Kitarat: kitarakamat ›

Tähän asiaan liittyy kirjoitus, johon joskus törmäsin Ebayn listoja selatessani. Joku jamppa oli päättänyt puhua asiat halki, ja saadakseen äänensä kuuluville laittoi jonkun 50-luvun telen myyntiin naurettavalla lähtöhinnalla.
 
Myynti-ilmossa oli sitten liitteenä melkoisen pitkä kirjoitus, johon kaveri oli listannut 10 syytä miksi jätkien EI pitäisi syytää kesätyörahojaan näihin vintage-soittimiin.
 
Kattelin ensin että no hä, ja loikin pitkän sepustuksen vähän ylimalkaisesti läpi, mutta sitten huomasin että asia oli sen verran painavaa että lopuksi luin sen rivi riviltä.
 
Muutkin huomasivat, ja nyt toi artikkeli löytyy aika monilta soittopelifoorumeilta.
 
Tossa linkki, laittaisin copy-pastena tekstin mutta en kehtaa koska sitä on aika lailla.
 
http://forums.gibson.com/Default.aspx?g=posts&t=3409
 
Luin ton ja näen vielä saman ongelman aiheessa kuin ennenkin. En sinänsä näe mitään syytä laittaa 50.000 taalaa heppiin jos se ei soittimena (huom. ei investointina) ole sen arvoinen. Mun näkökulmasta vintagea ostetaan silloin kun se soitettavuudeltaan, soudiltaan ja laadultaan parempi kun reissue. En ostaisi vintage osakkeina vaan työkaluina. Itse taisin -67 melodymakeristäni maksaa 500 euroa tai jotain sellaista, modattu sen verran että mikit vaihdettu minihumppareihin, orginaaleilla en olisi välttämättä sitä halunnutkaan, it's a bargain. Tätä aspektia vintagesta tuo kirjoitus ei tuonut esille ja tää on musta se oleellinen aspekti miksi ostaa vintagea reissuen edellä. Miksi aina kun vintagesta puhutaan jaksetaan vaan jankuttaa sitä ikuista finanssipuolta, vai onks se vaan niin että niin harvat oikeesti tajuu soittimien päälle ja osaa arvostaa soitinta sellaisena kun se on, vaikea uskoa.
 
Mutta tossa artikkelissa tosiaan puhuttiinkin käytännössä vain törkeen kaalliista soittimista joka ei tulis aina = käsite vintage.

Miksi aina kun vintagesta puhutaan jaksetaan vaan jankuttaa sitä ikuista finanssipuolta.
 
Kaippa se rahahomma on tässä juurikin se vaakakupin toinen puoli.
 
Jos vanhat olisivat halvempia, niiinkuin yleensä hyödykkeissä, ei taitaisi niin paljon keskustelua ollakaan?

Kaippa se rahahomma on tässä juurikin se vaakakupin toinen puoli.
 
Niinhän se on, ei sille vaan yksinkertaisesti voi mitään että soittimistakin on tullut myös sijoitus bisnestä. Tavallisille soittajille jää sitten sellaiset modatut soittopelit jotka eivät rahamiehille kelpaa. Mitäpä haittaa mikkien, potikoitten, virittimien tms. vaihdosta toimiviin oliskaan, soittamisen kannalta. Kuten aiemmin jo pariin otteeseen mainittiin, monen mielestä tuollainen elämää nähnyt soitin on mielenkiintoisempi kuin sellainen täysin orkkis soittamaton. Ompahan todistanut hyvyytensä kun on sellaisessa käytössä ollut mihin on alunperin tehtykin.
 
Jos vanhat olisivat halvempia, niiinkuin yleensä hyödykkeissä, ei taitaisi niin paljon keskustelua ollakaan?
 
Onhan näemmä noitakin esimerkkejä joissa reissue on huomattavasti kalliimpi kuin orkkis. Onhan meinaan suolainen hinta tässä Foxin postaamassa:
http://www.thomann.de/fi/ibanez_ar300re_cs.htm
verrattuna siihen että hyviä täysin alkuperäisiä saa tuhannen pyörteissä.

Onhan näemmä noitakin esimerkkejä joissa reissue on huomattavasti kalliimpi kuin orkkis. Onhan meinaan suolainen hinta tässä Foxin postaamassa:
http://www.thomann.de/fi/ibanez_ar300re_cs.htm
verrattuna siihen että hyviä täysin alkuperäisiä saa tuhannen pyörteissä.
 
On, eikä selity tuo hinnanmuodostus mun mielestä silläkään, että tuotantokustannukset ym. ovat nousseet.. Mutta mutta, samainen trendihän on mielestäni nähtävillä noissa kaikissa "relic", "closet classic" ja VOS-malleissa.. Tosin varsinaiseen vintage-juttuun noilla ei mielestäni ole mitään tekoa. Mutta, kuten olen monituisen kerran todennut, soitinrakennus ja -kauppa ei ole hyväntekeväisyyttä, joten: Koska markkinoilta on saatavilla tuollakin konseptilla rahaa, totta kai se otetaan talteen. Soittimina varmaan on toimivia, vaikka uskoisin, että se hyväsoittoinen "kunnon oikea" vintage on ainakin joillain osa-alueilla parempi.
 
