Kitarat: kitarakamat ›

The Jack: Ihmetyttää että Hasse Wallin tapainen ammattimuusikko Squier-stratoja varastoon ostelee ja keikalle roudaa. Vaikka kitara soundaa tyydyttävältä, niin jos se ei pidä virettä niin se on soittokelvoton. Eikö useamman vuosikymmenen uran aikana ole muka kertynyt laadukkaampia soittimia, ja mihin seuraavaan elämään äijä niitä säästelee? Sitten ymmärrän jos paiskelee tai polttaa Squeireita keikoilla Kurtin ja Henkan tavoin.
 
Sanon nyt tässä sen mitä muistan keikasta ja sen mitä tiedän asiasta. Monta vuotta on aikaa.
 
Ensinnäkään, en ole koskaan kuullut kenenkään kitaristin, tai minkään muunkaan soittimien soittajan, aloittavan keikan alkuspiikkiä mainitsemalla mitä soitinta aikoo soittaa. Ei kukaan normaalisti sano:"Aion soittaa Gibson Les Paul Customilla vuodelta se ja se!".
 
Mutta sain sen käsityksen, että Hasse oli ollut aidosti yllättänyt noiden Stratojen laadukkuudesta. Hän ehkä tiesi, että yleisössä voi olla kitaristeja, tuskin hän olisi muuten kitaran laadusta maininnut. Hän puhui muistaakseni jotain Kiinassa tehdyistä stratoista ja että laatu on huippuluokkaa, luullakseni mainitsi myös hinnankin joka oli ehkä jotain 300€? En tätä muista tarkkaan, mutta hinta oli joka tapauksessa hyvin alhainen. Noiden alkuspiikkien jälkeen hän sitten vaan veti keikkasettinsä ja soundit oli oikein hyvät kuten Hasse oli luvannut.
 
Sanoin myös, että vireongelmia oli. Mutta jos luet tätä ketjua tarkkaan, niin jouduin myöntämään, että arvaukseni huonoista virittimistä tai kampisysteemistä saattoi olla VÄÄRÄ. En minä tiedä mistä vireongelmat johtuivat. Voi olla kuten Hallu sanoi, että joku kieli oli vaan huonosti laitettu virittimeen kiinni epähuomiossa. Ja siis kitarassa ei olisi silloin ollutkaan vikaa, vaan huolimattomuudessa.
 
Mitä tulee metalliosien kestävyyteen, niin siitä en tiedä mitään.

Onhan tuo aika yleisesti tiedossa, että Hasse Walli on käyttänyt keikoilla Squjun stratoja. Laatu on mitä on, mutta jo vuosikausia se on ollut ns. riittävä; käytännössä kaikilla soitinliikkeissä myytävillä kitaroilla voi vetää. Säätämistä tarvitaan ja vireongelmia voi olla, mutta ei sekään liity aina välttämättä soittimen hintatasoon.
 
Vieläköhän Walli käyttää noita Squjuja?

Taitaa muuten olla hasse ainoa suomalainen kitaristi joka puhuu wolofin kieltä?
 
No joo, pari Hasseen liittyvää tapausta tähän väliin.
 
Monen monta vuotta sitten piipahdin Kaisaniemen F-musiikissa (muistaakseni) ja aloin kelata siinä stratoja läpi joutessani. Sitten tuli vastaan Fenderin strato jossa reverse lapa. Soittelin sitä aikani ja totesin että onpahan sattumoisin hyvä yksilö kerrassaan, todella hienosti resonoiva kitara ja mahtava meno. Ajattelin että kyllä kelpaisi minulle se, oli tasan sen valikoiman paras kitara. Sitten näin ihan pienen lapun joka roikkui siinä kitarassa ja joka oli jäänyt alussa huomaamatta. Siinä lapussa luki: 'Varattu Hasse'. Kysyin myyjältä että onko kyseessä SE Hasse? Myyjä nyökkäsi ovelan näköisenä ja sanoi että kyseessä on juuri hän. Tästä tuli minulle silloin hyvä fiilis ja uskoni siihen että osaan plokata joukosta kitaroita sen kiinnostavimman sai vahvistusta. Toinen, ikävämpi tulkinta olisi se että meillä on vain samanlainen maku eikä se vielä kerro kitaran laadusta... Ehkä vain pidämme molemmat paskoista kitaroista... No joo.
 
