Kitarat: kitarakamat ›

Täytyy laittaa omakin Pelaajan tila -kuntoinen LP torille 4k€ :D

Ois vissii itelläki varaa nostella.

Kas, 800 euron kiinalainen epi-explo on kadonnut torilta, meniköhän peräti kaupaksi.

Ruutukunkku: Basson vino tallakin muuttuu tässä tapauksessa vain "featureksi". :D Kyllä kauppamiehet on erikseen.
 
Yeah, pitäähän vehkeissä vähän mojoa olla! Tuohan on vain pikantti yksityiskohta joka tekee soittimesta uniikin yksilön. Moni "perusbasisti" ei edes tuota 1-2mm heittoa tuossa huomaisi, jos en sitä itse esiin toisi. Ja kuten mainittua sillä ei ole vaikutusta yhtään mihinkään.
 
Toisaalta jos moinen pieni harmiton fiba olis vaikka jossain 50-luvun arvovehkeessä, niin haittaisko se?
 
Voin mie sen tallan toki oikaista jos se jotain haittaa, mutta sitten varmaan täytyy pistää pikkasen hintaa lisää. Nyt se on vähän huomioitu pyyntihinnassa. :-)
 
T. Jukka

Kiitos kaikille kitaroideni hintoja kommentoineille.
 
Makuja on monenlaisia kitaroissakin. Itse en maksa logoista ta valmistusmaista, vain soundi ja soitettavuus ratkaisee.
 
Tuo stratossa oleva Squierin Pro Tone kaula itse asiassa on parempi tai vähintään samaa taso kuin Fender Playerin kaula. Tiettävästi skujun Pro Tone sarja lopetettiin kun oli liian hyvä ja söi Fenderin myyntiä. Joku urpo muuten oli aiemmin liimannut tuohon kaulaan Fenkun feikkilogon, hioin sen pois kun oli omasta mielestäni vähän kornia.
 
Ja ne skujun mikit, oikeasti siis Tonerider ei varsinaisesti ole mitään halpisosastos, tallamikki on halpa, mutta omaan korvaan paras Straton tallamikki mitä on tullut vastaan. Yleensä ovat aivan liian kireitä ja kuumia. Tää aika maltillinen, jotain 7.4k muistaakseni ja mukavan tummasoundinen. Voi jopa soittaa tone täysin auki, joka on harvinaista bulkkistratoilla
 
BTW jos se jotain helpottaa niin straton body on JIm Deacon, englantilainen halpisbrändi tuntematon suuruus näillä main, niin en katsonut aiheelliseksi mainita. About Squier Affinity tasoa.
 
Telessä taas Squierin Classic Vibe kaula on myös about samaa tasoa kuin Fender MIM kaulat. Mikkiosasto on ja "custom-featuret" on makuasia. Itelle toimii rankempaan kamaan. Myönnän ettei tuo varsinaisestim mikää perus-countrykeppi oo.
 
Kitarathan on siis valikoiduista "hand picked" osista rakennettu, ei mitään random liukuhihnakamaa. Ja mukana on paljon käsityötä mukana ja käsityöhän maksaa myös.
 
Ja ainahan saa tarjota jos ei pyynti miellytä. Jos on taas liian kallista niin voi hakee kaupasta sen suht paskan Fender Playerin vähän kalliimmalla ;-)
 
Eipä siinä, sovitaan treffit Laruun, niin saa tulla ihan livenä kokeileen ja haukkumaan ne paskaksi jos siltä tuntuu. :-)
 
-Jukka

Jostain syystä ihmiset myyvät aina ne kitarat pois, joissa on niiden mielestä parhaat mikit koskaan.

jkiva: Kitarathan on siis valikoiduista "hand picked" osista rakennettu, ei mitään random liukuhihnakamaa.
 
skujun Pro Tone
Tonerider
JIm Deacon
 
Tua noin, ootko poliitikon uraa harkinnut, voisit menestyä?

Laulava Kylätohtori: Jostain syystä ihmiset myyvät aina ne kitarat pois, joissa on niiden mielestä parhaat mikit koskaan.
 
