Kitarat: kitarakamat ›

Minä käännän asian itseeni ja oman soittoni analysointiin, kun muista en mittään tiiä =)
 
Yhdistelmän toimivuus kokonaisuutena on kaiken A ja O.
 
Eri laitteista koostuvassa kokoonpanossa meinaan painoarvot muuttuvat. Huonon kitaran huonot mikit tarvitsevat kompensaatioita hyvästä vahvistimesta ja siitä syntyy omanlainen vaikutelma. Jos sekä kitara, että vahvari ovat tummaäänisiä voi homma mennä puuroksi. Tajuatte varmaan pointin.
 
Eli vaikka valitsisin kaikille osa-alueille parasta, mitä rahalla saa, voi lopputulos olla silti kuraa, kun homma ei toimi yhteen. Eli esimerkiksi nykyinen Ruokankaan Mojo Blues on hyvin erottelevilla mikeillä varustettu ja telelle ominaiseen tapaan varsin kirkas ääninen, vaikka lämpökäsitelty puu vähän soundia pyöristääkin. Kyseisen skitan kanssa en saa Fenderin vahvareista ulos muuta kuin korviin sattuvaa kirkunaa... vahvistimen on oltava hieman tummempi, jotta minua mielyttää.
 
Skitta minulle on lähtökohtana iso osa soitosta. Sillä soittotuntuma ja sitä kautta syntyvä fiilis ovat ensiarvoisen tärkeitä. Vaikka osaisin soittaa ja vaffari ja egektit olisi kunnossa, niin lainatulla huonolla tai minulle sopimattomalla kitaralla vähintään fiiliksen takia homma ei vain toimisi.
 
Samoin Skitan elementit on tärkeitä ja ohjaavat soittotyyliä tiettyyn suuntaan.
 
Vahvistin on seuraava (mukaanlukien siis kaiutinelementti ja rakenne) Cubesta nyt vain on turha hakea Marshall murinaa jne...
 
Efektit ovat minulle aina vain mauste. Eli jos efekti hukuttaa alkuperäisen signaalin, kyseessä on jonkin kappalesovellutuksen ylitaiteellinen osia tai sovittajan mielenhäiriö =) Silti esim hyvä delay on jotain, mitä ilman vanhaa rockia on aika hankala fiilistellä. Kyllähän se onnistuu, mutta mutta...
 
Ja sitten minä itte... Näkisin että soittajan kannalta on kaksi vaihtoehtoa. Joko tiedät mitä haluat soittaa ja soundi on "korviesi välissä", joten välinehankinta sun muu ohjautuu tämän pohjalta.
 
Tai sitten olemassa oleva välineistä ohjaa soittoa, kun kalustosta haetaan myös soittannallisesti itseä mielyttävää lopputulosta ulos.
 
Minun kehityskaareni lienee vaiheessa, jossa osaan jo vaatia välineistöltä tiettyä perusolemusta, mutta silti jatkuvasti muokkaan soittotyyliäni ja "tatsia" olemassa olevan välineistöä hyödyntäväksi.
 
kitara 30%
vaffari 20%
efektit 10%
fiiiiiiilis 40%

Jokaisella kitaralla on persoonallinen soundinsa, mutta hlökohtaisesti SE soundi rakentuu näistä osista:
 
-Oma räpellys. Joku kerran kehaisi että osaan soittaa monenlaisella tatsilla kitaraa, kevyemmin ja kovemmin. Omasta mielestäni paremminkin kielen ohi ja kieleen mutta, noh... ;)
 
-Putkietuaste. Efektejä en juurikaan käytä ja pääteasteenkin säröä melko vähän joten kai se etuaste on mun "kanavani"... Käytän jatsipuhtaasta kevytroson kautta räyhärokkiin asti gainia. Enää en välitä highgainista niin kuin ennen. Tykkään ennemmin sellaisesta rouheasta "harvasta" mörinästä, enemmän tai vähemmän marshall-henkisesti. Kohta tosin etuasteekseni tulee koch pedaltone ja siinä on lähes kaikki mitä tarvitsen soundini luontiin. Enempään gainiin saatan rakentaa jonkun marshall-tyyppisen diy-suristimen lisäksi jos kochin räävimmät asetukset ei mulle "riitä". Kaupassa ainakin totesin sen puhtaan ja kevyemmän roson olevan parhautta. Ja pääterutun.
 
