Kitarat: kitarakamat ›

Tämä ketju on täynnä aivan uskomattomia juttuja. Totta puhuen, ne on suurimmalta osin mulla vain urbaanilegendaa. Itse en ole törmännyt ikinä oikeasti todella huonoon palveluun tai suoranaiseen vittuiluun musaliikkeen myyjiltä. Olen aina saanut asiallista palvelua. Saan nyt, ja muistan että sain myös silloin 13-kesäisenä. Kuinka yleistä tämä pään aukominen oikeastaan on?
 
Taitaa olla melko marginaalista.. Osassa caseja paistaa läpi, että kun on jollain tavalla "nahkarotsi auki että bändipaita näkyy" vähän haastettu sitä myyjää, onkin paluu maanpinnalle ollut karu.. "Nyyh, sehän pisti kuittia takasin" ja sitten onkin täällä suruisa tilitys luettavissa. Tosin ei välttämättä ole sentään ihan kaikkee viitsitty vallankaan siltä omalta puolelta kirjoittaa, mitä mahdollisesti tuli sanottua... ;)
Kaupankäynnissä on aina 2 osapuolta, ostaja ja myyjä, ja kaupankäynti on yksilöiden välistä kommunikointia ja neuvottelua. Nyt jos oletetaan, että jommalla kummalla osapuolella on sosiaalisissa taidoissa puutteita, ei välttämättä nuo kauppaneuvottelut enää onnistukaan aurinkoisissa merkeissä.
Soveltaen Mnet-paidan tekstiä: se soitinkaupan myyjäkin on ihminen! (Ja melko monessa tapauksessa saattaa olla jopa oikein hyvä soittajakin, saattaapa olla jopa puoliammattilainen)
Yleensä se auttaa, kun muistaa, että "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa"...

Musaliikkeissä asioidessa tulee hieman pohtia, mitä haluaa ostaa, poltella pari tupakkia miettien siinä kaupan ulkopuolella ja kirjoittaa vaikkapa muistilapulle tai kämmeneensä oikean sanamuodon esitettävälle asialle. Ja hattu pois päästä kun astutaan liikkeeseen sisälle. Tämän opin jo ala-asteikäisenä kun ensimmäisitä viikkorahoista menin ostamaan karamelliä lähikioskilta:
 
Pikku-Mika: "Ottaisin noita merkkareita markalla!"
Myyjä-patu mulkoillen kulmiensa alta: "Täällä ei oteta mitään, täällä OSTETAAN!"

Musaliikkeissä asioidessa tulee hieman pohtia, mitä haluaa ostaa, poltella pari tupakkia miettien siinä kaupan ulkopuolella ja kirjoittaa vaikkapa muistilapulle tai kämmeneensä oikean sanamuodon esitettävälle asialle.
 
Mm-m.. Ja moi Jäärä! ;) Tuohon liittyen muistoja menneiltä ajoilta.. Erääseen liikkeeseen, jonne olin saapunu tekemään pariin vaihtoskebaan pikkusäätöä ? remppaa, tuli sisään 3 kaverusta, ynnä muutama neito kerallansa.. Olivat varmasti harkinneet sanamuotoa, kun eräs potentiaaliseksi katsottava asiakas siinä loihe lausumaan tiukkaan sävyyn hieman korkeudeltaan vaihtelevalla äänellä:
"Onks täs kaupas hyvii beissei.."

Kaupankäynnin ammattilaisena olen havainnut kuinka tärkeetä on se että asiakkaalla on käsitys siitä mitä se on ostamassa. Kaupittelen modulaarisia systeemejä teollisuuden parissa ja muutama vuosi sitten asiakas oli tilaamassa systeemiä ilman mitään lähtötietoja. Ainoo ongelma että hintahaarukka (järjestelmän ydinkokoonpanolle) on 100€-150000€ niin on vaikea lähteä toimittamaan ja tyyppi kehtasi vielä vetää porot kun en osannut antaa noin hintaa siitä mitä systeemit yleensä maksaa. Ne kun aikan tehdään case by case.
 
Tosimyyjä olis sanonut silmää räpäyttämättä 150000 ja tico ticottanut samalla pöydän alla!
 
Urpo asiakashan on joka myyjän unelma!!!
 
Kysy vaikka musaliikkeistämme kautta maan.

Ammattimyyjiä tässä ollaan itsekukin myös :) Myyjän on todellakin helpompi toimia, jos asiakas tietää mitä haluaa. Mutta myyjän työhön kuuluu myös opastaa asiakasta, mikäli asiakas ei osaa täsmentää tarpeitaan. Ja silloin esitellään tavaroita ja rajataan se tarpeellisuus, jolloin asiakas saa mitä tarvitsee. edelleenkin uskon, että 99,9% asiakkaista tietää sen mihin sitä piuhaa tms. aikoo käyttää. oli se sitten kitaran ja vahvistimen väliin tai hirttosilmukkaan.
 