Tämä. Ja aika usein näkee torillä myös niitä "paras kitara, millä olen koskaan soittanut" -ilmoituksia, jotka herättävät aina itsessäni vähän kummastusta että miksi ihmeessä sen sitten myy. (Jos kyseessä on joku 3ke hintainen huipputason keihäs ja rahat on finito, niin ymmärtäähän sen että myydä pitää; kummallisesti nämä tuntuvat kuitenkin useimmiten olevan tilanteita, missä myyjällä on kitaroita ainakin puoli tusinaa ja justiinsa se 700e hintainen paras keppi evör jotenkin valikoituu myytäväksi.)

Laulava Kylätohtori: Jostain syystä ihmiset myyvät aina ne kitarat pois, joissa on niiden mielestä parhaat mikit koskaan.
 
En tiä, mutta itellä ei hirveesti käyttöä perus-stratolle eikä soittotaidot riitä SRV, Henkka, Blackmore, Ynkkä visioiden toteuttamiseen. Pääkitarana -86 Tokai MIJ superstrato ja sit on tommonen harvinaisempi ammattilaisen korjaama/päivittämä Takamine GX200 about -83. Humpparivehkeitä molemmat ja vähän aitoa "road wornia". Noissa alkaa olla jo vintagearvoa sen verran, että ei raski luopua. Tokai tosin tuunattu EVH tyylikseksi frankenstratiksi tällä hetkellä, että kai siitäkin joku mussuttais jos tonnin pyytäis.
 
Tuo Tele on kyllä sen verran räyhäkkä komppikemppi esim. saksalaiseen Balls to the Wall viiksiheviin, että mietin kyllä raskiiko sitä es myydä.

Kuha: Tua noin, ootko poliitikon uraa harkinnut, voisit menestyä?
 
:DDDDDDDDD

dajackal: Tämä. Ja aika usein näkee torillä myös niitä "paras kitara, millä olen koskaan soittanut" -ilmoituksia, jotka herättävät aina itsessäni vähän kummastusta että miksi ihmeessä sen sitten myy. (Jos kyseessä on joku 3ke hintainen huipputason keihäs ja rahat on finito, niin ymmärtäähän sen että myydä pitää; kummallisesti nämä tuntuvat kuitenkin useimmiten olevan tilanteita, missä myyjällä on kitaroita ainakin puoli tusinaa ja justiinsa se 700e hintainen paras keppi evör jotenkin valikoituu myytäväksi.)
 
Varsinkin silloin kun lavassa lukee "Premium" ja se pieksee, pesee ja linkoaa kaikkia J.Customit!

Kuha: Tua noin, ootko poliitikon uraa harkinnut, voisit menestyä?
 
En ku ei jaksa puhua paskaa! Oliko järkevämpiä kommentteja tarjolla? :)

jkiva: Noissa alkaa olla jo vintagearvoa sen verran, että ei raski luopua. Tokai tosin tuunattu EVH tyylikseksi frankenstratiksi tällä hetkellä, että kai siitäkin joku mussuttais jos tonnin pyytäis.
 
Ei noissa ole mitään vintagearvoa ja mussutusta tulisi Tokaista jos tonnia pyytäisit vaikka olisi täysin mintti. Ja omasta tunnearvosta kukaan ei maksa penninjeniä. Itselläkin on made in Usa superstrato nimivalmistajalta 80-luvulta ja tuskin siitä edes 500e saisin vaikka täysin alkuperäinen ja hyvässä kunnossa. Ei ole vintage, eikä oikein muutakaan arvoa paitsi käyttöarvo.

jkiva: Kiitos kaikille kitaroideni hintoja kommentoineille.
 
Makuja on monenlaisia kitaroissakin. Itse en maksa logoista ta valmistusmaista, vain soundi ja soitettavuus ratkaisee.
 
Pitää täysin paikkaansa, mutta todella monelle kitaran ostajalle ratkaisee kenen valmistama ja missä se on rakennettu.
Ainakin suht monella ammattilaisella käsissä on Suhr tai joku vastaava, sen Squierin tai Benttonin sijasta.
 
Tuo stratossa oleva Squierin Pro Tone kaula itse asiassa on parempi tai vähintään samaa taso kuin Fender Playerin kaula. Tiettävästi skujun Pro Tone sarja lopetettiin kun oli liian hyvä ja söi Fenderin myyntiä. Joku urpo muuten oli aiemmin liimannut tuohon kaulaan Fenkun feikkilogon, hioin sen pois kun oli omasta mielestäni vähän kornia.
 
