Kitarat: kitarakamat ›

Unohtui tosiaan, että Epin SG on kaulapainoinen ja ainakin tämä yksilö lähtee pikku hiljaa sukeltamaan ellei hihna kitkaa vastaan. Häiritsevää se ei (mulle) ole, en ymmärrä miksi siitä itketään niin paljon. Kannattaa koittaa ennen päätöstä. Stratosta SG:seen vaihtaneena aluks oli vähän outoa, mutta äkkiä siihen tottui. On tää 100x mukavempi soittaa kuin mun Tokai strato.

Unohtui tosiaan, että Epin SG on kaulapainoinen ja ainakin tämä yksilö lähtee pikku hiljaa sukeltamaan ellei hihna kitkaa vastaan. Häiritsevää se ei (mulle) ole, en ymmärrä miksi siitä itketään niin paljon.
 
Minä "itkin" kyllä niin paljon että myyntiin lähti mun Epi-SG (viimeinen pisara oli kyllä oikeastaan se heiveröinen kaulaliitos). Voi tietysti johtua siitäkin että sitä ennen olin soitellut parikymmentä vuotta pelkästään Stratoilla ja niiden johdannaisilla. Mutta on myös tullut todettua että on olemassa sellaisiakin SG:itä jotka eivät ole kaulapainoisia. Itselläni ei edes leveä nahkahihna auttanut asiaa, tai toki auttoi mutta silti... :o/

Vähemmän Jimi on SG:tä soittanut kuin Townshend sooloillut.
 
Ok. Otetaan sitten Henkka pois listasta ja lisätään Carlos Santana ja Frank Zappa vaihdossa. Olishan noita paljon muitakin.

Ok. Otetaan sitten Henkka pois listasta ja lisätään Carlos Santana ja Frank Zappa vaihdossa. Olishan noita paljon muitakin.
 
Ihan hyvä "vaihtokauppa" ;o)
 
Joo, onhan noita pitkä lista. Täälläkin, jossain threadissa, niitä ainakin kerran on lueteltu.

Ok. Otetaan sitten Henkka pois listasta ja lisätään Carlos Santana ja Frank Zappa vaihdossa. Olishan noita paljon muitakin.
 
Anna vaan Henkan olla listalla, kyllä se on SG:tä soittanut. Ja tosi paljon myös Flying V:tä. Jops siihen pisteeseen, että sille teki Gibsoni oman custom-flaikkarin. Studiotyössä vallankin tuppasi Jimi tuota V:tä kurittamaan, lienee Electric Ladyland- LP:llä eniten käytetty kitara ollut. Luunvalkoisella SG:llä painoi myös menemään, suuremmitta vaivoitta löytyy James M.Hendrixistä kuviakin moisen vehkeen kanssa. Townshendi tais enemmän LP Deluxea käytellä, 1, 2 ja 3-numerolla varustettuja olen nähny..sooloista en tiedä sitten, ei se oikeen ehtiny voimasointujen ohella tiluttamaan...
Carlos oli tunnettu SG-käyttelijä kyllä, sekä Gibsonin että Yamahan SG:llä..

Minulla on ollut sellainen käsitys että tosiaan noilla kahdella viimeisellä levyllä olisi ollut käytössä G-pajan tuotteita enemmän kuin F-pajan Stratoa. Tiedä sitten...
 
Jimillä taisi olla SG Custom (se valkoinen, kolmen mikin kera) ja Flygari, lähinnä siksi että ne pystyi vaivattomasti kääntämään vasurille, singlecut rungot eivät käyneet kun ylänauhoille pääsy vaikeutui. Strato, SG ja Flygari kävivät hyvin vasurillekin.
 
Tuo on kanssa hauska tuo Wallin Peten Gibson LP Deluxe, kun siinä oli aikanaan puolitukset kummallekin mikille ja kovasti Kingston Wallin levyillä on stratotyyppisiä soundeja. II ja III levyjen aikaan ei vain tainnut olla se tallamikin puolitus toiminnassa lainkaan, dummy-kytkimenä vain, mutta kaulamikiltä revittiin noillekin lätyille kyllä uskomattoman loistavat "singlecoil" soundit. Joskus tuota mikkihäsäkkää selvittelin enemmänkin, kunnes sain tuon kitaran nykyisen omistajan langan päähän.
 
No, asiaan... joku kyseli Epin ja Tokain SG-malleista, ja Tokain halvemmat eivät säväyttäneet lainkaan. Ne Nato-runkoiset, paksun lakkakerroksen alla sijainneet soittimet olivat kyllä mielestäni "pilattuja". Mikeistä en tykännyt, viimeistely oli lakkauksen osalta kammottava jne. Sillä ei vain tehnyt mieli soittaa. SG-70 mallia en kyllä kokeillut, mutta sillä onkin jo hintaa sen verran enemmän etten ihan halpikseksi sitä sanoisi.
 
Paras näistä halvemmista on ollut ehdottomasti Epiphonen G-400 Vintage. Harmi vain ettei Epiphonen SG-kopioissa ole rungon viistotukset ihan 1:1 Gibsonin kanssa, mutta ihan asiallinen peli noin muuten. Mikit olivat paremmat kuin Tokain SG-35 ja SG-43 malleissa. Samoin viimeistely oli paljon asiallisempi. Ei ollut enää sentin (no joo, aina pitää liioitella) muovilakkakerrosta itse soittimen päällä, kaula tuntui jotenkin luontevammalta minun lapaseen ja taitaapa Epiphonesta mennä vielä lisenssimaksutkin oikealle omistajalleen.
 
Sitä suosittelen kyllä jos halvempaa SG-mallia mielii.
 
PS. Tuo G-400 Vintage kulkee nykyään myös nimellä Epiphone Faded G-400...
http://www.epiphone.com/default.asp?ProductID=25&CollectionID=3

Anna vaan Henkan olla listalla, kyllä se on SG:tä soittanut.
 
Lause johon kommentoin kuului:"Montako (merkittävää) SG:llä soittanutta kitaristia voit nimetä?"
 
Kyllähän tuolla perusteella kai voisi sanoa kenet tahansa. Kukapa sitä ei _koskaan_ olisi SG:llä soittanut. Käyttäähän Ynkkäkin levyillään Les Paulia joihinkin komppijuttuihin, mutta en häntä silti LP-soittajaksi sanoisi. Whatever... mutta vastaapa mulle, fox, tuonne äsken aloittamaani threadiin tuosta inertia-blokista ;o)

HSS Strato... Nyt vasta ajattelin, mitä tuo HSS tarkoittaa. Humbucker, single, single?

HSS Strato... Nyt vasta ajattelin, mitä tuo HSS tarkoittaa. Humbucker, single, single?
 
Juuri noin.