Kitarat: kitarakamat ›

Gabe: hohhoijaa.
 
kerro millä rivillä aiinä sanotaan että poika sai pedaalin?

aristoteles666: kerro millä rivillä aiinä sanotaan että poika sai pedaalin?
 
Eikös tässä ollut ilmiselvää että muksu oli saanut rahat purkkiin iskältään.. eli kyllähän se siinä tapauksessa sai pedaalin..

Gabe: Eikös tässä ollut ilmiselvää että muksu oli saanut rahat purkkiin iskältään.. eli kyllähän se siinä tapauksessa sai pedaalin..
 
millä rivillä sanottiin että se osti pedaalin?

aristoteles666: millä rivillä sanottiin että se osti pedaalin?
 
Sano sinä?

Gabe: Sano sinä?
 
ei millään, se ei saanut eikä ostanut pedaalia.

aristoteles666: ei millään, se ei saanut eikä ostanut pedaalia.
 
Ei niin... vaan Marshallin vahvistimen!

Lisätään nyt tähän juttuun etten minä ollut kuin parina päivänä viikosta silloin työssä tuolla soitinliikkeessä ja minä en hänen isälleen myynyt mitään.
Noin reilun kuukauden päästä poika tuli kuitenkin ja osti 50w putki Marhallin combon ja silloinkin kokeiltiin kyllä muitakin vaihto-ehtoja. Pojalla oli kyllä selvä visio silloin jo minkälaisen hän haluaisi,mutta halusin näyttää muitakin vaihto-ehtoja. ihan senkin takia,että ei tulisi jälkeen päin sitten mietittyä olisiko joku muu ollut parempi.
Minusta hän osti hyvän vahvistimen ja hänelle olisi ollut rahaa käytössä enemmänkin. Jos olisin ollut ihan sika niin olisin varmaan myynyt hänelle jonkun sellaisen ,että kaikki rahat olisivat menneet.
Sitä en tiedä millaisen purkin poika sai vai saiko mitään,mutta tuli kuitenkin minulta ostamaan sen vahvistimen. Tyytyväiseltä vaikutti kauppaansa.

mpekkanen: Sitä en tiedä millaisen purkin poika sai vai saiko mitään,mutta tuli kuitenkin minulta ostamaan sen vahvistimen. Tyytyväiseltä vaikutti kauppaansa.
 
Jep, luin jutun vähän puolella silmällä ensimmäisen kerran, mutta oli pakko pikkuisen härkkiä aristoteles666:tosta kun tuntuu olevan niin totinen kaveri. :-) Pisteet kuitenkin sulle reiluudesta poikaa kohtaan. :-)

Gabe: Jep, luin jutun vähän puolella silmällä ensimmäisen kerran, mutta oli pakko pikkuisen härkkiä aristoteles666:tosta kun tuntuu olevan niin totinen kaveri. :-) Pisteet kuitenkin sulle reiluudesta poikaa kohtaan. :-)
 
musta hauskuus oli katsoa kuinka kauan menee että huomaat olleesi väärässä.

mpekkanen:
 
Kerran sain yhden pojan vanhemmilta haukut niskaan kun poika tuli ostamaan Sepulturan paita päällä särkijää ja esittelin hänelle sellaisia jotka sen tyyliseen musaan sopivat. Taisi olla Marshall Guvnor mistä hän tykkäsi eniten ja teinkin hänelle siitä hyvän tarjouksen.
 