-Kaiutin. Kun hommasin h&k-celestionin tilalle greenbackin totesin sillä olevan SUURTA merkitystä soundiin. Kohta tulee kimppatilauksessa muutama vintage-henkinen celestioni lisää ja niille rakennan omaa mallia kotelon (suuri ja suljettu avattavalla takaseinällä)
 
Että näin. Tuossa meikäläisen täytteet soundille. Mausteina ensisijaisesti wahia, myöhemmin hommailen vielä autowahin ja delay-reverbin. Moduloinneista en juuri välitä. Chorus/Flanger on kylmintä coldia meikäläiselle :)

Jokaisella kitaralla on persoonallinen soundinsa, mutta hlökohtaisesti SE soundi rakentuu näistä osista:
 
-Oma räpellys. Joku kerran kehaisi että osaan soittaa monenlaisella tatsilla kitaraa, kevyemmin ja kovemmin. Omasta mielestäni paremminkin kielen ohi ja kieleen mutta, noh... ;)
 
-Putkietuaste. Efektejä en juurikaan käytä ja pääteasteenkin säröä melko vähän joten kai se etuaste on mun "kanavani"... Käytän jatsipuhtaasta kevytroson kautta räyhärokkiin asti gainia. Enää en välitä highgainista niin kuin ennen. Tykkään ennemmin sellaisesta rouheasta "harvasta" mörinästä, enemmän tai vähemmän marshall-henkisesti. Kohta tosin etuasteekseni tulee koch pedaltone ja siinä on lähes kaikki mitä tarvitsen soundini luontiin. Enempään gainiin saatan rakentaa jonkun marshall-tyyppisen diy-suristimen lisäksi jos kochin räävimmät asetukset ei mulle "riitä". Kaupassa ainakin totesin sen puhtaan ja kevyemmän roson olevan parhautta. Ja pääterutun.
 
-Kaiutin. Kun hommasin h&k-celestionin tilalle greenbackin totesin sillä olevan SUURTA merkitystä soundiin. Kohta tulee kimppatilauksessa muutama vintage-henkinen celestioni lisää ja niille rakennan omaa mallia kotelon (suuri ja suljettu avattavalla takaseinällä)
 
Että näin. Tuossa meikäläisen täytteet soundille. Mausteina ensisijaisesti wahia, myöhemmin hommailen vielä autowahin ja delay-reverbin. Moduloinneista en juuri välitä. Chorus/Flanger on kylmintä coldia meikäläiselle :)
 
kerro toki lisää, esim miksi et enää highgainia käytä ja miten equn asetukset yleensä ovat ?

ja jouni elä sano noin, koska et ole kuullut kun nykyään soitan, sillä nykyään se on paljon, paljon paskempaa.
 
Joo, läpät läppinä.. En hauku ketään, omat soittotaitoni huomioon ottaen... Enkä jaksa uskoa, että vuodessa tapahtuisi kauheasti negatiivista kehitystä kenessäkään...
 
patterikin vaikuttaa saundiin
 
No, ainahan sitä voi lähteä tälle Eric Johnsonin perversiolinjalle että "musta täällon vaan musikaalisempi sähkö ku amerikassa.. ja alkaliparistot vaan ei soi niinku yhtään, hei.."
 
Piuhalla on tottakai merkitystä, sillä signaali kulkee sen kautta.. jos siellä on kaksi kuparilankaa kierrettynä toisiinsa, niin onhan se päivänselvää, ettei se soi...
Olen soundipervo, mutten ihan sairas sentään..

