Kitarat: kitarakamat ›

samiko: Saa esittää kysymyksen, mutta miksi tämä on joka viikkoista vuodesta toiseen?
 
Päteviä vastauksia ei ilmeisesti ole saatu :D

HiFipuolelta muistan taulukon (vuodelta 1982 ehkä?), jossa pohdittiin järjestelmän hintaa. Ensiksikin todettiin, että järjestelmän kaiuttimiin pannaan puolet budjetista, koska kaapit ovat vaativin komponentti. Sitten pähkäiltiin hinnan nousun ja hyödyn suhdetta sen aikaisilla vermeillä. Paremmuus kasvoi 8 800 markkaan (3 660 € inflaatiot sun muut huomioiden) asti, jonka jälkeen käyrä taittui melko laakeaksi. 23 000 markan (9 600 €) kohdalla viimeinenkin hyöty oli taitettu ja tästä ylittävä rahasumma katsottiin menevän valmistajan tekemiin koristeluihin, joita ei enää äänenlaadussa kuulisi.
 
Kuulostaa ihan ajateltavalta analogialta soittopuolellekin. Summat pitäisi toki muokata sopiviksi ja jonkun raadin pitäisi pystyä määrittelemään rajahinnat. Yksilö siihen ei äkkiä pysty tekemättä laajaa tilastollista ja kvalitatiivista analyysiä. Se lienee yksi syy, miksi mutu on niin hallitseva keskustelussa. Toinen syy saattaa olla se, että soittopuolella ammattilaiset keskittyvät soittamiseen ja hiljaa hakevat heille sopivat instrumentit. Viikonloppusoturit ja sängynlaitasoittajat puskevat ultimaattumeitaan verkkoon ilman todellista kaikupohjaa (anteeksi, oli pakko), kun soitto ei satu huvittamaan eivätkä he pysty hyväksymään samannäköiselle halolle eri hintaa. Se, mitä ammattilainen saa laitteestaan irti, kun esimerkiksi säädöt myötäilevät henkilökohtaisia preferenssejä, on jotain muuta kuin musiikkikaupan hyllystä haettu säätämätön ja kiero halko.
 
Soittimen säädättäminen on aktiiviselle soittajalle yhtä selviö kuin akustisen pianon virittäminen säännöllisesti. Joihinkin soittimiin perustyö voi olla tutullakin sepällä enemmän rahaa kuin halpissoitin. Kuulostaako järjettömältä? Miksi ei vain kävelisi kauppaan ostamaan uutta tilalle? No kun...
 
Auto, sello, viina, onhan olemassa runsaasti hyödykkeitä, joitten hinnalla voisi ostaa kasan sähkösoittimia. Hyvä lukija, käsi sydämellä: mikä harrastus se sellainen on, johon ei kaikki ylimääräinen raha mene?

zedder: Kyllä muidenkin hyödykkeiden (kuten kulkuneuvojen ja viihde-elektroniikan laitteiden) hinta-laatu -suhteesta käydään debattia siellä sun täällä. Näin on aina ollut.
 
En ymmärrä sitä että miksi soittimia ei saisi alistaa samankaltaiselle keskustelulle ja kritiikille. Jos jokin maksaa "paljon", niin kai sitä saa esittää kysymyksen että mihin hinta perustuu ja mitä sillä summalla todellisuudessa saa?
 
"TM testaa" -tyyppisiä vertailujahan tässä kaivattaisiin.
 
Tuo keskustelu ei anna oikein mitään edes vaikka noissa TM:n autovertailuissa, vaikka niissä on sentään jotain omainaisuuksia, mitä voi yrittää mittaamalla laittaa paremmusjärjestykseen. Vertailussa saadulle pisteelle voi laskea hintaa, mutta onko monihenkisen perheen valinta huimanhyvän hintaclaatusuhteen kompaktiluokan auto vai kalliimman pisteen tila-auto? Onko taatusti kalliimman pisteen premium-auto jotenkin väärä ostos, jos haluaa sellaisen ja rahat siihen riittävät?
 
