Kitarat: kitarakamat ›

Itse suosittelisin tätä:
 
http://www.thomann.de/fi/ibanez_sa260_fm_tlb.htm
 
Perustelut:
 
Erittäin hyvä ergonomia, yksinkertainen ja helppokäyttöinen talla, monipuolinen äänimaailma(2-kelainen tallassa, 2 yksikelaista), mukava kaula, hienon näköinen ja kaikkiaan laadukas peli.
 
Samaa kitaraa löytyy myös toisella värillä: http://www.thomann.de/fi/ibanez_sa260_fm_amb.htm
 
Kyllähän nuo Yamahankin tuotteet ovat aivan kelpo pelejä. Itse en suosittele kitaraa jossa on 3 yksikelaista mikkiä. Tallakohdassa saisi mieluusti olla kaksikelainen mikki varsinkin soolosoittoa ajatellen.
 
Kaulakohdassa yksikelainen menee jo soolokäytössäkin mukavasti, mutta kaksikelainen mikki on tallakohdassa paljon monipuolisempi kuin yksikelainen.
 
Tuossa kitarassa on kaksi yksikelaista joilla voi hoitaa ne heleät puhtaat ja tallassa kaksikelainen jolla hoitaa ne paksut soolot.

Onnittelut hyvistä joululahjoista!
Niillä pääset hyvin alkuun ja kun asenne tuntuu olevan kunnossa niin siitä se lähtee.
 
Et ole puhunut laulamisesta mitään; johtuneeko siitä että taitaa viulistit harvemmin laulaa soittaessaan. Useimmat kitaristit taas kotona soitellessaan laulavat samalla ja varmaan sinäkin alat tehdä ennen pitkää laulella niitä lempparibiisejäsi. Ja vaikka ne soololuritukset kiinnostaa niin lauluasi säestät komppaamalla ja jotain rockballadi-tyyppisiä kappaleita myös näppäilysäestyksellä.
 
Pian huomaat esittäväsi näitä kappaleita kavereille ja sukulaisille ja ...
Tämä on minun ennustukseni vaikka lähes vannoit ettet koskaan esiinny!
 
Sitten käy niin että vaikka sähkökitarallakin voi näppäillä paitsi plektralla myös sormilla niin sorminäppäily on akustisella helpompaa. Ja kun joskus olisi kiva soitella ilman piuhaa ja vahvistinta ja napata helposti kitara mukaan johonkin niin silloin tarvitset selvästi teräskielistä pienikoppaista akustista/elektroakustista jolla lähtee rokit ja kantrit.
 
Näin kuvittelen sinun tulevaisuutesi kitaristina etenevän.
Tsemppiä treenaamiseen ja toivottavasti kuulemme sinusta vielä täällä. Ehkä viimeistään sitten kun olet vaihtamassa sähkistä tai hankkimassa akustista!

Mielestäni nuo Fender Stratocaster pohjaiset kitarat ovat muutoin ok, mutta niissä on aika iso skaala. Siis nauhoja harvassa. Omistamistani kitaroista pienisormiselle soittajalle olisi varmaan soveliain joku Gibson SG:n kopio, ko. kitarassa on pieni skaala ja ohut kaula. Kun hintaluokka on tuo, ei vahvistimelle paljon jääkään, joten kannattaa testata kaupassa loppubudjettiin soveltuvia transistorivahvistimia, putkipeliin tuossa budjetissa ei valitettavasti ole enää varaa. Käytettynäkään. Esim. tästä linkistä löytyy T-kaupan SG hakusanalla haettuja kitaroita.
 
http://www.thomann.de/fi/search_dir.html?sw=sg&x=7&y=11
 
ja katselin sitten Voxin mallistoa kitaravahvistimista ja esim. tuo Vox AD15VT on hyvä mallintava vahvistin, josta saa jo monipuolisia soundejakin ilman lisälaitteita, jos äänityksiä joskus teet. Itsellänikin on to Vox AD30VT kotistudiokäytössä huolimatta siitä, että minulla on lisäksi pari putkivahvaria ja yksi hybridi.
 
http://www.thomann.de/fi/search_dir.html?sw=vox
 
Toki muiltakin valmistajilta löytyy hyviä tuotteita, tässä vaan pari esimerkkiä tuohon budjettiin ja vaatimuksiin. Ja on siellä punaisiakin kitaroita:)
 
MUOKS: joulupukki oli minua nopeampi

En oikein ymmärrä, miksi Squiereita suositellaan kenellekään muulle, kuin pahimmalle vihamiehelle. En sitten tiedä, olenko törmännyt vain erityisen kehnoihin yksilöihin, mutta kolme squieria, joita olen tässä muutaman vuoden aikana joutunut soittamaan, olivat kaikki täysin käyttökelvottomia. Hirveä soittotuntuma, vireestä tietoakaan, akustinen sointi lähes olematon ja _käsittämättömän_ huonot mikrofonit. Siis oikeasti, jos laittoi vähänkin säröä, se uskomaton häiriösurina hautasi ihan koko kitaran äänen alleen. Olen kyllä kuullut monia tuhnuja halpismikkejä, mutta niissä sentään se ero, että ne eivät ota häiriötä naapuritalon telkkarin kaukosäätimestäkin.
 
Kaikki nämä squierit olivat tosin kotoisin niistä surullisenkuuluisista "starter packeista", joissa on karkkiaskin kokoinen vahvistin, muovinauha, ongensiimaksi kelpaava kitarajohto ja pari läpsyplektraa kitaran lisäksi.
 
Perkele mulla taitaakin olla valioyksilö mikkejä lukuunottamatta. ;)
 
hyväsoittotuntuma, pitäävireen, akustinen sointi perkeleen hyvä, ja tämäkin squier mikä nyt on sylissä on starterpackistä :p

Minäkin luulin ihan kitaroinnin alkuaikoina, että käteni ovat liian pienet, kun soiton aloittaminen tuntui hankalalta. Jos en muuta voi väittää n. 10 vuodessa oppineeni kitaroista, niin ainakin sen, että tuo oli aloittelijan harhaluuloa. Nykyään soitan Fender Stratocasteria paksuilla kielillä, jotka ovat korkealla otelaudasta (pidän paksujen, korkealla olevien kielten soundista) sekä uutena hankintana LTD:n baritonia. En huomannut mitään eroa siirtyessäni 25,5" skaalasta 27" skaalaan. Harjoitusta, harjoitusta, niin kyllä se siitä. Sama juttu seisten soittaessa, aluksi pidin hihnaa melko korkealla, kun luulin, etten pysty soittamaan, kun kitara roikkuu munien tasalla. Nykyään lyön hihnan ala-asentoon ja soitan siitä samat jutut kuin istualtaankin, jotkin jopa paremmin. No, varmastikaan ihan kaikkiin tällaisiin tekijöihin ei voi vaikuttaa, mutta ainakin minulle oletettua suurempi osa niistä olikin vaikutettavissa.