Toinen tapaus on kun Kallion Blokkifestarilla pari vuotta sitten tuli Hasse kadulla vastaan. Menin könyämään ja kerroin että vaikka olen kuinka yrittänyt en saa soitetuksi hänen biisiään 'Terranga' edes intron verran. Hän sanoi että siinä on vähän sellaisia jakoja kyllä. En väittänyt vastaan ja sain palkkioksi kiltteydestäni nimmarin jonkun kauppakuitin selkämykseen.

2randpo: Vieläköhän Walli käyttää noita Squjuja?
 
Hyviä uutisia! Pian saamme selville mitä hän käyttää, sillä Hasse Walli Power Trio esiintyy perjantaina 22.09.2017 Malmitalolla Helsingissä. Keikalla on joku lämmittelijäkin, pistän mainostiedot tämän kirjoituksen loppuun. Soitto alkaa klo 19.
 
Olen huono suunnistamaan, mutta eiköhän rautatieasemalta kannata mennä Malmille paikallisjunalla ja yrittää löytää Malmitalo periltä?
 
Ostin juuri liput itselleni ja siskolleni, vaimo ei pääse mukaan, koska menee koelauluihin pohjoiseen. Oli miten oli, aika halpaa nyt on, 19,50€ per lippu ja euron toimituskulut päälle sähköisestä lipusta tai printtilipusta.
 
Kiinnostuneet kokeilkaa tätä linkkiä:
 
https://www.lippu.fi/Lippuja.html?a … c=hasse_walli&xtnp=1&xtcr=1
 
Jos ei toimi niin tästä pääsivulle
 
https://www.lippu.fi
 
ja hakusanoiksi "hasse walli". Jostain syystä Osta Lippu painike ei toiminut suoraan, piti klikata itse tapahtumaa ja sitä kautta pääsee ostamaan liput!!!
 
Bongasin tämän keikan äsken kun kävin ruokakaupassa. Joku oli laittanut ilmoitustaululle ison julisteen. Tässä vielä esittelypuhe kopioituna:
 
---------------
 
Hasse Walli Power Trio & Sydänyön rytmi
Voimaannuttavaa bluesia! Yksi suomalaisen rockmusiikin pääarkkitehdeistä Hasse Walli yhtyeineen. Lämmittelijänä on tuore hardblues-yhtye Sydänyön rytmi.
 
Kitaristi Hasse Walli on Suomen rockkentän ehdottomia kulmakiviä. Hänen 1960-luvulla luotsaamansa Blues Section oli ensimmäisiä suomalaisyhtyeitä, joka täytti kansainväliseen läpilyömiseen vaadittavat laatukriteerit. Blues Sectionin ainoaksi jäänyt albumi vuodelta 1967 on hieno dokumentti ajanjaksosta, jolloin uusi sukupolvi muokkasi bluesperinteen uusiksi.
 
Hasse Walli Power Trio ilmentää vahvasti tuota 60-luvun lopulla syntynyttä henkeä. Ytimekkäästi nimetty yhtye esittää juuri sitä mitä powertriolta on lupa odottaa: musiikkia, joka avoimesti viittaa Jimi Hendrix Experiencen ja Creamin viitoittamalle tielle ja joka perustuu muusikoiden suvereniteetille sekä kyvylle improvisoida.
 
Sydänyön rytmi puolestaan julkaisi juuri oman Rakkaus lyö maahan -nimisen esikoisalbuminsa. Yhtyeen musiikillinen asemointi osuu osin samaan ajankohtaan kuin Hasse Walli Power Triolla. Yhtyeen soinnissa on vahvasti kaikuja 6070-lukujen taitteesta, jolloin bluesinvaasiona alkanut musiikki alkoi osin eriytymään proge- ja heavyrockiksi.
 
Rakkaus lyö maahan -levy on yhtyeen oman luonnehdinnan mukaan kadun karheaa hardbluesia musiikkia, joka ei näy myyntilistoilla, mutta joka on aina ajankohtaista ja jolle on olemassa tilausta.
 