En todellakaan usko mihinkään maagisiin soundieroihin jos kaksi kauan soittanutta kitaristia istutetaan täsmälleen samojen vermeiden ääreen ja käsketään soittamaan tietty yksittäinen ääni... samalla plektralla juuri keskimikin päältä... toivotulla voimakkuudella, puhtaasti ilman mitään vibratoa.
 
En minäkään, tämähän on sama kuin kaksi eri henkilöä painaisi yhtä pianon kosketinta samalla voimalla ja pitäisi arvata kumpi soittaa. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka yksittäisen soittajan kokonaissoundi loppupelissä muodostuu, kun puhutaan musiikista ja kitaran oikeasta soittamisesta, eikä mistään laboratorio-olosuhteissa suoritetusta yhden äänen AB testistä. Minun käsitys soundista sisältää juurikin ne muuttavat tekijät, jotka em. testissä on karsittu pois, mukaanlukien sen maagisen tatsin.

kerro toki lisää, esim miksi et enää highgainia käytä
 
Okei, fuulasin ihan vähän :) Kyllähän enempiä gaineja tulee käytettyä hevimpiin rojekteihin ja sooloiluun tietty mutta yleisesti ottaen tykkään nykyään enemmän puhtaammista (tai räkäisemmistä, paremminkin) soundeista, siis vähemmän gainia ja enemmän muuta munaa ;) Soittotatsi ja musamaku on muuttunut aika lailla viimeisen kolmen vuoden aikana. Siihen "omaan" juttuun en siis enää tarvitse 100dB gaineja, toisin kuin ekat 7 vuotta soittelustani laitoin säröstä kuin säröstä gainit täpöille aina. Voisi sanoa että aikaisemmin soundini olivat aika riipivät, ja nykyään enemmän repivät :D
 
Lyhyesti: Heavy Metal ei ole mulle enää sitä kuuminta hottia vaikka sitä tuleekin yhä harrastettua. Ennen metallica oli se mun juttu, nykyään redhotchilipeppers ja audioslave.
 
ja miten equn asetukset yleensä ovat ?
 
EQ:n säädän aina tilannekohtaisesti. Käytän sitä ennemminkin akustiikan vääristysten korjaamiseen enkä oman soundin rakenteluun, hyvällä vahvarilla tykkään soittaa ihan flattina kun on hyvä tila. No, säröille tulee useimmiten tarjoiltua kyllä lisää middleä... Ja tietysti siihen vaikuttaa soitettava musiikkikin... Eihän tähän voi muuta sanoa kuin että se vaihtelee :) Soundin luonteesta tykkään kyllä siten että botnea pitää olla ja omat soundini ovat yleensä middlevoittoisia. Kovin terävästä yläpäästä en tykkää, ehkä ennemminkin tummasta soinnista, mutta bändin seasta pitää kuitenkin vähän päästä läpi. Yhteissoitossa on sitten enemmän sitä "otsaa soundissa nenän lisäksi" :)
 
Vieläkö lisää? Ihan mielelläänhän näistä aiheista jutustelee ja hyvähän näitä asioita on joskus sanallisestikin pukea - se selkeyttää ajatuksia.
 
Ai niin, plektrani ovat yleensä perinteisen muotoisia medium-vahvuisia vaikka niitäkin tulee vaihdeltua tarpeen mukaan.

Tällä hetkellä omani on:
 
Suurin merkitys on säröllä... eli itse modifioitu DS-1 siitä hieman säröä buustaamaan Peavey Banditin High Gain kanavaa jossa ei ole paljoa säröä. Asetukset on paljon keski ja alapäätä ja puolessa välissä treble yms. Saundi on todella pehmeä modatun DS-1:sen ansiosta. efektilenkkiin menee zoomin viisnollaviis II ja sieltä delayt ja chorukset. sitten on vielä kitaran ja vahvarin välissä wahwah ja volume pedaali. Ja kitara on Peaveyn Susijengi QT Special ja tietty se oma soitto (joka on vielä SUURESSA kehitys vaiheessa ja tarpeessa) on todella tärkeä osa sitä omaa kultaista saundia...
 
