Kitarat: kitarakamat ›

Tokai Love Rock -85 ja Fender Stratocaster -78. Kummastakaan en luovu.

SG ja Telecaster

zedder: Mutta kumpi on kumpi?
 
No varmaan Pauli olisi se pystypiano ja strato flyygeli.... vai mitä arvelet?

Osteri: Kyyllä minusta ainakin vaikuttaa keskustelulta. Tännehän tätä jorinaa mahtuu aiheesta kuin aiheesta vapaasti.
 
Tämä on varmaan vähän turhankin sopuisaa keskustelua, kun ei ole niitä tyypillisiä "riitaleirejä" herättelemässä nokkapokkaa:-). Kuitenkin Strato ja Pauli on molemmat niin perus rocknroll kitaroita, että porukat tykkäilee niistä molemmista, niin ei ole semmoista vastakkainasettelua. Molemmille on paikkansa. Sitten kun aloituksessa vielä jätettiin merkit auki, niin teineilläkään ei ole ollut syytä hermostua paappojen horinoista;-).
 
Stratoja ja Paulejahan löytyy lähes jokaiselta merkiltä, niin ei tarvi merkkisotia tässä puussa.

hallu: No varmaan Pauli olisi se pystypiano ja strato flyygeli.... vai mitä arvelet?
 
Ei se Erja sitä sanonut. Itse kyllä oletin Gibsonin olevan flyygeli, kun LP on muutenkin alunperin suunniteltu konserttikäyttöön ja painaakin niin paljon. Onhan niissä paremmissa niitä bindauksia ja muita koristuksia, jotka ovat tyylikkäitä juhlasalissa ja frakki päällä soitettaessa. Jotenkin tuntuisi hassulta nähdä strato vastaavassa tilanteessa, vaikka toki Ynkkä sitä on harrastanutkin.

Ihan selvä flyygeli:
http://www.gibson.com/Files/USA/Pro … /LPSM6SECH1-Features-Pick-Guard.jpg

Yallup: Ei se Erja sitä sanonut. Itse kyllä oletin Gibsonin olevan flyygeli, kun LP on muutenkin alunperin suunniteltu konserttikäyttöön ja painaakin niin paljon. Onhan niissä paremmissa niitä bindauksia ja muita koristuksia, jotka ovat tyylikkäitä juhlasalissa ja frakki päällä soitettaessa. Jotenkin tuntuisi hassulta nähdä strato vastaavassa tilanteessa, vaikka toki Ynkkä sitä on harrastanutkin.
 
Niin onhan Paulissa sitä sustainia ja silleen. Itse mietin, että stratossa ne tremolon jouset tuo siihen akustiseen soundiin semmoista kaikua ja avaruutta, joka itselleni tuo sokus mieleen flyygelin.
 
Totta on kyllä, että Pauli on helpompi mielikuvitella konserttisaliin.

Ehdottomasti LP. Räyhäkkää soundia, viimesen päälle komee ja sopii vielä hyvin omaan hanskaan hyvin.

AngieRainbow: Gunnareita olen kuunnellut enemmän kuin kaikki tämän forumin jäsenet yhteensä.
 
Luulen, että oisin ainakin varteenotettava haastaja tässä skabassa, jos en muuta. ;)
 
Mutta R9:iin loppui etsintä yli vuosi sitten.
 
Heh, onhan tästä kommentista jo kaksi viikkoa. :D

Jucciz: Luulen, että oisin ainakin varteenotettava haastaja tässä skabassa, jos en muuta. ;)
 
Heh, onhan tästä kommentista jo kaksi viikkoa. :D
 
Totta totta. No tarvetta ei ollut vaihtaa parempaan, mutta vaihtelun halu ja GAS on kyltymätön. Vaan täytyypä sanoa, että olen todella innoissani R8:sta. Huippu vekotin.
 
Ajattelinkin, että voisin jossain kohtaa nostella tuon vanhan ketjun, jossa ihmetelttiin Gibsonin LP reissuea kitaroiden (R6,R7,R8,R9,R0) eroja, mutta en ole vielä jaksanut/ehtinyt. Laitan tässä kohtaa mielenkintoisen kuvan Gibson custom shopista: http://muusikoiden.net/dyn/users/116953.jpg

Mieluiten Telecaster ja Gibsoneista ES-335 ja Flying V ,mutta jos on stratosta ja Les Paulista valittava niin ehkäpä strato.
 
