Kitarat: kitarakamat ›

Mites on business maailmasse perheitä pukumiesten kesken, no ei todellakaan, halvalla sisään, kalliilla ulos. En usko, että missään business asiassa ollaan tekohymy päällä ja sanotaan, että "no myynpä sulle halvalla, ku oot samaa sarjaa.." E
 
En mä pidä kanssasoittajia mitenkään perheinä, tiedä mitä nekin jotain ynkkää vaa tiluttaa..
 
Rahat pois, mutta ei silti huijaamiseen/petokseen tartte syyllistyä.

Seuraavat tuotteet huutokaupataan ensiviikolla:
V35870 1) 1 KITARANVAHVISTIN MARSHALL BASS 60 MOD.5506 250 e
VIRTAJOHTO PUUTTUU

V35870 2) 1 BASSOKITARA ARIA EI ALKUPERÄISESSÄ KUNNOSSA 120 e
1 JOHTO 1 KITARAKOTELO

V36510 1 SÄHKÖBASSO APPLAUSE KULUMIA 100 e
1 KITARALAUKKU

V45499 1 SÄHKÖKITARA SAMICK 100 e
1 KITARAKOTELO VIALL

V46009 1 SÄHKÖKITARA FENDER STRATOCASTER 350 e
1 KITARALAUKKU
 
Halukkaat siis huutamaan niin ei tarvi eskobraa kadehtia ;)
www.helsinginpantti.fi

Siis mikä kateus?
 
No joitakin näyttää risovan se jos joku ostaa sun kamat ja onnistuu myymään ne eteenpäin kalliimmalla. En keksi muuta selitystä tuolle risomiselle kuin kateus. Alkuperäinen myyjähän ei tuota jobbarin mahdollisesti tekemää profittia maksa.

Halukkaat siis huutamaan niin ei tarvi eskobraa kadehtia ;) www.helsinginpantti.fi
 
Lähinnä viittaisin Helsingin pantin huutokauppoihin siksi, ettei jäisi epäselväksi mistä "e:n" kitarat ovat peräisin. Eli jos mies väittää myyvänsä tilanpuutteen vuoksi kokoelmiaan, niin puhuu paskaa.
 
Mitä tulee tavaran huutamisesta paikallisista huutokaupoista ja välittämisellä netin kautta eteenpäin - se on tervettä. Välikäsi tuo tällöin lisäarvoa kauppaan laajentamalla markkinoita ja tuomalla tuotteet niidenkin ulottuville, jotka eivät pääkaupunkiseudulla asu. Tämän totesin jo kun aiheesta edellisen kerran keskusteltiin.
 
Sen sijaan toiminta, joka perustuu netissä myytävien tavaroiden ostamiseen ja samassa paikassa myymiseen, ilman että laitteihin edes kosketaan ehostusmielessä, ei tuo lisäarvoa kauppaan ja on mielestäni perseestä. Käytännössä se on (Waltaria mukaillen) sitä, että vahvempi sortaa heikompaa ja viisaampi tyhmempää. Eikä tuolla ole älykkyyden kanssa mitään tekemistä, ainoastaan sen, että käyttää toisten tietämättömyyttä häikälemättä hyväksi.

Jopparit on hyvä asia sekä ostajien että myyjien kannalta. Esim. markkinatakaajat pörssissä ovat aika pitkälle samanlaisessa roolissa.
 
Mielenkiintoinen näkökanta, haluatko perustella tarkemmin "aika pitkälle". Minun mielestäni nimittäin eroa löytyy huomattavasti.
 
Lisäarvosta Lucifer jo puhuikin. Harva jobbari sitä _oikesti_ saa aikaan.
 
Myyjä päättää mihin hintaan tavaralla tehdään kauppaa, ei siinä ostajanroolissa olevalla jopparilla ole mitään päätäntävaltaa.
 
Missä se hyöty/hyvä asia on, jos jobbari tämän sitten kalliimmalla myy eteenpäin? Varsinkin jos tuote on torilta ostettu ja mitään korjauksia tmv. ei siihen tehdä.
 