Kyllä varmasti. Edelleen se asiakas voi suoraan sanoa että missä on teidän kitarapiuhat. Nyt kannattaa varmaan jarrutella sen verran että todetaan että myös asiakas voi edesauttaa keskustelua.
 
Esim kodinkoneliikkeessä kait normaaliasiakas ei mene koskaan kysymään piuhoja vaan indikoi edes että tuleeko se jatkopiuhaksi töpseliin vai kenties videoiden ja telkkarin väliin ja sen jälkeen ihmetellään että oliko siellä scartteja vai ei.
 
Eli sulle tulee soittoja, joissa asiakas sanoo haluavansa vain ostaa jotain? Ilman edes minkäänlaista johtolankaa? Aika outoa toimintaa, sanoisin. Toki silloin voitaisiin kertoa lyhyesti mitä myydään. Tähän on muutenkin paha sanoa mitään, kun kaupiteltavia tuotteita löytyy maailmasta aika montaa laatua. Mutta tietenkin, jos kyseessä on tuote, joka vaatii ymmärrystä ja taustatietoa enemmän kuin muut, niin sitten homma on bueno.
 
Joo. Ilman teknistä speksiä kysytään hintoja tuotteesta joka on voimakkaasti modulaarinen. Voisi verrata tianteeseen jossa henkilö tuotteita joiden toiminnallisuus (en nyt hygieniasyistä mainetse työnantajaani tai sen myymiä tuotemerkkejä vaan käytän esimerkkiä) vaihtelee akselilla autoja, kuorma-autoja, moottoripyöriä ja fillareita. Asiakas ei tiedä kuinka pitkiä matkoja tulee kulkemaan ja mitä kuljettaa mutta on tilaamassa silti kulkuvälinettä. Tokihan sille sen rekan hinnan sille voi sanoa mutta useimmiten ne vaan pärjäilisi sillä perhautolla tai mopolla.
 
Jees, juurikin näin. Peace&Love. Eiköhän kuitenkin suurin osa meistä osaa asioida kaupassa asiallisesti, ja ne jotka ovat asiakaspalvelualalla, osaavat palvella hyvin. Ääritapauksia on kuitenkin harvakseltaan.
 
On onneksi. Tässä on mielestäni esimerkki omituisesta asiakaspalvelusta:
 
Etsiskelin baritonikitaraa itselleni viime kevään-syksyn aikana ja satuin Hämeenlinnassa erääseen kauppaan. Reteästi sanoin että olen baritonikitaraa hankkimassa että olisiko kaupassa yhtäkään kappaletta jota voisi kokeilla. Myyjä kummasteli että mikäs se sellainen on, johon selitin sitten poikkeavan skaalan ja kielityksen/virityksen jolloin myyjä totesi että ei meillä ole mutta tuo 5-kielinen basso olisi tarjouksessa. Tähänpä sanoin että ei ole bassolle tarvetta, jolloin myyjä kysyi että onks sulla sit ukulele. Vastasin että tottakai on jolloin kaveri kysyi että koska olet vaihtanut siihen kielet ja möi pikaisesti mulle uuden ukulelen kielisetin vaihtoa varten. Homma kävi niin sukkelaan että tuli fiilis että kaupan hinnalla ei ole väliä, pääasia että saa jotain myydyksi ja sit kundi pihalle. Siinä ei edes neuvoteltu baritonin tilaamisesta, ei edes katsottu ko liikkeen edustuksia läpi.
 
No baritonin ostin sit myöhemmin Musamaailmasta, jossa palvelu oli minua kohtaan hyvää ja asiallista ja nopeaakin vielä.

Tästä saadaankin hyvä aasinsilta toiseen aiheeseen. Äsken käyty väittely käytiin tietenkin vain sen pohjalta mitä alunperin kerrottiin, ja se oli täysin spekulatiivista sen suhteen, mitä oli oikeasti tapahtunut.
 
Joo. Jossain vaiheessa tuli mieleen että olisi tietysti voinut irroittautua alkuperäisesta tapauksesta ja yleistää enemmän kun ei tiedetty asiasta juuri mitään.
 
Tämä ketju on täynnä aivan uskomattomia juttuja. Totta puhuen, ne on suurimmalta osin mulla vain urbaanilegendaa. Itse en ole törmännyt ikinä oikeasti todella huonoon palveluun tai suoranaiseen vittuiluun musaliikkeen myyjiltä. Olen aina saanut asiallista palvelua. Saan nyt, ja muistan että sain myös silloin 13-kesäisenä. Kuinka yleistä tämä pään aukominen oikeastaan on? Vai onko kyse (niin kuin veikkaan) vain siitä, että huono kohtelu muistetaan paljon helpommin, ja aika ei kultaakaan muistoja, vaan multaa kuisteja entisestään?
 
