok väite jos noi kaikki kitarat ois varustettu samoilla mikeillä ja niistä tehty soittonäytteet yhden vahvarin läpi. Sitte niitä vois vertailla ees vähän suuntaa-antavasti, nyt tää jää täysin subjektiiviseks mielipiteeks jolla on vähän arvoa muille. Omat kokeilut kahdella täysin eri puista tehdyllä kitaralla, mutta samalla mikillä saavutti johtopäätöksen että ne kuulosti niin samalta etten itsekkään sokkotestissä erottaisi kumpi on kumpi.

Entropia666: Omat kokeilut kahdella täysin eri puista tehdyllä kitaralla, mutta samalla mikillä saavutti johtopäätöksen että ne kuulosti niin samalta etten itsekkään sokkotestissä erottaisi kumpi on kumpi.
 
Itsellä taas on kaksi stratoa samoilla mikeillä kuulostanut selvästi erilaiselta, joten ei se soundi pelkästään mikeistäkään tule. Eri puuta olivat myös, mutta sitä en osaa sanoa, kuinka paljon puut siihen eroon vaikuttivat...

Rölösormiset alavireillä jotain epämusiikkia lätkälapaisilla suunnikkailla soittavat mustakynnet voi soittaa vaikka kuttaperkasta valmistetuilla kitaroilla kuullostaen ihan yhtä paskalta, kun vaan mikit on hyvät!

Entropia666: Tää ois iha ok väite ...
 
Se, että sulla on korvat pesemättä tai muuten puuroo korvissa ei tarkota sitä että kaikilla muillakin olis. Soundinäytteet oli soitettu monotonisesti ja melko rölötatsilla, mallintavalla kioskilla ja sellasella middlepönttösoundilla ettei nyansseista oo mahdollisuuttakaan saada mitään selvää.

J.Hollström: Rölösormiset alavireillä jotain epämusiikkia lätkälapaisilla suunnikkailla soittavat mustakynnet voi soittaa vaikka kuttaperkasta valmistetuilla kitaroilla kuullostaen ihan yhtä paskalta, kun vaan mikit on hyvät!
 
Ja wanhukset sitten muiden MAMien kanssa hiplaa niitä perinnevehkeitä reeniksellä kerran kuussa kun vaimo päästää. Keikoista on turha haaveilla kun hallitukselta ei tule lupaa kuitenkaan, ja ei kyllä kukaa bookkaiskaan. Paitsi ehkä firman pikkujouluihin. Geneerisestä toimistotyöstä saadut fyrkat uppoo vintagespeksattuihin vehkeisiin joilla kelpaa sit jankata haparoivalla otteella samaa blueskiertoo mitä on menty jo vuosikymmeniä. Psykoakustiikka on vahvana, koskaan ei kuulosta hyvältä. Fyrkkaa palaa vielä enemmän, vaikka todellisuudessa soundiongelma on siinä että lopetti kitaran treenaamisen koska se oli lapsellista ja piti keskittyä muihin aikuisten juttuihin, kuten esim. töihin ja verojen maksuun.

Juzpe: Se, että sulla on korvat pesemättä tai muuten puuroo korvissa ei tarkota sitä että kaikilla muillakin olis. Soundinäytteet oli soitettu monotonisesti ja melko rölötatsilla, mallintavalla kioskilla ja sellasella middlepönttösoundilla ettei nyansseista oo mahdollisuuttakaan saada mitään selvää.
 
Tai sit halutaan vaan uskoo asiaan mihin on uskottu aina ennenkin, koska muuten koko kamapuljaamiselta häviää pohja.

Entropia666: Tai sit halutaan vaan uskoo asiaan mihin on uskottu aina ennenkin, koska muuten koko kamapuljaamiselta häviää pohja.
 
En ottanu kantaa kamapuljauksen pohjiin millään tavalla, vaan noihin sun soundinäytteisiin. Mä osaan kamapuljata ilman teinirässijumalan neuvojakin.

Juzpe: Mä osaan kamapuljata ilman teinirässijumalan neuvojakin.
 
:-------------D
 
Ikäkortti heitetty, argumentti hävitty. Meikähä on lähempänä kolmeekymppiä ku teini-ikää. Jumalastatuksesta osuit kyllä oikeaan.

Entropia666: :-------------D
 
Ikäkortti heitetty, argumentti hävitty. Meikähä on lähempänä kolmeekymppiä ku teini-ikää. Jumalastatuksesta osuit kyllä oikeaan.
 
Kyllä mä tiedän minkä ikänen sä oot. Arvio olikin tehty käytöksen, kirjallisen ja musiikillisen ulosannin ja avaraktseisuuden perusteella.