Myyjä myy, ostaja ostaa. Harvemmin ostaja hintaa tosiaankaan päättää. Mutta mitäs tekee kitara-asioissa kokematon juniori, jolle herra eskobralta pärähtää uhkailumailia ja vaatimuksia hyvityksistä olemattomista vioista. "Tarkistin asian kitarapajalta, korjaukset maksavat 300 euroa. Näistä vioista et minulle kertonut. (Epämääräistä vittuilua ja uhkailua tähän väliin). Mutta voin reiluna miehenä pitää soittimen jos palautat minulle tuon korjauksiin kuluvan summan".
 
edit: kirjoitusvirhe

Mites on business maailmasse perheitä pukumiesten kesken, no ei todellakaan, halvalla sisään, kalliilla ulos. En usko, että missään business asiassa ollaan tekohymy päällä ja sanotaan, että "no myynpä sulle halvalla, ku oot samaa sarjaa.."
 
Bisnesmaailman pukumiehet yleensä tietävät, mitä vastapuoli edustaa. Siinä on iso ero.

Lähinnä viittaisin Helsingin pantin huutokauppoihin siksi, ettei jäisi epäselväksi mistä "e:n" kitarat ovat peräisin. Eli jos mies väittää myyvänsä tilanpuutteen vuoksi kokoelmiaan, niin puhuu paskaa.
 
Totta. Olin kerran itse paikalla kun herra huusi läjän kitaroita jotka muutaman päivän päästä olivat tuolla torilla "sopivilla" välityspalkkioilla tarjolla muusikoille.

Tuli ihan vaan mieleen, että mitähän mahtaa veroilmoituksessa lukea ammatin kohdalla, eli onko kyseessä virallisesti ammattimainen osto- ja myyntitoiminta, jonka myyntivoitoista maksetaan verot, vai onko kyseessä samanlaista kauppaa kuin tiedän monenkin ihmisen harrastavan autopuolella (ennen olivat kyseessä kolariautot, nykyään tuontiautot), eli vaikka autoja ei saa myydä kuin muutaman vuodessa ennenkuin tämä katsotaan ammatinharjoittamiseksi, niin mitäs verottaja siitä hyötyy jos väittää myyvänsä autot ilman voittoa tai jopa tappiolla...
 
Kaupanteosta sen verran, että kyllä minäkin olen myynyt tavaraa reilusti kalliimmalla kuin olen itse siitä maksanut, mutta kyllä siinä välissä on sentään tavara ollut käytössä, myyntitarkoituksessa ei ole tullut tavaraa ikinä ostettua. Ja persnettoakin on kyllä tullut kaupoissa, joten kyllä se saldo kai nollaa näyttää, luultavimmin pakkasen puolella.

Tuli ihan vaan mieleen, että mitähän mahtaa veroilmoituksessa lukea ammatin kohdalla, eli onko kyseessä virallisesti ammattimainen osto- ja myyntitoiminta, jonka myyntivoitoista maksetaan verot, vai onko kyseessä samanlaista kauppaa kuin tiedän monenkin ihmisen harrastavan autopuolella (ennen olivat kyseessä kolariautot, nykyään tuontiautot), eli vaikka autoja ei saa myydä kuin muutaman vuodessa ennenkuin tämä katsotaan ammatinharjoittamiseksi, niin mitäs verottaja siitä hyötyy jos väittää myyvänsä autot ilman voittoa tai jopa tappiolla...
 
Uskoisin, että edellä mainituissa tapauksissa verottaja katsoo
toiminnan ammattihenkiseksi 'ansionhankinnnaksi', ts. veroja tulisi maksaa ihan normaalisti. En usko, että eb ainakaan maksaa yhtään mitään.
 
Omien soittimien ajoittainen vaihtelu myymällä ja ostamalla on eri asia - siitä ei verottaja pahastu. (näin lausui veroalan asiantuntija)

Mielenkiintoinen näkökanta, haluatko perustella tarkemmin "aika pitkälle". Minun mielestäni nimittäin eroa löytyy huomattavasti.
 
