![]() 17.04.2013 13:26:32 | |
---|---|
Tällä hetkellä omistan kolme sähkökitaraa ja yhden akustisen. Sähkiksiä Jackson RR, joku ilmeisesti kimppatilauksesta tullu Sunsmile Lepa-kopio ja isäukon vanha Aria Diamond strato, ja äijän vanha Landola. Itseasiassa soitan tällä hetkellä vaan Jacksonilla. Aria kiikkuu seinällä ja Landola makkarin seinää vasten tunnelmaa luomassa. Lespa on kitarointia aloittelevalla kaverilla lainassa kera pikkustyrkan. Nuohan on kaikki hyvin eri tyyppisiä soittimia, eli aivan fiilispohjalla liikutaan milloin tartutaan mihinkin. Rautalangat Arialla ja surmacoret sitten Jaakolla. Ja tytöt tykkää :-) Everything louder than everything else... | |
![]() 17.04.2013 15:40:36 | |
Jackson Soloist Custom At 1989 Jaskson Soloist Custom 1986 ESP Horizon EV_FIN Schecter hellraiser ESP ja Schecter keikkailee. Jacksoneilla fiilistellään kotona. | |
![]() 17.04.2013 18:12:00 | |
Hyvä topic. Jänskä lukea mitä kukin kitaroillaan hommaa tai mitä yleensäkään ajatellaan useammasta kitarasta. Itse pyrin soittamaan kaikilla kitaroillani. Akkarit ja Höfner Shorty on tosin vähemmällä käytöllä. Ja nuo akustiset ei mitään hyviä olekaan. Sähkiksistä ehdottomasti suurimmalla käytöllä, varsinkin bändin kanssa soittaessa on Nighthawk. Se on niiin makea soittaa, soveltuu mihin vain ja kuulostaa mun korvaan hyvältä. Eniveis, kaikki sähkikset jotka omaan on hyvin erilaisia keskenään. Esimerkiksi Fenderin Lead III joka poikkeaa mitoitukseltaan ja mikitykseltään kaikista. Ja tuo em Nighthawk oma oma juttunsa. Wolfin tassutele ja onttokoppainen PRS kopsu on omanlaisensa. Ovat muuten loistavia soittimia naurettavasta hinnastaan huolimatta. Tele eritoten kuulostaa mojovalta Teslan mikeillä. Mitäs nuita vielä.. Tokain strato, no hyvä kopio aidosta. Ei tule koskaan soitettua bändin kanssa tuolla kun en tykkää sillee.. Kotona kyllä soitan sillä usein. Tokain LP kopsu. Oli joskus ykkös-soitin, mutta nykyään jää lähinnä seinäkoristeeksi. Ei ole LP enää niin mun juttua. 335 - vois sanoa, että juhlapäivän soitin. Pelkkää nautintoa varten. Harvoin bänditreeneissä, mutta silloin kuulostaa aina niii-in hyvältä pitkästä aikaa. Soitettavuus poikkeaa toisista 60's slim kaulallaan. Ja pahnan pohjimmaisena Melody Maker 2-pckup. Makea ja rajun kuuloinen jokapaikan höylä! Tuhti kaula ja kevyt roikottaa niskassa. Soittelen myös tuolla usein bändin kanssa. Aivan loistava blues keppi pikku murolla. Paaaljon parempi kuin ostaessa koskaan psasin kuvitella. Kauheaa omakehua ;) mutta se ei ole tarkoitus, vaan mielestäni näkee että tykkään ja soitan kitaroillani. Joku muu on ollut ja mennyt. Jos en vuoden sisään ole tykästynyt johonkin kitaraan, olen myynyt/vaihtanut sen pois. Tuo strato oikeastaan joutais, mutta tunnearvon vuoksi en ole raaskinut hävittää. Ainakaan vielä. Ehkä joku päivä... Well, I stand up next to a mountain,
Chop it down with the edge of my hand | |
![]() 17.04.2013 21:22:26 (muokattu 17.04.2013 21:24:27) | |
hallu: mutta kitaroita ei voi soittaa kuin yhtä kerrallaan. Olette väärässä: http://www.youtube.com/watch?v=lQZY87PDsnQ Nylonkielisellä rämppään lasten kanssa kun saavat sitä rauhassa repii. TEräskielisellä akkarilla duetoidaan kavereiden kans. Sähkärit (normit & baritoni) kiertää fiiliksen mukaan sisällä ja treeneissä jos jotain bändikuvioo löytyy. Bassoakin joskus näppäilen jos semmosia bändikuviota on. Arsenaali: 3 normisähkäriä 1 baritoni 1 2-kaulainen jossa normi- ja baritoniskaala 1 kpl teräs ja nylonkielisiä akkareita 1 sähköbasso = 7 kpl. Tarve olisi saada vielä varabasso ynnä teräskielinen akkari, kun mulla on semmonen ajatus että pitää keikoilla olla varasoitin mukana vaikka keikkoja oiskin 3 kpl per 10 vuotta. e-> Ja kyllä mulle pätee se vanha totuus että kun tekeminen vähenee, romut lisääntyy. Sillon aikanaan ekan keihään kanssa oli monenmoista bändirojektia, mut nyt massan lisääntyessä ja veren kylmetessä oon siirtynyt omistajaportaaseen. Se on vaan niin helventtiilin mukavaa kun on autotalli täynnä sellasta rojua mistä lapsosena näki vain semi-kosteita unia. sutiojrikellA | |
