Kitarat: kitarakamat ›

ei ymmärrä ketjun ideaa? "kumpi on parempi kopio vai alkuperänen"
.....miten kopio voi olla parempisaundisempi kuin alkuperäinen?
 
Muutakuin pikkuvolyymillä ja varsinkin jos putkarissa putket loppu ja säädöt persiillään niin silloin kyllä ja jos sattuu olemaan vielä joku halvempi surkea tekele;)
 
Bändisoitossa putkari ehdoton, ainakin äänekkääsä metallipopissa imo.
 
..ja kyllä, olen parantumaton putkiholisti kunnes toisin todistetaan:)

ei ymmärrä ketjun ideaa? "kumpi on parempi kopio vai alkuperänen"
.....miten kopio voi olla parempisaundisempi kuin alkuperäinen?

 
Tietenkin kopio voi kuulostaa paremmalta kuin alkuperäinen. Sen sijaan kopio ei voi kuulostaa enemmän alkuperäiseltä kuin alkuperäinen itse ;)

Tietenkin kopio voi kuulostaa paremmalta kuin alkuperäinen. Sen sijaan kopio ei voi kuulostaa enemmän alkuperäiseltä kuin alkuperäinen itse ;)
 
Tätä juurikin ajoin takaa:)
harvemmin kuitenkaan kiinassa värkätyt halpatuotanto tuotokset alkuperäistä rakkaudella käsinvärkättyä parhaista palikoista länsimaissa rakennettuja jne. blablaa piäksää.....
 
Kukkaro ja vaimohan siitä riemastuisi jos näin onnistuisi käymään.!

Kukkaro ja vaimohan siitä riemastuisi jos näin onnistuisi käymään.!
 
Kyllä mäkin tykkäisin. Jos kympillä saisi tonnin värkin, niitähän voisi ostaa sata (erilaista, ei perusteta tukkumyymälää sentään).
 
Tosin sit ainakin pitäisi opetella soittamaan jos olisi sata halfstackia autotallissa (niin ja laajentaa autotallia).

Siinä vaiheessa kun hoksaa käyttää mallintavaa itselleen hyvän soundin löytämiseen, eikä vertaa niitä soundeja esikuviin, jotka linja6:n tai voxin setä on manuaaliin kirjoittanut, ollaan oikealla tiellä.

ei ymmärrä ketjun ideaa? "kumpi on parempi kopio vai alkuperänen"
.....miten kopio voi olla parempisaundisempi kuin alkuperäinen?
 
Tottakai kopio voi olla parempisoundinen kuin se, mistä kopioidaan. Silloin kopiointi on mennyt hieman metsään, mutta tuote on soundinsa puolesta parempi.

Onko se piirilevy-Budda sen helpompi korjata kuin piirilevy-POD? Etenkin silloin jos jotain ihan oikeasti hajoaa.
 
Kuvista vilkuilemalla kyllä heti huomaa mitä näistä kolmesta olisi helpoin huoltaa
 
Budda, Peavey Classic ja POD
 
http://jucciz.com/kuvia/kitarat/budda_superdrive_30/IMG_4017.JPG
http://www.kolumbus.fi/~kp5188/putki/kuvat/klassikko30.jpg
http://www.amptone.com/images%5Cline6_pod_inside.jpg

Kuvista vilkuilemalla kyllä heti huomaa mitä näistä kolmesta olisi helpoin huoltaa
 
No kyllähän se olisi ehdottomasti tuo POD, kun siinä on kaikki osat näppärästi käsien ulottuvilla. Hymiö.

Kuvista vilkuilemalla kyllä heti huomaa mitä näistä kolmesta olisi helpoin huoltaa
 
Budda, Peavey Classic ja POD
 
http://jucciz.com/kuvia/kitarat/budda_superdrive_30/IMG_4017.JPG
http://www.kolumbus.fi/~kp5188/putki/kuvat/klassikko30.jpg
http://www.amptone.com/images%5Cline6_pod_inside.jpg
 
Aah... Peavey classic sarja... On muuten mukava kolvailla vaikkapa delta blues vahvarin pääteputkien kannat uudelleen... Nuo classicit on v-mäisyydessään aika lyömättömiä. Ja kun niissä on erilaisia vikoja "melko usein". =/
 
Noille podeille ei kyllä tosiaan ole mitään tehtävissä.

