Kitarat: kitarakamat ›

Nyt kun pitää priorisoida suurten musiikillisten transaktioiden toivossa, niin teinpä vähän A/B -testiä pedaaleilla (taas).
 
Ja täytyy sanoa, että Bossin Blues Driver on boostauksessa (gain nollassa) yllättävän samanlainen Mad Professorin Ruby Red Boosterin kanssa. Oikein hätkähdin.
 
Ei se yhtä hyvä ole, mutta yllättävän hyvä kuitenkin. Mad Professorissa on jollain tapaa lämpimämpi tai tasapainoisempi soundi. Tai sanoisinki, että smoothimpi ja ehkä enemmän keskialuetta. Jotenkin enemmän balanssissa tai jotain.. BD:ssä oli mielestäni vähemmän keskialuetta ja vähän kimakampi ja rispaantuneempi soundi. Ja boostatessa säröllä olevaa vahistinta ero oli vielä vähän suurempi MP:n hyväksi, mutta erot eivät tosiaan olleet mitään valtavia.
 
Se onko MP rahansa verran parempi on tietysti mielipide kysymys. Joku on siitä erosta valmis maksamaan, joku ei, molemmat yhtä oikeassa.
 
Disclaimer: mulla on sellaiset puukorvat, että tuota ei kannata sitten liian tosissan ottaa. Eikä kaikkia adjektiivejä ole ihan tosissaan kirjoitettu, joten niistä ei kannata kenekään hermostua...

Laulava Kylätohtori:
Disclaimer: mulla on sellaiset puukorvat, että tuota ei kannata sitten liian tosissan ottaa. Eikä kaikkia adjektiivejä ole ihan tosissaan kirjoitettu, joten niistä ei kannata kenekään hermostua...
 
Hyvin tuo mielestäni BD:tä kuvaa omankin kokemuksen pohjalta. Tuollanen skoopattu se sen tonestäkkijuttu onkin. Itellä tosin enemmän kokemusta analogmanin modaamasta kuin orkkiksesta, mutta perusluonne kuitenkin sama.
 
Tosssa yksi ssärövertailu, jossa 8 tunnettua palikkaa: Rat, Box-of-rock, BD, TS9, FD, OCD, SD ja Blues Pro: http://www.youtube.com/watch?v=W5fXapM7uJE&feature=g-vrec

Mikä särö toimii vahvistimen efektiloopissa? Omista ei ainakaan mikään kuulosta hyvältä siinä.

Muovinen: Minä en saa fuzzeja toimimaan ollenkaan särön päälle. Soundi menee aina jotenkin löysäksi plörinäksi. Sama tuon rotan kanssa, mutta onhan se toki pörinään kallellaan sekin. Omista speduista särön päälle toimii parhaiten 808-klooni drive melkein nollilla ja levelit melkein täysillä. Tonea maun mukaan sekaan, yleensä klo kympissä. Tiukentaa vahvarin omaa säröä mukavasti ja soundi tulee bändisoitossa paremmin läpi.
 
Tämänkaltaista kokemusta ja tietoa itse kaipailenkin. Joskus aikoinaan tuli vertailtua pedaaleita siten, että mahd clean-vahvari alle ja sitten purkkeja vuoronperään testiin samoilla asetuksilla. Mutta eihän se näin (näköjään) toimi.
 
Nyt viimepäivinä olen tubescreamerille antanut uutta mahdollisuutta. Olen TS-mallinnoksen laittanut vahvistimen pohjasärön päälle. Eli vahvarin omalla gainilla kevyt rokkiroso alle ja siihen TS:n gainia reiluhkosti päälle. Ja vahvistimen, laudan ja kitaran eq:lla ja tonella vielä mieluisat säädöt. Toimii! Voi olla että alankin katteleen torilta 808:sia tai TS9:iä..

LaMotta: Mikä särö toimii vahvistimen efektiloopissa? Omista ei ainakaan mikään kuulosta hyvältä siinä.
 
Jos en ole ymmärtänyt maailmankaikkeuden perusteita ihan pieleen, mikään särö ei toimi loopissa.
 
