Kitarat: kitarakamat ›

hollstro: - - sellaiset soittimet, vahvistimet ja tarvikkeet joissa hinta on mennyt laadun edelle. Halvallakin voi saada hyvää, kompromissit tuottavat aina pettymyksen
 
Vaikka ei ollutkaan oma (onneksi) niin testaamani 15 000 mk maksanut vasuri Les Paul ei toiminut nimenomaan hinta/laatu/soitettavuus osastoilla, toki vasurilisää oli varmaan markka-aikaan vähintään pari tonnia.
 
Voisin kuvitella samaa tämän näistä, mikä noissa maksaa? https://www.thomann.de/fi/gibson_sg_standard_fc_maestro_lh.htm
https://www.thomann.de/fi/gibson_les_paul_59_honeyburst_lh_hpt.htm
Ei mitään järkeä....no okei, jos lottovoitto napsahtaisi niin voisihan tuollaiset ostaa ihan muuten vaan, vaikka seinäkoristeeksi ;-)
 
Itse aiheesta, vasuri amerikan Strato, myin pois koska ainakin tanssimusapuolella ko soitin on kokenut viimesten 15 vuoden aikana täydellisen inflaation, syy lienee EP&Agents. Jotain on pielessä jos vieläkin lähes jokainen kitaristi kuulostaa samalta. Niin persoonatonta kuin vain voi olla.
Toki positiivisia poikkeuksiakin on, ei se että kitaristilla on Strato tarkoita sitä että jokainen biisi pitää soittaa rrrrrautalankaiskelmän tapaan.
Ja se vtun nopea kampivibra joka väliin...ei jaksa.

WanhaWetäjä: Voisin kuvitella samaa tämän näistä, mikä noissa maksaa? https://www.thomann.de/fi/gibson_sg_standard_fc_maestro_lh.htm
https://www.thomann.de/fi/gibson_les_paul_59_honeyburst_lh_hpt.htm
Ei mitään järkeä....no okei, jos lottovoitto napsahtaisi niin voisihan tuollaiset ostaa ihan muuten vaan, vaikka seinäkoristeeksi ;-)
 
Niissä maksaa sivettikissan paskantama mahonki ja vaahtera, hienoin jääkarhuista keitetty liima, elintärkeät PIO-konkat, rautakaupan budjettiosaston antimista koototut boutiquemikit, soitinrakentajien egolisä ja tietysti viimeisenä muttei vähäisinpänä, Gibson-lisä.
 
Ei siinä, kyllä mä tommosen vossi SG:n ottasin, mutta samalla hinnalla sais aidon 60-luvun loppupuolen tai aikaisen 70-luvun pelinkin.

tuskiz: Niissä maksaa sivettikissan paskantama mahonki ja vaahtera, hienoin jääkarhuista keitetty liima, elintärkeät PIO-konkat, rautakaupan budjettiosaston antimista koototut boutiquemikit, soitinrakentajien egolisä ja tietysti viimeisenä muttei vähäisinpänä, Gibson-lisä.
 
Ei siinä, kyllä mä tommosen vossi SG:n ottasin, mutta samalla hinnalla sais aidon 60-luvun loppupuolen tai aikaisen 70-luvun pelinkin.
 
Nimenomaan, tuolla hinnalla saa vanhan kitaran joka soi lähes aina paremmin kuin nuo nykypäivän ylihintaiset CS-pelit. Sitten jos vielä sallii että kitaraa on vähän modattu/korjattu/maalattu (laskee hintaa rajusti) niin saa jo melkoisen soittimen vaikka vintage-lisä on kärsinyt. Mulla on noita VOSsi Lessukoita ja SGeitä ollut joku 5-6 kappaletta, ei ole enää. Eivät toimineet minulle.

hollstro: Nimenomaan, tuolla hinnalla saa vanhan kitaran joka soi lähes aina paremmin kuin nuo nykypäivän ylihintaiset CS-pelit. Sitten jos vielä sallii että kitaraa on vähän modattu/korjattu/maalattu (laskee hintaa rajusti) niin saa jo melkoisen soittimen vaikka vintage-lisä on kärsinyt. Mulla on noita VOSsi Lessukoita ja SGeitä ollut joku 5-6 kappaletta, ei ole enää. Eivät toimineet minulle.
 
