Kitarat: kitarakamat ›

Kivijalka: Mites saundin vaikutus puiden kasvuun? Kasvaako metsä kieroon jos siellä järjestetään joka kesä hevifestarit?
 
Hevifestareiden ympäryspuista tulee trigattuja 32-osanuottisia runkoja ja kauloja 256 bpm, kireitä pelejä.

trih: Mulla on ollut samaa kitaramallia 2 kpl, eri valmistusvuodet, mutta muuten samat speksit väriä myöten. Toinen soi huonosti, toinen soi hyvin.
 
Joskus kun olin soitinkaupassa töissä laitoin ihan saman asian merkille ja hyvinkin monen merkkisen ja mallisen kitaran kanssa. Myöskään hinta ei ollut aina se, joka muutti tilannetta mitenkään ihan älyttömästi, mutta toki arvokkaammissa erot olivat yleensä pienempiä.
Minun kohdalle ei sattunut kahta "samanlaista", joista toinen olisi ollut ihan selkeästi paljon huonompi. Kitaroita tuli myös silloin kokeiltua todella paljon. Kuitenkin kahdesta tai useammasta samasta mallista löytyi yleensä aika helposti se itselle mieluinen kitara, vaikka erot eivät aina niin isoja olleetkaan.
 
Myöhemmin löytyi MS-Music Shopin varastosta uusi kitara joka oli saanut toiseen sarveensa sellaisen lommon, että puu (mahonki) paistoi siitä hieman läpi. Kitara oli läpirunkoinen ja ollut varastossa ainakin 5 vuotta jossain laatikon takana "piilossa", ettei siihen oltu koskettu ollenkaan.
Ostin kitaran. B.C. Rich Bich NJ Series ja se oli todella hyvä peli. Ainoa häiritsevä tekijä oli valkoinen väri ja tuo lommo. Itse en kauheasti pidä paperin valkoisista soittimista.
Vein kitaran Jyväskylässä Paasoselle ja siihen vaihdettiin Schallerin talla B.C. Rich:in oman Badass tallan tilalle. Se tuli tehtyä oikeastaan siksi, että siinä oli hienoviritys ja Badass-tallassa ei ollut. Myös saman valmistajan lukittavat virityskoneistot vaihdettiin, vaikka vanhoissakaan ei ollut mitään vikaa.
Kitaraan vaihdettiin vielä S.Duncanin mikit(olivat USA Kramerissa kiinni ja soundasivat todella hyvälle siinä ja Kramerin body oli myös mahonkia) ja lakkaus tehtiin niin, että puu hiottiin ensin pois maalista ja sitten laitettiin todella ohkaisia kerroksia lakkaa ja hiottiin. Kitarasta tuli todella hieno ja se oli hieman sellainen kolmiulotteisen näköinen. Todellakin upea soitin ja maalin alta ei paljastunut mitään ikäviä yllätyksiä vaan puut olivat mahonkia ja kitara oli ulkoisesti todellakin hieno.
 
Kuitenkin, vaikka siitä otettiin alkuperäinen paksu muovilakka pois ja mikit, talla, ja virityskoneistot vaihdettiin parempiin-->Niin kitarasta hävisi jotain. Se oli ulkoisesti kyllä 6-0 entiseen verrattuna ja niin olisi pitänyt olla kaikkien osien ja työssäkään ei ollut mitään moittimista. Taidettiinpa satulakin vaihtaa muovisesta luiseen ja kitaralle tehtiin kova laukku.
Olen monta kertaa miettinyt, mikä tässä oikein meni mönkään. Itse en ole löytänyt tähänkään päivään mitään ratkaisua ja kitarakin on vaihtanut omistajaa jo lähes 20 vuotta sitten.
Joku olennainen mojo/magia siitä kuitenkin lähti, vaikka remontti oli hyvin tehty ja osat parempia ja laadukkaampia kuin sen kitaran originaalit.
 
