Kitarat: kitarakamat ›

fox: Ihan maahantuojan aktiivisuudesta, osittain myös sen "olemassaolosta" nuo riippunee.
 
Taisi olla ihan merkistä riippumatta lähes kuolemantuomio 80- & 90-luvuilla Suomessa, jos päätyi Hellas Pianon maahantuomaksi ;) Fenix, Heritage ja mitä näitä nyt olikaan...

Penasol: On tuo kieltämättä erikoinen ilmiö. Siis tuo väkinäinen kaiken mahdollisimman nostaminen kätketyksi jalokiveksi. Ja jos jokin onkin niin sanotusti yllättävän hyvää suhteessa hintaansa, ei se välttämättä ole niin hyvää, että siitä vielä hirveästi kannattaisi innostua.
 
Onkai se innostuminen sallittua jos löytyy hinnasta viis se just oikea soitin joka istuu omiin näppeihin.
Jotkin halvemmat kitarat on sopineet juuri minun sormille paremmin kuin hinnakkaammat, hinta ei määrittele soitettavuutta.
Puiden- ja sähköjen jne. laatu voi olla omaa luokkaansa kalliimmassa mutta ei kai ne pelkästään tee soittimesta hyvää soittaa?
Jotenkin kiva jos löytyy hyvä ja halpa.
Sormituntuma eli soitettavuus ratkaisee, ainakin minun mielestä.

Jester44: Onkai se innostuminen sallittua jos löytyy hinnasta viis se just oikea soitin joka istuu omiin näppeihin.
Jotkin halvemmat kitarat on sopineet juuri minun sormille paremmin kuin hinnakkaammat, hinta ei määrittele soitettavuutta.
Puiden- ja sähköjen jne. laatu voi olla omaa luokkaansa kalliimmassa mutta ei kai ne pelkästään tee soittimesta hyvää soittaa?
Jotenkin kiva jos löytyy hyvä ja halpa.
Sormituntuma eli soitettavuus ratkaisee, ainakin minun mielestä.
 
Toki henkilökohtaisella tasolla kannattaa innostua. Meinasin sitä, että se hyvältä tuntuva edullinen soitin ei välttämättä laajemmalla tasolla loista kirkkaana tähtenä kaikkien muiden saman hintaisten tai kalliimpien yläpuolella. Innostun itsekin usein (yleensä) merkeistä, jotka eivät ehkä perinteisesti ole edustaneet sitä laadun ja houkuttelevuuden korkeinta kastia. Että ei välttämättä kannata innostua löytäneensä objektiivisesti jotain hämmästyttävän hyvää, vaikka siihen henkilökohtaisella tasolla tykästyi.

Ja ettei minun osuus keskustelusta olisi ihan pelkkää teeman reuna-alueilla pyörimistä, niin puhutaan nyt vaihteeksi jostain aliarvostetusta merkistä.
 
Klassisten kitaroiden puolella Landola on minusta aliarvostettu. Suuri osa tuotannosta on ollut huonon puoleista. 1970-luvulla tekivät todella ahkeraan tahtiin kitaraa ja se näkyi laadussa. Tekivät myös paljon kouluille ja lapsille suunnattuja soittimia, joissa kestävyys oli hyvää sointia tärkeämpi ominaisuus. Tuotannossa on kuitenkin myös ihan kelpoja keskitason kitaroita. Ei ne mitään huippuvehkeitä ole, mutta ihan soitettavia kokopuisia laitteita, jotka myös soivat. Ja tekipähän Landola länsinaapurin Georg Bolininkin kanssa yhteistyötä.
 
Toinen on monet japanilaiset merkit. Olen muutamaa 1970-lukuista japanilaista aika edullista klassista kokeillut ja ovat kyllä olleet mukavia laitteita. Niitä voi löytää nykyisellään todella halvallakin, oma Zen-Onini maksoi 35€ ja kyseessä on ihan oikea kokopuukantinen kitara. Aliarvostus ei ehkä ole kuitenkaan oikea sana näiden kitaroiden kohdalla, vaan pikemminkin tuntemattomuus. Tämä yksilö ei tosin ole saanut arvostusta osakseen, takakannen naarmut herättävät mielikuvia lattialla pyörimisestä.

Penasol: Ja ettei minun osuus keskustelusta olisi ihan pelkkää teeman reuna-alueilla pyörimistä, niin puhutaan nyt vaihteeksi jostain aliarvostetusta merkistä.
 