Ja tämä paremmuusasia on ihan pelkästään sun oma mielipide, seuraava lause mutuilua ja viimeisen lauseen kornia-sanan voisi muuttaa sanaan laitonta. Se on tuoteväärennös, eikä pelkästään kornia.
 
Ja ne skujun mikit, oikeasti siis Tonerider ei varsinaisesti ole mitään halpisosastos, tallamikki on halpa, mutta omaan korvaan paras Straton tallamikki mitä on tullut vastaan. Yleensä ovat aivan liian kireitä ja kuumia. Tää aika maltillinen, jotain 7.4k muistaakseni ja mukavan tummasoundinen. Voi jopa soittaa tone täysin auki, joka on harvinaista bulkkistratoilla
 
Jälleen, "omaan korvaan".
"voi soittaa tone täysin auki...." - hohhoijaa....
 
BTW jos se jotain helpottaa niin straton body on JIm Deacon, englantilainen halpisbrändi tuntematon suuruus näillä main, niin en katsonut aiheelliseksi mainita. About Squier Affinity tasoa.
 
Squier Affinityhän on tunnettu maailmanluokan laadustaan.
 
Kitarathan on siis valikoiduista "hand picked" osista rakennettu, ei mitään random liukuhihnakamaa. Ja mukana on paljon käsityötä mukana ja käsityöhän maksaa myös.
 
Niin... yritän nyt kirjoittaa mahdollisimman nätisti tämän, uskon että olet käyttänyt paljon aikaa ja rakkautta soittimiin, siitä huolimatta jos noukit kakkakikkareista niitä kikkareita missä on vähiten pähkinöitä (tai eniten, kukin makunsa mukaan), käytät aikaa niiden kiilloittamiseen, ne ovat SILTI kakkakikkareita joita yrität myydä niitä ihan järjettömällä hinnalla.
 
Puhun tietenkin vain omasta puolestani, mutten ikimaailmassa ostaisi jotain Harley Bentonin ja Squierin sekasikiötä, hardwaresta ja käsityön määrästä riippumatta, vaikka ne miten olisi parempia (myyjän mielestä) kuin vastaavat merkkituotteet.
 
Esim tolla sun Blackien hinnalla saa jo ihan oikeankin, taatusti laadukkaan ja hyväksi havaitun merkkikitaran torilta käytettynä.
 
Mukavaa kevättä :)

Saahan sitä pyytää vaikka mitä omista kamoistaan. Se ei kuitenkaan suoraan tarkota, että ne kamat olisi oikeesti sen arvoisia, varsinkin jos se hinta perustuu siihen, että kaula tai mikit vaan sopii myyjän omiin mieltymyksiin. Fakta on kuitenkin se, että Fender on arvokkaampi kun Squier, niinkun Ferrari on arvokkaampi kun Lada vaikka se Lada olisi kuinka hyvä ajettava itelle. Mulla on pääbassona palabasso joka on koottu yhden italialaispajan bodysta, Squier cv:n kaulasta, Fenderin mikistä ja Gotohin tallasta; jonka lisäksi jotain random osia. Toi on paras basso mikä itellä on ollut omistuksessa, mennyt monien fenkkujen ohi heittämällä, mutta silti ei tossa loppupeleissä oo rahallista arvoa niihin Fendereihin verratessa.
 
"Käsityötä" tohonkin on mennyt, meinaan sen verran että yhessä illassa ruuvasin osat kiinni ja kolvasin sähköt; kai tota voi sit käsityönä pitää ilmeisesti ja hintaa nostattavana tekijänä :DD

jkiva: Kitarathan on siis valikoiduista "hand picked" osista rakennettu, ei mitään random liukuhihnakamaa. Ja mukana on paljon käsityötä mukana ja käsityöhän maksaa myös.
 
Mistähän valikoimasta olet nuo "hand pickannut"; onko jossain joku Harley Bentonin, Jim Deaconin tai Squierin ylijäämälaari, jossa on kaikki parhaat osat valittavissa? Eli miten ne eroavat liukuhihnakamasta?
 