En oo vielä saanu sitä omaa ihanaa saundia joka soi päässä, ku en vaan osaa... :S eikä oo hyviä vermeitä sen aikaansaamiseks, mutta tämänhetkinen on aikas lähellä "sitä mikä soi päässä" ;)

Kohta tosin etuasteekseni tulee koch pedaltone ja siinä on lähes kaikki mitä tarvitsen soundini luontiin. Enempään gainiin saatan rakentaa jonkun marshall-tyyppisen diy-suristimen lisäksi jos kochin räävimmät asetukset ei mulle "riitä". Kaupassa ainakin totesin sen puhtaan ja kevyemmän roson olevan parhautta. Ja pääterutun.
 
Koch Pedaltonesta se soundi lähtee, ainakin mulla :-) No joo, en tiedä muista, mutta mun mielestä hyvän perussoundin pohjana on hyvä, tavoiteltuun soundimaailmaan soveltuva vahvistin. Sen jälkeen kitaravalinnalla ohjaillaan suuntaa, haetaanko puhtaita ja kuulaita soundeja yksikelaisella mikrofonilla varustetulla kitaralla, vai paksumpaa ja pyöreämpää soundia humbuckerilla varustetulla kitaralla.
 
Näiden jalkeen kuvaan astuu se mahtava soittotatsi, jolla soitin saadaan laulamaan oikealla tavalla, ja jota ilman tavoiteltu soundi jäisi puolitiehen. Minulla soundi on puolitiessä.
 
Efektit ovat kaksipiippuinen juttu. Joskus ne ovat yksinkertaisesti välttämättömiä "sen" soundin tekemisessä. Mietitään vaikka jotain Edgen juttuja, jotka ilman delayta eivät olisi ihan-sama-juttu. Joskus taas efektit ovat pienessä, huomaamattomassa, mutta kenties tärkeässä sivuosassa. Läheskään aina efektiä ei tarvita.
 
Kitaran materiaalit, kaiuttimet, ym. tingeltangel ovat sitten jo fiinimpiä juttuja, joilla haetaan sitä viimeistä juttua soundiin. En ole sillä tasolla, että kykenisin paljon mitään sanomaan niiden vaikutuksista. Sen olen kyllä huomannut, että kaksi periaatteessa samanlaista kitaraa voivat kuullostaa erilaisilta. Joskus tämä ero voi kyllä johtua myös kielistä.

Soittajan sormista ja sielusta se lähtee. Täysin. Piste.
Jos oma kitara/vahvistin, ni tietty saa aikaan enemmän omanlaista saundia, mutta kyllä hyvä soittaja soittaa vaikka millä rimpulalla hyvänkuuloista settiä, jos vaan musikaalisuutta ja soundintajua löytyy.

Soittajan sormista ja sielusta se lähtee. Täysin. Piste.
Jos oma kitara/vahvistin, ni tietty saa aikaan enemmän omanlaista saundia, mutta kyllä hyvä soittaja soittaa vaikka millä rimpulalla hyvänkuuloista settiä, jos vaan musikaalisuutta ja soundintajua löytyy.
 
Hyvä pelimanni on tietysti tärkeä, mutta sanat täysin ja piste ovat minusta aivan liian voimakkaita. Vaikka rimpuloilla saisi aikaan mielettömän hyvän kuuloista soundia, ei tuloksena kuitenkaan ole välttämättä se soundi, mitä on haettu. Eli kamoilla on erinomaisen suuri merkitys. Mitä tällä haen on, että huippuhyvä soundi ja "se" soundi eivät varsinaisesti ole synonyymejä. Strato Blackfacen läpi SRV:n tai vaikka Hetfieldin soittamana -varmasti mielettömän hyvä soundi, mutta ei välttämäti "se" soundi Metallicaan. Aktiivihumppareilla varustettu Jackson JCM 800:n läpi Randy Rhoadsin tai vaikka Hank Marvinin soittamana -epäilemättä huippusoundi, muttei välttämäti "se" soundi Shadowsiin.

