Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Itse otsikkoon "Less is more" voisi sanoa, että se pitää mielestäni paikkaansa, mutta en usko että tavaranostohimosta paranee ostamalla tavaraa, vaan pikemminkin päinvastoin. Jossain vaiheessa pitää vain luopua siitä ostamisesta. En usko, että jossakin onnelassa olisi sellainen taikakitara, että sen jälkeen ei tekisi enää mieli ostaa kitaraa. Pitää vain päättää, että se käsillä oleva tavara on riittävän hyvä. Pitää lakata tavoittelemasta sitä alkurakkauden huumaa, joka koskaan ei kuitenkaan kestä ja oppia löytämään onni arjen pienistä iloista ja rutiineista. Hyväksyä rakkaansa pienet puutteet ja vanheneminen luottaen että sekin tekee samoin. Siinä se on pitkän liiton salaisuus.
 
Plussan arvoinen teksti.
 
Itselläni on tainnut olla ongelma juurikin siinä, että vaikka löytyisi kuinka hyvät vehkeet tahansa, niin aina on pitänyt etsiä parempia. Nyt alkaa olemaan fiilis, että eipä ne tästä enää parane. Jos oikeasti haluaa parempaa soundia, niin se onnistuu vain harjoittelemalla. Jollain olikin erinomainen allekirjoitus, jossa oli Suhrin sitaatti tyyliin: "Practise cures most tone issues". Niin totta, niin totta...
 
Se on tosiaan vain päätettävä, että nyt riittää ja näillä mennään. Se taitaa olla ainoita keinoja - ainakin itselle...
 
Gabe: Oma viimeiset pari vuotta kestänyt kamarumba oli näin taakse päin katsottuna jonkinlainen etsintäretki mikä olisi varmaan pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Toisaalta ehkä tästä kaikesta sai nyt enemmän irti kun olen jo ehtinyt oppimaan itsestäni ja omista mieltymyksistäni yhtä ja toista soittajana. No kuitenkin, itse en ole ostellut vain ostamisen ilosta vaan taustalla on ollut kova kiinnostus erilaisia soundeja ja välineitä kohtaan.
 
Aivan sama itsellä. Yli kymmenen vuotta tuli vaan soiteltua ja sitten liityin mnettiin ja aloin etsiä parempaa soundia. Tosin oli sille soundin etsimiselle oikeitakin perusteita, kun musiikkityyli vaihtui radikaalisti bändin kanssa, eikä vanha särösoundi enää riittänyt, vaan tuli tarvetta myös puhtaille ja reunasäröille. Näkisin, että ajankohta tälle odysseialle oli juuri oikea, koska itse soittoa olin ehtinyt harjoitella jo pitkään ja uudelle soundille oli oikeaa tarpeeseen perustuvaa tilausta.
 
Tosin perustana koko touhulle on ollut kiinnostus erilaisia kamoja ja niiden soundia kohtaan, joten sinänsä kyse on ollut mielenkiintoisesta osasta harrastusta, eikä mistään muusta.
 
Tämän enempää rompetta en oikeastaan edes haluaisi omistaa ainakaan niin kauan kuin valtaosa soittelusta tapahtuu kotona, liika tavaran paljouskin tuppaa ahdistamaan pidemmän päälle ja tunneside yksilöitä kohtaan tuntuu vähän laimenevan jos arsenaali on liian mittava.
 
Pakko kompata tätäkin. Taidan olla sen verran antimaterialisti, että ne turhat kamat aiheuttavat enemmän ahdistusta kuin iloa. Nyt on ollut pakko kysyä itseltä, että mitä järkeä niissä "tämä on ihan kiva ja voin ehkä tarvita sitä joskus"-pedaaleissa on siellä laatikon perällä pölyttymässä. Tiedän, että joillakin tuo systeemi toimii hyvin, mutta ei itsellä...
 
ps. Eikä se alkuhuuma ole loppujen lopuksi ole yhtään mitään verrattuna niihin moniin yhdessä vietettyihin vuosiin ja lukemattomiin yhdessä koettuihin seikkailuihin. Itse pidän siitä että tunnen oman kitarani ihan läpikotaisin. Antaa yhdessä kuljettujen kilometrien näkyä niin soittajassa kuin soittimessa.
 
Tällaisesta kaunosieluisuudesta on jo pakko pläjäyttää plussa... :D

Mulla on kiinnostus kamoihin kroonista, mutta lisäksi hiomotuksiin ja hankintoihin vaikuttaa vaikutteet ja se, että kyllästyn nopeasti yhteen soundiin vaikka se olisi kuinka hyvä.
 
Toisekseen, pitää löytyä ainakin pari hyvää perussoundia ja inspiroivaa kitaraa funkin nytkytykseen, itkubluesiin, heviin, rokimpaan soitteluun ja vaikkapa mustalaisjatsiin. Resonaattorikin pitää olla, ... ja klasari. Yritä siinä sitten yhdellä hyvällä kitaralalla ja vahvistimella pysyä ruodussa.
 