Sen sijaan monet särölaitteet voivat toimia etuvahvistimena niin, että ne kytketään loopin returniin. Siis kitara---päristin---return. Tällaisessa tilanteessa vahvistimesta on toiminnassa vain pääte ja pöhinäpönttösi hoitaa värityspuolen.
 
Koska efektilooppeja on tehty mitä erilaisimmin virityksin, älä kokeile omallasi jos et ole varma siitä, mitä teet.

Tsugu Way: Tämänkaltaista kokemusta ja tietoa itse kaipailenkin. Joskus aikoinaan tuli vertailtua pedaaleita siten, että mahd clean-vahvari alle ja sitten purkkeja vuoronperään testiin samoilla asetuksilla. Mutta eihän se näin (näköjään) toimi.
 
Nyt viimepäivinä olen tubescreamerille antanut uutta mahdollisuutta. Olen TS-mallinnoksen laittanut vahvistimen pohjasärön päälle. Eli vahvarin omalla gainilla kevyt rokkiroso alle ja siihen TS:n gainia reiluhkosti päälle. Ja vahvistimen, laudan ja kitaran eq:lla ja tonella vielä mieluisat säädöt. Toimii! Voi olla että alankin katteleen torilta 808:sia tai TS9:iä..
 
Itse olen testaillut virittelemällä puhtaan vahvarin päälle säröpurkkeja eri järjestykseen. Pidän yleensä enemmän kahdesta od:stä peräkkäin pienellä gainilla kuin yhdestä isolla gainilla ja esim. jo 4-6 säröpurkilla hommasta tulee ihan mielenkiintoista, eri vaihtoehtoja on aivan liikaa...
 
Mutta itse löysin tuolle "nuhaisena" pitämälleni Maxonin VOP9:lle käyttöä juuri boostaamalla sillä Mad Professorin SHODia. Loistava soundi tuolla yhdistelmällä, ei tietoakaan nuhaisuudesta...

Laulava Kylätohtori: ...jo 4-6 säröpurkilla hommasta tulee ihan mielenkiintoista, eri vaihtoehtoja on aivan liikaa...
 
Tuossapa se juuri on se kitaristin helvetti. Looppeja siellä, looppeja täällä. Joissain yhteyksissä vaikuttaisi olevan viisaampaa ottaa useampia vahvistimia käyttöön. Helppokäytöisyyden vuoksi olen itse yrittänyt pitää nuo multiefektit käytössä. Ihan siksi, kun siinä kymmenen matolaatikon pedaalilaukussa asuu hulluus.
 
Tai sitten pitäisi oppia itse ymmärtämään, jotta mitä sitä oikein haluaa. Lopultahan se on kuitenkin niin, että sen jumalattoman, tuntikausia kestäneen säätämisen jälkeen, ei edes halua soittaa samalla tyylillä kuin säätäessään tähtäsi :)

pönttö: Tuossapa se juuri on se kitaristin helvetti. Looppeja siellä, looppeja täällä. Joissain yhteyksissä vaikuttaisi olevan viisaampaa ottaa useampia vahvistimia käyttöön. Helppokäytöisyyden vuoksi olen itse yrittänyt pitää nuo multiefektit käytössä. Ihan siksi, kun siinä kymmenen matolaatikon pedaalilaukussa asuu hulluus.
 
Tai sitten pitäisi oppia itse ymmärtämään, jotta mitä sitä oikein haluaa. Lopultahan se on kuitenkin niin, että sen jumalattoman, tuntikausia kestäneen säätämisen jälkeen, ei edes halua soittaa samalla tyylillä kuin säätäessään tähtäsi :)
 
Viisaan miehen puhetta... :) Oikeesti täysin samaa mieltä.
 
Tämä nyt hieman lipeää alkup.aiheesta. Tähänastista paras soundini joka löytyy yhtälöstä Kemper+Matrix GT1000+ kaksi kappaletta 2x12 kaappeja, toinen G12H ja toinen GT12T-75 elementeillä... Yhtenä päivänä pelkkää parhautta ja seuraavana ei ollenkaan ja pitää siirtyä täysputkinuppiin ja siihen lautaan jossa laadukkata pedaaleita on sopiva määrä. Ja vain se hyvältä kuullostaa...
 
