Kitarat: kitarakamat ›

Corto: ............. tai vastavuoroisesti antaa periksi ja mennä aasianmarkkinoille jolloin hintoja voi polkea kunnolla ja laadun ulkoistaa. Hankalat ajat edessä joka tapauksessa.
 
...........................
 
..................
 
Amerikalla on vaikeat ajat edessä nykyjohdon kanssa eikä se koske pelkästään Gibsonia jos yhdysvallat julistaa kauppasodan muulle maailmalle. Tuo aasian markkinoille meno on eri asia kuin tuotannon vieminen aasiaan. Esimerkiksi kiinassa on valtavat markkinat, mutta joko siellä olisi kitaristeja sen verran että Gibsonilla voisi olla siellä kysyntää? Japanilaiset (aasiaa sekin) soittajat vissiin nojaavat vahvasti japanilaisiin merkkeihin.
 
Tuotannon vieminen aasiian nykytilanteessa olisi kylläkin pahimman sortin jälkijunassa kulkemista, kun muu yhdysvaltalainen teollisuus tuo sitä tuotantoa takaisin yhdysvaltoihin, niin nyt sitten pelattaisiin se kiina kortti !?!?! samaan aikaan kun niiden prassa uhkailee kiinaan tuotantonsa viejiä rangaistusveroilla.
 
Eiköhän Gibsonilla tule uuden ja pätevämmän johdon alaisuudessa päinvastoin eteen ihan perinteiset saneerauskonstit eli tiivistetään ja fokusoidutaan siihen omaan ydintoimintaan ja karsitaan ensimmäisenä typerät laajennukset ohjelmistopuolelta ja irrottaudutaan kaikenmaailman jakkarabusineksesta ja keskitytään siihen mitä osataan. Kaivetaan ne vanhan piirustukset kellarista ja aletaan tehdä hyviä kitaroita, sitä asiakkaat myös siltä odottaa. Tuskin kukaan oikeasti odottaa kovin innokkaana mitään "kiinan Gibsoneita", muutama kateellinen täällä ilkkuu, mutta silleen oikeesti. Saneeraaminen käsittääkseni tarkoittaa sitä, että yritys luopuu kannattamattomista liiketoimista ja epäolennaisista ydintoiminnan ulkopuolisista omistuksista ja keskittyy siihen olennaisimpaan.
 
Kun liukuhihnan päästä tipahtaa ensimmäinen "oikea" Gibson niin sitä voidaan juhlia sitten vaikka pienellä mainoskampanjalla jossa asiakkaille selitetään että ollaan palattu juurille ja muistettu jälleen miksi se koko helvetin kitaratehdas on edes olemassa. Gibsonin arvokkain omaisuus, siis ylivoimaisesti varmasti arvokkain omaisuus on se merkki. Nyt on tilanne semmoinen, että he ovat tuhoamassa sitä merkin arvoa ja ovat tekemässä tyhjäksi niitä luultavasti miljardiluokan investointeja joita se merkin rakentaminen on vaatinut ilman että kukaan saa siitä pennin latia. Ei kovin hyvää businesta semmoinen.
 
Toisaalta turha mun on tästä horista, veikkaan että siellä Gibsonilla ollaan varmasti kipeän tietoisia tilanteesta.

"E. Tällä paskalla iPhonella ei tule kirjoittamisestakaan mitään, kun tämä arpoo kirjaimia satunnaisesti. Vittu, mikä paska."
 
Nyt on kyllä vahvaa argumentointia. Et osaa kirjoittaa puhelimella ja se on sen takia paska. Upeaa.

zedder: En tiedä onko käytännössä mahdollista toteuttaa tämmöistä, mutta olisi kenties hyvä veto jos laatisivat jonkinlaisen gallupin jossa mahdollinen asiakaskunta saisi esim. monivalintalomakkeen avulla vastailla että millaisia Gibsoneita himoitsevat:
 
Asiakkaat jatkuvasti vastailevat tuollaiseen kyselyyn. Tunnetaan myös kaupankäyntinä. Mieluisia ritsoja ostetaan, ei-mieluisat jäävät hyllyyn.
 