Joku muukin vanhan oikean Gibsonin omistaja mainitsi noista CS VOSseista, että soi huonommin kuin orig., veikkaan vähän syyksi sen että yritetään laittaa vastakkain 50v ja ~5v kitaraa, ei oikeen skulaa. Vanhoissa on ostajan markkinat siinä mielessä, että ton aikakauden Gibsoneista on monesta kaulat poikki lavasta joka tiputtaa korjauksineen myyntihintaa ihan kivasti, mua ei haittais koska musta ne kaulat pitäs iskeä polvella poikki jo tehtaalla ja korjata kun lopputulos on jämptimpi kuin alkuperänen.

Yhden kanavan vahvistimet ja v kaulaprofiilin kitarat. Kaikki muu menee jotenkin.

Pienet nauhat voisi lisätä listaan. En tosiaan tiedä miten ihmiset bendaa sellaisilla kun sormet jyystää väkisinkin otelautaan kiinni.

Krice: Pienet nauhat voisi lisätä listaan. En tosiaan tiedä miten ihmiset bendaa sellaisilla kun sormet jyystää väkisinkin otelautaan kiinni.
 
En tiedä muista, mutta itte teen sillai, että painan kielen kohti otelautaa ja sit venytän sitä poikkisuunnassa. Sormi- ja jyystöhommat hoidan pääsääntöisesti ilman kitaraa.

Jucciz: En tiedä muista, mutta itte teen sillai, että painan kielen kohti otelautaa ja sit venytän sitä poikkisuunnassa. Sormi- ja jyystöhommat hoidan pääsääntöisesti ilman kitaraa.
 
Repesin. Ah ja Voi. Hyvää yötä.

Krice: Pienet nauhat voisi lisätä listaan. En tosiaan tiedä miten ihmiset bendaa sellaisilla kun sormet jyystää väkisinkin otelautaan kiinni.
 
No, sehän on ihan perusedellytys, että otelaudasta saa tukea bendeille. Miten sitä muka muuten pystyy kunnon rajuja bendivibraattoja vetelemään tai bendailemaan ylipäätään muutenkaan. Sehän on sama kuin yrittäisit hiihtää suksien koskematta maata elikkäs lunta elikkäs latua....
 
e. sama kuin myynti-ilmoissa aina oletetaan, että mitä matalampi action sitä parempi. Tyhmä oletus, koska kitaralla, jossa on liian matala action ei voi soittaa. Esim. omassa Les Paulissa on tällä hetkellä jo liian matala action meikäläisen makuun, mutta kyllä sillä soittaa...
 
Ja siirretään nyt se Les Paul pois täältä. Kyllä se toimii, mutta koska strato on vaan parempi, niin tahtoo jäädä Les Paul koteloon...

Laulava Kylätohtori: Tyhmä oletus, koska kitaralla, jossa on liian matala action ei voi soittaa.
 
Tyhmä oletus sinulta. Esimerkiksi Joe Satrianilla on kielet niin matalalla kuin voi olla ja tallapalat hiottu niin että kaikki kielet ovat yhtä matalalla. Ihan hyvin se soitto kulkee.
 
Low and even, that's how Joe likes his string height. The measurement from the top of the 12th fret to the bottom of each string is just over 2/64".

Krhm, skallopoitu otelauta.

Laulava Kylätohtori: No, sehän on ihan perusedellytys, että otelaudasta saa tukea bendeille. Miten sitä muka muuten pystyy kunnon rajuja bendivibraattoja vetelemään tai bendailemaan ylipäätään muutenkaan. Sehän on sama kuin yrittäisit hiihtää suksien koskematta maata elikkäs lunta elikkäs latua....
 
e. sama kuin myynti-ilmoissa aina oletetaan, että mitä matalampi action sitä parempi. Tyhmä oletus, koska kitaralla, jossa on liian matala action ei voi soittaa. Esim. omassa Les Paulissa on tällä hetkellä jo liian matala action meikäläisen makuun, mutta kyllä sillä soittaa...
 
