Kitarat: kitarakamat ›

Hyvät saundit, hyvä soitettavuus ja paremmat resurssit kuin tavallisella Stratolla. Lisäksi se kuulostaa minun korvaani tarpeeksi stratomaiselta, että menisin sellaista enää erikseen hankkimaan.
 
Ok, sun on mielipiteesi.

Kun nyt kerran kysytään näin selvästi mielipidettä kysytään niin tässä muutama:
 
Les Paul
- Varsin painava (useimmiten) ja huono soittaa sylissä. Hinnassa taitaa olla usein "Gibson-lisää".
+ Klassisen maukas muotoilu ja erittäin komea soundi.
 
SG (Made in Finland @ Ikaalinen)
- Pieni runko, syö varmaan sustainia(?). Istualtaan soitto ei suju ihan straton/RG:n tapaan. "Gibson-lisä".
+ supa-cool muotoilu, erittäin kevyt. Soundikin on sopivan rock omaan käyttöön.
 
Stratocaster
- Hieman tavanomainen, pelkät single-coil mikit eivät täytä omia vaatimuksia. Pulttikaulan liitos töksähtää ikävästi.
- Todella onnistunut design, sopii soittaa niin pystyssä kuin istualtaan. Monen loistokitaran esikuva.
 
Telecaster (Tokai Breezysound)
- Sama "tavallisuus" kuin stratoissa, vaikka ei ihan yhtä yleinen olekaan. Mahaloven puute (melkein kaikissa), on hieman tarvetta nääs :) Pulttikaula ja "muikku" lapa :P
+ Erittäin yksinkertainen rakenne, ei mitään turhaa. Tele-klangissa on oma vissi viehätyksensä..
 
RG (570L '02)
- kaula on hiukan leveä lyhytsormiselle kaverille. Floikka-talla, koska siitä ei ole mulle käyttöä.
+ Loistavasti viimeistelty kaula, stratomainen muoto. Kaulan ja rungon sulava liitos. Sustain ja yleis-soundi (vakiomikeillä: V7, S1 ja V8) yllättivat positiivisesti.
 
Suluissa omistamani kitarat. Nämä perustuvat hyvin vahvasti omiin kokemuksiin. Herneet veks nenästä :)

Ok, kerron mielipiteeni seuraavista:
 
Stratocaster
 
+ Hemmetin hieno
+ Mahdolliset moditukset ym. raiskaukset rajoittuvat mielikuvitukseen tai sen puutteeseen
+ Soundi
+ Pulttikaula, ihan käytännön syistä
+ Hinta/laatu/saatavuussuhde verraton
+ Monipuolisuus, etenkin läskeissä malleissa
+ Helppo ja monipuolinen säätää
 
- Yleisimmät vireongelmat, tosin helposti ratkaistavissa
- Hieman kärsinyt inflaatiota yleisimpänä kitarana, tähänkin on tulossa onneksi muutosta
- Aavistuksen rimpula
 
Telecaster
 
+ Straton varjosta huolimatta hieno
+ Yksinkertainen, jämäkkä
+ KLANGI
+ Työkalumaisuus
+ Luotettava
+ Hinta/laatu/saatavuussuhde Straton luokkaa
+ Pulttikaula
+ Moditusmahdollisuuksien määrä
 
- Ei-niin-moni-ilmeinen
- Genre kannattaa olla hallussa, kun tällä pelaa
 
Les Paul
 
+ Sustain
+ Paksu soundi
+ Monipuolisuus
+ 'Ammattimaisuus'
+ Luotettava, jämäkkä, simppeli
 
- Ylimmille nauhoille pääsy treenin takana
- Klangia ei sitten hiventäkään
- Painava
- Ei niin hyvä istualtaan soitossa, kuin edelliset
- Modaus vain ääliöille tai extreme raiskaajille
 
Flying V
 
+ Sustain
+ Soitettavuus
+ Soundi
+ Todella näyttävä ja varmasti erilainen, kuin naapurin jannulla (voi olla myös suuri miinus, henkilön perversioista riippuen)
 
- Hankala saatavuus edellisiin verrattuna
- Hinta, poikkeuksetta korkea (paitsi HB:t ym. hilavitkuttimet)
- Ei niin jämerä ja ryhdikäs, kuin Les Paul
- Hyvät yksilöt järjettömissä hintaluokissa tai muuten ison kiven alla
- Istualtaan hankala soittaa tottumattomalta
- Moditus niin ikään suorastaan typerää
- Monipuolisuudesta ei tietoakaan
- Klangista nyt puhumattakaan
 
335- malliset
 
+ Varmasti saat respectiä muilta muusikoilta
+ Hieno
+ Sustain
+ Poikkuksetta vain hyviä yksilöitä
 