Ei onnistu mitenkään, mutta ei se tarkoita, että pitää pakonomaisesti ostella.

Laulava Kylätohtori: Taidan olla sen verran antimaterialisti, että ne turhat kamat aiheuttavat enemmän ahdistusta kuin iloa. Nyt on ollut pakko kysyä itseltä, että mitä järkeä niissä "tämä on ihan kiva ja voin ehkä tarvita sitä joskus"-pedaaleissa on siellä laatikon perällä pölyttymässä. Tiedän, että joillakin tuo systeemi toimii hyvin, mutta ei itsellä...
 
Liika on liikaa ja sopivasti tarpeeksi tjsp. Mietin ratkaisuksi laatikoiden pohjille ja kaappien nurkkiin kertyvälle tavaroidelle "parasta ennen" päiväksen merkitsemistä hetkellä kun siirrän tavaran arkistoon. Sitten vaikka kerran vuodessa isomman siivouksen yhteydessä hankkiutuu eroon käyttämättä jääneistä tavaroista. Ja tämähän pätee ihan kaikkeen tavaraan, ei vain kitarakamoihin.

Mä oon joskus aatellut, että jos ois ns yksi "jokaista" kitaraa, jota joskus ehkä tarvitsee johonkin tiettyyn yksittäiseen piisiin soundin puolesta tjsp. Esim yksi strato/tele vaahteralaudal ja sinkkumikeil, Lespa/SG/joku mahonkinen humpparikeppi, normi teräskielinen akkari, nylonkielinen akkari, 12-kielinen akkari, resonaattorikitara, yks puoliakkari jazzari jne mitä näitä nyt muita oleellisia vois olla.
 
Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa.. hauskahan se on haaveilla mutten koe mitenkään välttämättömänä.

Kyllä se on niin , notta enempi on aina enempi. Turha vängätä muuta, se on itsepetosta.
Pohjalainen taivutustapa "olla oikeassa" -lauseelle.
 
Moon oikias
Soot vääräs
Son ihan hukas
Moomma oikias
Tootta vääräs
Non ihan hukas

nikovirtala: Tämä kitara aiheutti meikäläisellekin melkoista kuumostusta ja ehdin jo miettiä mitä laitan kiertoon saadakseni tuon. :D No, hyvään kotiin(?) meni eli onnittelut uudesta kitarasta. Kommetteja, kun kitara on käsissä ei liene tarvetta erikseen pyytää?
 
Oli kuulemma ollut paljon kiinnostusta. Olisi mennyt jo eilen, vaikka en olisi itse sitä ostanut. Kunhan kitara saapuu perille, niin kommentteja tulee kyllä - halusittepa niitä tai ette... :)
 
nikovirtala: Liika on liikaa ja sopivasti tarpeeksi tjsp. Mietin ratkaisuksi laatikoiden pohjille ja kaappien nurkkiin kertyvälle tavaroidelle "parasta ennen" päiväksen merkitsemistä hetkellä kun siirrän tavaran arkistoon. Sitten vaikka kerran vuodessa isomman siivouksen yhteydessä hankkiutuu eroon käyttämättä jääneistä tavaroista. Ja tämähän pätee ihan kaikkeen tavaraan, ei vain kitarakamoihin.
 
Hyvä tyyli, mutta itse mietin, että uuden pedaalin oston jälkeen testi vanhan vastaavan kanssa ja huonompi myyntiin, parempi lautaan. Toimii itsellä, kun en tarvitse 10 erilaista perussoundia. En taida jaksaa enää alkaa kerätä niitä laatikkoon...
 
Ja tottahan se on, että sopivasti on sopivasti. Toisille se sopivasti vaan on vähän eri kuin toisille... :)
 
Ps. onhan siinä 'less is more'-ajatuksessa tietty perustavaa laatua oleva ristiriita...

darrell: Mulla on kiinnostus kamoihin kroonista, mutta lisäksi hiomotuksiin ja hankintoihin vaikuttaa vaikutteet ja se, että kyllästyn nopeasti yhteen soundiin vaikka se olisi kuinka hyvä.
 
Etäisyyden ottaminen asiaan auttaa vähentämään fanaattisuutta.

Ynkän sanoin: "More is more".

Generalissimo: Mä oon joskus aatellut, että jos ois ns yksi "jokaista" kitaraa, jota joskus ehkä tarvitsee johonkin tiettyyn yksittäiseen piisiin soundin puolesta tjsp. Esim yksi strato/tele vaahteralaudal ja sinkkumikeil, Lespa/SG/joku mahonkinen humpparikeppi, normi teräskielinen akkari, nylonkielinen akkari, 12-kielinen akkari, resonaattorikitara, yks puoliakkari jazzari jne mitä näitä nyt muita oleellisia vois olla.
 
Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa.. hauskahan se on haaveilla mutten koe mitenkään välttämättömänä.
 