Kunhan kysyn...

abassimo: Saahan sitä pyytää vaikka mitä omista kamoistaan. Se ei kuitenkaan suoraan tarkota, että ne kamat olisi oikeesti sen arvoisia
 
Kitaran tai minkä tahansa arvo on se, minkä joku on siitä valmis maksamaan. Ihan naurettavaa väittää että jollain esineellä olisi joku tietty arvo, paitsi tietty seteleillä ja kolikoilla, kun se arvokin vaihtelee ihan ostajan mukaan. Ihmetyttää miten tätä samaa schaibaa jaksetaan vääntää täällä vuodesta, tai nyt voi varmaan sanoa, että jo sukupolvesta toiseen.

Terry Pantheras: Mistähän valikoimasta olet nuo "hand pickannut"; onko jossain joku Harley Bentonin, Jim Deaconin tai Squierin ylijäämälaari, jossa on kaikki parhaat osat valittavissa? Eli miten ne eroavat liukuhihnakamasta?
 
Kunhan kysyn...
 
Aivan!
 
Nämä ovat hyyyyyyyyyyvin harvoin mitään "valituista osista kasattuja". Nämä ovat 99,9 prossan varmuudella "jaahas, tässä olis kasa osia, saisikohan niistä kasattua edes melkein kokonaisen kitaran".

PIM: Kitaran tai minkä tahansa arvo on se, minkä joku on siitä valmis maksamaan. Ihan naurettavaa väittää että jollain esineellä olisi joku tietty arvo, paitsi tietty seteleillä ja kolikoilla, kun se arvokin vaihtelee ihan ostajan mukaan. Ihmetyttää miten tätä samaa schaibaa jaksetaan vääntää täällä vuodesta, tai nyt voi varmaan sanoa, että jo sukupolvesta toiseen.
 
Tietysti, mutta jonkinlaisen arvon voi päätellä vertaamalla uuden tuotteen hintaan ja siihen millä hinnalla vastaavia on mennyt kaupaksi. Toi nyt pätee ylipäätään kaikkeen, joku määrittää aina hinnan myytävälle tavaralle. Asia sitten erikseen maksaako joku siihen päälle ekstraa vai vähemmän siitä pyynnistä. Suurella todennäköisyydellä karkottaa ostajat jos hinta on jo alussa ihan päin honkia, koska itestä nyt vaan tuntu että tää on tän arvo. Eli tuskin menestystä myynnissä tulee jos kauppaa esim Epiphonea Gibsonin hinnalla vaan sillä verukkeella, että joku on ehkä valmis maksamaan tämän.

Jonttu: Pitää täysin paikkaansa, mutta todella monelle kitaran ostajalle ratkaisee kenen valmistama ja missä se on rakennettu.
Ainakin suht monella ammattilaisella käsissä on Suhr tai joku vastaava, sen Squierin tai Benttonin sijasta.
 
Niin.... joskus muinoin valmistusmaalla olikin merkitystä, kun kitarat oli pitkälle käsityötä. Nykyään ei ole eroa, onko linja ja työstökone Kiinassa, Indonesiassa vai jenkeissä, samaa kamaa pukkaa. Laadunvalvonta on se missä erot tulee näkyviin. Ja hand-madet on sitten tietenkin ihan oma juttunsa.
 
Moni ammattilainen soittaa millä soittaa joko imagosyistä tai kuka tarjoaa parhaan diilin. Harva soittaa edes millään hyllystä suoraan vehkeellä. Eli se kaupan strato ei oo yhtä ku Ynkän strato. It's called marketing you know. :)
 
Tasalaatuisuus em. laadunvalvonnan johdosta alkaa näkymään kun hinta nousee. Se ei tarkoita, että Skujuissa ei myös olis hyvää tavaraa. Kitarat on yksilöitä. Kerran vertasin kaupassa bassoja Squier Affinity ja Vintage Modified MIM ja MIA Fenderit. Ostin halvimman Skujun koska se oli paras! Vintage Modified oli paskennettu versio Affinitystä, mutta satasen kalliimpi. Fenkut 3-5x kalliimpia, mutta ei erityisesti parempia, ei mitään järkee maksaa Fender-logon tuomaa ylihintaa. Siihen skujuun ku hioi nauhanpäät ja vaihto mikit niin on täyttä priimaa!