Klassisten kitaroiden puolella Landola on minusta aliarvostettu. Suuri osa tuotannosta on ollut huonon puoleista. 1970-luvulla tekivät todella ahkeraan tahtiin kitaraa ja se näkyi laadussa. Tekivät myös paljon kouluille ja lapsille suunnattuja soittimia, joissa kestävyys oli hyvää sointia tärkeämpi ominaisuus. Tuotannossa on kuitenkin myös ihan kelpoja keskitason kitaroita. Ei ne mitään huippuvehkeitä ole, mutta ihan soitettavia kokopuisia laitteita, jotka myös soivat. Ja tekipähän Landola länsinaapurin Georg Bolininkin kanssa yhteistyötä.....
 
Minun näppeihini ei ole päätynyt vielä yhtään hyvää klassista Landolaa (tämä johtunee siitä että olen testannut lähinnä niitä isojen tuotantovolyymien aikaisia kitaroita). En tiedä ovatko joskus tehneet ihan kokopuisia kitaroita, mutta epäilen. Varmaan ne parhaat Landolat vetää vertoja ainakin Yamahan vastaaville vanerikitaroille.
 
Se on nimittäin erityisesti klassisissa kitaroissa niin todella tarkkaa miten ne puut valitaan ja miten mikäkin yksilö hienosäädetään rimoituksella. Ja kokeneet soitinvalmistajat osaavat sen homman, mutta sarjatuotannossa se on vaikeampaa. Toki tässä puhutaan nyt ihan eri hintaluokan kitaroista. Vanerikitarat ovat ihan eri kategoriassa soinniltaan kuin kokopuiset - myös hintaluokan osalta. Tämän kuulee ihan käytännössä esim konservatorioiden esityksissä. Vasta-alkajilla on monesti aluksi joku Yamahan C40 tai Landola tai joku muu edullinen kitara. Vaikka se soittotekniikka ei ole edistyneempien tasolla, kuulee sen Landolan ja kokopuisen kitaran soundieron selvästi. Vanerikitarat ja kokopuukantiset (mutta vanerikylkiset&pohjaiset kuten esim Yamahan CG122...CG192-sarja) kuulostavat muhjuisilta ja honottavilta, kun taas laadukkaat kokopuiset ovat selkeitä ja miellyttäviä ääneltään ja niissä on hyvä dynamiikka. Usein myös soivat voimakkaammin. (On tullut istuttua monissa konservatorion klassisen kitaran oppilaskonsertissa soittajan isän roolissa. Näissä olen kuullut monen tasoista soittajaa ja monen tasoista klassista kitaraa. Ja myös kuulen usein ja pääsen itsekin soittamaan laadukasta kotimaista kokopuista Torres-tyylistä kitaraa omalla vajaavaisella soittotekniikallani.)

iec: Minun näppeihini ei ole päätynyt vielä yhtään hyvää klassista Landolaa (tämä johtunee siitä että olen testannut lähinnä niitä isojen tuotantovolyymien aikaisia kitaroita). En tiedä ovatko joskus tehneet ihan kokopuisia kitaroita, mutta epäilen. Varmaan ne parhaat Landolat vetää vertoja ainakin Yamahan vastaaville vanerikitaroille.
 
Se on nimittäin erityisesti klassisissa kitaroissa niin todella tarkkaa miten ne puut valitaan ja miten mikäkin yksilö hienosäädetään rimoituksella. Ja kokeneet soitinvalmistajat osaavat sen homman, mutta sarjatuotannossa se on vaikeampaa. Toki tässä puhutaan nyt ihan eri hintaluokan kitaroista. Vanerikitarat ovat ihan eri kategoriassa soinniltaan kuin kokopuiset - myös hintaluokan osalta. Tämän kuulee ihan käytännössä esim konservatorioiden esityksissä. Vasta-alkajilla on monesti aluksi joku Yamahan C40 tai Landola tai joku muu edullinen kitara. Vaikka se soittotekniikka ei ole edistyneempien tasolla, kuulee sen Landolan ja kokopuisen kitaran soundieron selvästi. Vanerikitarat ja kokopuukantiset (mutta vanerikylkiset&pohjaiset kuten esim Yamahan CG122...CG192-sarja) kuulostavat muhjuisilta ja honottavilta, kun taas laadukkaat kokopuiset ovat selkeitä ja miellyttäviä ääneltään ja niissä on hyvä dynamiikka. Usein myös soivat voimakkaammin. (On tullut istuttua monissa konservatorion klassisen kitaran oppilaskonsertissa soittajan isän roolissa. Näissä olen kuullut monen tasoista soittajaa ja monen tasoista klassista kitaraa. Ja myös kuulen usein ja pääsen itsekin soittamaan laadukasta kotimaista kokopuista Torres-tyylistä kitaraa omalla vajaavaisella soittotekniikallani.)
 
