Kitarat: kitarakamat ›

Siinä mennään herkästi rahantekokone levällään puuhun jos lähdetään tekeen musiikkia soundit edellä. Toki se voi joskus olla metodina hedelmällinen ja usein jonkinlaiset rajoitukset ruokkii ainakin meikäläisen luovuutta, mutta pitää olla anturat herkillä, ettei vaan väännä eri kuorrutteita saman pursottimen läpi. Aina on tullut paras lopputulos, kun on oikeasti kuunnellut sitä biisiä ja laittanut soundit palvelemaan sitä. Ja siltikään ei tahdo onnistua.

Muovinen: Siinä mennään herkästi rahantekokone levällään puuhun jos lähdetään tekeen musiikkia soundit edellä. Toki se voi joskus olla metodina hedelmällinen ja usein jonkinlaiset rajoitukset ruokkii ainakin meikäläisen luovuutta, mutta pitää olla anturat herkillä, ettei vaan väännä eri kuorrutteita saman pursottimen läpi. Aina on tullut paras lopputulos, kun on oikeasti kuunnellut sitä biisiä ja laittanut soundit palvelemaan sitä. Ja siltikään ei tahdo onnistua.
 
Joo kyä näin asian näkisin itekki. Biisi edellä menen aina, soundien hinkkausta sit studiossa. Silloinkin aika vähän, mulla on sellainen tietyt perussoundit olemassa omille proggiksille jotka toimii kontekstissaan. Keskityn soittamiseen, säveltämiseen ja sovittamiseen, se magia elää mun mielestä näissä aspekteissa.

Muovinen: Siinä mennään herkästi rahantekokone levällään puuhun jos lähdetään tekeen musiikkia soundit edellä. Toki se voi joskus olla metodina hedelmällinen ja usein jonkinlaiset rajoitukset ruokkii ainakin meikäläisen luovuutta, mutta pitää olla anturat herkillä, ettei vaan väännä eri kuorrutteita saman pursottimen läpi. Aina on tullut paras lopputulos, kun on oikeasti kuunnellut sitä biisiä ja laittanut soundit palvelemaan sitä. Ja siltikään ei tahdo onnistua.
 
Lipsahdetaan kyllä aika herkästi tekotaiteellisen paskan puolelle, jos ensin haetaan väkisin "uusi soundi" ja sitten sillä väännetään väkisin "uusi biisi". Ihan vaan, että saadaan tehtyä jotain "uutta"...

Tämä on loistava dokumentti siitä, miten simppeliä hommaa musiikki oikeasti on.
Soundi kun saavuttaa tietyn tason, ei sitä enää kannata hinkata, vaan keskittyy sisältöön ja henkeen.
 
https://www.youtube.com/watch?v=q4JWqK6r6N4

Laulava Kylätohtori: Lipsahdetaan kyllä aika herkästi tekotaiteellisen paskan puolelle, jos ensin haetaan väkisin "uusi soundi" ja sitten sillä väännetään väkisin "uusi biisi". Ihan vaan, että saadaan tehtyä jotain "uutta"...
 
Mielestäni termi "tekotaiteellinen" pitäisi haudata jonnekin tiettömien taivalten taa, kaikki konkreettisessa muodossa tehty taidehan on nimenomaan tehty :)
 
Mun mielestä toi uuden luominen ja etsiminen on ehdottoman positiivista, se voi esiintyä lukuisilla eri tavoilla sekä eri keinoin. Esimerkiksi kappaleen sisäiseen dynamiikkaan tai soitinten keskinäiseen dynamiikkaan panostaminen sekä keskittyminen saattaa luoda täysin poikkeuksellisia lähestymistapoja että oivalluksia. Nyt meni kyllä aiheen vierestä :)

Laulava Kylätohtori: Lipsahdetaan kyllä aika herkästi tekotaiteellisen paskan puolelle, jos ensin haetaan väkisin "uusi soundi" ja sitten sillä väännetään väkisin "uusi biisi". Ihan vaan, että saadaan tehtyä jotain "uutta"...
 
Mut toisaalta sitten tämäkin topikki on perustettu sen ajatuksen päälle että uudet jutut on parempia kun vanhat. :D
 
Mulle itselleni se että musa on uutta ei oo mikään itseisarvo tai tae siitä että se ois hyvää. Joillekkin muille se tuntuu olevan todella iso syy valikoida oma musansa, mutta mun mielestä se sulkee aika paljon hyvää kamaa pois. Onhan esim. kasarihevi keksitty jo, mutta esim. ruotsista ponnistavat tukkahevibändit on saanu paljon hyviä juttuja esiin vanhassa genressä.

tjj2000: Tämä on loistava dokumentti siitä, miten simppeliä hommaa musiikki oikeasti on.
Soundi kun saavuttaa tietyn tason, ei sitä enää kannata hinkata, vaan keskittyy sisältöön ja henkeen.
 
https://www.youtube.com/watch?v=q4JWqK6r6N4
 
Höhö, n00bi soittelee jollain Ibanezin hevikeihäällä. Noloo.

^^^
 
Joo, tekotaiteellinen on tietysti terminä vähän huono, mutta se kuvastaa juuri sitä, että se uutuus on itseisarvo - sisällön kustannuksella. Ymmärrän, että haetaan uusia juttuja ja käytetään niitä, jos ne toimivat kontekstissa, mutta jos konteksti on vain "uutuus" niin ollaan väärillä jäljillä.
 