Kitaroissa koko homma on mun mielestä täysin turhaa. Laatu on puhtaasti soittajan ja soittimen vuorovaikutuksessa. Kaikki on kiinni siitä, millä kukin tykkää soittaa, mikä kenenkin käteen istuu ja millaista soundia kukin hakee. Esimerkiksi Danelectro ja Ruokangas ovat hinnaltaan aivan eri luokissa, mutta ne voivat molemmat tarjota ihan yhtä paljon laatua soittajalleen. Miten TM:n voisi testata mitään? Emme pidä vertailumme Ruokankaan väristä ja kaksikelaisten mikkien soundista, joten sen hinta-laatusuhde on surkea.

Tuota noin... laatu ja ominaisuudet ovat ihan eri asia.
 
Kuulisi löytyvän riittävästi samankaltaisia soittimia eri valmistajilta jotta olisi mahdollista verrata suunnilleen vastaavia toisiinsa. Ei varmaankaan olisi pakko verrata stratoa les pauliin tai rhoadsia teleen.
 
Työn ja osien laatuahan ja soittimen kustannusperusteita tässä kai oli tarkoitus kartoittaa, selvittää ja kuvata eikä yksittäiseen soittimeen valokoituneita "speksejä".

zedder: Tuota noin... laatu ja ominaisuudet ovat ihan eri asia.
 
"Laatu tarkoittaa kaikkia niitä hyödykkeen (tuotteen tai palvelun) ominaisuuksia, joilla on merkitystä asiakkaan tarpeen tyydyttämisessä."
 
https://fi.wikipedia.org/wiki/Laatu

Mikko1978:
Kitaroissa koko homma on mun mielestä täysin turhaa. Laatu on puhtaasti soittajan ja soittimen vuorovaikutuksessa. Kaikki on kiinni siitä, millä kukin tykkää soittaa, mikä kenenkin käteen istuu ja millaista soundia kukin hakee. Esimerkiksi Danelectro ja Ruokangas ovat hinnaltaan aivan eri luokissa, mutta ne voivat molemmat tarjota ihan yhtä paljon laatua soittajalleen. Miten TM:n voisi testata mitään? Emme pidä vertailumme Ruokankaan väristä ja kaksikelaisten mikkien soundista, joten sen hinta-laatusuhde on surkea.
 
Aloittelijalle hinta-laatu suhde pohdiskelusta on paljonkin hyötyä, koska ei ole vielä mitään mieltymystä tietynlaisiin soittimiin, eikä tiedä mitä haluaa. Silloin on hyödyllistä kun saa vinkkiä että tietyllä budjetilla saa soittimen jonka edes voi saada sen verran säätöihin ja vireeseen että harrastus ei lopahda sen vuoksi että soitin on kamala soittaa.

zedder: Tuota noin... laatu ja ominaisuudet ovat ihan eri asia.
 
Hyvä huomio mutta... Kun kahdessa värkissä on samat ominaisuudet mutta täysin eri hinta, näen laadun iskevän mukaan keskusteluun.

seppo69: "Laatu tarkoittaa kaikkia niitä hyödykkeen (tuotteen tai palvelun) ominaisuuksia, joilla on merkitystä asiakkaan tarpeen tyydyttämisessä."
 
https://fi.wikipedia.org/wiki/Laatu
 
Lähtisin siitä että tässä ei nyt halutakaan ymmärtää asian syvintä olemusta.

ituvirtanen: Hyvä huomio mutta... Kun kahdessa värkissä on samat ominaisuudet mutta täysin eri hinta, näen laadun iskevän mukaan keskusteluun.
 
Asia on juuri näin.

Jossakin kiinalaisessa elektroniikkahärpäkkeessä voi olla ominaisuuksia vaikka kuinka, mutta sen laatu saattaa olla silti erittäin huono.

zedder: Lähtisin siitä että tässä ei nyt halutakaan ymmärtää asian syvintä olemusta.
 
Mitä laatu sinun mielestä on?

Kefiiri: Hinta-laatusuhteen hakeminen perustuu minusta siihen, että mietitään millä hinnalla saa omaan käyttöön riittävän "hyvän" kitaran.
 
