Kitarat: kitarakamat ›

Fender stratocaster sound of blues mikeillä, Vox Ax30 ja joskus myös trebleboosteri, mutta ennen kaikkea minä ITSE!

mutta ennen kaikkea minä ITSE!
 
Tuostapa se menee. Tämä on niin moneen kertaan havaittu, että saa olla mikä vahvistin tai kitara tahansa, mitä polkimia vain, niin kaksi eri kitaristia kuulostaa niillä samoilla kamoilla enemmän itseltään kuin toisiltaan.
 
Aivan samalla tavalla taas tuli havaittua, että kun soittelin jameissa kaverin kitaraa lennosta mihinkään koskematta, kuulostin itseltäni, ja toissapäivänä kun studiossa soitettiin tuottajan kanssa samaa kitaraa, niin taas oli soundi heti eri.
 
Mutta toisaalta, eihän sillä sitten enää ole väliä, mikä se soundi on kun päästään sille tasolle että soitetaan musiikkia eikä biisejä;-) Sitten se elää koko ajan kappaleen mukana soundista riippumatta, että olipa välissä vaikka fuzz, niin puhdasta saa kun tarvii.

Fender Strat & Marshall! Juu, ei ehkä kaikkein monipuolisin yhdistelmä mutta tykkään kirpeästä saundista, niinkuin ehkä arvasitte. Mutta, Blackmorella oli nuo ja minulla on (vaikkakin vähän eri mallit), mutta en silti häneltä kuulosta vaikka yrittäisin. Vuosi vuodelta tuntuu käyvän selvemmäksi että meitsi kuulostaa aina meitsiltä, oli käytettävissä olevat kamat sitten mitkä vain. Näin ovat myös kanssaihmiset todenneet.
Komppia Kivelle siis!

kädet.

Omat sormet tietenkin. Mutta tietenki vahvari, vahvarin säädöt, kitara ja kitaran kaikki jutut vaikuttaa soundiin paljon. On mun kummassakin kitarassa iha omanlainen soundi tietenkin ja pidän niistä. Jos on esim laadukas vahvistin niin sillon eron huomaa hyvin esimerkiksi eri kitara mikeissä. Jos on tosi paska vahvari ja tosi paska kitara mut kitarassa on jotkut Dimarzion hyvät mikit nii ei se soundi siitä hirveesti parane.

Marsu, rölörochoverdrive + Puutteelliset soittotaidot.

Itse tekeminen. Alusta loppuun, jos vain mahdollista.

Soundi lähtee soittajasta.
Soittaja valitsee kamansa.
Soittaja pitää kamoistaan huolta.
Soittaja säätää kitaran kuntoon.
Soittaja ruuvaa soundin vahvarista.
Soittaja säätää efektit hyvällä maulla.
Soittaja nakuttaa riffit tarkasti ja pistelee fillit kohdilleen.
Soittaja vetää soolon jos tarvis on.
Soittajalla virekin on kohdallaan.
Soittaja vaikka laulaa luikauttaa soittaessaan.
 
Tulipas runo(!)

Soittaja valitsee kamansa.
Soittaja pitää kamoistaan huolta.
Soittaja säätää kitaran kuntoon.
Soittaja ruuvaa soundin vahvarista.
Soittaja säätää efektit hyvällä maulla.
Soittaja nakuttaa riffit tarkasti ja pistelee fillit kohdilleen.
Soittaja vetää soolon jos tarvis on.
Soittajalla virekin on kohdallaan.
Soittaja vaikka laulaa luikauttaa soittaessaan.
 
Tulipas runo(!)
 
Eikun tuo taitaa olla uus sanoitus Juicen Sikaan, kokeile kertsiin. Hyvin rimmaa;o)
 
E: Ja lapset laulaa: soittajalle tone on ehdooootoon...

