Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Minä en ihan tarkkaan ymmärrä, että miksi relikointi pintakäsittelynä on yhtään erilaisessa asemassa kuin mikä tahansa muu pintakäsittely. Relikointi on vaikeampi ja työläämpi tehdä kuin useimmat muut käsittely minkä vuoksi se on vähän kalliimpi. Muutenhan kyse on vain makuasiasta, joku tykkää neonvihreästä Ibanezista jossa on keltaiset mikit ja punaiset asemamerkit ja toinen tykkää tulipalossa olleen näköisestä telekasterista. Mitä väliä sillä oikeastaan on? ei mulle ainakaan tule mieleen mennä kaupan parkkiksella katselemaan nenänvartta pitkin ihmisiä jotka tykkäävät vaikkapa mustista autoista?
 
Hyvä pointti. Miksi relikointi olisi eri asemassa kuin esimerkiksi virheettömän kiillon tekeminen? Erilaisen burstitkin lisäävät työvaiheita ja kustannuksia. Puhumattakaan harvinaisten ja kalliiden kasvuhäiriöisten puiden käyttämisestä. Kaikenmaailman loimotukset vain lisäävät todennäköisyyttä puun elämisestä johtuviin ongelmiin.

Arvaus, kun se relikoiti tehdään sen jälkeen, kun mintti kitara on otettu pakasta.
 
Ei kyllä ole tullut vastaan tai en ole kuullut, että se vaahterakansi olisi käynyt ryppyilemään tai sitten on paha tuotevirhe kyseessä, oli siinä mitä tekstuuria vaan. Tai sitten sitten siina bodyssä on jotain pahasti vialla, jos linnunsilmä sen kierouttaa.
 
Mikko1978: Hyvä pointti. Miksi relikointi olisi eri asemassa kuin esimerkiksi virheettömän kiillon tekeminen? Erilaisen burstitkin lisäävät työvaiheita ja kustannuksia. Puhumattakaan harvinaisten ja kalliiden kasvuhäiriöisten puiden käyttämisestä. Kaikenmaailman loimotukset vain lisäävät todennäköisyyttä puun elämisestä johtuviin ongelmiin.

spacelord: Arvaus, kun se relikoiti tehdään sen jälkeen, kun mintti kitara on otettu pakasta.
 
Ei kyllä ole tullut vastaan tai en ole kuullut, että se vaahterakansi olisi käynyt ryppyilemään tai sitten on paha tuotevirhe kyseessä, oli siinä mitä tekstuuria vaan. Tai sitten sitten siina bodyssä on jotain pahasti vialla, jos linnunsilmä sen kierouttaa.
 
Vääntyilyt ovatkin pääsääntöisesti kaulan ongelmia...

Tässä on vakiostrato, 1500 €.
Tämä on reliikki (= jäänne) 3400 €.
Tässä kolmannessa on kuljetusvaurio, sen saa kahdeksallasadalla.

ituvirtanen: Tässä on vakiostrato, 1500 €.
Tämä on reliikki (= jäänne) 3400 €.
Tässä kolmannessa on kuljetusvaurio, sen saa kahdeksallasadalla.
 
:D
 
Yritykselle kaikkein otollisinta on mikäli virheellisen tuotteen saa myytyä virheetöntä kalliimmalla.
 
Onhan jotkin relikoidut soittimet kieltämättä hienoja.

ituvirtanen: Tässä on vakiostrato, 1500 €.
Tämä on reliikki (= jäänne) 3400 €.
Tässä kolmannessa on kuljetusvaurio, sen saa kahdeksallasadalla.
 
Tuo kuulostaa ensilukemalta perin kummalliselta. Mutta loppujen lopuksi hinta on kai suhteessa siihen kuluneeseen ihmistyöhön. Kuljetusvaurioon ei ole kulunut lisätyötä, ja vakiokitarana ostettavassa ei saa olla dingejä. Siksi myyntiarvo laskee. Tietysti sen voi yrittää muuttaa reliikiksi, mutta siihen kuluu taas lisää työtä.