Olen myös samalla kannalla. Ja tämä yrittäen ottaa huomioon Vähenevän tuoton laki/Law of Diminishing Returns. Tämä tosin onnistuu harvoin...

joku muu sikko: Aloittelijalle hinta-laatu suhde pohdiskelusta on paljonkin hyötyä, koska ei ole vielä mitään mieltymystä tietynlaisiin soittimiin, eikä tiedä mitä haluaa. Silloin on hyödyllistä kun saa vinkkiä että tietyllä budjetilla saa soittimen jonka edes voi saada sen verran säätöihin ja vireeseen että harrastus ei lopahda sen vuoksi että soitin on kamala soittaa.
 
Vieläkö sellaisia kitaroita myydään, joita ei voi saada vireeseen ja säätöihin? Tuo on toki hyvä pointti kitarassa ja mun mielestä kannattaisi puhua ennemmin noista ominaisuuksista kuin josatain mystisestä hinta-laatusuhtesta, joka ei kerro kenellekään yhtään mitään konkreettista.

Mikko1978: Mitä laatu sinun mielestä on?
 
No vaikka sitä että tilatuilla/halutuilla spekseillä varustetun kitaran pintakäsittely on hyvin tehty ja sen kaula on suora eikä sen nauhojen viimeistelyssä ole sanomista. Pätee silloinkin kun kyseessä on ns. karvalakkimallin kitara ilman hienouksia. Silloin kitara ei saa kylläkään maksaa ihan mahdottomasti.

Mikko1978: Onko taatusti kalliimman pisteen premium-auto jotenkin väärä ostos, jos haluaa sellaisen ja rahat siihen riittävät?
 
Riippuu varmaan siitä, keneltä kysyy. En ole kuullut (enkä lukenut) koskaan, kenenkään kehuneen että Jaguar olisi tekniseltä laadultaan hyvä ja luotettava auto. Tämä on yleisestikin tiedossa, ja silti on ihmisiä, jotka Jaguarin haluavat.
 
Ja ei, itselläni ei ole Jaguaria ollut mutta entisellä kollegallani on ja lisäksi eräällä tuttavallani. Toisella oma, toisella liisattu ja molemmat halusivat nimenomaan Jaguarin, vaikka tietenkin olivat kuulleet sen epäluotettavuudesta. Ja todeksi se molempien kohdalla myös osoittautui.
 
Seppo Heikinheimolla oli Suomen ensimmäinen Jaguar, ja hän totesi Mätämunan muistelmissaan, että jos Jaguarin välttämättä haluaa on syytä ostaa heti kaksi: toinen on käytössä ja toinen huollossa.
 
Jollain voi tietysti olla Jaguarista positiivisempia kokemuksia.Mutta pointtina oli, että emmehän me tee hankintojamme pelkästään rationaalisesti. Edes Heikinheimo ei sanonut ettei Jaguaria kannata hankkia vaan että kannattaa hankkia kaksi. Itse hän tosin luovutti ja myi Jaggensa pois
 
Sen sijaan hinta-laatusuhteeltaan (heh) hyvä englantilainen auto oli aikoinaan Ford Taunus.
 
Kitaroiden kohdalla taas on jo pitkään ollut niin, että soitinliikkeistä ei ole edes mahdollista ostaa huonoja soittimia elleivät ole valmistusviallisia ja sekin on harvinaista.

zedder: No vaikka sitä että tilatuilla/halutuilla spekseillä varustetun kitaran pintakäsittely on hyvin tehty ja sen kaula on suora eikä sen nauhojen viimeistelyssä ole sanomista.
 
zedder: Tuota noin... laatu ja ominaisuudet ovat ihan eri asia.
 
Niin siis miten oli?