Landola on tehnyt myös kokopuisia ja jopa jotain ihan kunnianhimoisiakin malleja. Sieltä kunnianhimoisemmasta päästä on 1970-luvun lopulla alkunsa saaneet Master-Landola -mallit (B10, B11, B12, myöhemmin mm. B100), jotka on tehty ruotsalaisen Georg Bolinin suunnitelmien mukaisesti. Haastattelin Erkki Noromiestä (tuli Landolalle töihin 1970-luvulla ja omistaa tuotemerkin nykyään) aiheesta, ja hänen mukaansa näiden kitaroiden kanssa työmenetelmät olivat hiukan hienostuneempia. Niitä oli tekemässä muutama tyyppi, ja ne tehtiin muun tuotantolinjan ulkopuolella. Nämä ovat kokopuisia soittimia, kaula on mahonkia, kansi kuusta ja pohja ja kyljet ilmeiseti intian ruusupuuta. Landolalla oli muitakin kokopuisia malleja.
 
Master-Landolakaan ei ole sinänsä mikään huippuinstrumentti, mutta kuitenkin ihan pätevä soitin. Keskustelin asiasta myös aiheeseen syvällisesti tutustuneen Rauno Niemisen kanssa, jonka mittausten mukaan Landolalla - myös Master-Landoloiden tapauksessa - kansi on jätetty vähän turhan tujuksi, joka tietenkin vaikuttaa sointiin. Omistan yhden tällaisen, ja olen kyllä kovasti tykännyt. Omistan myös uutena n. puolentoista tonnin Esteven, mutta Landolan hankkimisen jälkeen ei ole tullut sitä soitettua.
 
Landola ei tehnyt huippuinstrumentteja, mutta kyllä siellä ihan käyttökelpoisia on. Ei ehkä konserttilavalle, mutta vähän vaatimattomampiin tarpeisiin kyllä. Arvostuksen taso on kuitenkin vaneriversioiden määrittelemä. Siksi väitän, että ovat aliarvostettuja.
 
Kirjoittelin tuonne toisaalle vähän enemmän näistä. Kantsii lukee jos aihe kiinnostaa.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=51&t=247266

Penasol: Landola on tehnyt myös kokopuisia ja jopa jotain ihan kunnianhimoisiakin malleja. Sieltä kunnianhimoisemmasta päästä on 1970-luvun lopulla alkunsa saaneet Master-Landola -mallit (B10, B11, B12, myöhemmin mm. B100), jotka on tehty ruotsalaisen Georg Bolinin suunnitelmien mukaisesti. Haastattelin Erkki Noromiestä (tuli Landolalle töihin 1970-luvulla ja omistaa tuotemerkin nykyään) aiheesta, ja hänen mukaansa näiden kitaroiden kanssa työmenetelmät olivat hiukan hienostuneempia. Niitä oli tekemässä muutama tyyppi, ja ne tehtiin muun tuotantolinjan ulkopuolella. Nämä ovat kokopuisia soittimia, kaula on mahonkia, kansi kuusta ja pohja ja kyljet ilmeiseti intian ruusupuuta. Landolalla oli muitakin kokopuisia malleja.
 
Master-Landolakaan ei ole sinänsä mikään huippuinstrumentti, mutta kuitenkin ihan pätevä soitin. Keskustelin asiasta myös aiheeseen syvällisesti tutustuneen Rauno Niemisen kanssa, jonka mittausten mukaan Landolalla - myös Master-Landoloiden tapauksessa - kansi on jätetty vähän turhan tujuksi, joka tietenkin vaikuttaa sointiin. Omistan yhden tällaisen, ja olen kyllä kovasti tykännyt. Omistan myös uutena n. puolentoista tonnin Esteven, mutta Landolan hankkimisen jälkeen ei ole tullut sitä soitettua.
 