Se, ettei firman johto osaa tehdä "kyselyn" tuloksilla mitään on asia, mihin ei mikään renkaanpotkijoidenkaan mielipiteiden kysely auta.

zedder: En tiedä onko käytännössä mahdollista toteuttaa tämmöistä, mutta olisi kenties hyvä veto jos laatisivat jonkinlaisen gallupin jossa mahdollinen asiakaskunta saisi esim. monivalintalomakkeen avulla vastailla että millaisia Gibsoneita himoitsevat:
 
Jos flygari, niin tylsä vaiko terävä lapa, Explorer pickguardilla vai ilman jne. Kyse ei siis olisi mistään custom shopin tilauslomakkeesta vaan kyselystä jolla saisivat selville että millaisia keppejä noin keskimäärin pitäisi työntää markkinoille.
 
Järkevillä kysymyksenasetteluilla saisi varmaankin selville ainakin jotakin suuntaa antavaa. Huonomminhan tuolla puulaakilla ei kaiketi ainakaan voi enää mennä..
 
Ei tarvii mitään kyselylomakkeita. Senkun tulee lukemaan mnettiä täällähän niitä on voorumi mielipiteitä väärällään, minkämuotoinen lapa ja kaulaliitos Gibsonissa pitäisi olla. Ja Gibsonhan vastasi näihin toiveisiin. Jotakin heviukkoa vitutti LesPaulin kaulaliitos ja Gibsonhan teki 2015 lessumallin jossa oli ohuempi (kevyempi) pody ja podyn takapuoli viiseineen ja kaulaliitos virtaviivaistettu. Ei auttanut, kuten ei ole auttanut yksikään Gibsonin yritys vastata erilaisten asiakkaiden toiveisiin. Ne jotka marmattaa, että Gibson on väärän muotoinen tai värinen, ei ostaisi sitä vaikka Gibson muuttaisi muotoa ja maalaisi kitaransa uudelleen, se on nähty. Ainoa mikä tapahtuu, niin ne vanhat asiakkaat joiden mielestä se Gibson oli ihan oikean muotoinen ja värinen eivät enää osta sitä. Ja tämmöinen näkyy lopulta viivan alla.
 
Gibsonin on tehnyt lapoja ja podyja sen seitsemää sorttia erilaisilla värityksillä ja ne vaan ei mene kaupaksi. Ei ne hevijunnut vaan osta sitä Gibsonia ennen kuin heidän esikuvat alkaa soittaa Gibsonilla. Gibsoni tarttee nää jätkät jotka nyt soittaa Ibanezilla soittamaan Gibsonilla niin sitten penskat alkaisi himoita Gibsoneita. MusikMan porskuttaa koska Pertucci, Ibanez porskuttaa koska Seve Vai ja Gutherie Govan ja mikä se kolmas nyt olikaan. Gibsonilla ei ole oikein nykyaikaisia mannekiineja. Ne viimeiset Gibsonia soittavat kovat jätkät taitaa olla yheksänkytluvulta. Kitarabusines seuraa hyvin voimakkaasti juuri tätä, että menestyviä valmistajia ovat ne joilla on valovoimaisimmat mannekiinit. Kitaran laadulla ei siinä pelissä ole mitään merkitystä.
 