![]() 17.04.2013 22:22:47 | |
bfoc: Olette väärässä: http://www.youtube.com/watch?v=lQZY87PDsnQ Nylonkielisellä rämppään lasten kanssa kun saavat sitä rauhassa repii. TEräskielisellä akkarilla duetoidaan kavereiden kans. Sähkärit (normit & baritoni) kiertää fiiliksen mukaan sisällä ja treeneissä jos jotain bändikuvioo löytyy. Bassoakin joskus näppäilen jos semmosia bändikuviota on. Arsenaali: 3 normisähkäriä 1 baritoni 1 2-kaulainen jossa normi- ja baritoniskaala 1 kpl teräs ja nylonkielisiä akkareita 1 sähköbasso = 7 kpl. Tarve olisi saada vielä varabasso ynnä teräskielinen akkari, kun mulla on semmonen ajatus että pitää keikoilla olla varasoitin mukana vaikka keikkoja oiskin 3 kpl per 10 vuotta. e-> Ja kyllä mulle pätee se vanha totuus että kun tekeminen vähenee, romut lisääntyy. Sillon aikanaan ekan keihään kanssa oli monenmoista bändirojektia, mut nyt massan lisääntyessä ja veren kylmetessä oon siirtynyt omistajaportaaseen. Se on vaan niin helventtiilin mukavaa kun on autotalli täynnä sellasta rojua mistä lapsosena näki vain semi-kosteita unia. Ha, Stanley Jordan onkin jokseenkin poikkeuksellinen kitaristi:-) sai muutenkasarina munkin sukat pyörimään tuo heppu, mutta se katosi sitten julkisuudesta mystisesti. Luin että sille kai oli jotenkin se kuuluisuus keittänyt yli ja oli tarvinnut vähän jäähdytellä. Tota noin tunnistan hyvin tuon, että tekee mieli kaikkea romua mistä pentuna vain haaveili. Itse haaveilin ensin Fender Stratocasterista ja sen sain aika varhain samoin kuin Fenderin vahvistin arsenaali joka vaihtui siinä välissä Peaveyn komboon ja sitten takaisin Fenderin stakkiin. Toinen mistä haaveilin pennusta pitäen oli Gibson LesPaul ja sellaisen sain hankittua vasta vuonna 1995. Sitten mulla jo oli unelmieni setuppi kasassa kun oli Srato ja Lespa ja fenderin vahvari. Kaikenlaista mustouhua tuli harjoitettua niillä ja tuossahan ne on vieläkin. Nyt mulla on ollut muutaman vuoden ihan karsea ostomania päällä, mutta vaikk aolen koittanut laatuun satsata, niin en varsinaisesti enää pystynyt laittamaan paremmaksi siitä mitä minulla jo oli. Ei parempaa, ainoastaan enemmän. Bänditouhut jäivät jo kymmenen vuotta sitten ja oikeastaan se touhu ei hirveästi enää edes kiinnosta, mutta soittaminen kiinnostaa. Soitan joka ikinen päivä ja se on jokseenkin hienointa maan päällä mitä voi tehdä:-). Hankin tuon luuppimasiinan taas itselleni bändiksi:-). Tällä hetkellä unelmoin pienestä rantamökistä soittohuoneeksi jonne voin vetäytyä vanhuutani viettämään yksin kitarani kanssa. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
![]() 18.04.2013 01:32:02 | |
Kaltaisiani pöpejä on yllättävän paljon vapaalla jalalla pitkin kitaraputiikkeja. | |
![]() 18.04.2013 07:57:49 | |
Sonic Youthilla oli kai parhaimmillaan keikalla mukana/käytössä kymmeniä kitaroita. Joten on voisihan tässä itsekin lisää hamstrata. "They tell me, but I tell them, I do it my way and I always will" | |
![]() 18.04.2013 10:15:50 | |
Neljä Amfisoundin custom-kitaraa on käytössä yksinomaan työkaluina keikoilla, ja sekalainen n. 15kpl joukko joko keräilykohteina tai studio-instrumentteina. Tai kanissa... | |
![]() 18.04.2013 10:30:41 | |
Montakohan mulla on? Am Dlx Strato keikkahommiin ja "stratoiluun". Tuuunattu Hofner 335 keikkahommiin ja treeneihin silloin kun strato ei maistu Tuunattu ja relikoitu kiinanstrato joka on mummolassa satunnaisia mökkikeikkoja varten Teräsakkari mökki- ja reissusoittoon Nailonakkari yleiseen häröilyyn ja lasten viihdyttämiseen Lainabasso kaikkia käytetään sillointällöin mutta tuo jonkun ekalla sivulla lausuma kuolematon lause "Me omistetaan niitä" on kyllä loistava. Mä haluaisin omistaa taas PRS:än, edes yhden kerrallaan. Koska ne on niin kivoja omistaa. "Jos tämä jatkuu pahasti, joudutaan menemään instanssiin." - Lasse Mårtensson | |