Landola ei tehnyt huippuinstrumentteja, mutta kyllä siellä ihan käyttökelpoisia on. Ei ehkä konserttilavalle, mutta vähän vaatimattomampiin tarpeisiin kyllä. Arvostuksen taso on kuitenkin vaneriversioiden määrittelemä. Siksi väitän, että ovat aliarvostettuja.
 
Kirjoittelin tuonne toisaalle vähän enemmän näistä. Kantsii lukee jos aihe kiinnostaa.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=51&t=247266
 
Hyvä keskustelu tuossa linkissä minkä laitoit. Eli siellä on kuin onkin sittekin ollut kokopuisiakin versioita Landolalla. Hyvä tietää. Nimittäin jos joku Landolan yksilö pärjää soundeiltaan Esteve 8:lle (Joka on päihittänyt soundeiltaan esim Liikasen kitaran), on se aika hyvä sitten. Toki myös Esteve 8 häviää sitten esim Reino Vanhatalon kitaroille. Tai no ainakin niille perinteisille yksikantisille mitä olen kuullut soitettavan. Seetrikantista Esteve 8-kitaraa on tullut soiteltua ja kuultua ja paljon. Toki nuo Vanhatalot ovat olleet kuusikantisia ja tunnetusti seetrillä ja kuusella on hieman erilaiset sointiominaisuudet.

iec: Hyvä keskustelu tuossa linkissä minkä laitoit. Eli siellä on kuin onkin sittekin ollut kokopuisiakin versioita Landolalla. Hyvä tietää. Nimittäin jos joku Landolan yksilö pärjää soundeiltaan Esteve 8:lle (Joka on päihittänyt soundeiltaan esim Liikasen kitaran), on se aika hyvä sitten. Toki myös Esteve 8 häviää sitten esim Reino Vanhatalon kitaroille. Tai no ainakin niille perinteisille yksikantisille mitä olen kuullut soitettavan. Seetrikantista Esteve 8-kitaraa on tullut soiteltua ja kuultua ja paljon. Toki nuo Vanhatalot ovat olleet kuusikantisia ja tunnetusti seetrillä ja kuusella on hieman erilaiset sointiominaisuudet.
 
Nämä on toki henkilökohtaisia mieltymyksiä, mutta olen tuohon Landolaan kyllä tykästynyt. Ei tarkoita, että kaikki sen arvottaisivat Esteveä korkeammalle. Tykkään tuon soundista, mutta ei ole kovin herkkä soimaan. Riippuu paljon mitä ja miten soittaa.

Godin ja kaikki sen alabrändit (Simon & Patrick, Seagull, Art & Lutherie jne) ovat oman kokemukseni mukaan hinta/laatu suhteessa mainioita kitaroita. Duesenbergit myös, mutta ne ovat kalliimpia.

Itse aloitin soittamisen aikanaan lahjaksi saadulla affinity squierilla, jolla mentiin ekat 6-7 vuotta. Sen jälkeen sattumalta sain eräässä vaihtokaupassa käsiini SGR c-1, ja se on toiminut pääasiallisena käyttökitarana nyt.. hetkinen, 10 vuotta?? Huh.
Tällä hetkellä omistan 7 kitaraa + 1 basso, ja kaikkien noiden yhteenlaskettu myyntiarvo tuskin ylittää tonnia. Ei sillä että olisinkaan mikään laatutietoinen soittimien suhteen, saattaahan ne joihinkin muihin vertailtuna olla ihan paskoja. Mutta ehkä parempi olla tottumattakaan
tuon kalliimpaan niin ei tarvi siitä murehtia! Noiden kolhiminen ja naarmuuntuminen ei hirveästi haittaa, ja noita uskaltaa mennä itse säätämään ja "korjailemaan" jota en varmasti tekisi esim. jenkki fenderille.
 
Olen kaikenkaikkiaan ollut tyytyväinen noihin halpiksiin ja saa nähdä tuleeko koskaan hankittua "oikeaa" "laatu"kitaraa. Nauhojen viimeistely noissa toki tuntuu olevan lähes aina huomattavin miinus.
Ehkä jotkut markettikitarat jättäisin hankkimatta vaikka mikä on, niissä tulee ennakkoluulot ja mielikuvat vastaan (kuten myös hb). Tosin tuskin lienevät squiereita kummempia nekään? Ja käytettynähän niitä saa parilla kympillä.
 