Soittajan sormista ja sielusta se lähtee. Täysin. Piste.
Jos oma kitara/vahvistin, ni tietty saa aikaan enemmän omanlaista saundia, mutta kyllä hyvä soittaja soittaa vaikka millä rimpulalla hyvänkuuloista settiä, jos vaan musikaalisuutta ja soundintajua löytyy.
 
Ja ammatilaiset soittavat tietysti sadan euron harley benton kitaroilla kun turha niiden on kovan ammattitaitonsa takia tuhansia euroja tuhlata soittimiinsa ?

mikä osa-alue on Teille se tärkein kun rakennatte soundianne:
 
X Soitto
X Kitara (mikit?)
X Efektit
X Vahvistin (Etunen/päättäri/kaiutin?)
 
Alkuperäiseen palaten:
90 % soitto
5 % kitara
4 % vahvistin
1 % efektit
 
Näyttää olevan niin, että mitä nuorempi kommentoija, sen enemmän soundia yritetään rakentaa noilla vermeillä. Se on aivan luontevaa, koska mitä huonompi muusikko, sitä enemmän huomio kiinnittyy vehkeisiin. Sama homma joka lajissa... Onhan sekin toki mahdollista, että ostetaan ensiksi vimpan päälle romppeet ja opetellaan sitten vasta soittamaan, mutta ei siitä sen kuunneltavampaa jälkeä synny.

Alkuperäiseen palaten:
90 % soitto
5 % kitara
4 % vahvistin
1 % efektit
 
väität siis että saat tatsilasi 22,5 kertaa enemmän muutoksia soundiisi kuin vahvistimella, se on hyvä juttu se, et tarvii equa tai säröä vahvistimessa ollenkaan ja eiköhän se phaserkin löyty kun vähän kovempaa pikkaa.

väität siis että saat tatsilasi 22,5 kertaa enemmän muutoksia soundiisi kuin vahvistimella, se on hyvä juttu se, et tarvii equa tai säröä vahvistimessa ollenkaan
 
Kyllähän kamat luo tietynlaisen pohjan soundille mutta ennen kaikkea sillä omalla soitolla tehdään lopputuloksesta persoonallinen (niin hyvässä kuin pahassa). Ei soittaja vaikuta vain siihen mitä soittaa vaan myös siihen *miten* soittaa.
 
ja eiköhän se phaserkin löyty kun vähän kovempaa pikkaa.
 
Eipä sitä phaseria välttämättä tarvitakaan. ;)

väität siis että saat tatsilasi 22,5 kertaa enemmän muutoksia soundiisi kuin vahvistimella, se on hyvä juttu se, et tarvii equa tai säröä vahvistimessa ollenkaan ja eiköhän se phaserkin löyty kun vähän kovempaa pikkaa.
 
Olemme valovuoden päässä toisistamme ideologioisamme joten en jaksaa alkaa vääntämään aiheesta. Kysyttiin kuinka rakennan soundini ja minulla se koostuu 90% soitosta, efektejä on tasan 1, Blues Driver (jota tällä hetkellä en käytä). That's it.

Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka yksittäisen soittajan kokonaissoundi loppupelissä muodostuu, kun puhutaan musiikista ja kitaran oikeasta soittamisesta, eikä mistään laboratorio-olosuhteissa suoritetusta yhden äänen AB testistä.
 
Niinno, eikös tuo musiikin kutsuminen kokonaisvaltaisesti soundiksi ole enemmänkin noiden konemuusikoiden juttu. Veistelevät toisilleen että "laita hei biitti päälle ja hyvää soundia tulemaan". 74 minuuttia hyvää soundia. Ei Levyraadissakaan pisteytetä kalakeittoja kun aiheena on kerran musiikkivideoiden pisteyttäminen. Mutta mitäs näistä vääntämään...
 