Samankaltaisuutta löytyy siinä mielessä, että markkinatakaaja pörssissä pitää huolen siitä että pörssissä on aina olemassa ostotarjous, vaikkei kukaan muu olisikaan kiinnostunut hallussasi olevasta esim. johdannaisesta, tai kukaan ei olisi ainakaan valmis maksamaan niin paljon kuin markkinatakaaja maksaa. Analogia jopparin suhteen on aika selkeä. Jopparikin voi olla joskus joko se ainoa ostaja, tai sitten parhaan tarjouksen antaja. Myyjän kannalta tämä on tietysti parempi tilanne kuin se, että tuota jopparia ei olisi, koska muuten tavara olisi joko jäänyt kokonaan myymättä tai sitten jouduttu myymään vielä halvemmalla. Ostajan kannalta hyöty on siinä että markkinoilla on enemmän ns. likviditeettiä, elikkä ostajan perspektiivistä markkinoilla on enemmän tavaraa tarjolla.
 
Missä se hyöty/hyvä asia on, jos jobbari tämän sitten kalliimmalla myy eteenpäin? Varsinkin jos tuote on torilta ostettu ja mitään korjauksia tmv. ei siihen tehdä.
 
Katso yllä...
 
Myyjä myy, ostaja ostaa. Harvemmin ostaja hintaa tosiaankaan päättää. Mutta mitäs tekee kitara-asioissa kokematon juniori, jolle herra eskobralta pärähtää uhkailumailia ja vaatimuksia hyvityksistä olemattomista vioista. "Tarkistin asian kitarapajalta, korjaukset maksavat 300 euroa. Näistä vioista et minulle kertonut. (Epämääräistä vittuilua ja uhkailua tähän väliin). Mutta voin reiluna miehenä pitää soittimen jos palautat minulle tuon korjauksiin kuluvan summan".
 
Tuo mitä yllä kerrot ei ole mitenkään jopparispesifinen juttu, Vastaavanlaiseen käyttäytymiseen voi yhtälailla syyllistyä alkuperäinenkin myyjä. En ole tietääkseni tehnyt joppareiden kanssa kauppaa joten en osaa kommentoida syyllistyvätkö ne useammin kuin tavalliset suharit mainitsemasi kaltaiseen käyttäytymiseen kaupanteossa.

->
 
Oletko oikeasti tosissasi?
 
Markkinatakaaja on sitoutunut käymään kauppaa, sekä ostamaan että myymään - ja vieläpä tietyllä marginaalilla. Jobbari valitsee itselle sopivat kohteet, hän ei ole sitoutunut mihinkään. Markkinatakaajan rooli on lähinnä tekninen, pitää huoli siitä että kauppa käy. Vaan miten tekninen on jobbarin rooli? Hän pyrkii tekemään ainoastaan itselleen edullisia kauppoja.
 
Ja yksinkertaisesti: markkinatakaaja hyödyttää markkinoita, jobbari ei.
 
Säälittävää, kun kioskitieteitä halveksiva (hymiö) humanisti joutuu tällaisia kirjoittelemaan.

Vallan erinomaista tekstiä humanistilta!
 
Tuo mitä yllä kerrot ei ole mitenkään jopparispesifinen juttu, Vastaavanlaiseen käyttäytymiseen voi yhtälailla syyllistyä alkuperäinenkin myyjä.
Varmasti (tai siis myyjä? ostajastahan tässä oli kyse tällä kertaa), mutta jobbarin tarkoituksena on tehdä voittoa, enkä minä tätä harrastajakuntaa kovin korkean moraalin omaavana joukkona pidä. Varmasti keskimääräinen jobbari nyhtää "palautuksia" erilaisilla verukkeilla herkemmin kuin keskimääräinen normaali ostaja mnetin torilla jos huomaa ettei vastapuoli tajua myymästään laitteesta mitään. Tosin en usko ylipäätään tuollaisen kovin yleistä olevan. Minä en ole ainakaan koskaan muulloin tähän törmännyt, paitsi eskobran kohdalla.
 