Aloittaja taisi muuten mainita palacasterit.. ostin tosiaan vähän aikaa sitten hienon laatupaloista kasatun telen, lähes mikkien hinnalla. Tuosta saisi osina myytynä varmaan nelinkertaisen hinnan, mutta enpä taida luopua siitäkään.

MindTravel: Itse aloitin soittamisen aikanaan lahjaksi saadulla affinity squierilla, jolla mentiin ekat 6-7 vuotta. Sen jälkeen sattumalta sain eräässä vaihtokaupassa käsiini SGR c-1, ja se on toiminut pääasiallisena käyttökitarana nyt.. hetkinen, 10 vuotta?? Huh.
Tällä hetkellä omistan 7 kitaraa + 1 basso, ja kaikkien noiden yhteenlaskettu myyntiarvo tuskin ylittää tonnia. Ei sillä että olisinkaan mikään laatutietoinen soittimien suhteen, saattaahan ne joihinkin muihin vertailtuna olla ihan paskoja. Mutta ehkä parempi olla tottumattakaan
tuon kalliimpaan niin ei tarvi siitä murehtia! Noiden kolhiminen ja naarmuuntuminen ei hirveästi haittaa, ja noita uskaltaa mennä itse säätämään ja "korjailemaan" jota en varmasti tekisi esim. jenkki fenderille.
 
Olen kaikenkaikkiaan ollut tyytyväinen noihin halpiksiin ja saa nähdä tuleeko koskaan hankittua "oikeaa" "laatu"kitaraa. Nauhojen viimeistely noissa toki tuntuu olevan lähes aina huomattavin miinus.
Ehkä jotkut markettikitarat jättäisin hankkimatta vaikka mikä on, niissä tulee ennakkoluulot ja mielikuvat vastaan (kuten myös hb). Tosin tuskin lienevät squiereita kummempia nekään? Ja käytettynähän niitä saa parilla kympillä.
 
Aloittaja taisi muuten mainita palacasterit.. ostin tosiaan vähän aikaa sitten hienon laatupaloista kasatun telen, lähes mikkien hinnalla. Tuosta saisi osina myytynä varmaan nelinkertaisen hinnan, mutta enpä taida luopua siitäkään.
 
Fendereitä on pakko säätää ja joskus korjailakin, jos niillä aikoo soitella. Eipä ne ole koskaan paketista olleet soittokelpoisia. Gibbon oli jo lähempänä. Siinä niitä tuunaa kuin muitakin luuttuja, ei sen kummempia.

JohnnyBGoode: Fendereitä on pakko säätää ja joskus korjailakin, jos niillä aikoo soitella. Eipä ne ole koskaan paketista olleet soittokelpoisia. Gibbon oli jo lähempänä. Siinä niitä tuunaa kuin muitakin luuttuja, ei sen kummempia.
 
Amfisoundin Sampo (nykyisin toimii nimellä Kuulokepalvelu Sampo, ja edelleen huoltaa soittimia vaikkei asiaa varsinaisesti mainosta) totesi kerran, että aika paljon tulee Fenderin kitaroita säädettäväksi parin kuukauden kuluttua ostamisen jälkeen. En nyt muista oliko puhetta että pitikö niihin tehdä mitään muuta kuin vain säätää.
 
Tietenkin nauhojen päät voivat Suomen kuivassa talvessa alkaa törräämään kalliimmissakin soittimissa.
 
Ei mullakaan ole ollut yhtään kitaraa tai bassoa jota en olisi joutunut säätämään omaan soittoon sopiviksi. Eli kaularauta, kielten korkeus ja intonaatio. Kaikki ovat olleet hieman pielessä omaan käyttöön. Tai no nyt en muista enää oliko jenkki-PRS käytettynä jo edellisen omistajan toimesta säädetty niin hyvin kohdalleen, että sille en tehnyt mitään.

Joo hyviä noi halpikset on säätämisen ja modaamisen harjoitteluun, ilman pelkoa tuhansien eurojen arvonalennuksesta. Kyllä nykyään uskaltaisin varmaan muutoksia tehdä kalliimmallekin soittimelle, joskin mun jäljiltä tulee semmoset relikoinnit kaupan päälle tahtomattakin että on kuin vuosien kiertuerumban jäljiltä. Mutta eikös se lisää arvokkuutta
 
Joku jossain oppaassa kirjoitti että täytyy heti alkuun hankkia joku ainakin 500e kitara koska HALVEMMAT on niin kelvottomia ettei soitto voi edistyä.. juupa juu. Ja siinäkin puhuttiin nimenomaan hinnasta, eli tietyn hintarajan ylittäessään soitin on kaiketi automaattisesti hyvä. Muulla ei ole merkitystä, kunhan rahaa palaa!
 
