Kitarat: kitarakamat ›

Keskustelun innoittamana olen nyt näitä Elixir-kieliä testannut sekä sähköllä että akkarilla. Fuckin' liukkailta ne tuntuu ja vähän löysiltä, mutta en anna vielä periksi, vaan annan kuukauden lisäaikaa. Akkarissa toi liukkaus häiritsi minua enemmän kuin sähkärissä. Molemmat tuntuivat kuitenkin lörpöiltä.
 
Kuitenkin tähän voin vaan todeta, että minkälainen helvetin viininhaistelija tässä on minustakin kitaroiden parissa tullu. Ja mie sentään tykkään viineistä...
 
Kalliita myös olivat nämä kielet kivijalassa, kun maksoivat pirut 20 ecua setti. Täytyy nyt kattoa ihan kantapään kautta tää juttu loppuunasti eli antaako ne oikeasti mulle mitään lisäarvoa mihinkään.
 
Mutta jos ei testaa ei voi tietääkään. Tää sama myös viineille.

Mää oon pariin kertaan kokeillut Elixirejä sähkökitarassa, mutta ei vaan toimi, ei millään. Liian kumimainen/liukas tuntuma. Makuasioita kai.

Jucciz: Mää oon pariin kertaan kokeillut Elixirejä sähkökitarassa, mutta ei vaan toimi, ei millään. Liian kumimainen/liukas tuntuma. Makuasioita kai.
 
Elixirit ovat mielestäni parhaat kieltet mitä on koskaan tehty.
 
Ovat kestäviä ja säilyttävät uusien kielien soundin n. 6kk.
 
Luotettavia ja hyviä.

yanera: Elixirit ovat mielestäni parhaat kieltet mitä on koskaan tehty.
 
Ovat kestäviä ja säilyttävät uusien kielien soundin n. 6kk.
 
Luotettavia ja hyviä.
 
Hienoa, jos näin on.
 
Silti, mikään kielimerkki ei säilytä ainakaan mun käytössä uusien kielten soundia noin kauan. Mun sormihiki on semmoista laatua, että kielivalmistajia varmaan hirvittäis. Ja lisäksi tosiaan se, että en tykkää Elixirien tuntumasta ylipäätään: vähän niinku teflonpäällysteisillä vaijereilla soittelisi. Makuasioita ehdottomasti.
 
Näyttäisi olevan mun kohdalla niin, että kahden tai kolmen keikan jälkeen ihan minkä tahansa merkkinen kielisetti joutaa roskikseen. Siksi olen omalla kohdallani kokenut järkevimmäksi ostaa noin vitosen setin, käyttää sitä sen aikaa kun se toimii, ja sitten vaihtaa uusiin kieliin. Esim. Dean Markley tai Darco hoitavat homman kotiin.
 
Toisilla on eri tavalla, mutta mulla näin.

Elixirit on parhautta senkin takia, että niihin ei tartu sellainen scheisse, joka hapettaisi kielet passiivisesti silloin, kun kitara ei ole käytössä. Tällä säästää rahaa monen kitaran kokoelmassa etenkin silloin, jos niitä joutuu säilyttämään eri osoitteissa, jolloin soittokertojen välillä saattaa olla pitkiäkin taukoja. Itse näen yhtäkin kitaraa enimmäkseen vain pk-seudun ulkopuolisina keikkaviikonloppuina, eikä Elixirien kanssa tarvitse olla siitä vaihtamassa kielisettiä joka samperin kerta, kun ne on aina täsmälleen samassa kondiksessa, kuin mihin ne edelliskerralla jätin.

Monta vuotta käyttänyt ja tykännyt, nyt tosin melko usein napsunut tallan juuresta poikki n.1cm päästä. Ei oikein tallan piikkiin voi minusta laittaa, onkohan sitten vaan olllut paskoja settejä?

Eiks Eliksiirejä käytä vain semmoset jotka hikoilee happoa tai sormet juustonaksuissa yms? Jos ei noita ongelmia, niin mun mielestä kielen päälle ei saa kumia laittaa. Mut kyl jostkut tykkää kuminkin kans...Mänstä huonontaa buenoa. :(

Minäkin annan ääneni Elixireille. Tykkään siitä liukkaammasta tatsista ja tosiaan kestävät kyllä pidempään kun aiemmat setit. Dean Markleyta taisin käyttää ennen noita, niistäkään ei kuitenkaan kummempaa moitetta tule mieleen. Elixirit on kuitenkin paremmat, ainakin omaan käyttöön.

Vaikka ei kädet hikoa isosti niin silti käytän Elixirejä, ne on vaan mulle hyvät.
Hyviä pinnoitettuja löytyy myös muistakin merkeistä jos Elixirin pinnoitustapa ei miellytä.
 
Esimerkkejä muista merkeistä joiden tuntuma poikkeaa Elixireistä ja ovat lähempänä sitä ns. normaalia tuntumaa ovat mm. Addarion, Cleartonen ja Martinin pinnoitetut kielet.
 