Eli mikä mättää. Olen tullut siihen tulokseen että mitä parempaa soundia olet saavuttamassa, sitä kriittisemmäksi olet tullut ja sitä helpommin esim. mielialavaihtelut, virkeystila yms. vaikuttavat mielipiteeseesi.
 
Alkuaikojen vahvistinkomboni, Fender Superchamp XD josta joskus tykkäsin suunnattomasti ja joka oli nyt jo roskiin menossa, niin kokeilin sitä tänään... ja kyllä se ihan oikeasti paskalta kuullosti. :-)
 
Ruokahalu kasvaa syödessä...

pönttö: Tai sitten pitäisi oppia itse ymmärtämään, jotta mitä sitä oikein haluaa. Lopultahan se on kuitenkin niin, että sen jumalattoman, tuntikausia kestäneen säätämisen jälkeen, ei edes halua soittaa samalla tyylillä kuin säätäessään tähtäsi :)
 
En tunnista ongelmaa... ;) meikäläinen jaksaa tuntitolkulla vaikka ruuvailla eri kaiuttimia 4x12-kaappiin ja samalla testata eri pedaaleita ja kitaroitakin. Sitten perään bänditreenit ja hienosäätää kamoja vielä senkin aikana ja jälkeen. Mutta nykyisin ei enää Juurikaan tartte, koska lopputulos on saavutettu ja toivottu. Harmi vaan kun näistä hommista ei makseta palkkaa...
 
No mutta vittiäkö mun hommat ketään kiinnostaa...

pönttö: Tuossapa se juuri on se kitaristin helvetti. Looppeja ..... Ihan siksi, kun siinä kymmenen matolaatikon pedaalilaukussa asuu hulluus.
 
Tai sitten pitäisi oppia itse ymmärtämään, jotta mitä sitä oikein haluaa. Lopultahan se on kuitenkin niin, että sen jumalattoman, tuntikausia kestäneen säätämisen jälkeen, ei edes halua soittaa samalla tyylillä kuin säätäessään tähtäsi :)
 
Tämä oon ainakin omalta kohdaltani juuri näin. Kun kerran saa ne soundit (vihdoin ja viimein) kuntoon, niin hetken päästä ne eivät enää kuulostakaan hyvältä, vaan pitää taas tavoitella jotain mahdottoman ja saavuttamattoman välimaastosta... Välillä tuntuu, etten edes itse tiedä, mitä oikein yritän....
 
kallepeltopelle: Yhtenä päivänä pelkkää parhautta ja seuraavana ei ollenkaan ja pitää siirtyä täysputkinuppiin ja siihen lautaan jossa laadukkata pedaaleita on sopiva määrä. Ja vain se hyvältä kuullostaa...
 
Eli mikä mättää. Olen tullut siihen tulokseen että mitä parempaa soundia olet saavuttamassa, sitä kriittisemmäksi olet tullut ja sitä helpommin esim. mielialavaihtelut, virkeystila yms. vaikuttavat mielipiteeseesi.
 
Alkuaikojen vahvistinkomboni, Fender Superchamp XD josta joskus tykkäsin suunnattomasti ja joka oli nyt jo roskiin menossa, niin kokeilin sitä tänään... ja kyllä se ihan oikeasti paskalta kuullosti. :-)
 
Ruokahalu kasvaa syödessä...
 
Samaa mieltä, kuten jo yllä kirjoitin. 6 vuotta soittelin Fenderin red knob Twinillä ja Bossin SD-1 ja BD-2:lla ja en voinut olla tyytyväisempi soundiin. Sitten päätin vähän kokeilla jotain parempaa ja siitähän se helvetti repesi... ;)
 
Mitä parempia vehkeitä ostaa, sen enemmän vaatii ja se, mikä joskus olisi ollut unelmakama menee liian huonona kiertoon... Ja se, mikä kuulostaa hyvältä, tuntuu tosiaan vaihtelevan päivittäin, joten se muutaman pedaalin kompakti pedaalilauta on vielä saavuttamatta.
 