Kunnon fendereistä ei ole siis mulla mitään kokemusta, mutta jännä jos kalliitkin kitarat täytyy itse ropailla kuntoon? Tai toisaalta, jos kyse oli pelkästä omaan tarpeeseen sopivaksi säätämisestä, niin toki se on jokaisen oma asia millaiseksi sen lopulta haluaa säätää. Vai ruuvaako ne fenderin tehtaalla tosiaan vain palat yhteen ja thats it..?

MindTravel: Joo hyviä noi halpikset on säätämisen ja modaamisen harjoitteluun, ilman pelkoa tuhansien eurojen arvonalennuksesta. Kyllä nykyään uskaltaisin varmaan muutoksia tehdä kalliimmallekin soittimelle, joskin mun jäljiltä tulee semmoset relikoinnit kaupan päälle tahtomattakin että on kuin vuosien kiertuerumban jäljiltä. Mutta eikös se lisää arvokkuutta
 
Joku jossain oppaassa kirjoitti että täytyy heti alkuun hankkia joku ainakin 500e kitara koska HALVEMMAT on niin kelvottomia ettei soitto voi edistyä.. juupa juu. Ja siinäkin puhuttiin nimenomaan hinnasta, eli tietyn hintarajan ylittäessään soitin on kaiketi automaattisesti hyvä. Muulla ei ole merkitystä, kunhan rahaa palaa!
 
Kunnon fendereistä ei ole siis mulla mitään kokemusta, mutta jännä jos kalliitkin kitarat täytyy itse ropailla kuntoon? Tai toisaalta, jos kyse oli pelkästä omaan tarpeeseen sopivaksi säätämisestä, niin toki se on jokaisen oma asia millaiseksi sen lopulta haluaa säätää. Vai ruuvaako ne fenderin tehtaalla tosiaan vain palat yhteen ja thats it..?
 
On kyllä tuuria jos on kitaran säädöt kohdallaan mikäli tilaat sen jostain ulkomaalaisesta verkkokaupasta helmikuussa ja kitara on viikkoa aiemmin rakennettu jossain Meksikossa tai Indonesiassa. Ei nimittäin varmaan kovinkaan monessa ulkomaalaisessa verkkokaupassa säädetä kohdalleen, ennekuin lähetellään asiakkaalle. Voisin kuvitella että kaula saattaa pahimmillaan olla aika jouskari. Mutta jos muuten on asiallinen peli, niin kaularautaa säätämällä asia korjaantuu.
 
Niin juu suomalaisten soitinliikkeiden verkkokaupat ovatkin sitten eri juttu. Niissä saatetaan katsoa että soitin on suunnilleen säädöissä. Esim itse sain oikein hyvää palvelua Jyväskylän Musikantista.

MindTravel:
 
Joku jossain oppaassa kirjoitti että täytyy heti alkuun hankkia joku ainakin 500e kitara koska HALVEMMAT on niin kelvottomia ettei soitto voi edistyä.. juupa juu. Ja siinäkin puhuttiin nimenomaan hinnasta, eli tietyn hintarajan ylittäessään soitin on kaiketi automaattisesti hyvä. Muulla ei ole merkitystä, kunhan rahaa palaa!
 

 
Tätäkin kirjoittamaasi voi tulkita kanssa pahansuopaisesti. ELi joku jossain oppaassa sanonut että 499e kitara on soittokelvoton. Koitas muistella missä oppaassa on noin sanottu ettei millään muulla ole väliä kuin että rahaa palaa. Haluan itsekin tämän lukea.
 
Ja ohan se nyt päivänselvä asia että jos haluat hyvän ja halvan soittimen, pitää ostaa kaksi kitaraa.

Walden merkkiset akustiset oli hintaansa nähden minusta ihan hyviä joskus 2010-2015 välillä, sitten firma taisi kuitenkin mennä konkurssiin. Voi olla että uudelleen taas nostettu ylös

samiko: Tätäkin kirjoittamaasi voi tulkita kanssa pahansuopaisesti. ELi joku jossain oppaassa sanonut että 499e kitara on soittokelvoton. Koitas muistella missä oppaassa on noin sanottu ettei millään muulla ole väliä kuin että rahaa palaa. Haluan itsekin tämän lukea.
 