Ainoastaan omalta kohdalta kommentoiden.. luonnollisesti.
 
Jos olisi kykyä, halua tai tarvetta sijoittaa Custom Shop instrumenttiin, pyrkisin kohdistamaan ammattilaisen kuluttamat työtunnit ennemmin soittimen laatua, sointia, kestävyyttä tai soitettavuutta parantaviin toimenpiteisiin.
 
Olen toki ajankuluksi hinkkailut omaa keppiä, mutta sehän on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Enkä ole mennyt ihan päätyyn asti.. sellaista hiplailua korkeintaan.

Olen toki ajankuluksi hinkkailut omaa keppiä, mutta sehän on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Enkä ole mennyt ihan päätyyn asti.. sellaista hiplailua korkeintaan.
 
Itekki välillä hinkkailen omaa keppiä. Feels good man.

ituvirtanen: Tässä on vakiostrato, 1500 €.
Tämä on reliikki (= jäänne) 3400 €.
Tässä kolmannessa on kuljetusvaurio, sen saa kahdeksallasadalla.
 
Esim. iso-F:llä taitaa korvaus relikoinnista taitaa olla muutamien prosenttien luokkaa. Joltakin listalta katsoin, että Nash ei ota lisämaksua muista kuin tästä relikoinnin tasosta: Extra Heavy --- Add $210. Vaikka ottaisi toisen värin pohjalle, niin siltikään ei olla likimainkaan tuossa sinun hintaluokassa: Paint Over Paint Finish --- Add $210.

Drawbars:Mutta loppujen lopuksi hinta on kai suhteessa siihen kuluneeseen ihmistyöhön.
 
Massatuotteissa kilpailluilla markkinoilla voi olla, tiettyyn pisteeseen saakka, että kulut + provikka = myyntihinta.
 
Luksustuotteissa (CS relikoidut Fenderit jne.) hinnoittelun perusteet on ihan erilaiset, lievästi karrikoiden vois sanoa että niin korkea hinta mitä vaan ostajakunta suostuu maksamaan.

73nd3r: Massatuotteissa kilpailluilla markkinoilla voi olla, tiettyyn pisteeseen saakka, että kulut + provikka = myyntihinta.
 
Luksustuotteissa (CS relikoidut Fenderit jne.) hinnoittelun perusteet on ihan erilaiset, lievästi karrikoiden vois sanoa että niin korkea hinta mitä vaan ostajakunta suostuu maksamaan.
 
Mulla on vähän sellainen tunne, että se massatuotettu likuhihnavalmiste jättää paljon paremman katteen kuin CS-tuote. F-pajallakin se Fesslerin tai Shishkovin palkka yksistään muodostaa suuren osan käsityönä tehdyn soittimen hinnasta. Sillä rahalla Fender tuottaa jo useamman kitaran puuosat Meksikossa ja läjää ne.
 
Kuluja relikoidussa CS-tuotteessa muodostaa valikoitujen puiden lisäksi myös relikoidut osat, jotka tehdään joko omassa talossa tai ostetaan alihankintana. Fender on mm. käyttänyt Mark Foleyn tekemiä aged-osia, jotka eivät nekään ole ilmaisia.
 
SP-Elektroniikalta saat Telecasterin 3-kerrospleksin 9 eurolla. Perioidikorrekti relikoitu Telen 3-kerrospleksi maksaa todennäköisesti jotain ihan muuta, ehkä 40-50, josta Fender maksaa ehkä puolet. Musta ns. "blackguard" bakeliittipleksi relikoituna näytti olevan ~170 dollaria.
 
Eli CS:n käyttämät puut, osat ja työ on huomattavasti sarjatuotantoa kalliimpaa ja tästä syystä myös soittimen hinta on korkeampi. Itseasiassa olen yllättynyt siitä, ettei Fenderin relikoidut CS:t ole tuon kalliimpia. Esim. Suhr Standard Plus maksaa Musamaailmassa 3360€.
 