Mulle on osunut omituista palvelua muutamiin otteisiin. Pahinta on kutenkin se että tietyistä paikoista ei saa palvelua ollenkaan. Pukkaat niille mailia niin eivät edes viitsi vastata. Silloin mun käynnit loppuu ko kaupassa.
 
Toinen ryhmä on nää tyypit jotka ei kuuntele mitä halutaan vaan yrittää myydä jotain ihan muuta. Ja vaikka myyjän puolia pidänkin osittain niin ihmetyttää nää jutut että myyjä sanoo että joku asiakkaan keksimä juttu on ihan tyhmä. Sen verran se asiakas on kuitenkin aina oikeassa että jos se haluaa toteuttaa jonkun jutun virittämällä kamat eri lailla tai vaihtamalla mikit tms niin ihan turha on lähteä kritisoimaan sen ideaa.

Palvelu paranee jos omistaja seisoo vieressä.
 
Ei kiinnosta velttoilla kun on oma palkkapussi vaarassa.
 
That's a fact.

Jos myyjältä kysytään että onko teillä piuhoja niin sen pitäisi jo sanoa että "ohjaa asiakas sinne missä piuhat ovat ja kysy millaista on mielessä" Ei silloin tarvitse jäädä tyhmänä seisomaan paikalleen että "Niin? On meillä, mitä sitten?" Se asiakas ei todellakaan kysy sitä siksi ettei se tiedä onko niitä vaan se on vain tapa sanoa että tahtoisin ostaa piuhaa. Asia ei tietenkään etene jos myyjä ei osoita mitään reaktiota vaan jää vain odottamaan. Piuhat ovat kaikissa kaupoissa, joissa olen asioinut olleet samalla suunnalla ja korkeintaan eri hylyillä eli mitään "tartteeko se mikkipiuhaa tuoltapuolelta vai kitarapiuhaa tältäpuolen kauppaa" -tilannetta ei ole tullut vastaan.
 
Joo. Ehkäpä niin mutta myyjäkin on vain ihminen ja asiakas voi edesauttaa kaupankäyntiä kysymyksillään. Jos joku haluaa kitarapiuhan niin iksi se ei sano että haluan kitarapiuhan, mikä on hyvä/halpa/helposti korjattava tms, vaan lampsii kauppaan ja kysyy onks teillä piuhaa.
 
Voin vaan kuvitella montako kertaa konduktööreiltä kysytään vuodessa että onks sulla lippuja ja uskon että käpy voi joskus palaa. Paljon helpommin siellä junassakin menee kun ei lässytä turhia vaan sanoo sille että mistä minne on matkalla ja haluaako aikuisten vai lasten lipun, vai?
 
Tokihan se konduktööri sit auttaa jos tuntuu että asiakas on kujalla tarvitsemansa lipun suhteen koska kaikille ei ole selvää millainen lippu tarvitaan auto-laiva -junalle lemmikkipaikalle Rostockiin, mutta se onks sulla lippuja -lähtötilanne odottaa jo aikamoista takki auki asennetta joka ei välttämättä ole paras mahdollinen keskustelunavaus.
 
Totta mutta jos myyjän asenne on heti kysymyksen kuultuaan että "Näyttääkö tää joltain vitun maitokaupalta? Tottakai meil on piuhoja." Niin en kyllä itse jaksa ruveta siinä enää asioimaan. Tyhmä pitää olla jos luulee että se asiakas huvikseen niitä kysymyksiä esittää. Ja jos asiakas esittää tuollaisen kysymyksen niin luulisi sen nyt olevan itsestään selvää että ohjaa sen edes niiden piuhojen luo tai esittää sen kysymyksen että minkä laista. Se on eri asia sitten jos asiakas tämän jälkeen ei tiedä mitä hakee mutta jos heti alussa jää vain vahtaamaan ja odottamaan niin ei tule mitään.
 
Joo se maitoauppajuttu olikin idioottimainen, siitä on varmaan kaikki ollut samaa mieltä. Se olisi vitsinäkin ollut kyseenalainen ellei asiakas ole 100% tuttu.
 
No ei niitä tässä nimenomaisessa tapauksessa olisi välttämättä tarvinnutkaan mutta kun kauppias käytöksellään sulki mahdollisuuden lisäselvennyksille niin ei oikein onnistunut. Kauppias oli töykeä ja asiakkaan ei tarvinnut sitä sietää.
 