Jos ostetussa laitteessa on oikeasti vikaa, on asia tietenkin eri...

Markkinatakaaja on sitoutunut käymään kauppaa, sekä ostamaan että myymään - ja vieläpä tietyllä marginaalilla.
 
Ehtojen mukaan näin, käytännössä kuitenkin homma toimii aivan toisella taivalla. Käytännössä markkinatakaaja ei takaa silloin kun se saattaa olla sille epäedullista. Nuo mainitsemasi marginaalit eivät liity profittiihin! Markkinatakaaja on sitoutunut antamaan markkinatakauksen tietyllä spreadillä, elikkä myynti- ja ostotarjousten erolla silloin kun tietyt ehdot täyttyvät markkinoilla.
 
Jobbari valitsee itselle sopivat kohteet, hän ei ole sitoutunut mihinkään. Markkinatakaajan rooli on lähinnä tekninen, pitää huoli siitä että kauppa käy. Vaan miten tekninen on jobbarin rooli? Hän pyrkii tekemään ainoastaan itselleen edullisia kauppoja.
 
Markkinatakaajan rooli ei todellakaan ole tekninen, vaikka sitä koneet usein hoitaakin. Markkinatakaus liittyy jonkin markkinatakaajan liikeelle laskeman tuotteen kaupankäyntiin jolla markkinatakaaja tekee businestä ja pyrkii tekemään voittoa, ei se ole mitään hyväntekeväisyyttä. Tuotteet on usein rankasti ylihinnoiteltuja (esim. HEX:n warrantit) ja niillä lypsetään rahat sellaisilta jotka ei tunne hinnanmuodostusta eivätkä vertailla samanlaisten tuotteiden hintoja vapailla markkinoilla (esim. Eurexin optiot).
 
Ja yksinkertaisesti: markkinatakaaja hyödyttää markkinoita, jobbari ei.
 
Vai niin. Antaa olla jos et edes halua nähdä mitään analogiaa asioiden välillä. Kysymyshän ei ollut siitä että markkinatakaaja=joppari, vaan siitä että niiden välillä on tietty analogia.
 
Säälittävää, kun kioskitieteitä halveksiva (hymiö) humanisti joutuu tällaisia kirjoittelemaan.
 
Aika ylimielistä tekstiä...
 
Taitaa riittää mun osalta tämä keskustelu, jatkakaa te viisammat tästä eteenpäin kun tiedätte asiat niin hyvin.

Myyjä myy, ostaja ostaa. Harvemmin ostaja hintaa tosiaankaan päättää.
 
Tämä nyt on aivan perustavanlaatuinen ajatusvirhe ja osoitus siitä ettet ymmärrä kaupakäynistä mitään. Vapaassa markkinataloudessa ostaja päättää lopullisen hinnan AINA. Myyjä voi asettaa hintaPYYNNÖN, mutta jos se on ostajan mielestä liian korkea niin ostaja voi AINA äänestää jaloillaan ja olla ostamatta tai ostaa kilpailevan tuotteen.
 
Tässä keskustelussa on sotkettu näitä kahta täysin erillistä käsitettä jo niin monta kertaa että pieni kertaus ei näytä oleva pahitteeksi.
 
Hinta on se summa minkä ostaja loppujen lopuksi maksaa tuotteesta hoidettuaan omat VELVOLLISUUTENSA kaupan osapuolena eli arvioituaan tarkasti kuinka arvokas tuote on HÄNELLE huomioiden tuotteen käyttöarvon ja mahdollisen jälleenmyytiarvon ja vieläkin epätodennäköisemmän hypotettisen arvonnousun ja vertailtuaan tuotetta muihin vastaaviin markkinoilla oleviin tuotteisiin. Ostajalla ei ole mitään OIKEUTTA olettaa että myyjä tekisi kaiken tämän ostamiseen liittyvä taustatyön ostajan puolesta eli ainakin minusta jos jompi kumpi kaupan osapuolista ei jostain syystä täytä omia VELVOITTEITAAN niin kaupan toisella osapuolella on oikeus hyötyä tästä.
 