Olenkin monesti myöhemmin huomannut, että kitara on enemmän kuin osiensa summa. Huonoista tai keskinkertaisista osista saattaa saada jopa paremman mitä niistä osista voisi uskoa. Myöskin hyvistä osista ei aina tule parempaa, vaikka vaihtaisi sellaisen mikin joka soundaa hyvälle jossain toisessa kitarassa. Se ei välttämättä toimi siinä toisessa enää yhtähyvin(voi toki toimia paremminkin).
 
Kun nykyään on ollut jo pitkään tällainen palacaster-buumi, niin kyllähän niistä voi saada ihan oikeasti todella hyviäkin soittimia. Sitten voi olla niinkin, että vaikka kaikki osat olisivat viimeisen päälle, niin jotakin siitä kitarasta vaan puuttuu. Vielä todennäköisempää on että kitarasta puuttuu juuri se olennainen jos sen kasauksen ja osien valinnan on tehnyt soittaja itse. Omaa B.C. Rich kitaraani ei kyllä pelastanut ammattimieskään, mutta hänen syyksi en sitä kuitenkaan laita.
Itse ne kaikki jutut siihen halusin ja lopputulos oli hienompi. Kitaralla ei vaan tullut jostain minulle tuntemattomasta syystä enää soitettua ja tällaista kitaraa kuitenkin silloin aikoinaan metsästin ja haaveilin noin 10 vuotta.
 
En tiedä meneekö koko juttu ohi aiheesta, kun siihen ei puu-osia vaihdettu. Kitara kuitenkin muuttui ja vaikka se hiveli silmiä kuinka, niin ei se enää soinut ja ollut samanlainen soitettavuudeltaan. Kyse ei siis ollut pelkistä mikeistä vaan myös kitaran "tatsi" hävisi jonnekkin. Kaulakaan ei ohentunut hiomisesta ja pintakäsittelystä, että sitä olisi edes huomannut juurikaan alkuperäisestä. Kitaran sustain oli myös ainakin yhtähyvä jollei parempi kuin ennen remonttia, niin akustinen kuin sähköinenkin...
 
Jospa tästä olisi vaikka jollekkin jotain hyötyä kun miettii niitä kitaran mahdollisia modauksia ja osien vaikutusta soundiin/sointiin & soitettavuuteen.

Kivijalka: Mites saundin vaikutus puiden kasvuun? Kasvaako metsä kieroon jos siellä järjestetään joka kesä hevifestarit?
 
Hmm.. ainakin kukille kuulemma pitäs puhua niin ne kukkis paremmin, lienee osin tottakin kun mä meinasin ja uhkailin kaataa pihalta tuon sireenipensaan kun se ei kukkinu edellisenä ja sitä edellisenä kesänä ja nyt se sitten otti ja kukki niin maan perusteellisesti eli kyllä ne vissiin puhetta ainakin ymmärtää joten mikä ettei vaikkapa heviä tai bluesia ;D

Kivijalka: Mites saundin vaikutus puiden kasvuun? Kasvaako metsä kieroon jos siellä järjestetään joka kesä hevifestarit?
 
"Ruissalo limited edition" -mallisto olisikin aika mielenkiintoinen. Sellainenhan olisi saatavilla kappalemäärältään hyvin harvinaisena jos kaupunki päättää sillä seudulla toteuttaa harvennushakkuita ja joku suomalainen kitaraverstas saa ne sointurungot haltuunsa.

mpekkanen:
En tiedä meneekö koko juttu ohi aiheesta, kun siihen ei puu-osia vaihdettu. Kitara kuitenkin muuttui ja vaikka se hiveli silmiä kuinka, niin ei se enää soinut ja ollut samanlainen soitettavuudeltaan. Kyse ei siis ollut pelkistä mikeistä vaan myös kitaran "tatsi" hävisi jonnekkin. Kaulakaan ei ohentunut hiomisesta ja pintakäsittelystä, että sitä olisi edes huomannut juurikaan alkuperäisestä. Kitaran sustain oli myös ainakin yhtähyvä jollei parempi kuin ennen remonttia, niin akustinen kuin sähköinenkin...