Edit. Jeps eli asiaa on puitu tarpeeksi joten jatkakaa;-)
 
Ja tuo puiminen on ehkä hyvä ottaa neutraalilla kannalla koska pääpuijat eivät olleet liikkeessä mukana. Jää tunnevivahteet pois casesta. Jos olit osallinen jompaan kumpaan caseen niin tarkoitus ei ollut olla mitenkään henk kohtainen :-)
 
Myönnän että itseäni ottaisi huomattavasti kaaliin tuollainen myyjän viisastelu, mutta sen voi kiertää oikein kysymyksin. Toisaalta ymmärrän sen että sillä myyjälläkin voi tulla angsteja jos saman päivän aikana vastaa onks piuhoja kysymyksiin useita kertoja.
 
Mut ehkäpä yritän vetäytyä uudestaan tästä keskustelusta niin toverit pääsetvä jatkamaan viihdyttävämpien kokemusten tiimoilta.
 
Itseasiassa tuli toinenkin outo kommentti mieleen. Mulla oli aiemmin Suomessa joskus 80-90 -luvulla tehty trankkuvahvari (50W Ampton) joka oli aika hyvä ja sillä oli tunnearvoa kun se oli ensimmäinen vahvarini oli. Ko laitteesta kärvähti ilmeisesti pääteastemuuntaja ja muutamasta paikasta kyselin että paljonko korjaus maksaa. Vastaus oli aina että ei kannata korjata eikä edes katsoa koska uuden vahvarin saa halvemmalla. Ainoo vaan että mä en halunnut uutta vahvaria koska niitä on jo pari muutenkin.
 
Jotenkin kuvittelisin että kaupan pitäisi sanoa että maksaa esim 50€ avata se ja katsoa missä vika ja sit tiedetään paljonko korjaus maksaa. Eikö se ole asiakkaan tehtävä päättää että kannattaako korjaus vai B. Kauppahan voi sit hinnoitella korjauksen niin että se on heille liiketominnallisesti fiksua.
 
Loppujen lopuksi kyllästyin juoksemaan kaupoissa sen lootan kanssa ja annoin periksi. Kotelo ja elemntti saivat uuden elämän 1 X 12 lisäkaappina. Piirilevy ja muut lienevät jossain Ekokemillä tai Ämmässuolla ihmeteltävänä.

Tosimyyjä olis sanonut silmää räpäyttämättä 150000 ja tico ticottanut samalla pöydän alla!
Ei se oikein toimi jos kilpailijalla on kapeampi repertuaari ja sillä vaihtelu onkin 100€-90000€ niin se kerää diilin vaikka molemmat pystyisi kisaamaan siitä oikeilla lähtötiedoilla olevasta casesta. Siis asiakas pitää vaan marssittaa tekemään lisätöitä.
 
Urpo asiakashan on joka myyjän unelma!!!
Itseasiassa urpo asiakas on kertakauppoihin tähtäävän kusettavan myyjän unelma. Yleensä pyritään kaupankäynnin helppouteen ja toistoon jolloin myyjän unelma on osaava asiakas jota kiinnostaa tietää laitteista. Ei tarvitse joka diiliä sit erikseen vatvoa kun asiakas tietää mitä haluaa ja osaavalle asiakkaalle antaa mielellään paremman hinnankin koska kaupankäynti on helpompaa, volyymi usein isompi ja väärinymmärryksistä syntyvä taloudellinen riski pienempi.
 
Kysy vaikka musaliikkeistämme kautta maan.
Tämän väittämän epälistaan laitan ainakin:
Millbrook
Musamaailma
Riihimäen Musiikki-S
 
Yo firmoista olen saanut asiallista, ammattimaista ja nopeaa palvelua. Niitä tuota väittämää tukevia firmoja en ala listaamaan turhaan. Toivottavasti parantavat tapansa.

Joo. Ehkäpä niin mutta myyjäkin on vain ihminen ja asiakas voi edesauttaa kaupankäyntiä kysymyksillään. Jos joku haluaa kitarapiuhan niin iksi se ei sano että haluan kitarapiuhan, mikä on hyvä/halpa/helposti korjattava tms, vaan lampsii kauppaan ja kysyy onks teillä piuhaa.
 
Voin vaan kuvitella montako kertaa konduktööreiltä kysytään vuodessa että onks sulla lippuja ja uskon että käpy voi joskus palaa. Paljon helpommin siellä junassakin menee kun ei lässytä turhia vaan sanoo sille että mistä minne on matkalla ja haluaako aikuisten vai lasten lipun, vai?
 