Ja todellakin, ei "työkalu"soitinta itselleen haluavan kannata noita 99% orkkiskunnossa olevia katsella, ellei sitten juuri sellaista halua, kyllä niistä asiallisesti modatuista ja uudistetuista löytyy siihen tarkoitukseen paremmin sopivia, antaa sitten vaikka niitten sijoittajien ja keräilijöitten/soitinharrastajien huolehtia niistä muista. Toki se "perushinta" ei noilla soittajan versioilla(kaan) ole huokea nykyään, mutta ei ainakaan lopullinen hinta nouse aivan yhtä korkeaksi.

Mikä muuten on syy miksi teillä on vintagekamaa, esim. jucciz, tiedän että sulla on buddaa kans nurkissa, mutta millä soitat pääasiassa, vintagella vai uudella?
 
Keikoilla kulkee Budda ja kookas pedaalilauta, koska tarttee vedellä laidasta laitaan: swingistä rokki-Kirkaan, rautalangasta diskoon ja kantrista 80-luvun laukkakomppiheviin. Tarvii kuivaa näkkärisoundia ja paksua leadia yms. ja ne saa Buddasta sellaisenaankin - ja pedaaleilla vielä kymmeniä muita herkullisia yhdistelmiä. Toki keikalla on myös kaksi täysin erilaista kitaraa: yksi Les Paul ja yksi Fender (joko Tele tai Strato), koska nuo ovat kuitenkin soundillisesti niin ääripäistä ja molempaa tyyppiä tarvitsen - enkä ole koskaan mieltynyt PRS:iin yms. "kompromissikitaroihin", jotka yrittää olla vähän siltä-ja-väliltä olematta oikein kumpaakaan. Ennen kaikkea fiilis- ja ulkonäkö-, mutta myös soundijuttu. Vaikkei yleisöstä kukaan huomaisikaan, mulle on itselle tärkeää, että työkaluni tuottavat sen soundin, mitä olenkin vailla.
 
Myös kotona soitan lähinnä Buddalla, koska siinä on ainoana kaikista vahvistimistani master volume, ja erittäin hyvä sellainen: saa tuhdit säröt olohuoneeseenkin. Enimmäkseen nuo vanhat vempeleet on ollu studiokäytössä, mutta jos yhtäkkiä tulisi puhtaasti rokkikeikka ilman tarvetta valtavalle soundipaletille, voisin kuvitella ottavani vaikkapa tuon Marshallin stackin mukaan - vaikka Budda suorituu siitäkin toki vaivatta ja on roudausystävällisempi. Marshallissa on vaan eri fiilis.
 
Mulle vähän vanhempi roju ja tietyn merkkiset tavarat on vahvasti fiilisjuttu, mutta myös yleensä järkiratkaisu: niiden kanssa tietää, ettei voi mennä vikaan: näyttää, tuntuu ja kuulostaa oikealta. Eikä tietty laske arvokaan, sekin on kiva.

Piti vaan laittaa tää, sain just viestiä täysin orginaalista stratosta fiesta red -61. alkuperäinen muuten, mutta vuonna -66 kaulaan vedetty ohut kerros kirkasta lakkaa. Vastaava myytin ilmeisesti 50.000punnalla, ja tämän hinta lakan takia 24,999puntaa eli 31,839euroa. Kitaralla ollut yksi omistaja. Kyllä kävi lakka kalliiksi :)

Mikä muuten on syy miksi teillä on vintagekamaa
 
Vähän nurinkurista, mutta hintahan se. Mä ostin aikoinani marsun 4x12 -kaapin ja Ampeg V2 -vahvarin yhteensä tuhannella markalla. Vähän harmitti kun nuppi ei ollut marsu vaikka kaappi oli, ja kaappikin taas oli harmaalla etukankaalla ja pienellä logolla vaikka kavereilla oli samanlaiset mustakankaiset kun oikeillakin pändeillä. Ostin kumminkin kun muuhun ei ollut rahaa.
 
No, Ampegin möin pois kun sain marsun nupin irti, mutta kaappia en raaskinut kun se jotenkin kankaan harmaudesta huolimatta kuulosti kivalta.
 
Sittemmin opin että se on "Basketweave" -kaappi '69 Pre-Rola Greenbackeilla ja että sen pitääkin kuulostaa hyvältä.