Elixirissä pinnoituksen pinta on ns. ikään kuin suora ja noissa muissa se pinnoitus menee sen punoksen mukaisesti punoituissa kielissä.
 
Pinnoitetut kielet on itelle hyvät ja testattu on noita kaikkia ja hyviä ovat, noista silti valintani on tuo Elixir, se vaan on mun hyppysiin paras tuntumaltaan.

Jos kestoa haluu niin suosittelen Thomastik Blues Sliders (pure nickel/round core), tai Thomastik Power Brights (nickel plated steel/hex core). Makuasioita, mut musta noi kondomikielet ei pärjää saundissa. Ite tykkään round core kielistä.

Master Of The Universe: Makuasioita, mut musta noi kondomikielet ei pärjää saundissa.
 
Tämä väite suorastaan huutaa sokkotestiä. Kuuletko soundista sen, että kieli on päällystetty?
 
Elixirejä on tosiaan Nanowebiä ja Polywebiä, jälkimmäinen on paksummalla päällysteellä ja kestää firman mukaan kauemmin. Ite tykkään Nanoista. Tatsi on varsin lähellä normikieltä, mutta liukkaudesta erottaa - soitto "luistaa" tosi mukavasti.
http://www.elixirstrings.com/support/polyweb-nanoweb.html

Ziggy Bubba: Tämä väite suorastaan huutaa sokkotestiä. Kuuletko soundista sen, että kieli on päällystetty?
 
Elixirejä on tosiaan Nanowebiä ja Polywebiä, jälkimmäinen on paksummalla päällysteellä ja kestää firman mukaan kauemmin. Ite tykkään Nanoista. Tatsi on varsin lähellä normikieltä, mutta liukkaudesta erottaa - soitto "luistaa" tosi mukavasti.
http://www.elixirstrings.com/support/polyweb-nanoweb.html
 
Juu, ja kuulen vielä että millä materiaalilla on päällystetty. :)
No joo, mut jos omilla rojuilla tekisin sokkotestin niin kuulisin. Tyyppi X tekis, niin ehkä en. :)
Pick atakissa suurin ero, ei hiero niin hyvin jos kumi välis.

Aivan hyvin pärjää Elixirit soundissa ja myös attackissä eli ihan hyvin soundaavat ja vastaavat soittajan erillaiseen tatsiin ja erillaisiin variaatioihin.
 
Toki soundit on makuasioitakin, mutta mitä on tullu soiteltua myös muilla kielillä ennen Elixiriä niin ihan yhtä hyvää soundia noilla irtoaa ja vastaavat soittajan tatsiinkin.
 
Mutta kaikki ei noista tykkää eikä siinä mitään, jokaisella on ne omat suosikkinsa ja makunsa ja näkökantansa ;D
 
Pääasia, että jokaiselle on jotakin mistä tykkää.

Uteliaisuuttani minäkin pari vuotta sitten ostin satsin Elixir kieliä ja laitoin ne Gibson Les Pauliini... Ääni oli liian räikeä ja kirkas, ei kuulostanut yhtään hyvältä Blues ja rock tyyliini... Äkkiä leikkurilla uudet kielet poikki ja tilalle tuttu satsi DR pure Blues nikkelikieliä, näitä ei mikään voita. Ainoa ongelma on satsien pieni epätasaisuus ja intonaatioiden kanssa tulee säätöä - mutta se soundi !

Ziggy Bubba:
 
Elixirejä on tosiaan Nanowebiä ja Polywebiä, jälkimmäinen on paksummalla päällysteellä ja kestää firman mukaan kauemmin. Ite tykkään Nanoista. Tatsi on varsin lähellä normikieltä, mutta liukkaudesta erottaa - soitto "luistaa" tosi mukavasti.
http://www.elixirstrings.com/support/polyweb-nanoweb.html
 
Tämä on muuten hyvä huomio. Kuinka moni täällä puhuu Nanowebistä ja kuinka moni Polywebistä? Itse käytän juurikin Nanowebiä, jonka perustatsi ei mielestäni juuri poikkea tavallisista kielistä, vaikka kestävätkin lupauksen mukaisesti paljon peruskieltä pitempään. Polywebiä olen kokeillut joskus kauan sitten enkä tykännyt oudon tuntuman vuoksi. Tosin en ole niitä ainakaan tamperelaisissa musakaupoissa edes nähnyt pitkään aikaan.

horseface: Tämä on muuten hyvä huomio. Kuinka moni täällä puhuu Nanowebistä ja kuinka moni Polywebistä? Itse käytän juurikin Nanowebiä, jonka perustatsi ei mielestäni juuri poikkea tavallisista kielistä, vaikka kestävätkin lupauksen mukaisesti paljon peruskieltä pitempään. Polywebiä olen kokeillut joskus kauan sitten enkä tykännyt oudon tuntuman vuoksi. Tosin en ole niitä ainakaan tamperelaisissa musakaupoissa edes nähnyt pitkään aikaan.
 