Soittajan sormista ja sielusta se lähtee. Täysin. Piste.
Jos oma kitara/vahvistin, ni tietty saa aikaan enemmän omanlaista saundia, mutta kyllä hyvä soittaja soittaa vaikka millä rimpulalla hyvänkuuloista settiä, jos vaan musikaalisuutta ja soundintajua löytyy.
 
Soittaa juu, mutta se on sitä soittamista ja musiikkia. Ei taitaisi paljon soundintaju ja musikaalisuus auttaa jos pitäisi soittaa hevisäröillä häävalssia.

Tähän asiaan on vain yksi vastaus. Soundi lähtee sormista.

"Soundi lähtee sormista, käytä niitä!"
 
Ja minkäköhän teoksen takakannessa on tämä teksti? :)

Niinno, eikös tuo musiikin kutsuminen kokonaisvaltaisesti soundiksi ole enemmänkin noiden konemuusikoiden juttu. Veistelevät toisilleen että "laita hei biitti päälle ja hyvää soundia tulemaan". 74 minuuttia hyvää soundia. Ei Levyraadissakaan pisteytetä kalakeittoja kun aiheena on kerran musiikkivideoiden pisteyttäminen. Mutta mitäs näistä vääntämään...
 
Väännetään vaan. Minä käsitän soundin vehkeiden ja ihmisen synnyttämänä kokonaisuutena. Noi konepellet voi jättää nyt pois tästä keskustelusta. Otetaanpa vaikka semmonen ajatus että kuulet soittajaa ensi kertaa livenä ja ajattelet että onpas kaverilla hyvä soundi. Kuinka paljon pysyt analysoimaan mistä se soundi lähtee? Tuleeko se pelkastään noista kamoista vai onko tolla soittajalla ja sen tatsilla jotain tekemistä sen soundin kanssa? Veikkaanpa että yksikään täällä heiluva hemmo ei saa samaa musiikalista ääntä esim. Stevie Ray Vaughanin kamoista kuin se herra itse sai, ja sen tunnistaa jopa siitä yhdestä äänestä (vrt. Bowien Let's Dance kitarasoolo). Se soundi syntyi suurimmalta osaltaan sen herran omista kätösistä, ei niistä vehkeistä. Toki ne on siinä mukana ketjussa, mutta persoonallisen äänen takana on aina ihminen. Toista on tietenkin nämä tiluliluleijjaa ukot (Hammettit ja kummppanit) joiden soundi on niin prosessoitu että niistä ei erotu enää mikään inhimillinen tekijä. Mutta minä puhun nyt oikeista soittajista.

tatsihirmuille kysymys
 
kumman kuulee helpommin:
 
1.soittaja vaihtaa normaalista tatsista "super tatsiin" kesken biisin.
 
vai
 
2.soittaja soittaa kliinillä ja iskee särökanavan päälle kesken biisin.
 
jos nyt puhutaan siitä että minkälainen ääni sieltä kaiuttimesta (aivan niin kaiuttimesta, se ei tule syvältä sielusta tai ihmisen sisältä vaikka jälkimmäiseltä usein kuulostaakin) niin se joka väittää että "tatsilla" on siihen suurin vaikutus (jopa 90%) voi miettiä että miksi ihmeessä ostetaan monen tonnin vahvistimia (niin SRV:lläkin oli hirmuset kamat, vaikka "supertatsi" olikin !) ja kymmeniä efektejä, puhumattakaan kaapeista ja mikeistä.
 
jos käydään taivaasta hakemassa SRV ja annetaan sille harley benton, fender frontman 15w ja kymppikielet (hyi !) ja joku kaveri jolla ei "supertatsia" ole ja annetaan sille fender stratocaster (kyllä siinä on texas specialit ja 15 kielet), tupe skriimeri (808) ja jcm-800 (yksikanavainen), niin kumpi kuulostaa enemmän SRV:ltä ??? (molemmat soittaa saman biisin) (ja jos matkitaan levyiltä kuulevaa "soundia")