Kitarat: kitarakamat ›

hallu:
Tota noin jos ostaa vanhan rupisen kitaran, niin siitä tietää että joku on viitsinyt soittaa sitä ihan helvetisti joten se ei voi olla kovin huono.
Juu ei välttämättä noinkaan, varsinkin alkoholisoituneet keikkamuusikot eivät juurikaan välitä huoltaa/putsata soittopelejään, patina voi olla sitä luokkaa esim otelaudassa että ei pidä koskea, tartuntavaara monenmoisiin tauteihin on ilmeinen. Ja viis vuotta vanhat kielet, ainakin. Siinä on reliikkia jos missä.
Vähän asian vierestä mutta oon joskus erehtynyt laulamaan jonkun toisen mikkiin ja kun jossain kohtaa tulee vääjäämättä se suolainen kosketus niin vaistamaisesti tulee katsottua sitä sihtiä, hyi helvetti!!!! Vihreänruskeää patinaa koko ritillä täynnä (puistatuksia). Muutaman vuoden jäänteet ruuista, viinoista ja röökeistä + mahollinen herpes ;-)
 
Jos ostaa kivipestyn kitaran, niin se tuntuu hyvältä, mutta siinä jää nähtäväksi viitsiikö sitä soittaa niin paljon kuin ulkonäkö antaa ymmärtää.
Pitääkö noilla soittaa peilin edessä? Eihän tuosta kivipesusta ole muuten mitään hyötyä kun kukaan ei näe. M.netin kitaristit kun eivät juuri keikoilla käy.
 
Tässähän tullaan myös siihen mikä on riittävä kitara kotisoittoon, mikä keikalle. Itelle ihan sama koska sormista se soundi lähtee ja kaikilla on pärjätty ja kaikkeen tottuu.

Niin, meikäläinen oli aika kielteinen reliccejä kohtaan pitkään, olin varma ettei sellaista tule, mutta tässä sitä nyt ollaan:https://muusikoiden.net/dyn/users/158150.jpg
 
Vaan eipä sillä, niin paljon on joutunut matkalla sanojaan syömään ja luutuneita asenteitaan muuttamaan, ettei enää tee ees häijyä. Puolisen vuotta tuolla rämpytellyt menemään ja jos mulla joku pysyy puoli vuotta, sen tarttee olla hyvä.
 
Tää keppi kerrallaan systeemi on hyvä, ettei oo kauheeta läjää kitaroita nurkissa ja kaiken maailman keeper-ajatukset on haudattu, soitellaan yhdellä aikansa ja sit kun alkaa joku uusi kutisemaan, ostohousut jalkaan ja hakemaan ja edellinen Torille.
Nyt ei onneksi tee mitään mieli...

hallu: No niinhän se menee noiden ajovaatteidenkin kanssa, että kun ostaa uuden nahkarotsin niin ekaksi sitä vedetään prätkän perässä sen aikaa että sen kehtaa pukea päälle :-).
 
Tota noin jos ostaa vanhan rupisen kitaran, niin siitä tietää että joku on viitsinyt soittaa sitä ihan helvetisti joten se ei voi olla kovin huono. Jos ostaa kivipestyn kitaran, niin se tuntuu hyvältä, mutta siinä jää nähtäväksi viitsiikö sitä soittaa niin paljon kuin ulkonäkö antaa ymmärtää.
 
Se voi myös olla silleen, että se edellinen omistaja on ollu ihan persauki(niinku muusikot yleensä), eikä vaan sen takia oo pystyny hommaaman parempaa kitaraa kymmeniin vuosiin ;P

WanhaWetäjä: .............
 
Pitääkö noilla soittaa peilin edessä? Eihän tuosta kivipesusta ole muuten mitään hyötyä kun kukaan ei näe. M.netin kitaristit kun eivät juuri keikoilla käy.
 
No mä olen sen verta vanha läski etten viitsi itseäni peilistä katella :-D . Mutta tiedä noista keikoista..... ainakin mnetissä puhutaan keikoilla käymisistä. Itse en ole ikinä ollut mikään kova keikkailemaan ja kuka noille tyhjille saleille jaksaa soittaa.
 
Tässähän tullaan myös siihen mikä on riittävä kitara kotisoittoon, mikä keikalle. Itelle ihan sama koska sormista se soundi lähtee ja kaikilla on pärjätty ja kaikkeen tottuu.
 
Minä en näe, että kotisoitto ja keikkasoitto asettaisi erilaisia ehtoja kitaran ominaisuuksiin..... paitsi ehkä jos ei raatsi sitä hienointa cs:ää ottaa reissuun mukaan, niin keikkakitaraksi tietty voi hommata jonkin vähän halvemman ja korvattavissa olevan. Itse viihdyn parhaiten himassa, treenikämpällä ja ehkä studiossa. Keikalla en ole ikinä viihtynyt.... aina ollut vähän semmoinen "mitä helvettiä mä täällä luulen tekeväni" fiilis.

hallu:
Minä en näe, että kotisoitto ja keikkasoitto asettaisi erilaisia ehtoja kitaran ominaisuuksiin..... paitsi ehkä jos ei raatsi sitä hienointa cs:ää ottaa reissuun mukaan, niin keikkakitaraksi tietty voi hommata jonkin vähän halvemman ja korvattavissa olevan. Itse viihdyn parhaiten himassa, treenikämpällä ja ehkä studiossa. Keikalla en ole ikinä viihtynyt.... aina ollut vähän semmoinen "mitä helvettiä mä täällä luulen tekeväni" fiilis.
 
Musta keikkakäyttö nimenomaan asettaa jonkin verran eri vaatimuksia, varsinkin vireenpitävyyden suhteen. Kotona se ei ole niinkään tarkkaa, aina kerkiää virittämään uudstaan.

Gary Enfield: Musta keikkakäyttö nimenomaan asettaa jonkin verran eri vaatimuksia, varsinkin vireenpitävyyden suhteen. Kotona se ei ole niinkään tarkkaa, aina kerkiää virittämään uudstaan.
 
Keikkakäytössä mikkikytkin ja säätimet on oltava sillai ergonomisia ja ergonomiset

Mulla ei oo mitään hajua mitä esim. mun kitaroiden radiukset on. Muutenkin taidan olla enemmän sitä sopeutujatyyppiä, mitä tulee tuntumaan. Oon puol vuotta jo soittanut Jazzmasterin orkkistallallakin. Sen sijaan soundin ja ulkonäön pitää olla tosi jees - vääränlaiseen soundiin kun ei sopeudu.