Itseäni kiinnostaisi kuulla kokemuksia noista polywebeistä verrattuna nanoweb. Tuli vaihdettua takaisin Elixireihin pienen Martinin pinnoitettuihin kieliin kohdistuneen syrjähypyn jälkeen. Martinit kestivät minulla himpun alle kuukauden, kun taas Elixirit saa vaihtaa 3-4kk jälkeen ja silloinkin sen puolesta kun näyttävät niin ryöttäsiltä, vaikka soudia vielä riittäisikin. Martinin SP lifespaneihin verrattuna nämä Elixirin nanoweb fosforipronssit ovat erittäin kirkkaat. Martineissa erittäin paljon bassopuolta, joka taas Elixireiltä tahtoo puuttua. Voi kun löytäisi siitä puolivälistä soundaavat Elixirit. Pelkästä pronssista tehdyt polywebit?

Elixir kielet on hyviä ja kestäviä.

discominister: Itseäni kiinnostaisi kuulla kokemuksia noista polywebeistä verrattuna nanoweb.
 
Mä olen nyt käyttänyt sähkökitaroissa useamman vuoden .011 nanowebejä, ja tykkään kovasti. Hyväsoundisia, luotettavia ja pitkäikäisiä ovat olleet. Mutta ensivaikutelma Elixiristä oli huono: kokeilin ensin polywebejä ja en tykännyt ollenkaan. Ne olivat juuri sellaiset muoviset mitä muut ovat täällä kuvailleet. Useampi vuosi meni ennenkuin kokeilin Elixirejä uudestaan.
 
Akkareissa mäkin olen tykännyt Martinin Lifespaneista. Tällä hetkellä mulla on yhdessä kitarassa (Taylor GC8) Elixir PB-setti, ja siihen ne kyllä sopivat ihan hyvin. Grand Concert-koko nyt ei tietysti ole bassokanuunaksi tarkoitettukaan. Yläpää on mukavan hersyvä, ja seuraavaksi ajattelin kokeilla siihen nanoweb 80/20-settiä.
 
Vinkkinä: Elixirilllähän on myös "välimalli"-settejä. Jos esim. kaipaa enemmän alapäätä .012-settiin, voi kokeilla Light-Medium-settiä jossa kolme alinta kieltä ovat medium-paksuisia.

Jucciz: Mää oon pariin kertaan kokeillut Elixirejä sähkökitarassa, mutta ei vaan toimi, ei millään. Liian kumimainen/liukas tuntuma. Makuasioita kai.
 
Aivan sama kokemus. Ikinä nolottanut niin kuin kerran vuosia sitten yksissä jameissa, kun sain käteeni Elixireillä kielitetyn kitaran ja bendeistä ei tullut paskaakaan kun kielet lipsui sormien alta koko ajan kun yritti vähä bendata.
 
Ootsä Jucciz kokeille Optima Goldeja? Ei kerää sitä mustaa paskaa, mutta tuntuu sormen alla tavallisilta kieliltä.

discominister: Itseäni kiinnostaisi kuulla kokemuksia noista polywebeistä verrattuna nanoweb. Tuli vaihdettua takaisin Elixireihin pienen Martinin pinnoitettuihin kieliin kohdistuneen syrjähypyn jälkeen. Martinit kestivät minulla himpun alle kuukauden, kun taas Elixirit saa vaihtaa 3-4kk jälkeen ja silloinkin sen puolesta kun näyttävät niin ryöttäsiltä, vaikka soudia vielä riittäisikin. Martinin SP lifespaneihin verrattuna nämä Elixirin nanoweb fosforipronssit ovat erittäin kirkkaat. Martineissa erittäin paljon bassopuolta, joka taas Elixireiltä tahtoo puuttua. Voi kun löytäisi siitä puolivälistä soundaavat Elixirit. Pelkästä pronssista tehdyt polywebit?
 
Polywebeistä en ole ite tykänny, ne eivät vaan soundaa ja tunnu hyvätä, niissä on omaan makuuni liikaa pinnoitetta ;D
 
Vaikka mä olenkin Elixirien käyttäjä niin olen kokeillu alla olevia merkkejä pinnoitetuissa ja noikin on ihan hyvä käydä läpi kokeilumielessä kun soundia hakee. Pinnoitustavaltaan noi menee siihen Martinin kastiin.
 
Oletko kokeillut Cleartonea? Ne on suht mukavat ja mitä ite olen noita kokeillu niin soivat nätisti eli bassopuoli on ihan hyvä ja samoin se treble puoli ja aika hyvässä balanssissa (toki tämä on makukysymys kun soundeista puhutaan).
 
http://www.thomann.de/fi/cleartone_ct_7411_emp_acoustic_set.htm
 
Sitten löytyy D'addarioltakin pinnoitettuja kuten alla olevat
http://www.thomann.de/fi/daddario_exp26.htm
 
Ja onhan noita muitakin.
 
Loppuun on vielä pakko todeta soundin suhteen sekin, että kielien lisäksi soundiin vaikuttaa mm. käytetty pleku, paksummalla tuhdimpaa ja ohkaisemmalla terävämpää ja vielä sekin näissä vaikuttaa käyttääkö matta- vaiko kiiltäväpinntaista plekua, tätäkin puolta kandee kokeilla akkareissa.