Noille podeille ei kyllä tosiaan ole mitään tehtävissä.
 
On mutta se tosiaan vaatii välineitä ja tietoa enemmän. Siinä missä jostakin tavallisesta vehkeestä pystyy toteamaan silmin, että konkka räjähti tai vastus on palanut niin tuosta se on selvästi vaikeampaa. Kyllä sen tosiaan korjata voi jos tietää mitä tekee, mutta täysin normaalilla sähkärin osaamisella se ei onnistu niinkuin jonkun tht-komponteilla tehdyn vekottimen fiksaaminen.

Juolahti mieleen ja piti arkistojen kätköistä tarkistaa. "I've heard rigs that propose to model the kind of sound I use, and they just don't do it, so I assume they don't accurately model any of the other sounds either. I do have a Line 6 Pod, but it's a toy. It's a nice toy, but it's a toy." -Pete Townsend, Guitar Player Sept. 2000.
 
Minulla on noista mallintavista vähän samanlainen olo. Myönnän toki auliisti, etten ole esimerkiksi Line 6:n linjaston kärkimalleja edes kokeillut, jos niissä vaikka on ratkaisevasti erilaiset algoritmit.

"I've heard rigs that propose to model the kind of sound I use, and they just don't do it, so I assume they don't accurately model any of the other sounds either.
 
Aikamoinen päättelytekniikka Townshendin pojalla :)

Siinä vaiheessa kun hoksaa käyttää mallintavaa itselleen hyvän soundin löytämiseen, eikä vertaa niitä soundeja esikuviin, jotka linja6:n tai voxin setä on manuaaliin kirjoittanut, ollaan oikealla tiellä.
 
Itse en ole ruuvaillessani juuri kiinnittänyt huomiota vahvistinsimuloinnin nimeen, vaan juurikin korvakuulolla erilaisia yhdistelmiä kokeilemalla saanut aikaan ainakin itseäni miellyttäviä "comboja". Efektien kanssa leikkiminen ei ole koskaan oikein ollut minun juttu joten se tietysti helpottaa.

Niin... mallintavia värkkejä käyttääpi muutama isokin nimi, esim. James Hetfield, Edge & Bono, Meshuggah, The Rasmus jne. Totuus on ettei monikaan kykene nauhoitetusta materiaalista sanomaan, onko se vedetty sisään oikealla Fenderillä, Marshallilla tai Mesalla, vaiko hyvällä mallintavalla joka on säädetty oikein. Ja mielestäni tässä onpi se juju... jos jokin halpa laite toimii nauhoituskäytössä yhtä hyvin kuin 5000e vahvistin, niin miksi ihmeessä sitä ei käytettäisi? Siksipä näille PODeille ja ToneLabeille on ottajansa, niin artisti- kuin tuotantoportaassakin.
 
Se että mallintava ei kuulosta 100% esikuvaltaan ei mielestäni ole ongelma, vaikka se onkin laitteen tavoite. Esim. itse olen löytänyt X3:lla hyviä "kompromissisoundeja" joista on sitten muodostunut "mun omia soundeja". Olen siis luonut jotain uutta, soundaamalla almost-Mesalta tai almost-Fenderiltä. Keitä ovatkaan ne aikamme Hendrixit, jotka kokeilevat uutta ja vierailevat pioneeri villagessa?
 
Mitähän siitäkin olisi tullut jos Jimi olisi kuunnellut vanhojen jazzpappojen fooruminillitystä kuinka hänen kamansa eivät kuulosta yhtään OIKEILTA KITARAVERMEILTÄ ja käskenyt hipin mennä parturiin ja myymään helkamat?
 
Se, että mallintavat eivät ole kaikkien juttu, ei kuitenkaan tee kyseisistä laitteista huonoja. Itseasiassa ne ovat monelle kotisoittajalle ja studiopetterille monipuolisuudellaan pärjääviä "luottolaitteita".

Mitähän siitäkin olisi tullut jos Jimi olisi kuunnellut vanhojen jazzpappojen fooruminillitystä kuinka hänen kamansa eivät kuulosta yhtään OIKEILTA KITARAVERMEILTÄ ja käskenyt hipin mennä parturiin ja myymään helkamat?
 