Mielestäni Juha Ruokangas on avannut vlogeissaan ja postauksissaan todella hienosti tuota käsityösoitinten hinta- ja kulurakennetta. Suosittelen lukaisemaan ja tsekkaamaan... https://ruokangas.com/support/price-talk/

73nd3r: Massatuotteissa kilpailluilla markkinoilla voi olla, tiettyyn pisteeseen saakka, että kulut + provikka = myyntihinta.
 
Luksustuotteissa (CS relikoidut Fenderit jne.) hinnoittelun perusteet on ihan erilaiset, lievästi karrikoiden vois sanoa että niin korkea hinta mitä vaan ostajakunta suostuu maksamaan.
 
Totta kai näin, mutta vaadittava ihmistyö luo jonkinlaisen välttämättömän fundamentin tai pohjan hinnoittelulle. Taivas on auki siitä ylöspäin.

73nd3r: Massatuotteissa kilpailluilla markkinoilla voi olla, tiettyyn pisteeseen saakka, että kulut + provikka = myyntihinta..
 
Tuolla kaavalla tulee vasta se ns. tehdashinta jolla tuote eli soitin lähtee sille ensimmäiselle jakelijalle eli tukkurille.. Myyntihintaan tulee sitten vielä nuo kuljetus/varastointi/jakelukulut portaittain. Hinnoissa sitten voi olla eroja eri jälleenmyyjäryhmillä/myyjillä, eli välttämättä se soittimen hinta kivijalassa eli "street price" ei välttämättä oo ihan se tukkurin ehdottama RRP (Recommended Retail Price).
Näin esmerkiks tuolla Jenkkien mailla.
 
Pikku kuriositeettina tuohon hinnoitteluun (edelleen jenkkilän meiningillä) omakohtainen tapaus. Useampi vuosi sitten ostin soitinkaupasta kitaran, piti olla "status - used" eli käytetty, olikin ihan tuliterä, tehtaan paketissa. Selitys tuolle oli se, että kyseessä oli ns. "open box" eli esittelykitara.. Hintahan oli sitten jo vallan edullinen.

Markkinataloudessa hyödykkeistä pyritään saamaan niin korkea hinta kuin mahdollista kuitenkin niin että kauppa vielä käy riittävästi. Samalla tuotantokustannukset pyritään painamaan niin alas kuin mahdollista ilman että se tuo tuotteiden haluttavuuteen liittyviä lieveilmiöitä kuten laadun alenemaa tai brändin heikkenemistä tai vastaavaa. Tuo on peruskuva. Yleensä teollisuudessa yhden tuotteen ns. tehdashinta on ihmeellisen alhainen ja tämä koskee niin autoja kuin kitaroita. Enenevässä määrin alenevien tehdashintojen takana on säälimätön riisto.

petteri m: ............. Enenevässä määrin alenevien tehdashintojen takana on säälimätön riisto.
 
Kapitalisti on tehnyt meistä kaikista kanssarikollisia tässä asiassa. Ulospääsyä ei ole näköpiirissä...... paitsi järjestelmän romahtaminen, mutta se ei ole kenellekään kivaa...... paitsi ehkä niille, joilla ei ole kivaa nytkään :-D

petteri m: Markkinataloudessa hyödykkeistä pyritään saamaan niin korkea hinta kuin mahdollista kuitenkin niin että kauppa vielä käy riittävästi. Samalla tuotantokustannukset pyritään painamaan niin alas kuin mahdollista ilman että se tuo tuotteiden haluttavuuteen liittyviä lieveilmiöitä kuten laadun alenemaa tai brändin heikkenemistä tai vastaavaa. Tuo on peruskuva. Yleensä teollisuudessa yhden tuotteen ns. tehdashinta on ihmeellisen alhainen ja tämä koskee niin autoja kuin kitaroita. Enenevässä määrin alenevien tehdashintojen takana on säälimätön riisto.
 