Kankeat sormet
Huono tyylitaju
Huono tekniikka

Huono määrä korvaa laadun© ? ;)
 
-alppu

Vaikka kuinka typerältä tämä (minunkin) mielestäni kuullostaa, niin se on se fiilis. Kyllä, se vaikuttaa miltä kitarasoundi kuullostaa. Huonona päivänä hyväkin soundi voi olla täysin kamala... Tosin tietysti huononkin päivän voi pelastaa hyvä soundi. No kuitenkin. Toivottavasti ymmärrätte. Ja kun tässä ilmeisesti jotain härpäkettä haetaan, niin sanotaan että sopivasti kulunut Dunlopin vihreä pisarapleku.
 
Olen myös tähän kallistuva. Soitin joku aika sitten niin että joka päivä piti vääntää kitarasta tonea ja vahvistimesta middleä, bassoa ja trebleä. Nykyään ei viitti ja vähintään joka toinen kerta se kuitenkin kuulostaa hyvältä. Laitteista tärkein on putkivahvistin sitten kitara ja sen jälkeen efektit.

Omat sormet.
 
Kyllä se nimenomaan on näin. Kitarakamoja on tullut kierrätettyä turhankin tiiviisti, soundi kuitenkin pysyy likimain hyvinkin samana. Myös tuo Kivin kommentti on täyttä faktaa.

Omista käsistä ja korvista se lähtee. Sitten tulee kitara, siinä humbuckerit ja sitten joku vahvari joko omalla säröllä tai spedulla. Musiikkityyliin sopiva määrä säröä ja/tai muita efektejä ja siitä se lähtee...

Soittotaidon puute.

Soundi lähtee soittajasta.
Soittaja valitsee kamansa.
Soittaja pitää kamoistaan huolta.
Soittaja säätää kitaran kuntoon.
Soittaja ruuvaa soundin vahvarista.
Soittaja säätää efektit hyvällä maulla.
Soittaja nakuttaa riffit tarkasti ja pistelee fillit kohdilleen.
Soittaja vetää soolon jos tarvis on.
Soittajalla virekin on kohdallaan.
Soittaja vaikka laulaa luikauttaa soittaessaan.

Tulipas runo(!)
 
Noin hienosta runosta plussaa.

Soundi lähtee soittajasta.
Soittaja valitsee kamansa.
Soittaja pitää kamoistaan huolta.
Soittaja säätää kitaran kuntoon.
Soittaja ruuvaa soundin vahvarista.
Soittaja säätää efektit hyvällä maulla.
Soittaja nakuttaa riffit tarkasti ja pistelee fillit kohdilleen.
Soittaja vetää soolon jos tarvis on.
Soittajalla virekin on kohdallaan.
Soittaja vaikka laulaa luikauttaa soittaessaan.
 
Tulipas runo(!)
 
Tulipas mieleen Zen Cafen vuokralainen.

E: Ja lapset laulaa: soittajalle tone on ehdooootoon...
 
Tästä plussa. +

Laney TF200:n crunch-kanava hyväksi havaituilla säädöillä.
Roisimpaan menoon sitä sitten boostataan Digitechin Bad Monkeylla.
Käsien hipelöitävänä on sitten kuumilla merkkimikeillä varustettu tyylikäs kitara :)
 
Siinäpä se soundini sitten onkin.
 
E: Tulipas mieleen, että eihän sitä soundia saa pihalle jos ei joku sitä kitaraa soita. :)
Kitarasoundihan on lähtöisin omista käsistä, mutta sitä voi muokata aika helvetisti siinä välissä kun se sormi/pleku iskee sitä kieltä ja ennenkuin se tulee kaiuttimesta pihalle.
Sekin vaikuttaa MITEN se iskee sitä kieltä... Mutjoo, tärkein tekijä mun soundissa lukee tuossa ylhäällä.
Siihen soundiin vaan vaikuttaa niin äärimmäisen moni asia jo alun alkaen.

Tulipas mieleen Zen Cafen vuokralainen.
 
Voin sanoa, etten liene koskaan kuullutkaan moista biisiä, en voi näet sietää Zen Café:ta :) Toi vaan tuli jostain.