 
No kitarassa jos missä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jos menet ihan ympimähkään vaihtamaan osia se on ihan tuurista kiinni vaikuttaako se vaihdettu osa positiiviseseti vai negatiivisesti lopputulokseen oli se osa sitten laadullisesti parempi tai huonompi kuin alkuperäinen. Jos kitara alunperin tuntuu noin hyvältä niin eipä siihen järjellä ajatellen kannattaisi noin isoja muutoksia tehdä yhdellä kertaa koska ei ole mitään takeita siitä mihin suuntaan soundi / soitettavuus muuttuu. Tässä esimerkissähän vaihdettiin suurin piirtein kaikki mahdollinen soundiin ja soitettavuuteen vaikuttavat osat puita lukuunottamatta yhdellä kertaa, joten olisi ollut lottovoittoon rinnastettava yllätys, jos kitara olisi radikaalisti parantunut ko. käsittelyssä. Ennen osien vaihtoa pitäisi aina analysoida paljon tarkemmin mikä kitarassa on nyt vikana ja että onko edes mitään mahdollisuutta että uusi osa korjaisi tätä vikaa.

Osteri: "Ruissalo limited edition" -mallisto olisikin aika mielenkiintoinen. Sellainenhan olisi saatavilla kappalemäärältään hyvin harvinaisena jos kaupunki päättää sillä seudulla toteuttaa harvennushakkuita ja joku suomalainen kitaraverstas saa ne sointurungot haltuunsa.
 
No en kyllä niitä kusenkatkuisia koivuja viitsisi kotia kantaa. Taitaa ruissin osalta joku muu kuin kaupunki päättää harvennuksesta onneksi.

JaaGeRMaisTeR: No en kyllä niitä kusenkatkuisia koivuja viitsisi kotia kantaa.
 
Ensiksikin, "Ruissalo limited edition" -malliston puut varmaankin valitaan hieman mieskorkeutta ylempää. Hajuhaittaa ei ole ja voidaan täysin keskittyä puun ainutlaatuiseen sointiin.
 
Toiseksi, tämän keskustelujuonteen avaushan lähti siitä vaikuttaako soundi sen puun kasvuun? No varmasti vaikuttaa ja siksipä nämä festarien sekametelissä kasvaneet aivan erityiset puut ovat mitä parhainta proge-kitaroiden raaka-ainetta. Kyllä soundikin taipuu, uskomatonta mutta totta.
 
.... keulii ja lähden lepäämään.... :)

Osteri: Ensiksikin, "Ruissalo limited edition" -malliston puut varmaankin valitaan hieman mieskorkeutta ylempää. Hajuhaittaa ei ole ja voidaan täysin keskittyä puun ainutlaatuiseen sointiin.
 
Toiseksi, tämän keskustelujuonteen avaushan lähti siitä vaikuttaako soundi sen puun kasvuun? No varmasti vaikuttaa ja siksipä nämä festarien sekametelissä kasvaneet aivan erityiset puut ovat mitä parhainta proge-kitaroiden raaka-ainetta. :)
 
Tuohon vielä EKT:n hienoviritetyt, ruostumattomasta teräksestä käsityönä valmistetut osat, niin ollaan about täydellisesti soivan soittimen äärellä :D

askomiko: Ei vaikuta xylofonini ääneenkään puu.
 
? Oot vaihtanu kieliä tähän vai missasinko jonkun vitsi huumorin?

varpio: Tulleekohan mahongista hyvä otelauta?
 
Miksei tulis jos puu ei vaikuta mitään. Tehäänhän niitä muovistakin ja ties mistä.

askomiko: Miksei tulis jos puu ei vaikuta mitään.
 