Tokihan se konduktööri sit auttaa jos tuntuu että asiakas on kujalla tarvitsemansa lipun suhteen koska kaikille ei ole selvää millainen lippu tarvitaan auto-laiva -junalle lemmikkipaikalle Rostockiin, mutta se onks sulla lippuja -lähtötilanne odottaa jo aikamoista takki auki asennetta joka ei välttämättä ole paras mahdollinen keskustelunavaus.
 
Hmm, tähän on pakko todeta se että ko. henkilöt ovat luultavimmin itse valinneet ammattinsa. Ja on hyvä että meillä on asiakaspalvelun ammattilaisia, jonkun on sekin työ tehtävä. Mutta onhan se asia niin että myyjä/asiakaspalvelija ei saisi näyttää turhautumistaan asiakkaalle vaikka häneltä olisi sata kertaa kysytty päivän aikana samaa asiaa. Niin se vain menee, valitettavasti. Jos rupeaa potuttamaan niin tarpeen tulleen sitten taukotilassa purnataan työkavereille asiasta mutta ei asiakkaalle. Ja se kysymys: "onko teillä piuhoja?", sehän on ihan normaali kysymys.. Jos menet varaamaan lääkäri aikaa terveyskeskukseen niin ensimmäinen kysymys on luultavimmin: onko teillä lääkäri aikoja tänään vapaana?
Myyjän tehtävänä on sitten lähteä viemään keskustelua eteenpäin mikäli kysymys on ollut noin suurpiirteinen, tyyliin: etsittekö kitarapiuhaa, kaiutinpiuhaa? Tietenkin musaliikkeessä/rautakaupassa etc. voi ensin kierrellä ja yrittää löytää etsimänsä tavarat itse mutta kyllä ne myyjät on siellä sitä varten että heille voi ylläolevan kysymyksen esittää ja odottaa saavansa kysymykseen myös asiallisen vastauksen.
 
Kannattaa kuitenkin muistaa että loppu peleissä yritykseen tulevat tulot ovat niitä rahoja joista maksetaan myös työntekijöiden palkat.. Jos ei kauppa käy ja myyjät on vielä kaiken muun hyvän lisäksi asiakaspalveluun sopimattomia voidaan olettaa että ko. liike ei muutaman vuoden jälkeen enää ole pystyssä.
 
Itse en ainakaan asioi tätä nykyä kuin yhdessä musaliikkeessä Helsingissä koska sieltä saan aina hyvän palvelun, asiat hoidetaan jämptisti kuntoon ja muutenkin meininki on mukavan rentoa.
 
EDIT: tekstinlisäystä

Jos olet myyjä lue tämä:
 
Tuotteen ostaminen ei saa muodostua myyjän ja asiakkaan väliseksi kilpajuoksuksi siitä, kumpi tietää enemmän. Ivallinen ja ylimielinen myyjä menettää pelin. Sen sijaan hyvä myyjä osaa toimia niin, että asiakas ei koe yksinkertaistenkaan kysymysten tekemistä nolona.
 
- Suomen Yrittäjät
 
Hyvä myyjä pärjää kaikkien asiakkaiden kanssa. Vaikeita asiakkaita ei olekaan, on vain mielenkiintoisia, joihin joutuu käyttämään enemmän aikaa. Negatiivisesti myyjään suhtautuvia asiakkaita on todella vähän.
 
- JKC Consulting
 
Kaksi hyvää myyjää voivat taidoissaan ja tavoissaan erota paljonkin toisistaan, sillä hyvä myyjä on ennen kaikkea oma itsensä. Hän ei ajattele myyvänsä, vaan aidosti auttavansa asiakasta. Hyvä myyjä keskittyy enemmän siihen, miltä asiakkaasta tuntuu kuin siihen, mitä asiakas ajattelee.
 
- G. Hamel
 
Kuullostaako tutulta vai vieraalta?

Osa täällä elää utopiassa, jossa kaikki on täydellistä ja teoriassa esim. kimurantti on oikeassa. Myyjän pitäisi aina palvella täydellisesti tyhmintäkin asiakasta.
 
Mutta täytyy ottaa huomioon, että ainakin osa musiikkiliikkeiden myyjistä ovat muusikkoja ja muusikothan ovat varsinaisia velikultia, basisteista puhumattakaan. Tähän kun lisää vielä, että myyjät ovat ihmisiä, eivätkö robotteja. Osalla ei ole asiakaspalvelusta minkäänlaista koulutusta. Tällöin voi olla liikaa vaatia täydellistä palvelua.
 
