Kitarat: kitarakamat ›

Pitäisikö Epit olla hanurista? Itselläni Epin SG-400, joka on vallan kelvollinen peli. Viimeistely loistava, nauhanpäät hiottu hyvin ja kitara kaikin puolin hyvin säädöissä. Oman kokemukseni mukaan soi niinkuin SG:n pitääkin, sustainia ja luonnetta löytyy. Olisi kuitenkin kiva testata joko alkuperäisen -61 Gibsonin taikka sen maailman parhaan SG:n, JAK:n kanssa, ehkäpä eroa kuitenkin löytyisi? MUTTA; Epiphone on hyvä soitin ja varsinkin hintaansa nähden jopa loistava.
Lieneekö muusikkogenre Suomessa elitistisöitynyttä kun kilvan kehutaan kitaroita, joiden hintataso alkaa 10000 mummonmarkasta ja puhutaan "halpiksista" jotka nekin maksavat 2000 mummosta ylöspäin. Kun ostin ensimmäisen sähkökitarani -83 (SG kopio) hinta oli muistaakseni 400mk ja se oli silloin paljon. Kitara oli tehty vanerilevystä, pultattu kaula ja vibratalla. Vireen kyllä piti jos ei käyttänyt vibraa. Maailma muuttu Eskoseni ja onneksi myös nämä kirveet ovat markkinoilta hävinneet. Ne olivat hanurista, eivät Epiphonet.

Miksiköhän minusta tuntuu vähän siltä että yleisesti ottaen kaikki halpiksia pidetään vähän hanurista olevana. Paitsi tiettyjä wanhoja klassikoita, kuten 90-luvun alun Charveleita ja tuonti-Jacksoneita... Samat moitteethan menevät yleensä LTD:n, Jacksonien kuin Epiluurin puolellekin.
 
Ehkä siinä on se tavanomainen epäluulo, että kun se on "halpis" niin sen on pakko olla jollain tavalla huonoa. Sitten kun löydetään siitä halvalla/vähän halvemmalla tuotetusta soittimesta jotain mikä ei ole ihan priimaa, niin todetaan että "jaahas, kyllä sen tiesikin että nää on ihan paskoja..." Tai sitten verrataan 500 euron soitinta 2000 euron soittimeen ja kun se kalliimpi on (ymmärrettävistä syistä) parempi soitin, niin se halvempi on sitten ilman muuta yksiselitteisesti hanurista, vaikka se ei soittimena olisi välttämättä sinänsä huono.
 
Omat kokemukset Epiphonesta eivät välttämättä ole kovin hyviä, mutta minulla olikin niitä ihan alkuajan strato-johdannaisia. (siis näitä: http://www.dvq.com/guitars/images/epi_001.jpg ) Se oli ihan aikuisten oikeasti kamala vehje. Mutta rohkenen epäillä että varsinkin nämä vähän hintavammat Epiphonet ovat kyllä ihan hyviä soittimia, vaikkeivät tietenkään voi kilpailla jonkun 2000 euron Gibsonien kanssa.

Arvelen, että 99 prosenttia Epiphone-merkkisten ja muiden halpojen soittimien sijoittaminen hanurista-osastolle johtuu kyseisten soittimien nyplääjistä - parikymmentä vuotta sitten nimittäin osuttiin samaan hotellihuoneeseen sellaisen kaverin kanssa kuin Arlen Roth, Käteen lyötiin hänelle halpa Tokai-strato, ja sieltä tuli kaikki Robert Craysta B.B Kingin kautta Johnny Winteriin, toiseen tai jopa kolmanteen potenssiin.
 
Sen muutaman tunnin yö-session jälkeen ei ainakaan minulla ole ole mitään illuusiota jonkun yksittäisen kitaran-tyypin tai valmistajan parhaudesta tai huonoudesta.
 
Itselläni on Tokain Stato, Fenderin Tele ja Epiphonen LP, yhtäkään näistä hienoista soittimista en syytä huonosta lopputuloksesta,
 
Mod.huom. Ei tästä taaskaan asiallisesti pystytä keskustelemaan ilman niitä iänikuisia tappeluja. Joten antaapa olla.