Kesto noin 2h, lisäksi väliaika.
 
Yhteistyössä Keravan Ääni ja Levy & Malmitalo

Komeeta. Hasse on kyllä loistava, varsinkin Piirpaukkeessa, olisi kyllä kiva nähdä taas livenä miestä...
 
Mielenkiinnolla jään odottamaan, onko käytössä Squier. :)
 
Itse testasin basistin vanhaa Squier teleä. Vaikutti pikaisesti ihan yllättävän hyvältä peliltä. Puhtaat soundit oli ihan jees, mutta särösoundeissa vähän sanomista. Soittelin sillä viime treenit, mutta liian ohuiden kielien takia en oikein saanut kunnon otetta kitarasta.. Onhan tuollainen Squier todella kova peli hintaansa nähden, mutta ei sillä kyllä mitään asiaa ole japanilaisen Tokain rinnalle (mielestäni). Ja voin kuvitella, että mitä pidempään tuota käyttäisi, sen enemmän erot Tokain hyväksi kasvaisivat...

Jos haluaa halvan ja hyvän pitää hankkia molemmat.

Laulava Kylätohtori: Onhan tuollainen Squier todella kova peli hintaansa nähden, mutta ei sillä kyllä mitään asiaa ole japanilaisen Tokain rinnalle (mielestäni). Ja voin kuvitella, että mitä pidempään tuota käyttäisi, sen enemmän erot Tokain hyväksi kasvaisivat...
 
Tokait ei tunnu Torilla liikkuvan tai sitten pitää antaa ilmaiseksi :-( Oma lehmä ojassa, mutta jos ei mene niin sitten ei mene. Tai sitten olen vaan hinnoitellut väärin. Hyviä kitaroita ovat, olisko mulla jo neljäs menossa.

Mä ostin vähän aikaa sitten Green Guitarsin LP Ruotsalainen merkki kyseessä ( http://www.nordsound.fi/index.php?r … t&path=654&product_id=14468 ) , ja täytyy sanoa että on erittäin hyvä hinta-laatusuhde. Kansi on todella nätti, rakennus ja viimeistely on tehty tosi hyvin. Ainut miinus mikeistä. Eihän tämä niin hyvä ole kuin vertailu kohtana oleva tokain vm85 les paul, mutta hinta-laatusuhde on kyllä erittäin jees!
 
-Reppana

Westone Spectrum. Panttihuutokaupoista, made in Japan, kaula ja runko vaahteraa (minun suosikki, jos efektoidaan paljon)- Matsumoku. Mikit Maxonin, hyvä hardware, alkup. Kovalla vanerilaukulla... 63 euroa.
 
Ei kauheasti voi laittaa paremmaksi?

reppana: Mä ostin vähän aikaa sitten Green Guitarsin LP Ruotsalainen merkki kyseessä ( http://www.nordsound.fi/index.php?r … t&path=654&product_id=14468 ) , ja täytyy sanoa että on erittäin hyvä hinta-laatusuhde. Kansi on todella nätti, rakennus ja viimeistely on tehty tosi hyvin. Ainut miinus mikeistä. Eihän tämä niin hyvä ole kuin vertailu kohtana oleva tokain vm85 les paul, mutta hinta-laatusuhde on kyllä erittäin jees!
 
-Reppana
 
Ihan mielenkiinnosta, ootko kurkannut kaulapoteroon ja kattonut kaulan liitäntää ja kannen paksuutta?

Jouni Antero: Westone Spectrum. Panttihuutokaupoista, made in Japan, kaula ja runko vaahteraa (minun suosikki, jos efektoidaan paljon)- Matsumoku. Mikit Maxonin, hyvä hardware, alkup. Kovalla vanerilaukulla... 63 euroa.
 
Ei kauheasti voi laittaa paremmaksi?
 
Olen minäkin vaihtanut aikanaan reilu sadan markan autokaiuttimet Washburnin T-Birdiin ihan vieraan ihmisen kanssa mutta eihän se diili vaikuttanut mitenkään noiden Washburnien yleiseen hintatasoon. Ei niitä satasella alkanut kaupoista ja toreilta saamaan. Tämän ketjun aloittaja tarkoitti hakea esille kitaroita jotka ovat lähtökohtaisesti halpoja mutta hintaansa nähden laadukkaita.
 