Jos kysyt rumpuihin erikoistuneelta myyjältä, että onko piuhoja niin paras vastaus, jonka voit saada häneltä on, että on. Siihen loppui erikoistietämys. Jos kysyt basistilta jotain, niin hyvä jos saat minkäänlaista vastausta. :)
 
Nämä jutut eivät välttämättä tule musiikkikaupan asiakkaan mieleen kun hän astuu sisään liikkeeseen. Herkkähipiäisen on parempi ottaa mukaan vanhemmat tekemään plektrakaupatkin näin hiukan kärjistettynä. :)
 
Mielestäni olen oikeassa bfocin kanssa, että joskus ostajaltakin on vaadittava hiukan yritystä. Tämä voi sotia jonkun näkemystä vastaan mutta se on voivoi. :)

Osa täällä elää utopiassa, jossa kaikki on täydellistä ja teoriassa esim. kimurantti on oikeassa. Myyjän pitäisi aina palvella täydellisesti tyhmintäkin asiakasta.
 
Sä yrität ilmeisesti tahallaan ymmärtää väärin mun juttujani. En tarkoita sitä, että kaikki olisivat täydellisiä. En myöskään edellytä keneltäkään täydellisyyttä, sehän olisi aivan älytöntä ajatuksen tasollakin.... Tämä nyt menee vähän filosofiaksi, mutta koita kestää. :-)
 
Tarkoitan jonkinlaista ideaalia, johon ihmisten pitäisi pyrkiä. Hyvälle myyjälle yksi ideaali on se, että pystytään palvelemaan vähän "tyhmempiäkin" asiakkaita vetämättä hernettä nenään. Toinen ideaali ihan kelle vain olisi esimerkiksi se, että kohdellaan ketä tahansa kanssaihmistä niin hyvin kuin osataan. Siihen ei aina päästä, eikä se tee kenestäkään paskaa tyyppiä. Sen sijaan se, ettei siihen edes pyritä (vrt. myyjän toiminta ko. tilanteessa), on musta jonkinlaista itsensä alentamista sen toisen "tyhmän tyypin" tasolle. Ja kun mä sanon, että ihmisiä pitää kohdella ihmisinä, tarkoitan sitä tietysti ihan molemmin päin.
 
Ollaan varmaan yhtä mieltä siitä, että myyjän kommentti asiakkaalle oli epäammattimainen? Täysin eri asia on se, oliko asiakkaan kysymys huonosti muotoiltu tai typerä. Ehkäpä, ainakin myyjän näkökulmasta, mutta se ei silti oikeuta typerää käytöstä toista kohtaan. Comprende? :-)
 
E: Mä en tiedä miten voisin enää asiani selkeämmin sanoa. Kun joku tönäisee sinua vahingossa ruokakaupan kassajonossa, tarkoittaako se sitä, että sinulla on oikeus tönäistä takaisin? On musta suorastaan kakaramaista ajatella tyyliin "nokun se aloitti, niin mulla on oikeus (tai jopa velvollisuus) tönäistä takaisin". Samasta asiasta on kyse tuossa piuhaepisodissa, ja saman käyttäytymisetiketin pitäisi päteä myyjän ja asiakkaan titteleistä huolimatta.

Ymmärsin pointtisi heti ensimmäisestä viestistä, kimurantti1. :)
 
Mutta ajattelin puolustaa hiukan asiakaspalvelijoita koska täällä on kaadettu kaikki heidän niskaansa, joskin suurimmaksi osaksi oikeudenmukaisesti. Täällä on unohdettu täysin asiakkaan velvollisuudet.
 
Olisikohan täällä tarpeeksi musiikkiliikkeen myyjiä uutta ketjua varten: Tyhmimmät asiakkaiden kommentit.

Ostin Wah-Wah pedaalia ja myyjä rupesi siinä sitte kyselemään, että haluanko takuun siihen, jos vaikka vahingossa satun astumaan päälle...

Olisi varmasti mutta yhtä hyvin henkilö voi kauppaan mennessään miettiä niitä ja juttuja ja kysyä millainen piuha tähän käy tai indikoida muuten avuntarpeensa. Se yläasteen 15v kitarasankari menee kuitenkin kauppaan ja kysyy onks piuhoja ja vetää porot kun switä yrittää auttaa. Sitä vaan yritän näin ammattimyyjän näkökulmasta kertoa teille ystäville että jos rajaa sen tarpeen mahd tarkasti ja ilmeisee mistä asioista on epävarma, myyjän on helpompi toimia ja ainakin on selvää että asiaks haluaa apua. Lisätietoa ei ole kovinkaan hauska repiä hohtimilla asiakkaasta väkisin - ei edes silloin jos siitä on elanto kiinni.
 
Toisena ammattimyyjänä voinen tähän väliin todeta, että B2C- kanssakäymisessä tämän päivän toimintaympäristössä myyjän tärkeimpänä tehtävänä on asiakastapahtuman alussa nimenomaan asiakkaan tarpeiden kartoitus, johon perustuen lähdetään tarjoamaan ratkaisuja. Ei tuotteita, eikä edes välttämättä juuri niitä tuotteita, joita asiakas alunperin kysyi, vaan myyjän asiantuntemukseen perustuvia kokonaisratkaisuja asiakkaan ongelmiin. Tällä tavoin toimien saadaan aikaan tyytyväisiä asiakkaita.
 