Historia on täynnä esimerkkejä miten tää on mennyt. Jos miettii tässäkin ketjussa esiintyvää märinää Gibsonin vanhanaikaisuudesta, joka vaan ei ole totta. Mutta se on on silti näkemys joka elää sinnikkäästi vaikka Gibson tekisi mitä. Mietin, että mistä se johtuu enkä keksinyt mitään muuta selitystä kuin, että Gibsonia pidetään vanhanaikaisena siksi, koska Gibsonin mannekiinit on vanhoja ja joidenkin mielestä vanhanaikaisia (sama juttuhan se on Fenderillä). Ei soittimen nykyaikaistaminen auta eikä se riitä, jos viimeiset mannekiinistarat on vuosikymmenten takaa. Japanilaiset on selvästi vallanneet mannekiinimarkkinat ja se perkelevieköön näkyy suoraan yritysten menestyksessä.
 
Meidän kuluttajien voi olla vähän vaikea myöntää, että olemme mainosten perässä juoksijoita ja teemme kulutusvalintojamme sillä perusteella mitä idolimme tekee siitäkin huolimatta, että tiedämme idoliemme vain mainostavan joitakin merkkejä. Nykyisin kai vähänkin nimikavereiden soitin vahvistin merkit on mainoksia ns. tuotesijoittelua.

hallu: . Ne jotka marmattaa, että Gibson on väärän muotoinen tai värinen, ei ostaisi sitä vaikka Gibson muuttaisi muotoa ja maalaisi kitaransa uudelleen, se on nähty. Ainoa mikä tapahtuu, niin ne vanhat asiakkaat joiden mielestä se Gibson oli ihan oikean muotoinen ja värinen eivät enää osta sitä. Ja tämmöinen näkyy lopulta viivan alla.
 
Ei pidä paikkaansa, olettaen että tarkoitit minua kun toin lavan suunnitteluvirheen esille. Allekirjoittaneellakin oli kolme Gibsonia, kunnes otin vastaavan kepin selkeillä parannuksilla - sen jälkeen ne gibat menikin poistoon. Sittemmin löysin yhden mallin Gibsonilta, jossa oli mieleiseni specsi (25.5 skaala) ja sen ostinkin.
 
Meidän kuluttajien voi olla vähän vaikea myöntää, että olemme mainosten perässä juoksijoita ja teemme kulutusvalintojamme sillä perusteella mitä idolimme tekee siitäkin huolimatta, että tiedämme idoliemme vain mainostavan joitakin merkkejä. Nykyisin kai vähänkin nimikavereiden soitin vahvistin merkit on mainoksia ns. tuotesijoittelua.
 
Ehkä toi on just sitä junnuaikaa ja koska kitaraidoleita ei juuri enää teineillä ole, ei kauppaakaan tule. Pelkällä nimellä myynti on sikäli huono asia, että jos ja kun käyttäjä huomaa ettei kepakko kuitenkaan vastaa mielikuvia, se päätyy markkinoille ja on jossain määrin pois uusien ostosta. Ja ennen kaikkea se yhden G:n ostanut ei enää välttämättä osta toista.

BulletFace: "E. Tällä paskalla iPhonella ei tule kirjoittamisestakaan mitään, kun tämä arpoo kirjaimia satunnaisesti. Vittu, mikä paska."
 
Nyt on kyllä vahvaa argumentointia. Et osaa kirjoittaa puhelimella ja se on sen takia paska. Upeaa.
 
Ei se mun vika ole, jos sä et ymmärrä kirjoittamaasi. Mutta ei se mitään, ollaan silti kavereita. :)

Funkånaut: Asiakkaat jatkuvasti vastailevat tuollaiseen kyselyyn. Tunnetaan myös kaupankäyntinä. Mieluisia ritsoja ostetaan, ei-mieluisat jäävät hyllyyn.
 
Se, ettei firman johto osaa tehdä "kyselyn" tuloksilla mitään on asia, mihin ei mikään renkaanpotkijoidenkaan mielipiteiden kysely auta.
 
Ehkä muutenkin kannattaisi ennemmin kuunnella niitä, jotka oikeasti ostavat niitä kitaroita. Tuollaisen yleisen kyselyn ongelma on siinä, että siinä pääsee vaikuttamaan myös ne, ketkä eivät osta Gibsoneita. He saattavat toiveillaan kuitenkin viedä kitaroita suuntaan, ettei oikeat ostajatkaan enää halua niitä.