Eikä tällä kaikella edes ole oikeasti mitään merkitystä, kun soittelen kotona ja treeneissä ja säännölllisen epäsäännöllisesti keikoilla harvakseltaan...

Laulava Kylätohtori: ...Eikä tällä kaikella edes ole oikeasti mitään merkitystä, kun soittelen kotona ja treeneissä ja säännölllisen epäsäännöllisesti keikoilla harvakseltaan...
 
Tottakai on merkitystä. Itseään varteen jokainen soittaa. Treenit ja keikat ovat mitä ovat. Jos ei soittaisi itselleen, ei soittaisi.
 
Säätövimman iskiessä - ja varsinkin karatessa lapasesta - pitäisi ymmärtää joka kerran kaivaa juutuubista Johnny Lee Hookeria kuunneltavaksi. Se on suorastaan uskomatonta kuinka soppa, jonka jokainen elementti erikseen kuulostaa suorastaan uskomattoman huonolta, voi kuulostaa niin hyvältä. Parit hey hey heyt, niin katselee sitä säätämistä taas ihan uudella silmällä ;)

Terry Pantheras: meikäläinen jaksaa tuntitolkulla vaikka ruuvailla eri kaiuttimia 4x12-kaappiin ja samalla testata eri pedaaleita ja kitaroitakin. Sitten perään bänditreenit ja hienosäätää kamoja vielä senkin aikana ja jälkeen
 
Et ilmeisesti ole perheellinen? :D Itse kun saan revittyä hieman soittoaikaa niin haluan keskittyä enemmän itse soittamiseen. Joskin nyt on kovasti minullakin edistynyt tämä "unelma soundin" metsästys millä tiellä tohtorikin käsittääkseni seikkailee. Varmaan suurin osa muusikoista tätä lähtee metsästämään jossain kohtaa.
 
Itse aiheesta sen verran että pääsin kokeilemaan tässä Mad Professor purkkeja oikein kunnolla ja etenkin Sweet Honey ja Little Green Wonder pistivät sukat pyörimään jaloissa. Meni ostoslistalle kyllä välittömästi.

Gabe: ...Meni ostoslistalle kyllä välittömästi.
 
Minulla on mennyt monta kapinetta ostoslistalle noiden mainosvideoiden takia. Pitäisi vain jo uskoa se, että yleensä siellä siellä kitaran ja mainostetun vahvistimen välissä on sitä matolaatikkoa niin maan per...usteellisesti.
 
Pitäisikö perustaa sellainen "soundipankki", jossa jaettaisiin varma tieto siitä, millä laitteistolla joku tietty soundi saadaan aikuisten oikeasti (sieluni korvilla kuulen, kuinka tuo sanapari sai joka toisen lukijan loikkaamaan kattoon ;) aikaiseksi? Näitähän kysellään kuitenkin eri ketjuissa tämän tästä.
 
Nyt ei aleta siitä sormihommasta. Minä tie-dän.
 
(voisin muuten mainostaa, että tulin tekaiseeksi vaihtokaupat ja sain hyppysiini EHX British Muffinin ja käyttämällä sitä himmeliä antamassa "puoli säröä" - sellaista reunasärön tapaista tauhkaa helisevän straton kanssa mikkikytkimen asennoille 2 ja 4 - saan aikaan jotain kauan haeskelemaani. Hyvä himmeli)

Gabe: Et ilmeisesti ole perheellinen? :D Itse kun saan revittyä hieman soittoaikaa niin haluan keskittyä enemmän itse soittamiseen.
 
Joo, tuollaisia kommentteja tuskin tulee perheellisen suusta, ainakaan jos on pieniä lapsia. Mutta sama "ongelma" itsellä. Sitä vähäistä soittoaikaa ei viitsisi aina käyttää vain purkkien ruuvailuun. Jos olisin poikamies, niin sitten voisin ruuvata 5 tuntia soundeja ja treenata 5 tuntia perään, eikä mitään ongelmaa olisi.
 
Joskin nyt on kovasti minullakin edistynyt tämä "unelma soundin" metsästys millä tiellä tohtorikin käsittääkseni seikkailee. Varmaan suurin osa muusikoista tätä lähtee metsästämään jossain kohtaa.
 