Original casessa kysyttiin overall piuhoja. Voishan siitä suositella skittapiuhaa (kun niitä menee eniten) mut entäs kun se tyyppi laittaa sen piuhan nupin ja kaapin väliin ja käräyttää koko homman...
 
Eli tarvekartoitus...
 
Mulla valitettavasti tulee kuukausittain ja kysymys on vielä yritysten välisestä askartelusta. Mitään muuta ei voi kyn pyytää asiakasta tekemään lisäselvityksiä omassa päässä. Niihin ei pääse mitenkään muuten käsiksi niihin caseihin.
 
Niin, B2B- ympäristössä modulaarisia systeemejä myydessä problematiikka on todennäköisesti hyvin erilaista kuin valmiita tuotteita B2C- ympäristössä kaupiteltaessa...
 
Ehkäpä asetan tähän nöyrän loppuyhteenvetoni koska kai kaiken sanoin jota tähän voin sanoa:
 
- tehkää elämä itsellenne helpoksi ja kysykää apua kun tarvitsette
- jos tiedätte mitä haluatte kysykää sitä
- muussa tapauksessa kysykää "Millä tuotteella tyydytän tämän ja tämän tarpeen"
 
Ja tuossa original jutussa sekä ostaja että myyjä olisi voineet toimia paremmin.
 
No näistäpä ollaankin sitten liikuttavan yksimielisiä! ;)

Mutta ajattelin puolustaa hiukan asiakaspalvelijoita koska täällä on kaadettu kaikki heidän niskaansa, joskin suurimmaksi osaksi oikeudenmukaisesti. Täällä on unohdettu täysin asiakkaan velvollisuudet.
 
On joo, mutta sitä varten tämä ketju kai on? :-/ Oon kyllä sitä mieltä, että jos jossain saa ala-arvoista palvelua, siitä voi kertoa muillekin. Siitä asiakaspalvelija saa syyttää vain itseään. Mutta niin kuin ylempänä totesin, mulle nämä myyjien vittuilut on pelkkää urbaanilegendaa - en ole koskaan saanut ala-arvoista palvelua musaliikkeestä. Suurelta osin tän ketjun vaikutusta on varmasti muusikoiden.netissä valoilla olevat urbaanilegendat siitä, kuinka se ja se kauppa on huono. Yleensä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Sitten on ne pari aivan marginaalista poikkeusta, kun metsä vastaakin ikävästi omasta ystävällisestä (asiallisesta) huudosta huolimatta, ja kun kaikki nämä tapaukset kasataan samaan ketjuun, on myytti valmis.
 
Olisikohan täällä tarpeeksi musiikkiliikkeen myyjiä uutta ketjua varten: Tyhmimmät asiakkaiden kommentit.
 
Musta ne voisi puida tässä ketjussa myös. Olen myös sitä mieltä, että moni tässä keskustelussa kerrottu juttu menee ihan molemminpuolisen typeryyden piikkiin, eikä vain myyjän. Paljon parempi idea on toi toinen juuri avattu ketju siitä, kun porukka on saanut hyvää palvelua. Itse asiassa mä ajattelin kanssa avata sellaisen, mutta joku ehti ensin.

Joitakin vuosia sitten katsoin yhtä Epiphonen kitaraa ja kysyin myyjältä, että "Mikä tuon Epiphonen malli on?", johon myyjä: "Se on mikä ikinä sä haluat sen olevan".
 
Joitakin vuosia sitten olin hommaamassa orangea ja kysyin myyjältä, että "Onkos teillä orangen vahvistimia?", johon myyjä: "ei sellaisia ole edes olemassa".

Hyvälle myyjälle yksi ideaali on se, että pystytään palvelemaan vähän "tyhmempiäkin" asiakkaita vetämättä hernettä nenään. Toinen ideaali ihan kelle vain olisi esimerkiksi se, että kohdellaan ketä tahansa kanssaihmistä niin hyvin kuin osataan. Siihen ei aina päästä, eikä se tee kenestäkään paskaa tyyppiä. Sen sijaan se, ettei siihen edes pyritä (vrt. myyjän toiminta ko. tilanteessa), on musta jonkinlaista itsensä alentamista sen toisen "tyhmän tyypin" tasolle. Ja kun mä sanon, että ihmisiä pitää kohdella ihmisinä, tarkoitan sitä tietysti ihan molemmin päin.
 