- Lespaulimainen hankaluus ylänauhoilla
- Melamainen, eli helposti teloo sitä jonnekin, jos ei ole tarkkana
- Paino
- Saatavuus ja hinta
- Vaikea huoltaa itse, jos tottunut Stratoon ym. helppoon kitaraan
 
Floikalliset
 
+ Floikka ja sen tuomat edut (lähinnä hevimusassa)
+ Yleisesti hienoja, oksettavan siitä saa helposti
+ Saatavuus
 
- Floikka ja sen tuomat haitat säätämisessä, virittämisessä ja muussa pienessä näpräämisessä
- Persoonattomia
- Monipuolisia vain heviin
- Moditukset lähinnä uusiruuvikielilukkoon- tasoa
 
Nämä arvostelut perustuvat siis omiin kokemuksiini ja mieltymyksiini, niistä on turha vetää hernettä suoleen. Keskustella voi ja pitää, mutta ei laiteta väittelyksi siis. Ja modituksella tarkoita, että siihen tehdään huomattavia muutoksia, ei pelkästään elektroniikan tai pleksin vaihtoa.

Hauska huomata että muutkin lähtivät tuohon +/- juttuun mukaan.. Tässä vähän lisäystä (merkeistä tällä kertaa):
 
Fender
- Hieman jämähtänyt, uudet ideat vähissä.
- Myy IMO liian halvalla kitaroita omalla nimellään (kts. Squier.. vrt. Gibson) Nimi on kärsinyt inflaation siis.
 
+ Perinteiset mallit joiden viehätys ei lopu näillä näkymin ikinä (?)
+ Stratocaster (jos jokin kitara on mullistanut umpilankkuja, niin tämä)
+ Erittäin hyvä saatavuus.
 
Ibanez
- Maine hevikeppien valmistajana
- Liikaa kitaroita floikan kanssa
 
+ Kaikki kitarat periaatteessa omia malleja.
+ Moderni ote.
+ Varsin laaja valikoima: jazz-pallosta tilu-Rg:seen.
+ Vähemmän trendikäs kuin vaikkapa ESP.
 
ESP
 
- Hyvin vähän oikeasti omia malleja.
- Kaikki käyttää (tuntuu ettei muuta merkkiä olisikaan (Metallica, CoB, Deftones..).
 
+ Laatu on käsittääkseni yhden mukainen hinnan kanssa
+ moderni ote.
+ Viper on oikein onnistunut SG-mallinnus.

No Ibanezin RG:t on mun suosiossa aika vahvasti. Kaula on just täydellinen mun kädelle. Ensi testauksesta lähtien hyvä tuntuma. Ku testasin ekaa RG:tä ni sillon tuli mieleen, että tää on se kitara millä mä tuun soittaa koko loppu ikäni. Tykkään muutenkin ulkonäöstä ja floikasta =)
 
Sitte toinen on Les Paul. Myöskin tosi hyvän tuntunen. Taitaapi olla Epiphonen LP Custom tai Standard Ebony seuraava kitaraostos tai sitten fenderin strato. Soundi on jotenkin sanoikuvaamaton upee eikä oo pahan näkönenkään.
 
Kolmas on se Fender Stratocaster. Samat jutut ku edellisissäkin.
 
Soitto luonnistuu näillä erinomaisesti vaikka ihmetyttää se, että Ibanezin kaula on sellanen tikku ja Fenderin taas paksu. Kuitenkin molemmat hyviä.

Mun nykynen Ibanez RG2570EX on paras.

Paras koskaan kokeilemani kitara tähän asti oli Music Man Axis super sport, rakastuin siihen kitaraan, tunsin suurta ykseyttä siihen. Siinä kitarassa oli kaikki kohdallaan...jopa hinta oli niin kohdallaan että en tule sellaista varmaan koskaan saamaan. huoh.
 
Oma kitarani on Fender MIM Stratocaster, ja se on kyllä oiva peli, parempi kuin esim jotkut usassa valmistetut HIghway 1 stratot.
 
Taitaa muuten olla ketjun aloittajan ensimmäinen kitara toi Iban Rg...ja muutenkin tietämys asioista vähän niin ja näin. Mä en ainakaan väitä, että mikään kitara olisi parempi kuin muut asiahan on pitkälti subjektiivinen.
 
