Kitarat: kitarakamat ›

En kuule eroja noiden pafien välillä eikä minulla ole kuulovauriota (kuulokäyrä otettu n. kuukausi sitten). Olennainen kysymys lieneekin se, missä väitetysti kuullut erot sijaitsevat, mikrofonien ominaisuuksissa vai kuuntelijan korvien välissä. Minusta kyse on jälkimmäisestä, siis psykoakustiikasta.
 
Suurin osa tästä porukasta kuulee eroja saman mikkiyksilön välilläkin, jos testi antaa uskoa, että mikki testikertojen välillä vaihtuu. Ts. vaihdetaan mikin kuoret tai vastaavaa.

Suurin osa tästä porukasta kuulee eroja saman mikkiyksilön välilläkin, jos testi antaa uskoa, että mikki testikertojen välillä vaihtuu. Ts. vaihdetaan mikin kuoret tai vastaavaa.
 
No, ehkäpä tuollaiset erot menevät soittajan piikkiin, eli kukaanhan meistä ei ole robotti ja soita samaa juttua kahdesti samalla tavalla. Eli pieni ero soittotatsissa = ero soundissa (jota kuvitellaan eroksi mikeissä tms.)
 
Pieniähän nuo erot ovat, mutta kuten totesin... kyllä niistä hienoisia eroja kuulee esim. soundin syttymisessä, gainikkuudessa, toisissa enempi yläkertaa kuin toisissa jne.
 
Joko me ollaan saatu vastaus tuohon 1.mp3-arvuutteluun?

Ja mua kyllä kiinnostaa edelleen keskustella Gibsonin 50-luvun mikkituotannon tasalaatuisuudesta,
 
Sehän ei ole suinkaan tasalaatuista, riippumatta siitä, onko se Kalamazoon (tai myöhemmin Elgerin) paikkaunnalla, tai Kaliforniassa Fullertonissa rva Abigail Ybarran käämimä. Jos katsoo kyseisen aikakauden koneita, ja lukee vaikka tuolla aiemmin ollutta Seth Loverin haastattelua, ei se oo mikään suurempi ihme. Ja onhan noita kuvia alan julkaisuissa, "scatterwound" Fenkku-mikkejä kuin myös PAFfeja. Osassa ne kelarungot turvonneet, kun on mahdutettu hippasen enemmän piuhaa. Parhaimmillaankin "klassinen PAF" on melko löyhillä toleransseilla määritelty, sitten toki on niitä ali- ja ylikäämittyjä "yksilöitä" lisäksi.
Eipä esim. ole olemassa yhtä ja ainoaa vintage-Sunburst LP:ta noin spekseiltään, vaan jonkin verrankin vaihtelevia kitaroita, niin painon kuin muitten seikkojen osalta..

Toivottavasti tämä oli vitsi.
 
No niin, ruvetaampas sitte hifisteleen jollain helvetin kalliilla piuhalla joka tuo erottelevuutta saundiin..
 
Emmä tiiä onko se nyt sen enempää hifistelyä kuin mikkien tai muittenkaan kanssa mutta onhan se tunnettu asia että eri piuhat saundaa erilaiselta.
 
Paremmuutta/paskemmuutta vaikea mitata muutaku tosi huonojen osalta:)
 
Pidin aiemmin George L:iä melkein parhaina ennekuin tajusin kuinka paljon ne "leikkaa" ala-ja keskialueita, erottelevia kyllä:) ..mutta eihän se edes ole kalliskaan..
 
Hiukan tulee mieleen että täällä pidetään välillä hauskaa toisten kustannuksilla....
 
.. tai sitten jengi on oikeasti ihan sekaisin:) hehehe!

.. tai sitten jengi on oikeasti ihan sekaisin:) hehehe!
 
Nyt olet asian ytimessä! :-)

Hiukan tulee mieleen että täällä pidetään välillä hauskaa toisten kustannuksilla....
 
.. tai sitten jengi on oikeasti ihan sekaisin:) hehehe!
 
Jompi kumpi.. ;) Itsehän oon joskus suunnitellu, että pitää ruveta jengiä hujestamaan vaivattomasti, ehkä huomenna... ;)
 
Sekaisinhan täs on jo oltu vuosia... 8)

...erottelevia kyllä...
 