Kai toi menee vähän nii, et mielikuvamarkkinoilla kaupataan laatua, joka itse asiassa on vain brändäyksen tulos ja ilmentymä. Mitä saa tonnilla? Mitä kahdella? Mitä viidellä? Uutena? Käytettynä? Minkä mallisen? Merkkisen? Voiko näitä vertailla keskenään? Jos voi, miten?

zedder: No vaikka sitä että tilatuilla/halutuilla spekseillä varustetun kitaran pintakäsittely on hyvin tehty ja sen kaula on suora eikä sen nauhojen viimeistelyssä ole sanomista. Pätee silloinkin kun kyseessä on ns. karvalakkimallin kitara ilman hienouksia. Silloin kitara ei saa kylläkään maksaa ihan mahdottomasti.
 
Niin no joo, pintakäsittely kun tehdään riittävän hienoksi, voi olla vaikks 2/3 kitaran hinnasta. Silti joku voi sanoa että kitarassa ei tarvita pintakäsittelyä ollenkaan. Kuhan jotain laittaa sen verran ettei tikkuja saa käsiin.

zedder: No vaikka sitä että tilatuilla/halutuilla spekseillä varustetun kitaran pintakäsittely on hyvin tehty ja sen kaula on suora eikä sen nauhojen viimeistelyssä ole sanomista. Pätee silloinkin kun kyseessä on ns. karvalakkimallin kitara ilman hienouksia. Silloin kitara ei saa kylläkään maksaa ihan mahdottomasti.
 
Ensin pitäisi,määritellä hyvin tehty nauhanpää ja pintakäsittely, ettei kierretä kehää kertomalla hyvin tehdyn olevan laatua. Itse en voi sanoa, että milloin viimeksi olen nöhnyt huonon pintakäsittelyn kitarassa. Mun halvimmassa oli 10000 ruplaa maksaneessa Cortissa oikein siisti pintakäsittely. Toiseksi halvimman eli 478 dollaria plus postit ja verot maksaneessa Schecter PT Specialissa on oikein erityisen nätti burst tosi ohuella mattalakalla ja ilman filleriä jää puun syykyviotakin hienosti muodin mukaisesti näkyviin.
 
Tässäkin hommaa dominoi makuasiat. Kiiltolakka, kirkas väri, rujoksi piesty pinta ja mikä tahansa, kunhan se on vain musta, ovat kaikki aivan yhtä paljon tai vähän laatua. Tuo laadukkuus on soittimen ja soittajan välillä syntyvää vaatimuksiin vastaavuutta.

No se ei ainakaan ole laatuisaa jos asiakas saa sellaista mitä ei ollut tilannut. Eli jos lopputulos ei vastaa odotusarvoa.
 
(Esim. Gibson Les Paul Studio Vintage Sunburst jossa maalirajat menivät ihan miten sattuu. Oli ilmeisesti aika krapuloissa tehty pintäkäsittely siinä. En kuitenkaan ole tuon takia menettänyt uskoani kyseiseen merkkiin. Kitara kuului kategoriaan karvalakkimallin soittimet mutta laadun olisi silti pitänyt olla omassa viitekehyksessään parempi).
 
Isoilla kitarantuottajilla virheellisiä eli laatutasoltaan poikkeavia yksilöitä päätyy varmasti enemmän kuluttajille saakka. Pienyrittäjän kohdalla ei moisiin liene juurikaan varaa ja siksi on epätodennäköisempää se että asikkaalle asti päätyisi sekundaa.
 
Jos asiakas haluaa että piilossa oleva puutavara on viimeisen päälle parasta laatua, niin sittenhän se on laatukriteeri. Jos kyseessä on umpeen maalattu "heviritsa" niin onko se niin tärkeää miltä puu on paljaana joskus näyttänyt, siis jos se ei vaikuta mihinkään?
 
Huonosti muotoillut nauhat ja niiden päät lienee helppo tunnistaa, mutta eri tyyppiset pyöristykset voivat toki jakaa mielipiteitä.
--
Eräs käytännön tapaus huonoista nauhoista laatukitarassa tulee mieleen: Eräs tämän palstan jäsen oli tilannut Jacksonin Custom Shop Soloistin jonka nauhat menivät kuulemma huonon työnjäljen takia jo heti uutena vaihtoon kotimaisessa pajassa. Tuon tarinan tarkemmat taustat totta vie kiinnostaisivat.