Tai kuunnellut jääräpäisiä kitaramaikan patuja siitä missä se peukalo tulee kaulalla pitää :)

Totuus on ettei monikaan kykene nauhoitetusta materiaalista sanomaan, onko se vedetty sisään oikealla Fenderillä, Marshallilla tai Mesalla, vaiko hyvällä mallintavalla joka on säädetty oikein.
 
En minä ainakaan voi väittää erottavani. Soittaessa se ero esiin tulee.
 
Se, että mallintavat eivät ole kaikkien juttu, ei kuitenkaan tee kyseisistä laitteista huonoja. Itseasiassa ne ovat monelle kotisoittajalle ja studiopetterille monipuolisuudellaan pärjääviä "luottolaitteita".
 
Silläpä tässä olen jonkin sortin Podin hommaamista tuumaillut, oiva vehjes nauhoittaessa, sen monipuolisuutensa vuoksi.

Ite just säätelen soundeja uudelle mallille (Skitta -> Boss GT-8 -> VOX AD50VT).
 
Ihan hyvältä soundaa kun VOXin ämyristä äänet tulee, joten taidan mennä ostamaan ekan ulkoisen mikin telineellä itelleni ja äänittää soittamiset mikin kautta sitten tuon Fostexin välityksellä äänikortin line in:iin.
 
Huomenissa pitääpi testata lisää.

Mallintavat pärjää putkikamoille puhtaissa yllättävänkin hyvin mutta särösoundeissa putkikamat vie 10-0. Mutta joskus voi olla toisin... Katsotaan nyt mihin tuo modernin teknologian kehitys vielä johtaakaan.

Mallintavat pärjää putkikamoille puhtaissa yllättävänkin hyvin mutta särösoundeissa putkikamat vie 10-0. Mutta joskus voi olla toisin... Katsotaan nyt mihin tuo modernin teknologian kehitys vielä johtaakaan.
 
Näin ne ovat mielenkiintoisesti kokemukset ristissä. Oman kokemuksen mukaan asia on juurikin toisinpäin. Eli rautalanka / tanssimusapuolella säröosastolla pärjää kyllä mallintavalla hyvinkin, mutta puhtaissa soundeissa on sitten se suurempi ero.. Tähän lienee suurin syy tuossa musiikkityylissä, mutta illan vähäiset säröhommelit onnistuu mallintavalla helpostikin, mutta kun suurin osa illasta menee puhtailla soundeilla soitellessa sitä putkihäkkyrää tulee kaivattua...

Näin ne ovat mielenkiintoisesti kokemukset ristissä. Oman kokemuksen mukaan asia on juurikin toisinpäin. Eli rautalanka / tanssimusapuolella säröosastolla pärjää kyllä mallintavalla hyvinkin, mutta puhtaissa soundeissa on sitten se suurempi ero.. Tähän lienee suurin syy tuossa musiikkityylissä, mutta illan vähäiset säröhommelit onnistuu mallintavalla helpostikin, mutta kun suurin osa illasta menee puhtailla soundeilla soitellessa sitä putkihäkkyrää tulee kaivattua...
 
Ehkä homman juju onkin juuri se, että korva on erityisen herkistynyt juuri sen tyyppisille soundeille, joita itse käyttää paljon. Pari esimerkkiä:
 
Jos on tehnyt tanssimusakeikkaa vuosikymmenet hyvällä Fenderillä, jossa clean-osasto on todella heleä, kirkas, lämmin (yms. ylistyssanoja), ei ne mallintavien clean-soundit vaan todennäköisesti tuota samaa mielihyvää korville, vaikka satunnaisiin sooloihin niistä löytyisikin ihan ok särösoundi.
 
Jos taas on soittanut rokkia 70-luvulta lähtien ja täysillä oleva Marshall on oman soundin peruskulmakivi, saattavat mallintavat puolestaan sillä osastolla tuottaa pettymyksen, vaikka satunnaisiin clean-pätkiin niistä löytyisikin ihan mukiinmenevää helinää.
 
En minä ole ollenkaan yllättynyt siitä, että se "oma soundi" vaan kovin monilla löytyy parhaiten oikeasta (ja tutusta!) vahvistimesta, vaikka mallintavien avullla kaikenlaisia ei-niin-perussoundeja voidaankin lisäillä sekaan.