Sehän näissä tarttis aina muistaa ettei mitään oikeita vaihtoehtoja olekaan. Eikä toisen tapa toimia ole sen huonompi kuin omakaan.
 
Pakko mielenkiinnosta kysäistä että miksi tykkäät korkeasta actionista? Harvemmin kuulee sellaista suosittavan.
 
Itse taas tykkään että mitä matalampi action, sitä parempi ja helpompi soittaa. Nyt on 1mm-1,5mm ja se on parhautta.. sellaiset yli kahden-kolmen millin actionit ovat mulle olleet karseita. Myös 7,25" radius ja vintage nauhat on parhautta. Tykkään kovasti komppaus/säestys hommista ja barre otteista, se vähän selittänee. Mutta kyllä soolot ja näppäilykin menee paremmin noilla spekseillä.
 
Kielten särinä nauhoja vasten ei myöskään toimi mulle, eikä koverretut otelaudat..

Gabe:
Pakko mielenkiinnosta kysäistä että miksi tykkäät korkeasta actionista? Harvemmin kuulee sellaista suosittavan.
 
Mä itse asiassa tykkään kun kielet on korkealla ihan satulasta asti. Laitankin aina myös shimmin kielilukkojen alle.

Ainakin slidesoitossa toimii kielet aavistuksen korkeammalla ja muutenkin ehkä hieman jäykemmät kielet(en nyt tarkoita kuitenkaan ihan älyttömiä vaijereita). Näin minusta, vaikka kyllä slideä voi soittaa toki ohkaisillakin seteillä.
Bluesiin(ilman slideä) on kanssa aavistuksen parempi tuntuma, kun kielet eivät ole aivan spagettia ja ne ovat ennemmin hieman korkeammalla kuin todella matalalla. Tämäkin siis vain oma mieltymykseni.
Scallopoitu otelauta ei ole minun soittoon oikein koskaan tuonut mitään sellaista lisää, että sellaista olisin tarvinnut. En kyllä soita muutenkaan sillä tyylillä, millaiset kitaristit niitä yleensä kitaroissa käyttää.

Gabe: Sehän näissä tarttis aina muistaa ettei mitään oikeita vaihtoehtoja olekaan. Eikä toisen tapa toimia ole sen huonompi kuin omakaan.
 
Pakko mielenkiinnosta kysäistä että miksi tykkäät korkeasta actionista? Harvemmin kuulee sellaista suosittavan.
 
Itse taas tykkään että mitä matalampi action, sitä parempi ja helpompi soittaa. Nyt on 1mm-1,5mm ja se on parhautta.. sellaiset yli kahden-kolmen millin actionit ovat mulle olleet karseita. Myös 7,25" radius ja vintage nauhat on parhautta. Tykkään kovasti komppaus/säestys hommista ja barre otteista, se vähän selittänee. Mutta kyllä soolot ja näppäilykin menee paremmin noilla spekseillä.
 
Kielten särinä nauhoja vasten ei myöskään toimi mulle, eikä koverretut otelaudat..
 
Juu, ei tietysti mikään ole sinänsä toista parempi. Ja hulluimmat ne soittelee skallopoiduillakin, joten mikään ei ole mahdotonta. :D
 
Sellainen mukavan matala, muttei liian, on itselle paras. Muistelisin, että joskus olisin mitannut stratosta korkeudeksi 1,6 mm, kun se oli hyvä. Tuosta selvästi korkeampi action on jo hankala soittaa ja jos menee paljon alle, niin tuntuu, ettei pysty soittamaan rajummalla tatsilla, eikä kielistä saa kunnolla "kiinni", kun yrittää bendailla ym...
 