Jep. Ja lisäisin vielä, että harvassa ovat ne firmat, jotka ovat niin onnellisessa asemassa, että voivat itse hinnoitella tuotteensa. Useimmiten markkinat ovat jo hinnoitelleet tuotteet firmojen puolesta, eikä firmat voi hinnoitella tuotteitaan yli markkinahinnan. Suurin kysymys onkin se, miten valmistaa halvemmalla. Ja kun "löysät" on otettu pois jo aikoja sitten, niin vaihtoehtoina on lähinnä riisto kaukomailla. Nythän Kiina on jo liian kallis ja firmat ovat kääntämässä katsetta Afrikkaan, jossa saa taas tehdä ihan mitä lystää.

hallu: Kapitalisti on tehnyt meistä kaikista kanssarikollisia tässä asiassa. Ulospääsyä ei ole näköpiirissä...... paitsi järjestelmän romahtaminen, mutta se ei ole kenellekään kivaa...... paitsi ehkä niille, joilla ei ole kivaa nytkään :-D
 
Näin on eikä sille mitään voi. Jokainen joka ostaa halvan t-paidan saa erittäin huonoissa olosuhteissa orjatyöllä tuotetun hyödykkeen. Sama koskee aasialaisia kitaroita, varsinkin kiinalaisia mutta muitakin. Jos kiinalaisen kitaratehtaan raskautettu puunhioja sairastuu suojaimien puutteessa niin ei ne sairaspäivärahaa saa, he saavat potkut. Meille se näkyy halpoina soittimina.

petteri m: Näin on eikä sille mitään voi. Jokainen joka ostaa halvan t-paidan saa erittäin huonoissa olosuhteissa orjatyöllä tuotetun hyödykkeen. Sama koskee aasialaisia kitaroita, varsinkin kiinalaisia mutta muitakin. Jos kiinalaisen kitaratehtaan raskautettu puunhioja sairastuu suojaimien puutteessa niin ei ne sairaspäivärahaa saa, he saavat potkut. Meille se näkyy halpoina soittimina.
 
Se on nykyään kätevää, kun orjat on siivottu pois näkyvistä sinne johonkin kauas. Kelpaa sitten jeesustella ja kauhistella 1800-luvun orjia, joilla itse asiassa erään tutkijan mukaan oli monin paikoin paremmat oltavat kuin nykyajan hikipajojen orjilla.

Laulava Kylätohtori: Se on nykyään kätevää, kun orjat on siivottu pois näkyvistä sinne johonkin kauas. Kelpaa sitten jeesustella ja kauhistella 1800-luvun orjia, joilla itse asiassa erään tutkijan mukaan oli monin paikoin paremmat oltavat kuin nykyajan hikipajojen orjilla.
 
No itseasiassa tilanne on muuttumassa ja orjia alkaa olemaan täällä meidän keskuudessamme enenevästi. Se tarkoittaa sitä, että ihmisten räikeästä epätasaarvosta johtuvat jännitteet eivät ole valtioiden tai maanosien välillä vaan ne kulkee valtioiden ja yhteiskuntien sisällä. Kun kävelet vaikkapa helsingin kadulla vastaasi voi kävellä orja, mutta et vain tiedä sitä koska hän ei ulkoisesti erotu massasta mitenkään.

Drawbars: Kun kitaroita ostetaan ja myydään ollaan yleensä tarkkoja että pelissä ei ole naarmuja ja kolhuja, ja alennetaan tai pyydetään alentamaan hintaa sen vuoksi. Toisaalta osaa jengistä maksaa maltaita valmiiksi kolhitusta (road worn, relikoitu..) soittopelistä. Että näyttäisi uskottavasti siltä kun olisi kierrelty pitkään keikoilla. Tai jostain muusta syystä.
 
Nämä käytössä relikoituneet ovat hyvin usein jotain vuoden vanhoja kitaroita mitä vaan pidetty huonosti.
 
Relikointi luukkina taas miellyttää enemmän silmääni kuin esimerkiksi (hintaa lisäävä) salamamaalattu bling bling- kitara. Varsinkaan Fendereissä ei nappaa edes loimukannet.