Ollaan varmaan yhtä mieltä siitä, että myyjän kommentti asiakkaalle oli epäammattimainen? Täysin eri asia on se, oliko asiakkaan kysymys huonosti muotoiltu tai typerä. Ehkäpä, ainakin myyjän näkökulmasta, mutta se ei silti oikeuta typerää käytöstä toista kohtaan. Comprende? :-)
 
E: Mä en tiedä miten voisin enää asiani selkeämmin sanoa. Kun joku tönäisee sinua vahingossa ruokakaupan kassajonossa, tarkoittaako se sitä, että sinulla on oikeus tönäistä takaisin? On musta suorastaan kakaramaista ajatella tyyliin "nokun se aloitti, niin mulla on oikeus (tai jopa velvollisuus) tönäistä takaisin". Samasta asiasta on kyse tuossa piuhaepisodissa, ja saman käyttäytymisetiketin pitäisi päteä myyjän ja asiakkaan titteleistä huolimatta.
 
Nimenomaan, olen samoilla linjoilla. Siinä vaiheessa kun myyjä rupeaa suoraan vittuilemaan asiakkaalle ollaan todella pahasti hakoteillä ja ehkäpä ko. henkilön kannattaisi ruveta miettimään ammatinvaihtoa. Mielestäni tuollaista käyttäytymistä ei voida hyväksyä millään tavoin.
 
Sanotaan näin että jos itse olisin esimies asemassa vaikka musakaupassa ja kuulisin että alainen on vittuillut tai haistatellut asiakkaalle antaisin ko. henkilölle kenkää välittömästi.
 
P.S. Kimurantilla hyviä kommentteja, ajattelen asioista itse samoin. = )

Joo, F-musiikki on musta Turun paras musalike. Siellä palvelu on ollu aina asiallista toisinku jossain Vertikaalis. Siell ne kattoo aina vähän sellatti et "mihin toi tollasta tarttee" ku kattoo jotain uutta kitaraa/vahvarii/pedaalii. Ja tuotteiden hinnasta ei tingitä eihän
 
Vertikaali on aika kakkaa joo, en pidä. Fazer on hyvä kyllä palvelun ja tilojen puolesta, mutta jostain syystä pidän enemmän Soitin Laineesta. Huumorintajuisia ja palvelevia tyyppejä. Se soittokoppi on vain ärsyttävä, kun sinne ei kahta ihmistä enempää mahdu, ja toinen niistä vetelee jotain arpeggio-harjoitusta volat täysillä. Palvelu on hyvää kuitenkin: olin Huuto.netistä ostamassa Fenkun Blues Deluxe -vahvistinta ja täytyi mennä testaamaan vastaavaa. Joten Soitin Laineelle juuri sulkemisaikaan. Kaveri roudasi sen vahvarin koppiin, löi piuhat kiinni ja antoi siellä testailla ihan omaan tahtiin. Kun sitten olin lähdössä niin sanoivat vain, että jätä se styrkkari sinne kaappiin vaan, niin me korjataan se sieltä pois. Useasti muutenkin on tullut käytyä siellä testaamassa kamat ja tilannut sitten Saksasta tai ostanut käytettynä netistä.
 
Mutta kun hauskoja juttuja pitäisi olla, niin... kerran Vertikaalissa:
 
SG:tä piti mennä testaamaan ja sieltä myyjä tulee hymy huulilla esittelemään skeboja:
 
Zigura: - Äs Geetä pitäisi saada...
Myyjä: - Joo, kyllä niitä meillä pitäisi olla. Tässäpä näitä.
Z: - Toi on ESP, vähän turhan hevi mulle. Olisko mitään lähempänä alkuperäistä Gibsonia?
M: - On joo, tää on hyvä SG. Saman värinenki kuin Gibsoni (punainen)
Z: - Joo onhan se. En vaan ikinä ole kuullut Suzuki -merkkisistä kitaroista.
M: - Tää on hyvä. Osta tää.
Z: - Niin no, oon tottunut SG:een missä on liimakaula.
M: - Tää pulttikaula on kestävämpi. Muutenkin kuulostaa hyvältä D -vireessä.
Z: - Mmmh... Olisko teillä vaikka noita Tokain SG:itä?
M: - Joo, tässä on näitä Tokaita. Nää on hyviä.
Z: - Niin, mutta SG tarvisi olla, näähän on Lespoja.
M: - Mutta näissä on liimakaula.
Z: - Joo, jos tuun joulun jälkeen uudestaan, niin tiedän onko mulla varaa. Moi.
M: - Ok, moi.
 
Ei huonoksi myyjäksi voi haukkua, kun herra oli oikein hyvällä myyntiasenteella varustettu. Melkein sai myytyä Suzuki SG:n. Melkein.