Hintapyyntö on taas se rahasumma, jonka myyjä kuvittelee optimaalisissa olosuhteissa voivansa saada tuotteesta. Asettamalla hintapyynnön yläkanttiin myyjä ottaa tietoisesti riskin siitä että tavaraan sidottu raha makaa siinä pitkään ja olosuhteiden (muotivirtaukset, tekniikan kehitys jne.) muuttuessa riski menettää sijoitettu raha kasvaa ja pahimmassa tapauksessa myös toteutuu. Optimaalisen hintapyynnön asettaminen on taidetta siinä missä kitaransoittokin ja vaati markkinoiden tuntemista ja RISKINOTTOA. Yleisen markkinatalousperiaatteen mukaan riskinottavalla osapuolella on OIKEUS olettaa saavansa korvauksen ottamastaan riskistä, mutta hänellä on myös velvollisuus nuolla itse haavansa jos spekulointi ei aina onnistukaan.
 
Oikeassa elämässä hinnalla ja hintapyynnöllä ei siis ole välttämättä mitään yhteyttä keskenään ja siksi niiden perusteella ei pidä todellakaan tehdä mitään olettamuksia kenenkään bisneksen kannattavuudesta. Kaupankäynistä koituu myyjälle aina muitakin kuluja kuin tavaran ostohinta mikä myös kaventaa välittäjän marginaalia.
 
Minua ihmetyttää hieman myös tämä joidenkin peräänkuuluttama yhteiskunnan väliintulo yksityishenkilöiden välisessä kaupankäynnissä. Suomalainen maksaa palkkatulostaan keskimäärin kolmanneksen veroja ja jäljelle jääneellä osalla maksaa uusien tuotteiden hinnassa lähes Euroopan suurimman vero-osuuden. Tämän kaiken lisäksi kuka oikesti haluaa vielä joutua maksamaan lisää veroa yksityisten välisessä kaupassa? Miettikääs nyt vähän että mitä kaikkea tästä seuraisi. Ilmoitatko sinä verotuksessa sen kossupullon hinnan, jonka ansaitset jos olet ollut auttamassa kaveria muutossa, korjannut kaverin tietsikkaa tai tehnyt jotain muuta vastaavaa pikku palvelusta? Mikset? Ja jos et, niin sinulla ei ole kyllä yhtään varaa puuttua toisten verojenmaksuun.

Minua ihmetyttää hieman myös tämä joidenkin peräänkuuluttama yhteiskunnan väliintulo yksityishenkilöiden välisessä kaupankäynnissä. Suomalainen maksaa palkkatulostaan keskimäärin kolmanneksen veroja ja jäljelle jääneellä osalla maksaa uusien tuotteiden hinnassa lähes Euroopan suurimman vero-osuuden. Tämän kaiken lisäksi kuka oikesti haluaa vielä joutua maksamaan lisää veroa yksityisten välisessä kaupassa? Miettikääs nyt vähän että mitä kaikkea tästä seuraisi. Ilmoitatko sinä verotuksessa sen kossupullon hinnan, jonka ansaitset jos olet ollut auttamassa kaveria muutossa, korjannut kaverin tietsikkaa tai tehnyt jotain muuta vastaavaa pikku palvelusta? Mikset? Ja jos et, niin sinulla ei ole kyllä yhtään varaa puuttua toisten verojenmaksuun.
 
Ihan hyvää tekstiä hinnoista sekä kysynnästä ja tarjonnasta.
 
Satunnaiset muuttoavusta saadut kossupullot jne. eivät kuulu käytännössä verotettavan tulon piiriin. Täysin eri asia. (Kirjaimellinen lain tulkinta ja se, mitä verottaja oikesti haluaa nähdä veroilmoituksessa ovat eri asioita tässä tapauksessa. Veroviranomaiset eivät halua tietää, jos olet saanut toukokuussa kossupullon flyygelin kannosta ja jallupullon tietokoneen korjauksesta marraskuussa.)
 