![]() 18.04.2013 13:10:21 | |
hallu: Ole hyvä vain:-). Minkäs kitaran laitoit? Löytyi Fenkun MIJ-strato 80-luvulta, kun kaveri päätti lopettaa soittohommat kokonaan. | |
![]() 19.04.2013 14:20:12 | |
Täytyy omasta puolestani sanoa, että kyllähän tuo kitaroiden ostelu on ollut vähän sijaistoimintaa sille, ettei löydy oikein sopivaa orkesteria missä toteuttaa kitarismiaan. Sitä tulee unelmoitua kaikenlaisesta musiikkityyleistä ja saundeista joita voisi käyttää, mutta sitten tosittilanteeesa on kuitenkin nuo pari luottokitaraa joilla mennään, toinen sähköinen ja toinen akustinen. Niin ja basso on sitten myös, ihan bändipuuhia varten jatkuvasti käytössä. Kyllä mulla on ollut tapana varakitaraa keikoilla mukana pitää. Fendereitä on viime aikoina tullut hankittua, mutta noiden single-coilien ei oikein tahdo avautua, vaikka muuten tykkään kyllä niillä soittaa. | |
![]() 19.04.2013 14:48:28 | |
GiovanniDiRondo: Sitä tulee unelmoitua kaikenlaisesta musiikkityyleistä ja saundeista joita voisi käyttää, mutta sitten tosittilanteeesa on kuitenkin tuo luottokitara joilla mennään..... Sama, myös pedaalien puolella. Kuvitelmia kaikenlaisista soundeista ja niiden käyttötarkoituksista löytyy, mutta tosiasiassa mennään aina sillä yhdellä, mikä on parhaaksi todettu... Met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. | |
![]() 19.04.2013 16:36:09 | |
sepisti: Löytyi Fenkun MIJ-strato 80-luvulta, kun kaveri päätti lopettaa soittohommat kokonaan. Taijjaijjai:-) onnea vaan. Nuo mahtaa olla magioita pelejä. Ainakin ne ovat hyvässä maineessa. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
![]() 19.04.2013 16:57:27 | |
GiovanniDiRondo: Täytyy omasta puolestani sanoa, että kyllähän tuo kitaroiden ostelu on ollut vähän sijaistoimintaa sille, ettei löydy oikein sopivaa orkesteria missä toteuttaa kitarismiaan. Sitä tulee unelmoitua kaikenlaisesta musiikkityyleistä ja saundeista joita voisi käyttää, mutta sitten tosittilanteeesa on kuitenkin nuo pari luottokitaraa joilla mennään... Tämä. Mulla on yleensä 2-3 kitaraa omistuksessa samaan aikaan ja ne tuppaa vaihtumaan hämmästyttävän nopealla syklillä. Nytkin tuuppasin seitsemänkieliseni torille, tällä kertaa ihan siitä syystä, että ei mulla oikeasti ole seiskalle käyttöä tällä erää. Omia biisejä rustatessa kotosalla ajattelee vain, että nyt pitäisi olla joku ihan eri soundi kuin mitä Ibanezini tarjoaa. Kiva kitara josta pidän todella, mutta ei niin ei. | |
![]() 19.04.2013 17:15:37 | |
hallu: Miten teillä muilla? mitä teette kaikilla kitaroillanne? itseäni vähän ahdistaa kun koko ajan tuntuu että näitä on parikolme liikaa, mutta mitään ei voi myydäkään kun tykkään niin kovasti näistä:-). Vähintään kaksi on melkeen pakko olla, kun keikkailee. Varakitara, kato. (Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." | |
![]() 19.04.2013 19:12:29 | |
Ohhan noita ritsoja ehtiny kertymään kymmenkunta. Kaikkia niitä tulee soitettua kausittain. Aina vaihtelee vähän mitkä kitarat vaan seisoo telineessä. ✡ "...the kids call him Jimmy The Saint..." ✡ | |
![]() 19.04.2013 21:46:59 | |
hallu: Ha, Stanley Jordan onkin jokseenkin poikkeuksellinen kitaristi:-) sai muutenkasarina munkin sukat pyörimään tuo heppu, mutta se katosi sitten julkisuudesta mystisesti. Luin että sille kai oli jotenkin se kuuluisuus keittänyt yli ja oli tarvinnut vähän jäähdytellä. Juu eikös tuolla ollut pianotausta ja sitä kautta kyky namiloida kahta kitaraa yht'aikaa. Piti täs välis tsekkaa ja Wiikkipedia kertoi että kypsässä 11 vuoden iässä 5 vuoden reeniin jälkeen vaihtoi pianosta keppiensoittoon. Ja näköjään livekuvaa on vuodelta 2006, jotta jäähdyttelyt on ainakin jossain määrin auttaneet. http://en.wikipedia.org/wiki/Stanley_Jordan sutiojrikellA | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)