Itse olen myös vintage nauhojen ja 7,25" radiuksen ystävä. Gibson johdannaisissa 12" radius menee kyllä, mutta stratoissa en 7,25" isompaa hyväksy. Isoilla nauhoilla itsellä menee soitto epävireiseksi, joten siksi en niistä välitä. Pitää saada keskittyä itse soittamiseen, eikä hiplaamiseen oikealla herkkyydellä... :)

Gabe:
Itse taas tykkään että mitä matalampi action, sitä parempi ja helpompi soittaa. Nyt on 1mm-1,5mm ja se on parhautta.. sellaiset yli kahden-kolmen millin actionit ovat mulle olleet karseita. Myös 7,25" radius ja vintage nauhat on parhautta. Tykkään kovasti komppaus/säestys hommista ja barre otteista, se vähän selittänee. Mutta kyllä soolot ja näppäilykin menee paremmin noilla spekseillä.
 
Semmonen pieni ristiriitahan tässä kyllä on, että matala action + kireä (=pieni) radius aiheuttaa bendatessa helposti kielen kanittamista nauhoihin. Koitahan sillä tiluaction-kitaralla jossa on 7,25" radius nääs bendata joku suuri terssi ja kerro kanittaako.
 
Mä oon suosinu 10-16 compound-radiusta ja tekis mieli koittaa pientä scallopointia joskus esim 7. nauhalta ylöspäin.

Laitan itsekin shimmilevyn lähes aina kielilukon alle mutta pidän kuitenkin matalasta actionista. Tähän ilmeisesti vaikuttaa myös kaularaudan säätö, joka itselläni on aina mieluummin tiukalla ( suora kaula ) kuin löysällä, jolloin ensimmäiset nauhat muutoin alkaisivat säristä. Vintage radius ja matala action ei ainakaan minulla toimi .... bendaukset särisee seuraavilta nauhoilta.

Kaikilla on omat näkemyksensä asiasta, sen oon yli kymmenen vuoden huoltokokemuksella huomannu.
 
Moni tykkää todella matalasta äksönistä eikä pienet särinät haittaa kun ei ne särön läpi kuulu.
 
Sitten on näitä jotka haluaa oikeasti aivan mahdotonta eli juurikin tilumatalaa äksöniä 7,25" radiuksiseen perinnestratoon, kuulemma pitää onnistua koska edelliseen Ibaneziinkin sai moisen ja Yngvie.
 
Basisteissa on vielä suurempi hajonta, modulaatiosukat tahtoo yleensä vielä matalampaa äksöniä mitä hevi_tilu_äiät ja ilman pienintäkään särinää.
Lopuille asia on yleensä ihan sama, kunhan on taunuksen bensatankkia ja pajavasaraa.
 
Mulle asia on aivan kitarakohtainen.

-Hevisuunnikkaat kelluvalla tallalla, jäätelötikkukaulalla ja aktiivimikeillä. Suunnilleen kaikki asiat siis kerralla pielessä. Siihen vielä joku kasari-crackle-finish niin blöyyrgh.
-Chorus. Möin Small Clonen nyt toiseen kertaan pois.
-mikään Bossin pedaali ei ole vielä jäänyt käyttöön asti
-kaula-asioissa liiallinen leveys on murhaa.

Lap steel kitarat on sitten erikseen, mutta muutoin voisi tuo kaulan takaosa olla pyöreämpi kuin se otelaudan puoli.
Ei siis ole omia suosikkeja nuo pyöreä otelautaiset 7,25 radiuksen kitarat, mutta kyllä hyviä sellaisiakin on tullut vastaan(on jopa sellaisia ollutkin). Slidesoittoon ne ei minulla kyllä toimi, mutta voihan sitä soittaa toki muutakin.
Aika usea sellainen juttu, jonka sanoo ei toimivaksi voi kuitenkin jossain toisenlaisessa soittimessa tai erilaisessa soitossa toimia ja jopa ihan hyvinkin.
Soittimet kun ovat niin erilaisia...