Mutta "ammattimainen" tai "puoliammattimainen" jobbaustoiminta on todellakin jotain muuta. Yksityiseltä yksityiselle kaupankäynnin voitto on veroronta, mikäli se jää alle viiden tuhannen euron vuodessa, ja kaupan kohteet ovat myyjän omaa käyttöirtaimistoa. Esimerkiksi eskobralla ei oman käyttöirtaimiston ehto täyty, ja lisäksi myytävien laitteiden määrästä ja vaihtuvuudesta päätellen viisi tonnia voittoa/vuosi menee helposti rikki. Taitaa olla alv-rajatkin lähellä. Tällaista toimintaa ei enää voi pitää "yksityiseltä yksityiselle-kauppana".
 
Jos jobbari harjoittaa liiketoimintaa, tulisi siitä verotkin silloin maksaa. Näin minä sen näen. Satunnainen harrastusvälineiden ostaminen ja myyminen tulee erottaa voiton tavoittelusta.

Ehtojen mukaan näin, käytännössä kuitenkin homma toimii aivan toisella taivalla.
 
Jeps. En tiedä käytännöstä, enkä kyllä paljoa teoriastakaan.
 
Markkinatakaajan rooli ei todellakaan ole tekninen, vaikka sitä koneet usein hoitaakin. Markkinatakaus liittyy jonkin markkinatakaajan liikeelle laskeman tuotteen kaupankäyntiin jolla markkinatakaaja tekee businestä ja pyrkii tekemään voittoa, ei se ole mitään hyväntekeväisyyttä.
 
Ei se hyväntekeväisyyttä ole, mutta perustaksa veloitetaan siltä kenen kanssa on takaussopimus, sikäli kun olen asiasta mitään ymmärtänyt. Jos "e" olisi markkinatakaaja, hän nyhtäisi perustoimeentulonsa vaikkapa siltä kitaratehtaalta, jonka tuotteista on sitoutunut tekemään tarjouksia, ei markkinaosapuolilta(?)
 
Minua ihmetyttää hieman myös tämä joidenkin peräänkuuluttama yhteiskunnan väliintulo yksityishenkilöiden välisessä kaupankäynnissä. Suomalainen maksaa palkkatulostaan keskimäärin kolmanneksen veroja ja jäljelle jääneellä osalla maksaa uusien tuotteiden hinnassa lähes Euroopan suurimman vero-osuuden. Tämän kaiken lisäksi kuka oikesti haluaa vielä joutua maksamaan lisää veroa yksityisten välisessä kaupassa?
 
p130 tähän jo vastasi niiltä osin kun se vastinetta kaipaa.
 
Minun mielestäni ei ole järkevää, että käytetystä tuotteesta joutuu maksamaan minkäänlaista veroa. Tuotteesta on uutena maksettu vero ja se riittäköön. Se, että tuotteesta maksettaisiin jokaisella myyntikerralla veroa, olisi täysin naurettavaa ja johtaisi parhaimmillaan siihen, että tuotteesta olisi maksettu enemmän veroa kuin on sen arvo.
 
Vaan ei siitäkään mitään tulisi, että käytetyn tavaran osto- ja myyntitoimintaa saisi harjoittaa verotta.
 
Tämä on kuitenkin aika monitahoinen kysymys. Toisaalta on kyse eri ammatteja harjoittavien ihmisten tasapuolisesta verotuksesta ja toisaalta käytetyn tavaran kierrätyksestä, kestävästä kehityksestä ja kulutusjuhlien hillitsemisestä. Jälkimmäiset eivät valitettavasti ole näkökohtia niissä pöydissä, joissa asioista päätetään.
 