Sillä pitkällä ja kivisellä tiellä ollaan... Joskus mietin, että jos ei olisi koskaan sitä ensimmäistä askelta tälle tielle ottanutkaan. Eipä siinä mitään, hauskaa puuhaa se on efektejä ym. testailla, mutta se ongelma tuolla jo mainittiinkin - liian vähän aikaa.
 
Itse aiheesta sen verran että pääsin kokeilemaan tässä Mad Professor purkkeja oikein kunnolla ja etenkin Sweet Honey ja Little Green Wonder pistivät sukat pyörimään jaloissa. Meni ostoslistalle kyllä välittömästi.
 
MP:t ovat kyllä loistavia, ei sitä voi kukaan kieltää. Ja ettet lilian helpolla pääsisi, niin kokeile vielä Sky Blue OD:ia. Joka kerta, kun meinaan tehdä myyntipäätöksen, niin jotenkin se vaan kuulostaa niin hyvältä, etten ole malttanut sitä torille pistää... Mi Audion Blue Boy Deluxe on myös mainio, suosittelen kokeilemaan, jos ei ole jo ennestään tuttu...

Gabe: Et ilmeisesti ole perheellinen? :D Itse kun saan revittyä hieman soittoaikaa niin haluan keskittyä enemmän itse soittamiseen. Joskin nyt on kovasti minullakin edistynyt tämä "unelma soundin" metsästys millä tiellä tohtorikin käsittääkseni seikkailee. Varmaan suurin osa muusikoista tätä lähtee metsästämään jossain kohtaa.
 
Itse asiassa olen, vuotias poika kotosalla ja teen osa-aikaista. Tietenkin säätö on jäänyt nykyään vähemmälle sen myötä. Säätö on nykyisin vaan tietyllä tapaa "tehokkaampaa" kun vuosien säätökokemus on terävöittänyt keinoja päästä haluttuun lopputulokseen. "Ylimääräinen" säätö on jäänyt pois, mikä on tietty hyvä.
 
Ikuinen testailija minussa ei varmaan kuole koskaan kuitenkaan; se on osa harrastusta ja melkeinpä yhtä tärkeää kuin soittaminen, eikä ole siitä yhtään pois - päin vastoin. En tuppaa ajattelemaan mitä muut ajattelevat omista taipumuksistani harrastuksieni suhteen; teen sitä mistä saa kiksejä. Eri asia jos bänditreenit menis jatkuvaan säätämiseen, mutta näin ei ole. Hulluna ja parantumattomana varmaan kuitenkin pitävät, bändikaverit ja puoliso nääs... :)

pönttö: Minulla on mennyt monta kapinetta ostoslistalle noiden mainosvideoiden takia.
 
Itse suhtaudun vähän nihkeästi kaikenlaisiin mainosvideoihin. Parhaat löydöt tekee kun viitsii itse hakeutua näitä testailemaan ihan oikeassa elämässä.
 
Laulava Kylätohtori: Sillä pitkällä ja kivisellä tiellä ollaan... Joskus mietin, että jos ei olisi koskaan sitä ensimmäistä askelta tälle tielle ottanutkaan. Eipä siinä mitään, hauskaa puuhaa se on efektejä ym. testailla, mutta se ongelma tuolla jo mainittiinkin - liian vähän aikaa.
 
Onhan se kuitenkin mielenkiintoista ja palkitsevaakin. Ajanpuute taitaa olla aika yleinen ongelma nykymaailmassa. itse etenen hitaasti mutta varmasti, nyt on jo pääsuunnat selvillä. Tavoite olisi että tässä vuoden parin sisään olisi haluamani kamat koossa.
 
MP:t ovat kyllä loistavia, ei sitä voi kukaan kieltää. Ja ettet lilian helpolla pääsisi, niin kokeile vielä Sky Blue OD:ia.
 
Tuo on itseasiassa vielä testauslistalla ennen ostopäätöstä.