Taisi olla seuraavanan päivänä kun poika tuli isänsä ja useamman sukulaisensa kanssa ja isä hoiti puhumisen hän kertoi,että nyt me ostetaan pojalle sellainen äänensärkijä. kerroin siinä vaiheessa ,että olimme jo kokeilleet joitakin ja poika oli kovasti tykännyt marhsallin pedaalista josta olin tehnyt vielä todella reilun tarjouksen. Siinä vaiheessa pojan isä sanoi ettei me sellaista osteta vaan toi mikä on tuolla ikkunassa. Siellä oli useitakin vehkeitä ,mutta hän tarkoitti sellaista pinkin väristä (muistaakseni)Dod merkkistä american metal(tai joku hard rock,pedaali oli kuitenkin aika mieto säröjen suhteen) tai jotain sellaista. Se olisi ollut kyllä parikymppiä halvempi,mutta pojan ilmeestä näki ettei hän siitä tykännyt yhtään. Hän ei ollut halunnut edes kokeilla sitä.Yritin vielä kertoa useampaan kertaan isälle musiikkityylistä jota poika soittaa ja siitä että myös sen marshallin arvo säilyisi pidempään jos se olisikin hieman kalliinpi. Suosittelin sitä kaikin keinoin ja kerroin että kannattaisi laittaa pari markkaa enemmän niin saisi sellaisen jota oikeasti tarvitsee ja jossa myös arvo säilyy.
Tämä ei kuitenkaan sille äijälle käynyt. Hän piti kiinni siitä että se pinkin värinen särkijä oli saatava.
Sanoin sille äijälle ,että täällä kaupungissa on muitakin musiikkiliikkeitä jotka myyvät varmasti teille mitä haluatte,mutta minä en myy teille mitään. Sen takia ettei poikanne tykkää tästä vehkeestä,eikä siitä myöskään lähde sellaisia soundeja joita hän tarvitsee ja etsii. Kerroin myös etten halua myydä vehkeitä joita tullaan sitten puolen vuoden päästä tyrkyttämään vaihdossa johonkin kun niillä ei ole tehty mitään.
Äijä lähti sukulaisineen ja uhkaili soittaa mun pomolle ja ties mitä...
 
Mikähän tuolla äijällä mahtoi olla pointtina toiminnassaan? Tuskin ainakaan tuntemus säröpedaleista :D
Juuri oikeaa toimintaa kyllä myyjän puolelta. Plussan nakkasin.

Myyjän sääntö nro 1. Asiakas on aina oikeassa.

kyllä minäkin olisin hoitanut tilanteen ihan eri tavalla.

aristoteles666: musta hauskuus oli katsoa kuinka kauan menee että huomaat olleesi väärässä.
 
Sopii hyvin sinusta muodostuneeseen kuvaan. :-)

Kirjoitin tämän jutun oikeastaan siitä syystä ettei tosiaankaan 80 tai 90-luvullakaan mistään mitään ikiä kysytty. Ja toisekseen itsekkin olin jo joutunut hyväuskoisuudessa kärsimään.
 
En kyllä muista että,kukaan ala-asteikäinen olisi mitään kallista soitinta kysellyt tai ostanut muutenkaan.
 
Kuitenkin laitoin tuon jutun tuosta särkijä episodista ihan sen takia,että kun puhuttiin niistä vanhmmista ja kuinka he voivat purkaa soitinkaupat. Ettei alle 18 vuotiaalla ole oikeutta ostaa mitään kalliimpaa tavaraa,no kuitenkin...
Voi siis joskus käydä niinkin,että kun tuo vanhemmat paikalle niin jää kaupat kokonaan syntymättä :)
 
En tiedä mikä pojan isän meininki oikein oli,mutta itse päätin toimia noin koska mulle oli jo ehtinyt sattua kaikenlaista. Nuori ja hyväuskoinen kun olin niin muutaman kerran olin ostanut sellaisia vahvareita ja kitaroitakin ettei olisi pitänyt myyjää kyllä kuunnella.
Siksi ajattelin että vaikka saisin potkut koko jutun takia niin eipähän minun takia kukaan ainakaan joutuisi ostamaan sellaista millä ei mitään tee tai ei ole ihan sitä mitä luvattiin.
 
Näin joskus vanhemmalla iällä olen joskus joitakin soitinmyyjiä miettinyt,en katkerana,mutta kuitenkin hieman ihmetellyt että miten on pokka kestänyt myydä jollekin pikkupojalle kitara tai vahvistin joka on kaksi vuotta kerännyt pulloja että saa sen vehkeen ja tyyppi myy hirveällä hinnalla lähes kelvotonta tavaraa.
 
Mulla meni kaksi vuotta,että sain pulloja keräämällä ensimmäisen sähkökitaran ja se oli stratocaster kopio ja maksoi 850 markkaa. Nykyään jos vertaa sen kitaran laatua vaikka näihin halvimpiin Harley bentoneihin niin kyllä nämä halvimmatkin Harleyt pesevät soittimen laadussaan ihan 6-0. Niitä taitaa saada vielä 80 eurolla postikulujen kanssa ja tietysti käytettynä lähes kielipaketin hinnalla.
Sitä kun pienenä asui pienellä paikkakunnalla niin ei ollut paljoa vaihtoehtoja.
 