Jos joku haluaa korjata tai huoltaa esim kitarani ilman kuittia, niin kyllä se minulle käy. Kaiken kaikkiaan siinä ei ole mitään järkeä, että muutaman sadan euron arvoisen kitaran saattaminen käyttökuntoon vaikkapa kuluneiden nauhojen jäljiltä maksaa yli puolet uuden kitaran hinnasta.
 
Roskiin vaan ja kaupasta uutta tilalle. Maailmantalous nousuun!

Eli jos yksi ihminen Suomessa mahdollisesti yltää noihin myyntilukuihin ja täyttää muut ammattimaisen toiminnan tunnusmerkit niin sen perusteella pitää tuomita satojen pienempien tekijöiden toimintakin. Pikkasen kyllä epäilen ettei edes EB yllä moisiin voittoihin vuodessa.

Pieni välikommentti vaan. Mun tarkoitukseni ei ole sotkea teidän sofistikoitunutta markkinatalouskeskusteluanne :-)
 
Se, että tuotteesta maksettaisiin jokaisella myyntikerralla veroa, olisi täysin naurettavaa ja johtaisi parhaimmillaan siihen, että tuotteesta olisi maksettu enemmän veroa kuin on sen arvo.
 
Muistan, kun Veronmaksajien keskusliiton mukaan ylitettiin se maaginen 50 % raja - eli suomalaisen työntekijän maksama kokonaisveroaste ylitti sen, että yhtä itselle saatua euroa (tai markkaa) kohden piti veroja maksaa enemmän kuin se yksi euro (tai markka).
 
Jos mä siis ostaisin tuhannen euron vahvistimen, mä tulisin maksaneeksi siinä sivussa jonkun matkaa toista tuhatta euroa veroja. Eli oikeastaan me eletään tuota sinun kauhuskenaariotasi jo.

Kyselin eskobralta tuosta oletetusta p130:n entisestä strat plussasta. Alunperin se kiinnosti ihan oikeastikin jossakin määrin, mutta tämän threadin lukemisen jälkeen piti lähinnä mielenkiinnosta selvittää mistä on kyse.
 
Pyysin eskobralta kuvia ym. infoa, saman tein myös p130:lle. Tulos: eskobra suostuu kertomaan stratonsa valmistenumerosta vain viisi ensimmäistä merkkiä. Myöskään kuvista ei saa kunnolla selvää numerosta. Alku on sama, loppuosakin voisi olla mutta sitä ei voi kuvan perusteella vannoa.
 
Kysyin yhteensä kolme kertaa satulasta, kaksi kertaa vastauksena oli yleistä kunnon ja soitettavuuden kehumista. Kolmannella kerralla varsin kiertelevä vastaus oli lyhennettynä, ettei satula näytä vaihdetulta. Kuitenkin stratocaster plussassa on _aina_ ollut rullasatula, ja '91 vuosimallissa vieläpä se suurempi versio.
 
Myös se tuli todistettua, ettei eskobra todellakaan tiedä paljoakaan, tai sitten esittää ettei tiedä niistä vehkeistä joita myy tai väittää omistavansa. Plussia ja plus deluxeja piti olla useampiakin. Ihme kyllä tyyppi ei tiedä millaisia osia niissä on ja miten plus ja plus deluxe eroavat toisistaan.
 
Pahimman laatuinen kusettaja täytyy olla kyseessä. Minä ainakin pidän selvänä, että tuo "stratocaster plus" ei todellakaan ole sitä mitä tyyppi väittää. Epämääräisistä osista kasattu tai "korjattu" p130:n plus deluxe. Minä ainakin jätän eskobran kanssa kaupat sikseen.

off topiccia ropisee:
 
Vaan ei siitäkään mitään tulisi, että käytetyn tavaran osto- ja myyntitoimintaa saisi harjoittaa verotta.
 
Äläpä nyt hätäile, saattaisihan olla vuosikymmenen ellei -sadan ekoteko tuollaisen verojärjestelmän luominen. Olisi mahdollisesti aika vahva kannustin uusiokäyttöön - ei tuota uutta paskaa pukkaisi sitten niin paljon maailmaan koko ajan.
(??)