Katsoin Thomannin sijoituksia myydyimpien single-cut sähkisten osalta. Myydyin on Harley Bentonin guitar kit eli rakennussarja. Toisena tulee 3600 euron Gibson Les Paul Custom EB GH https://www.thomann.de/fi/gibson_lpcstbk.htm
 
Muutoinkin kun listaa katsoo, niin kyllä Gibson tuossa luokassa ihan arvostettu on muihin merkkeihin verrattuna. Sitä ei nyt saa selville kuinka paljon single-cut malleja myydään verrattuna stratocaster tyyppisiin, mutta tältäkin pohjalta mutuilisin ettei ongelma ole tavaran myynnissä. Se kate vain on huono.
 
Ameriikan strato on luokassaan sijalla 19 ja hintaa 1055 euroa https://www.thomann.de/fi/fender_american_special_strat_hss_bk.htm
 
Kumma juttu että Fenderi pärjää pienemmällä hinnalla, eikä kalliit mallit ole lähelläkään myydyimpiä.

Tuo lista kuvaa ilmeisesti kaikkien aikojen myyntiä, missä Gibson Custom, joka on ollut myynnissä vuodesta 2001, näyttää tietysti pärjäävän kohtuuttoman hyvin v. 2014-2015 ilmestyneille Fendereille. Kovin selkeästi tuossa ei kyllä ilmaista, että mitä myyntiä tuo edes tarkoittaa, mutta ainakin Thomannin sivuilta löytyy erikseen myös viime kuun myydyimmät -lista, joka eroaa aika paljon tuosta.

tumppusormi: Katsoin Thomannin sijoituksia myydyimpien single-cut sähkisten osalta. Myydyin on Harley Bentonin guitar kit eli rakennussarja. Toisena tulee 3600 euron Gibson Les Paul Custom EB GH https://www.thomann.de/fi/gibson_lpcstbk.htm
 
Mulla lista näyttää kovin erilaiselta Harrikan kitin ollessa viidentenä eikä listalla ole yhtään yli tonnin ritsaa.

Kefiiri: Toisaalta Gibson on onnistunut säilyttämään tietyn ylevän vaikutelman sen ansiosta että ihan joka ilmiön perässä ei ole lähdetty ajan hermolla olemisen vaikutelmaa hakemaan. Eikä ole viety tuotantoa halpamaihin helpomman rahan toivossa. Jos ahneus olisi omistajien ainoa motiivi, niin olisihan se jo tehty. On se ihan kunnioitettava strategia erottua joukosta hoitamalla tuotanto sinnikkäästi Amerikassa vaikka vähän takkiin tulisikin.
 
En mä sanoisi, että esim. Fenderkään on mitenkään uudistusmielisenä ajan hermolla - eihän niillä taida olla mallistossa ainuttakaan mallia joka olisi piirretty 60-luvun jälkeen - ovat vaan onnistuneet paremmin myymään klassikkonsa soittavalle kansalle. Nykyäänhän kaikki, minä mukaanlukien, veivaa Fenkun offseteillä, kun ne ei ole niin classic eikä varsinkaan rock. (On mulla kyllä Gibsonikin komerossa piilossa...)
 
Tuo amerikkalaisuus on varmasti jollain tasolla kunnia-asia Gibsonin omistajille, mutta enemmän siinäkin on kyse brändistä; korkeatasoisia instrumentteja perinnetietoisille soittajille, made in the heartland of good ol' 'Murica. Tästä tulee ongelma siksi, että Gibson on niin iso toimija. Jos liikevaihto on miljardin luokkaa, niin sillon niitä kitaroita pitää myydä ihan kaikille, eikä vain bluesjengille.
 