Mä alan kyllä hakee soundiin selkeetä erottelemattomuutta. Kaikki kun nykyään pitää olla niiiiin erottelevaa - putket, piuhat, mikit, styrkat, plekut.... Tahdon erottua!

Tahdon erottua!
 
Vähän niinku Kanervan Ike?

Joko me ollaan saatu vastaus tuohon 1.mp3-arvuutteluun?
 
Aika hiljasta on pidelly. Vai haluatko että se julkistetaan kun niin moni on sitä jo arvannut?

Aika hiljasta on pidelly. Vai haluatko että se julkistetaan kun niin moni on sitä jo arvannut?
 
Onhan se. Oman korteni kannoin, mutta muut murkut (lue: ällävika) katosi kekosta. Eipä vastausta tarvitse julkistaa vielä. Ajattelin vain että onko se jäänyt tuonne dadan sekaan. Yleensä kun näihin arvuutteluihin tulee oikeat vastaukset jo samana iltana, osallistujien lukumäärästä riippumatta :)

Nykyisin kun tehdään PAF-kopioita, ne tehdään yhtä alkuperäistä mallina käyttäen. Aikoinaan jokainen PAF oli erilainen, joten saman teeman eri variaatioita on yhtä paljon, kun on mikkejäkin. Näin ollen myös mahdollisuus löytää se itselleen maaginen mikrofoni, oli huomattavasti suurempi.
 
Se, mikä on yhden mikrofonin tekijän käsitys erittäin hyvästä yksilöstä, voi olla aivan eri, kuin esim. omani.
 
Muutamat kokeilemani alkuperäiset PAF:t soundasivat kaikki erilaisilta, ensimmäinen suorastaan lauloi, toinen kuumempi kuin muut, kolmas tummempi soundiltaan, neljäs avoimempi jne.
 
Lucifer, lainaan tässä itse itseäni. Kirjoitettu 30.3.2008, klo. 20.34, eli ennen kuin vedit lopulisesti herneen nenään.
 
Niinkuin ehkä pystyt tekstistä paikantamaan, niin olen kirjoittanut asian juuri niin, kuin toivoitkin, mutta vaan aikaisemmin. Yksikään kirjoittamani asia ei ole muuttunut yhdessäkään postauksessa, olen vain yrittänyt hieman selventää kirjoituksiani, lähinnä sulle ja sille toiselle.
 
Ei sun kannata siitä suuttua, että sun jokainen idea ei oikein toimi. Funtsaat vaikka pari kertaa, ennenkuin laitat seuraavan viestin, jos se siis on jotain asiaan liittyvää. Jos se on sun edellisen viestin tasoinen, niin mietippä vaikka vähän useampikin kerta, onko sen lähettäminen aiheellista.
 
Jos sua vielä vaivaa joku noissa mun postauksissa, niin luepa ne ajatuksen kanssa uudestaan, niin eiköhän se kupletin juoni selviä. Voi olla, että en ole ilmaissut itseäni riittävän selvästi, mutta uskon kuitenkin, että suurin osa on postaukset ymmärtänyt. Yritän tulevaisuudessa kirjoittaa lyhyempiä lauseita ja hieman tiivistää ajatusta. Jospa ne sitten avautuisivat sullekin.

Emmä tiiä onko se nyt sen enempää hifistelyä kuin mikkien tai muittenkaan kanssa mutta onhan se tunnettu asia että eri piuhat saundaa erilaiselta.
 
Paremmuutta/paskemmuutta vaikea mitata muutaku tosi huonojen osalta:)
 
Pidin aiemmin George L:iä melkein parhaina ennekuin tajusin kuinka paljon ne "leikkaa" ala-ja keskialueita, erottelevia kyllä:) ..mutta eihän se edes ole kalliskaan..
 
Hiukan tulee mieleen että täällä pidetään välillä hauskaa toisten kustannuksilla....
 
.. tai sitten jengi on oikeasti ihan sekaisin:) hehehe!
 
Seuraappa huviksesi joskus kauanko kestää jonkun postauksen jälkeen, ennenkuin ensimmäinen tulikivenkatkuinen vastine tulee. Joskus ei mene minuuttiakaan.
 