Jos niitä onnistuneita yhden kitarayksilön best buy -juttuja haluaa jostain syystä tuoda julki niin niille voisi oikeastaan avata oman threadin ja punnita niitä siellä halukkaiden kanssa.

Äläs nyt ole noin jyrkkänä. Eivätkös Westonet aikanaankin olleet jotain semi-halpiksia hinnan puolesta?

reppana: Mä ostin vähän aikaa sitten Green Guitarsin LP Ruotsalainen merkki kyseessä ( http://www.nordsound.fi/index.php?r … t&path=654&product_id=14468 ) , ja täytyy sanoa että on erittäin hyvä hinta-laatusuhde. Kansi on todella nätti, rakennus ja viimeistely on tehty tosi hyvin. Ainut miinus mikeistä. Eihän tämä niin hyvä ole kuin vertailu kohtana oleva tokain vm85 les paul, mutta hinta-laatusuhde on kyllä erittäin jees!
 
-Reppana
 
Ruotsalainen merkki tarkoittaa mitä? Eiköhän toi ole Kiinassa tehty.

Tympee Huttunen: Ruotsalainen merkki tarkoittaa mitä? Eiköhän toi ole Kiinassa tehty.
 
No, onhan noita "xxx-maan" merkkejä ollut vaikka miten kauan. Jotkut sitten kertoo sen oikean alkuperämaan, jotkut pyrkii ihan viimoseen asti sitä piilottelemaan (tai ehkä "piilotella" on turhan jyrkkä ilmaus?)
Ja "saksalainen merkkihän" on esmerkiks vaikka "Harley Benton".. tätä meinasin.

Menin ja hommasin sitten ltd ec-256 luutun. Tarkoitus oli halpis backup/fuckup kitara hommata täyttämään seinällä tyhjää koloa. Mutta tuohan oikeasti soi. Todella hyvin pysyy myös vireessä eikä mikitkään kelvottomat ole, ajaa asiansa tuossa kitarassa ihan hyvin.
 
On myös paljon parempi kuin epiluurit, joita olen omistanut ja kustansi torilta tasan 200 rahaa. Samaa LP:n kanssa tosin vain rungon muoto.Osat ja elektroniikka sitä ö-luokkaa. Kyllä toi soittoa tulee saamaan.

Tässä lyhyt raportti Hasse Walli Power Trion keikalta.
 
Hasse täyttää ensi vuonna jo 70, mutta meno on edelleen hurjaa. Keikka sujui entiseen malliin eli hienosti. Keikalla kuultiin Hassen omia biisejä ja old school rokkia ja bluesia. Illan keskeisin biisi taisi olla Hassen tulkinta Hendrixin Voodoo Chile biisistä. Tässäkin biisissä Hasse suoritti pitkää, keskittynyttä improvisaatiota. Vaikutti siltä kuin hän olisi välillä ollut transsinkaltaisessa tilassa ja Hendrixin henki olisi kulkenut hänen lävitseen. Hasse antoi kuitenkin tilaa basistille ja rumpalille, jotka soittivat myös koko illan loistavasti. Vielä kun muistaisi heidän nimensä.
 
Kyse ei siis ollut mistään yhden miehen showsta, vaan bändin kokonaisuutena. Keikka oli muuten loppuunmyyty.
 
Sitten niistä kitarakamoista. Voodoo Chilen jälkeen joku yleisöstä kysyi haltioituneena mikä strato se musta kitara oli. Hasse vastasi sen olevan joku aasialainen Vester, jota oli modailtu ja vaihdettu mikit. Tuota kitaraa Hasse käytti vain yhdellä biisillä ilmeisesti siksi, että se oli viritetty D-vireeseen eli kokosävelaskeleen alaspäin standardivireestä.
 
Eri vireiden takia Hassella oli useita stratoja mukana, yhteensä viisi laskujeni mukaan. Niistä hän käytti muistaakseni vain kolmea. Tuon mustan Vesterin lisäksi hän soitti punaista Squier stratoa ja kerran kädessä kävi valkoinen Squier, jonka hän kuitenkin vaihtoi pois, sillä basisti kai halusi sen D-vireisen mustan Voodoo Chilea varten. Lisäksi hän soitti jotain stratoa, joka oli väriltään mintunvihreä ja siinä oli vähän oudonmallinen headstock. Ei ollut ehkä Squier, en osaa sanoa.
 