Muutenhan voisi ajatella, että kitararakentamisella menee hyvin. Pikkupajoja, jotka pyrkii siihen sähkökitararakentamisen kultakauden tasoon (50-60-luku), ilmestyy vaikka sitten USAssa jatkuvasti lisää. Näitten liikevaihto vaan taitaa olla pienempää kun Gibsonilla, ja Gibsonin osakkeenomistajien kanssa empatiseeratakseni musta tuntuu, että ne pukujuipit eivät halua leikata tuotoista puolta pois.
 
Nämä läpät saattaa kyllä hyvinkin olla lätisty jo kymmeneen kertaan, sori.

tumppusormi:
 
Ameriikan strato on luokassaan sijalla 19 ja hintaa 1055 euroa https://www.thomann.de/fi/fender_american_special_strat_hss_bk.htm
 
Kumma juttu että Fenderi pärjää pienemmällä hinnalla, eikä kalliit mallit ole lähelläkään myydyimpiä.
 
Tätähän aina perustellaan sillä, että Les Paulissa on enemmän puuta ja kaarevan vaahterakannen ja muiden blingien vuoksi enemmän työstämistä ja liimailua. Vähän on kuitenkin vaikea nähdä, että sitä duunia olisi parin kilon edestä enemmän kuin vaikka Stratossa.

Sergei Fallinen: Tuo lista kuvaa ilmeisesti kaikkien aikojen myyntiä, missä Gibson Custom, joka on ollut myynnissä vuodesta 2001, näyttää tietysti pärjäävän kohtuuttoman hyvin v. 2014-2015 ilmestyneille Fendereille. Kovin selkeästi tuossa ei kyllä ilmaista, että mitä myyntiä tuo edes tarkoittaa, mutta ainakin Thomannin sivuilta löytyy erikseen myös viime kuun myydyimmät -lista, joka eroaa aika paljon tuosta.
 
Juu totta. Katsoin nyt tollasta listaa, jossa on myydyimmät sähkikset viimekuulta järjestyksessä https://www.thomann.de/fi/topseller_GF_sahkokitarat.html. Muokkaus. Ei tää linkki toimikkaan tai siten EVOtan. Ylhäältä kuitenkin valitsee myydyimmät tuotteet ja sitten rupeaa rajaamaan vain sähkökitaroihin.
 
Toi Gibson custom eb on sijalla 10. Paras yli 1000 euron Fender sijalla 12. Saman hintaluokan Gibson Les Paul Tribute 2018 FHB sijalla 3. Ei ole kyllä ongelma Gibson merkkisten kitaroiden myynnissä.

hallu: Tuskin kukaan oikeasti odottaa kovin innokkaana mitään "kiinan Gibsoneita", muutama kateellinen täällä ilkkuu, mutta silleen oikeesti.
 
Hm, joo varmasti näin. Gibsonin brändiin kun kuuluu olennaisesti intersubjektiivinen tarina historioineen. Sen mukaan Gibson on aina ja poikkeuksetta made in Usa-tuote. Jos tästä luovutaan, menetetään samalla lähes varmasti koko brändi sellaisena kuin se tällä hetkellä tunnetaan. Tarina nimeltä Gibson siis on tosi ja olemassa, mutta se muuttuu epätodeksi jos tarpeeksi suuri joukko ihmisiä kieltäytyy uskomasta sitä. Se taas tapahtuu, jos syntyy Gibson made in China. Näin luulisin.

2randpo: Hm, joo varmasti näin. Gibsonin brändiin kun kuuluu olennaisesti intersubjektiivinen tarina historioineen. Sen mukaan Gibson on aina ja poikkeuksetta made in Usa-tuote. Jos tästä luovutaan, menetetään samalla lähes varmasti koko brändi sellaisena kuin se tällä hetkellä tunnetaan. Tarina nimeltä Gibson siis on tosi ja olemassa, mutta se muuttuu epätodeksi jos tarpeeksi suuri joukko ihmisiä kieltäytyy uskomasta sitä. Se taas tapahtuu, jos syntyy Gibson made in China. Näin luulisin.
 