Ja ohan se nyt päivänselvä asia että jos haluat hyvän ja halvan soittimen, pitää ostaa kaksi kitaraa.
 
Juu voihan sen tulkita miten haluaa, kunhan vain ajattelin sen liittyvän keskusteltavaan aiheeseen ja mainitsin nyt kun tuli mieleen. En ala etsimällä etsimään kyseistä tekstiä ja siteeraamaan kirjoittajaa, jotta voidaan väitellä siitä, kuinka pahansuopa olen häntä kohtaan..? Eikä missään ole varmasti mainittu "ettei millään muulla ole väliä kuin että rahaa palaa." Oli vain mun oma kommentti tuohon kohtaan. Mutta pahoittelut jos loukkasin nyt jotakuta.
 
Ja tuo hyvä ja halpa... riippuu kai mihin tarkoitukseen. Itelle on hyvin käyneet nämä halvat. Sellaista musiikkia tuskin osaan soittaakkaan mihin nämä vehkeet ei riittäisi. Vai... osaanko? Liekö soittimen paremmalla laadulla (ja hinnalla?) olla paljonkin vaikutusta itse tekijän kykyihin? Siis että paremmalla kitaralla todella OSAAT soittaa paremmin? Tiedä häntä, en ole testannut. Joskus kun rahaa riittää, niin ehkä silloin

MindTravel: Juu voihan sen tulkita miten haluaa, kunhan vain ajattelin sen liittyvän keskusteltavaan aiheeseen ja mainitsin nyt kun tuli mieleen. En ala etsimällä etsimään kyseistä tekstiä ja siteeraamaan kirjoittajaa, jotta voidaan väitellä siitä, kuinka pahansuopa olen häntä kohtaan..? Eikä missään ole varmasti mainittu "ettei millään muulla ole väliä kuin että rahaa palaa." Oli vain mun oma kommentti tuohon kohtaan. Mutta pahoittelut jos loukkasin nyt jotakuta.
 
Ja tuo hyvä ja halpa... riippuu kai mihin tarkoitukseen. Itelle on hyvin käyneet nämä halvat. Sellaista musiikkia tuskin osaan soittaakkaan mihin nämä vehkeet ei riittäisi. Vai... osaanko? Liekö soittimen paremmalla laadulla (ja hinnalla?) olla paljonkin vaikutusta itse tekijän kykyihin? Siis että paremmalla kitaralla todella OSAAT soittaa paremmin? Tiedä häntä, en ole testannut. Joskus kun rahaa riittää, niin ehkä silloin
 
Olihan se sinun tulkintasi kirjoituksesta ettei millään muulla ole väliä kuhan rahaa palaa.
 
Ja mitä ihmeen tekemistä on minkään kitaran laadun kanssa että onko soittaja hyvä? Ihme höpinöitä ja olkiukkoilua.

samiko: Olihan se sinun tulkintasi kirjoituksesta ettei millään muulla ole väliä kuhan rahaa palaa.
 
Ja mitä ihmeen tekemistä on minkään kitaran laadun kanssa että onko soittaja hyvä? Ihme höpinöitä ja olkiukkoilua.
 
Selvä juttu :D no koitahan riidellä jonkun muun kanssa, mua ei kiinnosta. Ihme luonnonlaki kaikilla foorumeilla, että aina on jonkun pakko alkaa vääntää jostain ihan ihme asiasta johon kasvotusten jutellessa ei puuttuisi varmaan kukaan.. ainakaan samalla aggressiolla. Vaikka aihekaan ei ole haudanvakava, mielestäni.
Kuittaan tämän keskustelun osalta.

Japanilaisia Tokaita pidetään hyvinä kitaroina ja silti ne ovat mielestäni aliarvostettuja. Tonnilla saa straton tai telen ja molempien runko on esim kahdesta palasta ja luusatula. Fenderillä ei välttämättä ole edes puolta kalliimpi kahdesta palasta...
Itsellä on sekä Tokain strato, että tele ja molemmat on hinta/laatu suhteeltaan erinomaisia soittimia.
Monelle perinteisempiä kitara malleja soittavalle on esim Fender ja Gibson sellaisia merkkejä jollainen täytyy hommata vaikka mahdollisesti paremman kitaran saisi halvemmalla, kun ostaisi japsi Tokain.