Kyllä jos jotakin on pakko kusettaa niin voisi vähän katsoa siinäkin,mutta sikoja on valitettavasti näemmä aina.

mpekkanen: Näin joskus vanhemmalla iällä olen joskus joitakin soitinmyyjiä miettinyt,en katkerana,mutta kuitenkin hieman ihmetellyt että miten on pokka kestänyt myydä jollekin pikkupojalle kitara tai vahvistin joka on kaksi vuotta kerännyt pulloja että saa sen vehkeen ja tyyppi myy hirveällä hinnalla lähes kelvotonta tavaraa.
 
Tämä.
 
Ei ehkä aina edes kelvotonta tavaraa, mutta ihan väärää ostajan kantilta. Muistan kuinka ite ostelin ekaa "kunnon kitaraa" eräästä Stadin kaupasta vasurina ja sieltä myyjä alkoi tarjota väkisin sitä täysin epäsopivaa (ja ainoata hyllyjen vasuria) mulle. Että "kun sorvautat tohon stratoon sen humppari-paikan tallaan" yms.
 
Meni usko kyseiseen liikkeeseen vuosiksi tuon jälkeen. Nyt kun asioista enemmän tietää niin palvelukin on aivan eri tasolla.

LaMotta: Myyjän sääntö nro 1. Asiakas on aina oikeassa.
 
Tämä on tietty täysin totta, mutta kuka näistä oli lopulta se asiakas? Isällä oli kyllä rahat ensimmäisellä keralla mutta poika oli se joka etsi itselleen sopivaa tuotetta. Ja hänen näkymystäänhän pidettiin oikeana ja jopa puolustettiin.. Tuli myöhemmin vielä isommillekin ostoksille. :-)

LaMotta: Myyjän sääntö nro 1. Asiakas on aina oikeassa.
 
Niin, just tuon kaltaisten juttujen takia musiikkikaupan myyjistä on monella hapan kuva. Se on selvä, että kauppiaan on hyvä kertoa vaihtoehdoista ja suositella sopivampi jos asiakkaan tarpeeseen olisi joku toinen tuote parempi. Se on tosiaan vihoviimeistä paskaa, että myyjä kieltäytyy myymästä sen takia että kuvittelee tietävänsä paremmin mitä asiakas tahtoo ja tarvitsee.

mpekkanen:
 
Tänäänhään ei enää pidetä niin sitä arvossa,että ostaja ja myyjä tuntevat ja voivat rupatella muutenkin ihan niitä näitä samalla kun hommaa vaikka sen kielipaketin.
 

 
Onneksi tuo ei pidä paikkaansa kaikkien liikkeiden kohdalla.

LaMotta: Myyjän sääntö nro 1. Asiakas on aina oikeassa.
 
Klisee, joka ei yleensä pidä paikkaansa. Asiakas on usein hieman eksyksissä, ja hyvä myyjä ohjaa oikeaan suuntaan selvittämällä mitä asiakas haluaa ja esittelemällä sitten siihen kukkarolle sopivan ratkaisun. Tällä tavalla varmistetaan asiakkaan tyytyväisyys hetkeä pidemmälle, ja mahdollistetaan pitempiaikaisen suhteen syntyminen. Myyjän sääntö numero 1.
 
Sitten jos asiakas haluaa sinisen kitaran eikä punaista, hän voi olla oikeassa aivan hyvin. Tai jos menee ostamaan 17 mm kiintoavainta, kun juuri sitä sattuu tarvitsemaan.
 
Pekkanen on ollut loistava myyjä, esimerkillistä toimintaa.

Twinkle: Niin, just tuon kaltaisten juttujen takia musiikkikaupan myyjistä on monella hapan kuva. Se on selvä, että kauppiaan on hyvä kertoa vaihtoehdoista ja suositella sopivampi jos asiakkaan tarpeeseen olisi joku toinen tuote parempi. Se on tosiaan vihoviimeistä paskaa, että myyjä kieltäytyy myymästä sen takia että kuvittelee tietävänsä paremmin mitä asiakas tahtoo ja tarvitsee.
 
Jos tossa asiakas on se maksaja, olet oikeassa. Jos taas ajatellaan niitä kamoja soittajalle, niin tossahan on mitä suoraselkäisintä toimintaa myyjältä ikinä. Jossain firmassa vois saada potkut moisesta.
 
Harvoin varmaan tommosta vääntöä tosin tapahtuu.