Hassen pedaalit näyttivät myös olevan jotain edullisia muovikuorissa olevia peruspedaaleita, ei missään nimessä mitään kalliita putiikkipedaaleita. Joukossa oli jokunen metallikuorinen, jotka näytti aika karuilta eli oli ehkä jotain kloonipedaaleita. Wahwahia Hasse ei käyttänyt edes Voodoo Chilen introssa. Sitä ei ollut nähdäkseni edes mukana koko pedaalilaudassa.
 
Vahvistin oli joku Voxin nuppi, jota en tunnistanut. Se oli yllättävän pienikokoinen ja paljon kapeampi kuin esimerkiksi AC30 nuppi. Kaappi oli keskikokoinen, ehkä joku pieni 2x12, mutta siinä ei lukenut mitään merkkiä.
 
Soundit Hassella oli taas kerran huippuluokkaa joka biisissä. Hän veti keikan ymmärtäen draaman kaaren, tarjoten rauhallisempia hetkiä ja rajumpia hetkiä. Nämä heijastuivat myös soundien käytössä eli Hasse ei missään nimessä tykittänyt samalla soundilla koko iltaa.

Aikoinaan pitkän soittotauon jälkeen ostin BC Richin warlock bronze seriesin hevisuunnikkaan, joskus rapiat kymmenen vuotta sitten. Kaulakulmaa muutettiin hieman, sen jälkeen ei oo kaularautaankaan satuttu. Ei oo tarvinnu nauhanpäitä hinkata tai muutakaan. Soittotatsi on uskomattoman hyvä ja matala. :) Säilytettykin vähän missä ja miten sattuu. Nykyään roikkuu kaverin seinällä lähinnä eläkepäiviä vietellen.
 
Mikithän siinä oli aivan sysipaskat, ainaki jos vertas päikseen SH-6:n, ääniteltäessä varsinkin. En sitte tiedä kuinka iso ero ois kunnon higain putkarilla ollu, H&K Statesmanilla ainakin oli.

Lahjoitin Klubitalo Pönkälle liian korkealle viritetyn Washburn X-sarjan skeban. Annoin kielisettien säätöihin tarkoitetut avaimet, niiden tuumakokoja en tiedä. Kuten en tiedä aivan kaikkea, aivan kaikista asioista. Ja sehän täällä niin monia sitten, jaksaa ehkä ärsyttääkin... Musta X oli kuitenkin siistitty, toimitin sen kaverin kautta. Paha pelkoni on se, että jäikin vain kaverin haaviin. (esim. myymällä se jossain.)
 
Itse skebassa aika ok.- saundit ja varsinkin hintaluokkaansa nähden. Kitara oli mitä luultavimmin aloituspaketissa. Näiden hinta lienee liikkunut eli ollut n. luokkaa 200€, ja josta uuden kepin arvoksi voitaneen laskea n. 100€. Korkeat viritykset eli kielet ylhäällä tekivät kammellisen kitaran kuitenkin vaikeahkoksi soittaa.
 
Ts. kielten asento otelautaan nähden hyvin korkealla. Anteeksi vaan kovasti tämä paha vajavaisuuteni, en osaa keksiä parempia ilmaisumuotoja tälle asialle.

Mikset laskenut niitä kieliä alemmas? Eikai se liene mitenkään tarkoituksellista, että kitara on kuin munaleikkuri... Paitsi tietty jos sellaisests tykkää?

Jack Pearson (mm. Allman Brothers/Gregg Allman) käyttää pääkitaranaan Squier Bullet stratoa. Oli kaverin tyttärelle valkkaamassa ekaa kitaraa ja oli kuulemma niin hyvä yksilö että kun tyttö oli seuraavana päivänä ilmoittanut haluavansa telen oli ominut kitaran itselleen. Tais vielä käyttää ihan stock-versiona, tallamikkiin oli muistaakseni vain modannut tonen.