Otelaudassa toiminnallisuus on aika tärkeässä roolissa eli puun pitää kestää hyvin. Samaa ajatusta voi laajentaa kaulaan, jonka pitää kestää vääntymättä kielten vetoa ja runkoon, jonka pitää tavalla tai toisella vahvistaa kielten resonointia ja toisaalta pysyä mahdollisimman naarmuttomana. Niin ja hihnatappien olisi hyvä pysyä puussa kiinni. Kokemuksia agathiksesta ja poppelista, jossa ruuvit on alkaneet pyöriä aika herkästi tyhjää, koska puu on pahvimaista.

askomiko: Miksei tulis jos puu ei vaikuta mitään. Tehäänhän niitä muovistakin ja ties mistä.
 
Puu vaikuttaa sen verran että tarvitsee olla tarpeeksi kova otelauta. Kun on tarpeeksi kova niin sitten ei paljon vaikuta onko se vaahteraa, ruusupuuta, eebenpuuta vai alumiinia. Voi olla että säkällä löytää tarpeeksi kovan mahonginpalasenkin, mutta se on aika turhaa hommaa.

Itse olen huomannut että puun laji ei itsessään ole vaikuttaja soundiin/sointiin vaan pikemminkin puun rakenne onko se kevyt/raskas, tiheä vai huokoinen. Puun rakenne eroja on ihan älyttömästi jopa yksittäisten puitten välillä joten ei voi sanoa että kaikki mahonki lankut kuulostaa joltain jne.
 
Ja toinen asia mulla oli telecasteri jossa oli mahonki runko ja ruusupuu otelauta ja se soi tuhat kertaa kirkkaammin akustisesti kuin toinen tele missä oli vaahteraotelauta ja tais olla lehmus body, joka kombinaationa yleensä mielletään kirkkaampaan soundiin.
 
Sähköiseen soundiin en usko puulla olevan lähes ollenkaan merkitystä.
 
Kannattaa kattoa Willseasyguitars:in videoita youtubesta. Sillä on hyviä videoita aiheeseen liittyen.

PIM: No kitarassa jos missä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jos menet ihan ympimähkään vaihtamaan osia se on ihan tuurista kiinni vaikuttaako se vaihdettu osa positiiviseseti vai negatiivisesti lopputulokseen oli se osa sitten laadullisesti parempi tai huonompi kuin alkuperäinen. Jos kitara alunperin tuntuu noin hyvältä niin eipä siihen järjellä ajatellen kannattaisi noin isoja muutoksia tehdä yhdellä kertaa koska ei ole mitään takeita siitä mihin suuntaan soundi / soitettavuus muuttuu. Tässä esimerkissähän vaihdettiin suurin piirtein kaikki mahdollinen soundiin ja soitettavuuteen vaikuttavat osat puita lukuunottamatta yhdellä kertaa, joten olisi ollut lottovoittoon rinnastettava yllätys, jos kitara olisi radikaalisti parantunut ko. käsittelyssä. Ennen osien vaihtoa pitäisi aina analysoida paljon tarkemmin mikä kitarassa on nyt vikana ja että onko edes mitään mahdollisuutta että uusi osa korjaisi tätä vikaa.
 
Kyllähän kaikki tosiaan näyttäisi vaikuttavan kaikkeen.
 
Kitaran talla vaihdettiin sellaiseen, että taisipa mennä ihan samoihin reikiin ja tallan ja virityskoneistojen vaihdon syy oli oikeastaan laiskuus. Silloin oli tullut PRS ja Fendereihin joihinkin malleihin lukittavat virityskoneistot ja ne tuntuivat kätevältä kielien vaihdon takia. Niitä kyllä valmisti jo silloin aika moni valmistaja ja oikeastaan silloin ei ollut oikein saatavilla ainakaan Suomesta huonoja sellaisia.
Tallan vaihdoin hienoviremalliin kun itsellä oli muutama Floyd Rose kampinen kitara ja ajattelin sen helpottavan virittämistä. Se kyllä toimi vaihdon jälkeen hyvin ja ei noissa uusissa virityskoneistoissakaan ollut mitään moitittavaa.
 