Toisaalta, kitara on kitara, ei kai siitä nyt enää mitään kovin radikaalia irti saa. Vähän erilainen särön määrä tai equtus ei nyt vielä sinänsä muuta asiaa merkittävästi.

80-luvulla kun alkoi tulemaan näitä ensimmäisia multiefektejä ja viimestäin 90-luvun alussa oli kauhea räkkibuumi. Eli piti saada etuaste, pääteaste ja siihen joku efektimylly+mahdollisesti jotain muutakin.
Joissain saattoi olla etuaste ja efektit jopa samassa. Näihin vehkeisiin moni vaihtoi sitten vanhoja putkinuppejaan ja maksoi väliä. Musakaupassa kun olin hommissa, niin aika montaa vermettä tuli kokeiltua tältäkin puolelta. Myöskin nähtyä tätä "kehitystä".
 
Eipä mennyt kovinkaan kauan kun monenkin suusta sai kuulla, ettei ne kotona hyvältä kuulostaneet soundit sitten olleetkaan bändikäytössä niin tarpeellisia ja kamat meni pikkuhiljaa taas myyntiin.
Tunnen paljon tapauksia joille on käynyt näin. Itselläkin oli Zoomin 9002, jolla oli ihan mukava kotona leikkiä. Kyllä siihenkin aika nopeasti tosin ähky tuli ja kyseessä on kuitenkin laite joka ei tämän päivän mittareilla ole kovinkaan kummoinen.
 
Kyllä jos on sellainen muusikko joka tekee paljon keikkaa, niin silloin kannattaa mielestäni hommata mahdollisimman yksinkertaiset laitteet. Jos tarvitsee jotain pedaalia, niin hommaa sellaisen joka on hyvä ja kestävä. Ei siinäkään tarvitse kuitenkaan laittaa ihan överiksi.
Mitään sellaisia pedaaleita/muljuttimia joita ei oikeasti tarvitse, ei kannata hommata. Tosin tämä on vain minun oma ja vajaavainen mielipiteeni. Kukaanhan meistä ei ole kuitenkaan täydellinen, mutta virheistä voi oppia.
 
Kitaristit ovat mielestäni kaikista soittajista varmaan kovapäisimpiä kavereita, koskapa harva uskoo mitään vaikka kuinka joku kokeneempikin sanoisi jotain. Ei edes silloinkaan kun soitetaan samanlaista musiikkia ja ne haetut sounditkin ovat samantyylisiä.
Omakohtainen kokemus on silti se kaikista paras, mutta joskus se saattaa tulla aika kalliiksi.

mpekkanen: Kyllä jos on sellainen muusikko joka tekee paljon keikkaa, niin silloin kannattaa mielestäni hommata mahdollisimman yksinkertaiset laitteet. Jos tarvitsee jotain pedaalia, niin hommaa sellaisen joka on hyvä ja kestävä. Ei siinäkään tarvitse kuitenkaan laittaa ihan överiksi.
 
Yksinkertaiseen ilmaisuun vähemmän kamaa, ja monipuolisempaan enemmän;
https://www.youtube.com/watch?v=sOTuhJaHdVc

ÄrGee: Yksinkertaiseen ilmaisuun vähemmän kamaa, ja monipuolisempaan enemmän;
https://www.youtube.com/watch?v=sOTuhJaHdVc
 
Ja kyä se näin on, mut ei se oo väärinkään jos yksinkertaisessa kamassa vetää isolla määrillä soittokamaa sekä vice versa. Vaihtoehtorokkia sun muuta erikoiskamaa paiskoessa oon tykännyt että etenkin pedaalikattaus on mahdollisimman pieni. Henkilökohtaisesti on aina ärsyttänyt polkea keikalla niitä pedaaleja kun pitäis laulaa, soittaa oikein biisejä kitaralla ja miettiä ees pikkasen dynamiikkaa samaan aikaan.

ÄrGee: Yksinkertaiseen ilmaisuun vähemmän kamaa, ja monipuolisempaan enemmän
 
Näin kylläkin, mutta monipuolinen ei ole aina synonyymi sille että niitä pedaaleita/efektejä on paljon. Tämä on tosin niin kitaristista kiinni ja soitettavasta musiikistakin.
 
Hyvä kitaristi pystyy soittamaan hyvin ihan akustisellakin kitaralla, eikä sen soiton tarvitse siltikään kuulostaa mitenkään yksinkertaiselta tai tylsältä.
 
Onneksi makuja ja soittajiakin on monenlaisia.

Laulava Kylätohtori: Lipsahdetaan kyllä aika herkästi tekotaiteellisen paskan puolelle, jos ensin haetaan väkisin "uusi soundi" ja sitten sillä väännetään väkisin "uusi biisi". Ihan vaan, että saadaan tehtyä jotain "uutta"...
 
Mä teen nykyään aika paljon näin. Siis että etsin mahdollisimman hämmentäviä ja häiritseviä saundeja, joilla ei pysty soittaa niitä juttuja mihin oon tottunut ja lähen siitä funtsimaan et mitäs tällä vois tehä ja mitä annettavaa tällä ois. Ihanaa puuhaa, kutkuttaa aivoja ihan eri tavalla. En tosin pyri minkään uudistamiseen vaan etin semmosia juttuja, mitkä on vierasta valuuttaa itelle. Omien rajojen rikkominen on hirmu palkitsevaa.