Jos sen staron kanssa ollaan vielä tarkkoja niin mieluusti ei 70-kuvun vehkeitä,eikä muutenkaan isolapaista. Stratossa saa olla ihan normaali straton mikitys, Ei siis tarvitse mihinkään väliin humbuckereita. Kitara saa siis olla muuten kyllä uudempaakin tuotantoa. Esimerkiksi itse tykkään modernimmistä virityskoneistoista ja en myöskään innostu ihan mistään 7 ja risat radiuksesta.
Varmaan olisi hieno omistaa joku 50 tai 60-luvun arvosoitin, mutta soittokitaraksi haluaisin ihan normaalin uudemman perusmallin. Jos siis pitäisi strato hommata.

AngieRainbow: Olen kovan luokan Slash fani. Mulla on neljä Slash/GNR aiheista tatuointia ja Gunnareita olen kuunnellut enemmän kuin kaikki tämän forumin jäsenet yhteensä.
 
No eipä sliioitella, on sitä muutkin GNR:ää kuunnelleet. Ja mä väitän kuunnelleeni GNR:ää livenä enempi kuin sinä ;-)

jniska: No eipä sliioitella, on sitä muutkin GNR:ää kuunnelleet. Ja mä väitän kuunnelleeni GNR:ää livenä enempi kuin sinä ;-)
 
Tämä live-homma täytyy kyllä myöntää. Tästä olen ikuisesti kateellinen. Onneksi Slashin nykyisest keikat on olleet hyviä. Hyvässä soittokunnossa on mies. Siinä on kyllä aiheeseen liittyen merkkiuskollinen kaveri.

AngieRainbow: Tämä live-homma täytyy kyllä myöntää. Tästä olen ikuisesti kateellinen. Onneksi Slashin nykyisest keikat on olleet hyviä. Hyvässä soittokunnossa on mies. Siinä on kyllä aiheeseen liittyen merkkiuskollinen kaveri.
 
Niistä parista konsertista ei kannata olla kateellinen, mutta Van Halenin konsertista 25.8.1984 kannattaa olla kateellinen jo vähän.

Molemmat löytyy ja molemmille on käyttöä fiiliksen mukaan. Straton musikaalisuus herkkyys ja monipuolisuus, erotteleva soundi. LP taas kun haluaa tuhdimpaa, jynkkäkomppia tai pitkää laulavaa sointia. Voisiko tämän paremmin sanoa? Kyllä varmasti voisi.

Ymmärtäisin jos olisi vaikea valita Straton ja Telen välillä. Strato vs LP on vähän niin kuin valinta suklaan ja jäätelön välillä.

LaMotta: Ymmärtäisin jos olisi vaikea valita Straton ja Telen välillä. Strato vs LP on vähän niin kuin valinta suklaan ja jäätelön välillä.
 
No justiinsa noin. Mulle lespa on vähän kuin välttämätön paha, ei oikein istu käteen, mutta jotkut harvat melodiat soi sillä parhaiten. Strato on mun kourissa luonteva ja telekin tuntuu mukavalta. Näilläkin on kuitenkin tatsissa eroa.

Strato (ja Tele) ehdottomasti. Les Paulin omistan ja onhan se pistämätön joissain jutuissa. Strato soittohommissa tuntuu vaan niin kodikkaalta. Ei tarvitse miettiä, miten soundin loihtisi.

Jii: Strato (ja Tele) ehdottomasti. Les Paulin omistan ja onhan se pistämätön joissain jutuissa. Strato soittohommissa tuntuu vaan niin kodikkaalta. Ei tarvitse miettiä, miten soundin loihtisi.
 
Samaa mieltä. Tuli hommattua hhuvin ja urheilun vuoksi firebird mutta sen ergonomia on hieman... erilaista :D Sen jälkeen kun straton nappaa käteen niin tekee mieli laittaa fb torille ja ostaa toinen strato :)

Les Paul. About 20 vuotta lykkäsin mokoman ostoa. Olin muka vannoutunut stratomiäs, kun Blackmore on paras ja paras saundi. Vieläkin.
Välillä testailin Les Pauleja mutta en ilmeisesti ollut vastaanottavalla tuulella kun en innostunut hakemaan sen soittimen hienouksia korviin asti.
Iski AC/DC-kausi ja niis hommis stratolla ei tee hevon vittua. Ostin Les Paulin. Toimi.
Pitkään aikaan kuunnellu oikeestaan mitään ykskelapersebändiä kun hampuukkeri oli kovinta shittiä. Tynkeä middlehononotus all over everything..kunnes se tupes kyllästyttämään. Perussaundi.
Enter the hienous of the Les Paul:
Volkat ja tonet ei todellakaan kande olla täysillä. Siitä paksusta boring middlehonottajasta tulee helvetinmoinen soitin kun oppii sen tavoille. Heleät cleanit, pillukkaat crunchit, ja tarvittaessa peruspaskaa kun kaikki täysil.
What ever. Ei pitäny tänne enää koskaan kirjoittaa kun tää on apinoiden planeetta. Haen toisen oluen kyytiä odotellessa. Peace. :)