Kitaran mikit vaihdoin Kramer Nightswan kitarasta jossa oli mielestäni parempi soundi kuin B.C. Rich:in omilla mikeillä. B.C. Rich kitarassa on elektroniikka sellainen, että nappuloita ja kytkimiä löytyy todella paljon.
Vaihdon jälkeen soundista tuli jotenkin miedompi ja alkuperäiset mikit olivat ilmeisesti Dimarzion super distortionit. Elektroniikka toimi kyllä uusien mikkienkin kanssa, mutta sitä samaa Kramer Nightswan soundia ei löytynyt. Kramerissa ne mikit olivat selkeästi paljon tehokkaamman kuuloiset. En tiedä johtuuko se sitten, että Kramer oli pulttikaulainen vai mistä...?
 
Kitarasta ei varsinaisesti tullut huono, mutta jokin tatsi/mojo tai juttu siitä lähti. Tulihan siihen myös laukkukin teetettyä, ettei ne kaikki jutut olleet tosiaankaan huonompaan suuntaan.
Se jälki oli tosiaankin aika ruma joka oli tullut jossain kuljetuksessa tai varastoinnissa kauan sitten ennenkuin ostin koko kitaran. Siitä tuo remontti sai alkunsa ja myöskin tuosta väristä, josta en tykännyt. Se ruhje/lommo vieläpä näkyi tuon värisessä kitarassa todella selvästi, eikä se ollut ihan muutaman sentin mittainen vaan lähes 10 senttiä pitkä ja aika syväkin kun puu kuitenkin näkyi. Tummemmissa väreissä ei ehkä olisi niinkään haitannut, kun mahonki on kuitenkin ruskeaa ja tummaa puuta.
 
Voi olla, että jos olisin kitaraa soittanut vielä kauemmin ja enemmän, olisi se alkanut soimaan ehkä paremminkin. Se oli minulla kuitenkin remontin jälkeen ainakin 5 vuotta ja vaikka se oli uusilla osilla vieläkin Japanilaiseksi kitaraksi erittäinkin hyvä, niin jotenkin kun sillä soitti tuli aina mieleen se millainen se oli ennen remonttia.
Minulla oli noita 80-luvun B.C. Rich kitaroita useampia ja tämä kitara oli niistä ehdottamasti paras. Myöskin remontin jälkeenkin.
Samaisesta bodystä löytyi myös Kahlerin kammella varustettu versio, joka oli jo kaulan soittotuntumalta aivan toinen kuin tämä valkoinen(omaan käteen huonompi ja myös sen toisen Bich remontin jälkeenkin). Kampihan sitten toi aivan omanlaisensa mausteen ja siitä joko piti tai ei.
Sitten löytyi vielä valkoinen pulttikaulainen Bich kitara, jonka body oli aavistuksen pienempi kuin nämä läpirunkoiset Bich kitarat. Sekin oli ihan hyvä kitara, mutta ei niin hyvä kuin tämä remontoitu Bich.
Vielä löytyi läpirunkoinen Eagle malli, joka oli myös hyvä kitara. Se oli ehkäpä noista minun NJ Series kitaroista toiseksi parhain. Sekin päätyi joskus vuosien jälkeen vaihtoon kun samantyylisiä kitaroita alkoi olemaaan jo aika paljon. Vaihtoon se meni ehkä myös siksikin, että olisin tykännyt Mockinbird mallista enemmän. Sellaista en vain silloin mistään löytänyt ja näitä 80-luvun NJ sarjan Rich kitaroita tuli Suomeen aika vähän.
 