Music man Axis super sport
 
+Uber cool
+Saundi
+soittotuntuma
+omaperäinen
 
-kallis
 
Fender Standard Stratocaster (MIM)
 
+Saundi
+todella ergonominen peli
+mukavan tuntuinen kaula
+potentiaalia löytyy, jos alkuperäiskuntoinen "Mimmi" on hiukan heikko verrattuna USAlaiseen, niin modaamalla tästä kepukasta saa vaikka mitä.
+Taipuu kaikenlkaiseen musiikkiin
+Kaunis
 
-heikko elektroniikka
-heikko talla

Huonon aiheen alotin.
Olisi se pitänyt arvata, että joku vetää herneen
nenään, jos ei sano, että stratocaster on paras.
Elkää nyt sitten ruvetko selittämään että
"Miten niin vedin herneen nenään?"
 
Tota öööm...ihan hyvä aihe tää on. Ehkei kovin omaperäinen, koita ymmärtää, että useimmat meistä eivät edes yritä ymmärtää muita ihmisiä varsinkaan kun tulee kysymys siitä, että mikä kitara on paras (Stratocaster on paras!!!). Sitäpaitsi se on subjektiivinen asia, jonkun mielestä harley benton voi olla paree ku vaikka gibson les paul ja kukas siihen on oikeutettu sanomaan, että "väärässä oot kaveri".
 
PS: Painu hiiteen sen RG:si kanssa!!! Stratocaster on paras.

Strato: taipuu mihin vaan
 
-tuntuu jotenkin letkulta kädessä
 
les Paul: paksu ja samettinen
miinus: ei voi oikein soittaa hiljaa...
 
Tele: Mukavin soittaa kaikista skitoista, tiukin...
- Sustain puuttuu, olet ihmeissään kun soolo pitää soittaa.

Tässä oma analyysini kitaroista, joista löytyy suht uusia muistikuvia.
 
Stratocaster:
 
+ Hyväsoittoinen kaulaliitoksesta huolimatta
+ Mukava soittaa seisten ja istuen
+ Mukavan kirkas saundi
+ Suht legendaarinen malli
+ Paras malli aloittaa sähkökitaran soitto
- Yksikelainen mikki ei sitten millään sovi talla-asentoon; humppari mahdollisella coil tapilla on parempi ratkaisu
- Vireonkelmia
- 22 tai (erityisesti) 21 nauhaa on liian vähän
 
Les Paul:
 
+ Saundi niin sanotusti helvetin hyvä
+ Soi suhteellisen pitkään (Gary Moore, anyone?)
+ On muuten stabiilein kitara, jota olen ikinä soittanut
+ Sopii hyvin käteen, eikä kaulaliitoskaan ole mikään este
+ Pysyy suht hyvin balanssissa sekä istuen että seisten, tosin...
- ...painonsa puolesta kukkakepit saattavat hieman taipua
+ Erilliset tone- ja volapotikat molemmille mikeille on hyvä juttu
+ Maailman toiseksi legendaarisin kitaramalli, tosin minun mielestäni saisi olla ykkössijalla
- Toisinaan saundista puuttuu se kirkkaus, joka yksikelaisista mikeistä löytyy
- Kampifanaatikoille kauhistus...
+ ...tai sitten ei, jos tahtoo lisäksi kiinteätallaisen, kuten allekirjoittanut
+/- Simppeli
- Meikäläiselle 22 nauhaa ei aina riitä
 
Ibanez RG:
 
+ Saundimaailma ei eroa millään tavalla Stratocasterin vastaavasta, paitsi että RG:llä saa enemmän saundeja aikaan
+ 24 nauhaa
+ Kaula on ohuudestaan huolimatta muotoiltu niin, että se sopii kämmenenpohjaan ongelmitta
+ All-access neck joint - ylänauhat eivät tuota ongelmia
+ Floikkatalla kampifanaatikoille *kröhöm*
+ Kevyt ja mukavan tuntuinen sylissä ja hihnassa
+ Modernisoitu versio perus-Stratosta *drool*
- Kaikille ei Wizard-kaula sovi käteen
- Halvempien mallien lelufloikat
- Kaikki eivät floikastakaan pidä (ette vaan osaa), mutta kiinteätallainenkin RG löytyy markkinoilta
 
Jackson RR:
 
+ On se kieltämättä aika siistin näköinen
+ Kuulostaa suht järkevältä
+ Jenkki-Rhoadsit ja RR5 ovat laatukitaroita, mutta...
- ...kaikki muut Kauko-Idän mallit voikin minun puolestani unohtaa
- Halvempien mallien rimpulafloikka
- Pulttiliitos on aika tuskallinen ylänauhoilta soiton kannalta
- Voisi olla mukava istualtaan soitettaessa, mutta hihnatappi pistää ikävästi reiteen
- Kaulapainoinen
- Ulkonäkö houkuttelee nuorempia ostajia liikaa hankkimaan halpismalleja
- 24 nauhaa ei ole kuin älykalliissa custom-malleissa tai halvimmissa ritsoissa

Jaa että mielipiteitä...
 