No jaa. Syntyy vain kahdet markkinat. PRSiäkin tehdään nykyään jossain kaukaasiassa. Niitä ostaa eri jengi kuin USAlaisia.

LaMotta: No jaa. Syntyy vain kahdet markkinat. PRSiäkin tehdään nykyään jossain kaukaasiassa. Niitä ostaa eri jengi kuin USAlaisia.
 
Mitäköhän eroa tuolloin olisi käytännössä Epiphoneilla ja kiinassa tehdyillä Gibsoneilla? Kuoppaisiko Gibson tuossa vaiheessa Epiphone -brändin kokonaan?
 
Eikös PRS:n kaukoidän keppien nimessä ole SE tai jotakin semmoista josta tunnistaa halvemman työvoiman maassa tehdyt instrumentit?

LaMotta: No jaa. Syntyy vain kahdet markkinat. PRSiäkin tehdään nykyään jossain kaukaasiassa. Niitä ostaa eri jengi kuin USAlaisia.
 
Onhan täälläkin ollut kitkeriä kommentteja, miten PRS tarkoitti ennen huippukallista statusesinettä, mutta korealaisten jälkeen tilanne muuttui. Nyt ei enää tiedä, että onko PRS joku halpamalli vai kalliimpi. Se syö rankasti sitä statusarvoa. Ja se statusarvo on aika pitkälti se, miksi kitarasta maksetaan useita tuhansia euroja. Jos se menetetään, on tilanne huono.
 
Ihan turha kenenkään tulla sanomaan, että esim. Ruokangas on hintansa edestä muita parempi. Ei ole. Kyllä siinäkin maksetaan brändistä.

Laulava Kylätohtori: Onhan täälläkin ollut kitkeriä kommentteja, miten PRS tarkoitti ennen huippukallista statusesinettä, mutta korealaisten jälkeen tilanne muuttui. Nyt ei enää tiedä, että onko PRS joku halpamalli vai kalliimpi. Se syö rankasti sitä statusarvoa.
 
Näin se on, PRS on nykyään samalla viivalla muiden halpamerkkien kanssa. Mutta bisneksen kannalta se voi olla hyväkin juttu.

Kefiiri: Näin se on, PRS on nykyään samalla viivalla muiden halpamerkkien kanssa. Mutta bisneksen kannalta se voi olla hyväkin juttu.
 
Juu, ei se välttämättä tarkoita vähempää viivan alla, vaikka huippumallien myynti laskisikin. Jos halpikset tuottaa enemmän kuin huippujen kanssa menetetään.
 
Brändi tosin on "tahrattu" iäksi - ainakin puristien silmissä.

Rölöttämisen sijaan voisin tietysti kirjoittaa jotain aiheestakin. Mitä tulee esim Gibsonin ja Fenderin myytävyyteen vuonna 2018 niin eräs soitinliikkeen omistaja kertoi jo muutama vuosi sitten minulle, että nykynuorille näitä on vaikea myydä koska niille ne ei brändinä merkitse juuri mitään. Eli se kuuluisa 'mojo' puuttuu. Nuorten kossien ja jannujen idolit soittelee ihan eri merkeillä.
 
Laulava Kylätohtori: Juu, ei se välttämättä tarkoita vähempää viivan alla, vaikka huippumallien myynti laskisikin. Jos halpikset tuottaa enemmän kuin huippujen kanssa menetetään. Brändi tosin on "tahrattu" iäksi - ainakin puristien silmissä.
 
Mielestäni ei koska olen edelleenkin sitä mieltä, että niitä kalliimpia ostaa eri jengi kuin SE-malleja, joiden ostajat ei ole eikä ole olleet potentiaalisia kalliimpien mallien ostajia.