Joissain asioissa on tietysti helppoa olla jälkiviisas, mutta kyllä itseäni ovat opettaneet monetkin kitaroiden vaihdot ja nykyään on monenkinlaisien houkutusten edessä paljon helpompaa.
Varmasti nykyään tekisin monta asiaa täysin toisin, mutta silloin tuli myös soitettua aivan toisenlaista musiikkia muutenkin ja kaikenlainen jossittelu on oikeastaan muutenkin turhaa. Koskapa jos elämässä ei olisi tehnyt virheitä tai mitä nyt sitten on tehnytkin, niin on aivan mahdotonta sanoa miten asiat olisivat nyt. En usko, että ne olisivat välttämättä paremmin.
Oppiminen käy monesti erehdyksien kautta ja niin on käynyt ainakin itselleni kun olen niitä kitaroita & muita vahvareita jne. hommannut.
 
Jos musatyyli olisi pysynyt samana ja en olisi myöskään vakavasti sairastunut aikoinaan, niin nekin olisivat taatusti muuttaneet suhtautumista soittimiin ja soittoon muutenkin.
Musiikin opettelu ja soittaminen on oikeastaan jonkinlainen aikamatka menneeseen ja aika useasti kaveri joka aloittaa metallimusalla(esim.) alkaa myöhemmin etsiä myös niitä omien idoleidensä kuuntelemaa musaa, eli heidän idolleitansa. Näin päästään musiissa aikamatkalla, joka johdattelee yleensä sinne taaksepäin ajallisesti.
Näin ne musamieltymykset ja niissä tarvittavat soittokamat saattavat sitten muuttua ajan mukaan. Ei tietenkään kaikilla, mutta joillakin saattaa käydä näin.
 
Onko se hyvä vai huono asia, niin sitä en osaa sanoa kun jokainen ollaan kuitenkin myös soittajinakin yksilöitä ja sitä omaa ulosantia olisi, minusta, hyvä saada enemmän etsittyä kuin soittaa muiden juttuja ja maneereita. Kaikki tietenkin aloittavat jostain ja covereidenkin soitto kuuluu asiaan.
Yleensä monet hyvät kitaristit kuulostavat hyviltä juurikin siksi, että heidän soitossaan on jotain sellaista mitä ei muilla ole. Sitä ei välttämättä saa pelkästään kitaroita, efektejä ja vahvareita vaihtamalla.
 
Itse olen harrastanut soittamista kohta 35 vuotta ja siihen mahtuu paljon virheitä niin koskien soittoa kuin soittokamojenkin vaihtoa. Kuitenkin luulen kuulostavani paremmalta kuin silloin 30 vuotta sitten, että ehkä ne jotkin virheet ovat myös muokanneet tätä umpiluista päätäni. Ainakin omasta mielestäni, mutta voin olla toki väärässäkin :)
 
Kun tuossa aikasemmin oli hieman vitsillä heitetty puupäästä juttua, niin vaikka olen eksynyt aika paljonkin aiheesta niin ehkä se oma pää tai sen "puupäisyys" on ongelma moniinkin asioihin. Ei uskota ennenkuin ollaan itse kokeiltu, vaikka joku olisi sanonutkin miten ne asiat menevät.
Itse luulisin, että tämän kun oivaltaa niin myös ne muut asiat saattavat loksahtaa paikoilleen hieman paremmin.
 
Taitaa löytyä se huonoin puuaines sieltä omasta päästä, ainakin itselläni on käynyt näin. Ajan kanssa olen kyllä oppinut olemaan ja elämään sen kanssa :)
 
Tämä oli sitten kirjoitettu vain itsestäni ja tarkoitus ei ole ketään haukkua/kyseenalaistaa kenenkään arvoja tai kirjoitettu kenellekkään henkilökohtaisesti, vaikka alussa lainasin PIM:in kirjoitusta.
 
E: Vaikkaan että B.C.Rich kitaran alkuperäiset mikit olivat jotkut japanilaiset Dimarzion super distortion tyyliset kopiot. Alkuperäisissä vanhoissa USA Rich kitaroissa oli monesti sellaiset, mutta aidot Dimarziot.
 