Terry Pantheras: Itse asiassa olen, vuotias poika kotosalla ja teen osa-aikaista. Tietenkin säätö on jäänyt nykyään vähemmälle sen myötä. Säätö on nykyisin vaan tietyllä tapaa "tehokkaampaa" kun vuosien säätökokemus on terävöittänyt keinoja päästä haluttuun lopputulokseen. "Ylimääräinen" säätö on jäänyt pois, mikä on tietty hyvä.
 
Sinusta tuli juuri ylivoimaisesti tehokkain ajankäyttäjä jonka tiedän :) Minulla on pojat sellaisia viikareita ja sellaisessa iässä että vaativat todella paljon aikaa ja huomiota. Vaimon työtunnitkin on mitä on niin soittoaika on pakko käyttää tarkkaan hyödyksi. Noh, kasvaahan nuo tuosta joka vuosi.. ehkä kohta olisi aikaa haalia kasaan jotain bändiäkin :)

pönttö: Tottakai on merkitystä. Itseään varteen jokainen soittaa. Treenit ja keikat ovat mitä ovat. Jos ei soittaisi itselleen, ei soittaisi.
 
Säätövimman iskiessä - ja varsinkin karatessa lapasesta - pitäisi ymmärtää joka kerran kaivaa juutuubista Johnny Lee Hookeria kuunneltavaksi. Se on suorastaan uskomatonta kuinka soppa, jonka jokainen elementti erikseen kuulostaa suorastaan uskomattoman huonolta, voi kuulostaa niin hyvältä. Parit hey hey heyt, niin katselee sitä säätämistä taas ihan uudella silmällä ;)
 
Pitääpä tätä ideaa kokeilla koska lapanen on jo tosi kauas karannut... :(
Pitäisi varmaan myydä kaikki kamat pois ja ostaa yksi boutique combo jossa on max. kolme säädintä... ja keskittyä olennaiseen.
 
Muuten, eikö se ollut: hau hau hau ...

kallepeltopelle: ...hau hau hau ...
 
Etkö ole lukenut muutamien käyttäjien arviota minusta? Pääni on yhtä isoa oikosulkua. Se selittäköön tuon(kin).
 
http://www.youtube.com/watch?v=zYrVwGxlcFA
 
Tuo selittäköön sen, mitä yritin selittää.

Pakko heittää väliin - täällä ostetaan aivan h*lv*tisti kaikkea todella kallista kamaa ja ties mitä p@sk@@ joilla koetataan sitten saada aikaan ääntä joka on alunperin tuotettu esim Gibson LP -> Marsu ja volat tapissa + kanavat linkitetty, taikka jotain Fender strato + twin reverb ja ISOLLA.
 
Noista särötesteistä (youtube yms) vielä: tokihan ne useatkin pedaalit kuulostaa samalta. Ne vain ei Soittajasta Tunnu/Kuulosta samalta. Se on se juttu jonka huomaa vain soittaessa kyseisen kombinaation kanssa. Eikä sitä välttämättä vierestä kuule mitä toinen soittaessa havaitsee. Pienellä tatsin muutoksella ja aivan aavistuksen omaisilla jutuilla voi kompensoida (tietoisesti tai tiedostamattaan) niitä soundin muutoksia ja saada ne spedet kuulostamaan liki samalta.
 
Vain sama tallennettu signaali ajettuna eri polkusimien läpi vois antaa osviittaa. Ja sittenkin todennäköisesti tarvitaan mittareita todentamaan lopullisia eroja. Kun niissä perkuleissa on niitä potikoita joilla ääntä voi taas hämmentää eri suuntaan ja eri speduissa vaikuttavat penteleet eri tavalla.
 
Mitä? Niin, että testaa itse ja omilla soittimilla. Kaikki muu on aika turhaa. Ja vielä paras jos onnistut testaamaan kaverin kanssa siten, että sinä et tiedä mikä poljin on kyseessä. Pyydät vain kaveria säätämään soundia (jos on mahdollista siten kuin sinä haluat). Kerran parikymmentä vuotta sitten tuli tällainen toteutettua ja voin sanoa, että hauskaa oli! Ja silloin valikoima oli aikatavalla suppeampi kuin mitä tänäpäivänä kaupoista löytyy.