Itse otin tämän lähestymistavan noin vuosi sitten ja laitoin soitinvalikoimani kokolailla uusiksi. Metalli-ja rokkihommiin on les paul, kotisoitteluun ja poppiin vaahterakaulainen strato, indierokkiin ja kenkiintuijotteluun päivitetty jazzmaster ja näiden lisäksi ruusupuuotelaudalla varustettu tele, koska tele nyt vaan pitää olla. Yllättäen kitara-kaasuttelu on kadonnut lähes kokonaan, koska en keksi enää, millaisen kitaran tarvitsisin ja kaikki olemassaolevat ovat aivan tarpeeksi hyviä minun soittotaidolleni. Toisaalta, pedaali-GAS on puhjennut ihan uuteen kukoistukseen :)

elsewhere: Toisaalta, pedaali-GAS on puhjennut ihan uuteen kukoistukseen :)
 
Tämä on kyllä paha. Yhden osa-alueen saa kuntoon, niin gas ilmaantuu tuplana toisaalle... :)

PedaaliGAS on kyllä pahin GAS. Sieltä löytyy vaikka mitä himoittavaa, eikä koskaan meinaa saaha tarpeekseen. Tiukan itsekurin tarve tuntuu olevan suurempi, ku muussa tavarassa :D
 
Ja tietysti kun itse on päässyt nyt tuosta pedaaliGASista ja haluaa laudan ihan minimiin jos ei jopa eroon kaikista purkeista, niin sitten tulee kuvaan putkiGAS. Ei perkele tätä pieneen tilpehööriin ihastumista, kun ei ole tilarajoitteitakaan!

Stalkah: PedaaliGAS on kyllä pahin GAS.
 
PedaaliGAS on myös herkempi impulssiostoksille ja hyvältä kuulostaville klipeille, koska hankintahinta on kohtuullinen vrt. kunnon kitara. Mutta, kun ostaa 3..4 butiikkipedaalia, niin sillä reilulla tonnilla saa jo kunnon kitaran.

darrell: PedaaliGAS on myös herkempi impulssiostoksille ja hyvältä kuulostaville klipeille, koska hankintahinta on kohtuullinen vrt. kunnon kitara. Mutta, kun ostaa 3..4 butiikkipedaalia, niin sillä reilulla tonnilla saa jo kunnon kitaran.
 
Jep, ja sitten se kitara tarvitsee arvoisensa pedaalit :P
 
Pedaalien kanssa pelatessa on vielä sekin hankaluus, että niitä on paljon helpompi pitää nurkissa lojumassa kuin soittimia. Myyntiarvo on usein niin pieni, ettei vaivannäkö kannata ja on helppo perustella itselleen, että joskus vielä oikeasti tarvitsee sitä mössöisen kuuloista chorusta. Ainakin itselläni on satunnaisia pedaaleja niin paljon, että sain kasattua niistä puolitolkullisen laudan vielä kotiinkin, vaikka oikeasti tekisi mieli myydä kaikki turhat pois.

Itsellä pedaaligas oli aika lailla riippuvainen työtarpeesta. ELi sellasista käytännön jutuista. Juu nou?

Kauhulla oottelen mahdollista GAS:n loppumista. Silloin ei kai olisi muuta mahdollisuutta jatkaa harrastusta kuinn opetella soittamaan.

Mun strato-GAS on vaihtumassa syna-GASiksi, koska totesin että saan jo hyvät sinkkusoundit telestä ja Guild S-60D:stä ja tarvitsisin biisintekoon ennemmin ihan eri soundeja ja soittimia. Ei vaan oo minkään valtakunnan hajua, että millasia synia tässä alkais katteleen. Kauhia projekti.

Muovinen: Mun strato-GAS on vaihtumassa syna-GASiksi, koska totesin että saan jo hyvät sinkkusoundit telestä ja Guild S-60D:stä ja tarvitsisin biisintekoon ennemmin ihan eri soundeja ja soittimia. Ei vaan oo minkään valtakunnan hajua, että millasia synia tässä alkais katteleen. Kauhia projekti.
 
Tämmöset.
 
http://www.thomann.de/fi/duebreq_stylophone_s1.htm
http://www.thomann.de/fi/duebreq_stylophone_beatbox.htm

VIPMetal: Ynkän sanoin: "More is more".
 
"Agents in more", taisi olla joku levy mutta en nyt muista minkä yhtyeen :)

Vilpur1: "Agents in more", taisi olla joku levy mutta en nyt muista minkä yhtyeen :)
 
"Agents is more" ainakin on Agentsin ja J. Kääriäisen levy :)

Muovinen: Mun strato-GAS on vaihtumassa syna-GASiksi, koska totesin että saan jo hyvät sinkkusoundit telestä ja Guild S-60D:stä ja tarvitsisin biisintekoon ennemmin ihan eri soundeja ja soittimia. Ei vaan oo minkään valtakunnan hajua, että millasia synia tässä alkais katteleen. Kauhia projekti.
 
Hehe, mulla sama. Joku Rolandi se täytyy laittaa. Tuossa olisi RS-505 ja el capistan: https://www.youtube.com/watch?v=lVdSQWGm53I