E2: Nämä samaiset super distortion kopiot laitettiin tähän Kramer Nightswaniin ja voin kyllä sanoa, että eivät toimineet. Eivät kuulostaneet niin hyviltä kuin siinä B.C.Rich Bich kitarassa josta ne oli otettu.
Olisin vaihtanut ne takaisin, mutta silloisen bändin toinen kitaristi oli vailla hyvää soitinta. Hän tykkäsi tuosta Kramerista ja möin sen hänelle todella halvalla pois. Annoin vielä mahdollisuuden vaihtaa ne mikit myöhemmin paremmiksi, mutta hän ei sitä syystä tai toisesta saanut koskaan aikaiseksi tehdä sitä. Kitarasta tuntui puuttuvan alapää ja se kierti helposti. Myöskään mikkien korkeuden säätö ei auttanut. Muutaman vuoden päästä hän sitten lopettikin bändissä kitaran soiton ja keskittyi enemmän pianon soittoon kotona.
Itselle tämä ainakin todistaa sen, että kyllä ne puut vaikuttaa soundiin ja samoilla mikeillä ei kaikki kitarat kuulosta samalta.
Tosin samojen mikkien soundierot eri soittimissa on käynyt minulle selväksi jo monissa muissakin tapauksissa, mutta kirjoitinpahan tämän kun joskus oltiin jopa sitä mieltä että sama mikki soundaa samalta laittaapa sen mihin tahansa. Näin ei kyllä ole, ainakaan omien kokemusteni pohjalta.

valtsujackson: Kannattaa kattoa Willseasyguitars:in videoita youtubesta. Sillä on hyviä videoita aiheeseen liittyen.
 
Hirmu pitkiä videoita ne on, mutta niissä kyllä selitetään aiheeseen liittyvää fysiikkaa sekä tonewood-uskomuksia perusteellisesti.

Joo ne videot on iha tsekkaamisen arvoisia. Itse tosin katon monen muunkin videoita.

heviäijä: Joo ne videot on iha tsekkaamisen arvoisia. Itse tosin katon monen muunkin videoita.
 
Olikos tuo se rähisevä kaveri, joka ensimmäiseksi haukkui kaikki eri mieltä olevat. Kaveri siis asemoi itsensä heti niin, ettei oman näkökannan muuttaminen ole enää mahdollista, mikä syö aika paljon uskottavuutta.
 
Tähänkin pätee hienosti vanha viisaus:
 
"Believe Those Who Are Seeking the Truth; Doubt Those Who Find It"
 
Nämä puut ovat siinä mielessä vaikea aihe, että se "totuus" ei välttämättä ole yksiselitteinen. Joku tarkkakorvainen soittaa huippuluokan putkivehkeellä puhtailla soundeilla ja pystyy kuulemaan eroja myös puissa. Toisaalta toinen soittelee vähän vähemmän herkillä korvilla ja vehkeillä käyttäen paljon säröä ja efektejä. Toisen mielestä puut vaikuttaa, toisen ei, mutta molemmat ovat omalla tavallaan oikeassa. Kummankaan on turha yrittää käännyttää toista omalle kannalle, koska molemmille se oma subjektiivinen kokemus määrittelee totuuden.
 
Lähinnä tästä syystä ajattelin, että keskitytään vaan jakamaan niitä omia kokemuksia ja mielipiteitä ja pidetään kaikki totuutta julistavat nettigurut poissa tästä ketjusta...

varpio: Hirmu pitkiä videoita ne on, mutta niissä kyllä selitetään aiheeseen liittyvää fysiikkaa sekä tonewood-uskomuksia perusteellisesti.
 
Minun mielestäni näiden fysiikan todisteiden suurin ongelma oli se, että ne olivat liian yksinkertaistettuja. Kitara on kuitenkin monimutkainen systeemi ja kyse on varsin pienistä muutoksista, joten liian yksinkertaistetun fysikaaliset mallinnukset eivät vastaa todellisuutta, eikä ota huomioon kaikkia todellisuudessa vaikuttavia muuttujia.
 