Strato
+ soundi.
+ ulkonäkö.
+ runko sopii kivasti kroppaa vasten.
+ kevyt.
- kömpelö kaulaliitos.
- hieman hataran tuntuinen.
- otelaudan liiallinen kaarevuus.
 
Tele
+ soundi.
+ ulkonäkö.
+ vähemmän rimpula kuin strato.
+ kevyt.
- kömpelö kaulaliitos.
- hieman vaikeampi soittaa kuin strato.
- otelaudan liiallinen kaarevuus.
 
Floikkakepit (Soloist ja sen monet variantit.)
+ usein litteämmänpuoleinen otelauta ja isot nauhat.
- floikka, en tykkää yhtään.
- usein 24 nauhaa, joka tekee kaulamikistä mun korvaan ikävän kuuloisen.
- kaulan takaprofiili on usein sellainen "litistetty", (esmes. Iban kauloissa) josta en tykkää.
 
Lespa
+ Tune-O-Matic.
- ulkonäkö ei muhun iske...
- ...eikä kyllä soundikaan.
- ei kovin helpposoittoinen.
- painava.
- kömpelöäkin kömpelömpi kaulaliitos.
 
SG
+ Tune-O-Matic.
+ ulkonäkö. erittäin rock.
+ soittotuntuma.
+ soundi. erittäin rock.
+ kevyt.
- kaulaliitos vähän heikohko.
 
V/Explorer
+ Tune-O-Matic.
-/+ Ulkonäkö. Explorerista tykkään, V:stä vähän vähemmän.

Nykyinen Jacksonini eli RR-1T. Soitan pääasiassa metallia, johon en voisi parempaa värkkiä kuvitella. Kitarassa ei ole mitään huonoa.

kitaroita joita haluaisin omaksi:
-ESP ltd khv mmv -04
+ 24 nauhaa
-/+ licenced floyd rose talla (ei kyllä huippu mutta tarpeeks hyvä
+ duncan design mikit (mulle riittävän hyvät)
+ basswood body
- Pulttikaula
+ hienon näköinen V-mallinen keppi..
+ hintaa vain 666€! hyvä keppi halvalla.. ;)
-ESP ltd kh-602
+ 24 nauhaa
-/+ original floyd rose talla
+ EMG-81 mikit
+ Maple body
+ Neck-thru-body rakenne
- hintaa yli 1200€
muita hyviä kitaroita ei heti juolahda mieleen...

...Mersu, Mersu...
 
Kukaan ei ole maininnut ibanezia (jesss) :D
 
Mikäs siul niit vastaan on? :o

Esp Ec:t on ehdottomasti parhaita.....!!!!!!

musiikkikaupas kokeilin sellasta jotain washburnia joka oli ihan unelma soittaa vaikkakin ilman sähköjä

On muuten tyhmin galluppi mitä olen missään milloinkaan nähnyt. Maailman paras kitara taitaa olla se Claptonin strato, sillä siitä on ihmiset olleet valmiita maksamaan eniten. Enemmistö ei koskaan ole väärässä, eikä paskasta makseta, eikö vain, vain, eikö vain?
Oikea vastaukseni: Joe Driskillin kitarat voivat lähennellä täydellisyyttä.

kylläpä mulla noi jacksonit vie voiton.
soitettavuus: loistava. myös eri malleissa minä omistan jackson kellyn ja king-v:n todella kumallakin soittaa istuaalteenkin. kaula king-v:ssä on tuollainen jämäkkä kaula kun taas kellyssä vähän ohuempi, kummastakin tykkään. king-v:ssä 22 nauhaa ja kellyssä 24 nauhaa.
floikka: no niinku ollaan huomattu toiset tykkää, toiset ei. minä tykkään.
ja kaikenlisäksi jackson tekee todella tyylikkäitä kitaroita joten siitäkin +:ssaa.

Rg:
 
+ Tunnet itsesi suureksi tilumieheksi.
- Floikka.

Parasta on vaikea sanoa, koska on niin monta hyvää. Itse tykkään eniten gibson les paul standartista, joka olisi tarkoitus tässä tulevana vuonna ostaa. Muita todella hyviä malleja omasta mielestäni:
 
2. Telecaster
3. Stratocaster
4. Es-335
5. Firebird, flying-v, explorel - en tiedä mikä näistä on paras se vähän vaihtelee.
 
6. Gibson kaksikaulainen - Kaikki kunnioitus Jimmy Pagelle. Tämän minä vielä jonain päivänä ostan. Sitten kunhan olen jossain hullun hyvä palkkaisessa työssä ( jos olen ).