Mulla on noita Georgen piusseja toistaiseksi, juuri erottelevuuden takia. Alakertaa ne leikkaa(sopivasti), mutta kovinkaan isoa hävikkiä keskialueella en havaitse. Suurin osa piuhoista rajoittaa, tai korostaa tiettyjä alueita ja kun sen oivaltaa, niin asian voi kääntää hyödykseen valitsemalla omaa soundiaan tukevan ratkaisun. Noita piuhojen eroja voi kokeilla taas kerran vaikka sen Micro Cuben läpi ja jo senkin kanssa esim. halpa George L:n piuha selkeyttää soundia verrattuna moniin muihin. Parempiakin piuhoja omaan makuuni on olemassa, lähinnä vielä "läpinäkyvämpiä", mutta nää on halvemmista piuhoista itselleni parhaat ja huomattava parannus esim. 72:n euron DiMarxion YJM-piuhaan, joka oli kyllä lämminsoundinen, mutta teki soundista hieman pyöreän. Sopii Yngwielle, muttei mulle. Tykkään noista enemmän, kuin esim. Spectra Flexeistä, Planet Waveseista ja monista muista.
 
Toi on muuten melko halpaa "hifistelyä". Kokeilkaapa tätäkin joskus. Mulla oli aikoinaan vähän samanlainen käsitys asiasta. Aikoinaan menin sitten ekan kerran kokeilemaan Diezelin VH4 vahvistinta. Mulla oli 2 piuhaa mukana, maahantuojalla useampikin piuha, joita sitten huviksemme kokeiltiin. Punottu DiMarzio(ei YMJ)oli kohtuullinen, Planet Waves vakuutti vähiten jne. ja yksi piuha tuntui herättävän ennestäänkin hyvän soundin henkiin ja ero oli uskomattoman iso. Tämä ei suoranaisesti päde kaikkiin vahvistimiin, eivätkä erot myöskään kaikkien kaappien läpi toistu yhtä suurina, mutta erot ovat aina kuultavissa. Jos oman soundin parantaminen on "hifistelyä", eikä ihan normaalia toimintaa, niin olen todellakin syyllinen tähän rikkeeseen(vai rikokseen).
 
Itselläni piuhahomma on vaiheessa, koska odottelen uutta kaappia. Kunhan saan soundit hiottua sen kanssa kohdalleen, niin pitää sitten miettiä, olisiko tarvetta jollekin muutokselle.

Joo, jokunen sana näin mikkiateistinkin näkövinkkelistä.
 
Taustaa: olen soittanut kitaraa vuodesta 1976 lähtien, tosin täysin amatööripohjalta. Bändeissä 80-luvun alkupuolelta tähän päivään asti, enimmäkseen bassoa ja laulua. Mutta kitara on ollut aina mukana, vähintäänkin himarunkkausasteella.
 
Olen vaihdellut mikkejä kitaroihin ja bassoihin ihan ensimmäisestä kepistä alkaen, ja ymmärrän niiden lainalaisuuksista jotakin. Myös EMG:n mikkejä on käyty läpi (jotka on todella yök, mutta niilläkin voi vetää). Viimeksi vaihdoin telecasteriini muutama viikko sitten mikit, kun luulin että alkuperäiset on ponnettomat. Totuus paljastui myöhemmin.
 
Minun käsitys mikkien mahdollisuuksista muuttaa dramaattisesti soundia on täysin päinvastainen, mitä täältä saamme lukea. Ainoa dramaattinen ero mitä mikillä voidaan saavuttaa, niin kauan kuin mikrofonin rakenne pysyy samana on output, jota voi myös mikrofonin korkeudella säätää. Itse olen näitä ns. näppisoundimiehiä, jonka mielestä hyvin akustisesti soivaan kitaraan voi lykätä minkä tahansa mikin joka vaan toimii. Loppu lähtee ranteesta ja vahvistimen potikoista, jos jotain pitää muuttaa / korostaa. Näistä PAF-näytteistä en tosiaan löytänyt mitään eroa, jolla olisi kuuntelijan korvaan merkitystä. Tosin olen saattanut pilata kuuloni koska en käytä tulppia soittaessani bändin kanssa (niiden kanssa on vittumoinen laulaa). Tosin kuuronkin papereita on täällä ollut jo tarjolla.
 