Mutta tämä siis vain omana näkemyksenäni. Ja kuten jo kirjoitin, niin ehkä on parasta, jos jätämme nämä 'totuuden torvet' kokonaan pois tästä ketjusta. Ovat kyllä mielenkiintoisia, mutta jos nyt keskityttäisiin ihan vaan omiin kokemuksiin, ettei homma mene taas turhaksi eipäs-juupas-väittelyksi...

Laulava Kylätohtori: Olikos tuo se rähisevä kaveri, joka ensimmäiseksi haukkui kaikki eri mieltä olevat. Kaveri siis asemoi itsensä heti niin, ettei oman näkökannan muuttaminen ole enää mahdollista, mikä syö aika paljon uskottavuutta.
 
Tähänkin pätee hienosti vanha viisaus:
 
"Believe Those Who Are Seeking the Truth; Doubt Those Who Find It"
 
Nämä puut ovat siinä mielessä vaikea aihe, että se "totuus" ei välttämättä ole yksiselitteinen. Joku tarkkakorvainen soittaa huippuluokan putkivehkeellä puhtailla soundeilla ja pystyy kuulemaan eroja myös puissa. Toisaalta toinen soittelee vähän vähemmän herkillä korvilla ja vehkeillä käyttäen paljon säröä ja efektejä. Toisen mielestä puut vaikuttaa, toisen ei, mutta molemmat ovat omalla tavallaan oikeassa. Kummankaan on turha yrittää käännyttää toista omalle kannalle, koska molemmille se oma subjektiivinen kokemus määrittelee totuuden.
 
Lähinnä tästä syystä ajattelin, että keskitytään vaan jakamaan niitä omia kokemuksia ja mielipiteitä ja pidetään kaikki totuutta julistavat nettigurut poissa tästä ketjusta...
 
Joo just se kaveri. Sillä on 30min videosta ehkä 2min asiaa ja loput on paskanjauhantaa siitä, kuinka kaikki muut on väärässä ja yrittää vaan myydä meille kamaa valehtelemalla. Kaveri ei kyllä kestä sekuntiakaan kritiikkiä, vaan käyttää paljon aikaa kaikkien kommentoijien haukkumiseen.
 
Asiaan: Mulla on kokemusta kahdesta LP-tyylisestä kitarasta, joissa oli muuten identtiset puut, paitsi toisessa oli eebenistä tehty otelauta. Kummassakin kitarassa oli myös sama Sheptonen mikkisetti. Mainitut kitarat oli Atlas Elegant ja kaverin R9. Molemmat soittimet oli ihan täydellisesti viimeistelty ja rautapuolikin oli molemmissa priimaa. Ainoat erot olivat siis otelauta ja hieman erilainen pintalakkaus.
 
Vahvistimen läpi soittaessa kitaroissa oli tottakai paljon samankaltaisuutta, mutta myös yllättävän selkeä ero. Atlaksen soundissa oli selvästi enemmän yläpäätä ja sen myötä lievästi middlescoopattu yleisfiilis kun taas R9 kuulosti juuri siltä, miltä vintagehenkisen Les Paulin odottaakin kuulostavan. Atlaksessa oli enemmän PRS-henkistä hifiyttä.
 
Eihän tuo mikään absoluuttinen testi missään tapauksessa ole. Ero oli kuitenkin niin selkeä, että päädyin jossain vaiheessa myymään Atlaksen pois ja ostin Gibsonin LP Standardin tilalle.

mpekkanen: ....Alkuperäisissä vanhoissa USA Rich kitaroissa oli monesti sellaiset, mutta aidot Dimarziot.
 
DiMarziot olivat, ja jenkki-Richeissä aina. Paitsi ensimmäisissä, joissa oli Gibsonin mikit. ;) Näin tarina menee.