Piti vaan laittaa tää, sain just viestiä täysin orginaalista stratosta fiesta red -61. alkuperäinen muuten, mutta vuonna -66 kaulaan vedetty ohut kerros kirkasta lakkaa. Vastaava myytin ilmeisesti 50.000punnalla, ja tämän hinta lakan takia 24,999puntaa eli 31,839euroa. Kitaralla ollut yksi omistaja. Kyllä kävi lakka kalliiksi :)
 
Tässä ois -62, vaivaiset 35000puntaa
http://www.guitarguitar.co.uk/elect … asp?stock=px-G15ES871&guitars=4

Vanhaksi kun elää, niin samalla kitarakamoistakin tulee vintagea ellei niitä myy poies?! No, ei aina...
 
Mulle Vintage-kitarat on niitä '50- ja '60-luvun lähes tavoittamattomia helmiä, joita harvemmin on päässyt hypistelemään. Pitää siis tyytyä vintage-tyylisiin soittopeleihin ja niissähän tarjontaa taasen on yhä enemmän.
 
Onhan tuo '83 Squier ikänsä puolesta ehkä vintagea, mutta "vain" vintage-tyylisenä sitä on tullut pidettyä. Hyvä peli, ei siinä mitään.
 
'79 SG ei ole ominaisuuksiltaan kovinkaan vintage, vaikkakin kolmipalakaula volutella on hyvä homma. Hieman tunkkaiset t-top humbuckerit taasen eivät taida edustaa parhautta, vaan eihän tästä ikuna luovuta...

Guild T-100D -66, Guild S300d -78, Guild S60d -79, Guild B-302 -78, Fender Jazz Bass -79, Gibson The Ripper -75, Hiwatt DR103 -78, Dynacord Twen jostain 60-/70-luvulta.
Kolme kitaraa, kolme bassoa ja kaksi vahvistinta, osa alkuperäiskunnossa ja osa enemmän tai vähemmän muokattuja. Hemmetisti fiilistä ja erilaisia soundeja yhteishintaan 5500€. Siksi pidän vanhoista käytetyistä soittimista. Toki samalla rahalla saisi enemmän uusia halpiksia tai sitten yhden 70-luvun alkupuolen Gibsonin tai Fenderin. Mun kamat on varmaan jonkunlaista kompromissi-vintagea, melko edullista matskua.
Itse saan omituista tyydytystä myös siitä, että samanlaisia laitteita tulee melko harvoin vastaan. Sen vuoksi nämä nykyiset laitteet eivät taida mennä myytäväksi, paitsi ehkä tuo jazzari, se kun painaa kuin perisynti ja niitä liikkuu markkinoilla, jos ikävä tulisi...

vintagenistit!!! ei kai sitä olla hiljennytty!:D simerockissa olin (älkää kysykö miksi:D) bleakia kattomassa ja muistan selvästi kitaristin ovation ultra gp kädessä. en bändistä välitä mutta hyvä kitaramaku kaverilla:D

Siinä '64 Strato: http://muusikoiden.net/dyn/users/27448.jpg

Siinä '64 Strato: http://muusikoiden.net/dyn/users/27448.jpg
 
Saitko tuonkin perintönä, muistelen että näin kävi tuon SRV:n kanssa? On kyllä vietävän makean näkönen!

Siinä '64 Strato: http://muusikoiden.net/dyn/users/27448.jpg
 
Myy! Myymyy!

Saitko tuonkin perintönä, muistelen että näin kävi tuon SRV:n kanssa? On kyllä vietävän makean näkönen!
 
Thanks, thanks
 
Joo perintöhän se tuokin on. Himottais kyllä myydä pois, mutta kun ei ole pelkästään mun päätettävissä.

Thanks, thanks
 
Joo perintöhän se tuokin on. Himottais kyllä myydä pois, mutta kun ei ole pelkästään mun päätettävissä.
 
Miksi ihmeessä himottaisi myydä? Tuohan on ihan once in a lifetime -skeba!!

Miksi ihmeessä himottaisi myydä? Tuohan on ihan once in a lifetime -skeba!!
 
Ennen sanottiin: "Älä sinä poika ikuna näitä maita myy, turmion tielle jourut." Sama pätee varmaan kitaroihin tänäpä... :)
 
Ihan oikeesti, älä myy. Ehkä voit vaihtaa asuntoon...

Thanks, thanks
 
Joo perintöhän se tuokin on. Himottais kyllä myydä pois, mutta kun ei ole pelkästään mun päätettävissä.
 
Ei nyt noin hienoa kannata myydä. Värikin mitä hienoin. Jos on hyvässä orkkiskunnossa niin arvokin vaan nousee. Saa olla helvetillinen rahapula että tuollaisesta kannattaisi luopua. Ja sit kaduttais myöhemmin rankasti.

Thanks, thanks
 
Joo perintöhän se tuokin on. Himottais kyllä myydä pois, mutta kun ei ole pelkästään mun päätettävissä.
 
Mä en näe muuta syytä myydä tota kitaraa paitsi jos myyt mulle ja edullisesti.

Sais rrahaa, jos myisi. Tuskin kuitenkaan myyn. Joskus ehkä. :)