Muuten kyllä suosin laatukomponentteja, enkä laita vastaan oli kitarassa sitten miten putiikkimikit tahansa. Olen vain havainnut, että niitä vaihtamalla en saa kitarasta yhtään sen parempaa ääntä ulos.
 
Olisi mielenkiintoista kuulla näytteitä esim. Helenalta (kaunis nimimerkki), jolle tämä mikrofonien dramaattisuus on konkretisoitunut.

Minun käsitys mikkien mahdollisuuksista muuttaa dramaattisesti soundia on täysin päinvastainen, mitä täältä saamme lukea. Ainoa dramaattinen ero mitä mikillä voidaan saavuttaa, niin kauan kuin mikrofonin rakenne pysyy samana on output, jota voi myös mikrofonin korkeudella säätää. Itse olen näitä ns. näppisoundimiehiä, jonka mielestä hyvin akustisesti soivaan kitaraan voi lykätä minkä tahansa mikin joka vaan toimii. Loppu lähtee ranteesta ja vahvistimen potikoista, jos jotain pitää muuttaa / korostaa. Näistä PAF-näytteistä en tosiaan löytänyt mitään eroa, jolla olisi kuuntelijan korvaan merkitystä. Tosin olen saattanut pilata kuuloni koska en käytä tulppia soittaessani bändin kanssa (niiden kanssa on vittumoinen laulaa). Tosin kuuronkin papereita on täällä ollut jo tarjolla.
 
Mmm... Kumpa osaisin kirjoitetussa muodossa selittää ajatukseni. Mut en osaa, hähä!
 
Eli juu, kuten mä oon jo todennut niin mulle tuo mikkien vaihto on vaan hienosäätöä, ja lähinnä itseäni varten. Ei niinkään mahdollista yleisöä(eli niitä kuuntelijoita) varten. Eli siis mun tapauksessani se kuuntelija jonka korvaan mahdollinen ero kuuluu olen minä, ja toivon että se sitten välittyisi yleisölle vaikka hyvänä fiiliksenä sitten. Tai edes toivottavasti jonain muuna mystisenä juttuna.
 
Samoja ajatuksia mulla on tuosta akustisesti hyvin soivasta kitarasta, ja siitä että iso osa lähtee jo pelkästään soittajasta itsestään. Ja että siihen juttuun vaikuttaa niin moni asia.
 
Mitä tulee noihin näytteisiin, niin kyllä mä niissä olen erottavinani jotain pieniä juttuja, osaisinko nimetä sitten ne? Tuskin, ainakaan suurinta osaa kuitenkaan. Mutta kuten totesin, se pieninkin ero voi vaikuttaa muhun itseeni, vaikka muihin kuuntelijoihin ei vaikuttaisikaan.
 
Esimerkiksi vaikka tuo mun thinline tele, johon vaihdoin Häusselin telemikit alkuperäisten tilalle. Alkuperäiset olivat varsin kelvolliset ja en kokenut mitään sen suurempaa tarvetta vaihtaa. Mutta silloisen rahatilanteen salliessa oli mahdollisuus vaihtaa, ja niin teinkin. Tallamikistä katosi semmoinen riipivä ja terävä piikikkyys pois. Samaten keskialue tuntui itselleni erilaiselta alkuperäisiin verrattuna. Kaulamikki tuntui muuten vaan elävämmältä. Huomaisiko joku noita eroja mun soittaessani? Tuskin välttämättä, mutta itse tiedostan sen ja nyt se on mun makuuni kivempi. Ja se mun mielestäni on kuitenkin se tärkein homma, itseäni vartenhan mä noita kamoja ostan.
 
Muuten kyllä suosin laatukomponentteja, enkä laita vastaan oli kitarassa sitten miten putiikkimikit tahansa. Olen vain havainnut, että niitä vaihtamalla en saa kitarasta yhtään sen parempaa ääntä ulos.
 
En mäkään välttämättä sen parempaa, mutta hintsusti erilaista ja itselleni mahdollisesti hyvemmän fiiliksen antavaa.