Kitarat: kitarakamat ›

Juu, aika huono kirjotus. liikaa katkeraa tilitystä.

Malmin DLX noin vuosi takaperin: broidin kitarasta oli mennyt virityskone rikki, ja uutta piti saada tilalle. Faija on duunissa Malmilla niin ajatteli käydä sieltä hakemassa koko setin niitä mukaan. Mallikappale tietenkin mukana, aina ihan kaiken varalta. Ovesta sisään, suoraan tiskille, ja asioimaan ah niin ylimielisen myyjän kanssa (jos tietää, nimi alkaa I-kirjaimella).
 
Faija: Olisiko virityskoneistoja?
Myyjä: (venyttelee löysästi, kattoo taaksepäin) Eeei, ne taitaa olla tommosta tilauskamaa..
 
Kuinka ollakaan, toinen myyjä tiskin takana kääntyy ympäri, kaivaa kaksi sekuntia laatikkoa ja ojentaa pussin/laatikollisen uusia virityskoneistoja. Kysyi myös "tuleeko muuta?". Tässä vaiheessa ensimmäinen myyjä huokaisee ja lähtee pois paikalta.
 
Muita hienoja tapahtumia saman myyjän kanssa on ollut. Kaverin kanssa oltiin ostoksilla, ihan oikeasti vahvistinta etsimässä. Voxin putkinuppia etsittiin ja semmoinen löydettiin, mutta kaveri halusi kaapin Blue Celestioneilla. Tiskille kysymään sitä samalta tyypiltä kun muita ei ollut paikalla, ensimmäinen kysymys oli: "onko sulla varaa?". Ei pitäisi kuulua myyjän kysymyksiin kaupankäyntitilanteessa. Kaveri kuittasi jotain tyyliin: "on, mutta taidan viedä ne muualle. Moro!" Sitten mentiin.

Jos ihan oikeasti on sillä tavalla, että lapsukaiset (eli karkeasti alle 20-vuotiaat) saavat vähemmän tai huonompaa palvelua kuin aikuiset niin mistähän se voisi johtua? Vai onko tämä vain pahaa puhetta eikä lainkaan totta?

Jos ihan oikeasti on sillä tavalla, että lapsukaiset (eli karkeasti alle 20-vuotiaat) saavat vähemmän tai huonompaa palvelua kuin aikuiset niin mistähän se voisi johtua? Vai onko tämä vain pahaa puhetta eikä lainkaan totta?
 
Voin kyllä sanoa, että totta on. Itseenikin tod.näk. on kyllästytty jo ajat sitten paikallisissa musiikkiliikkeissä, vaikka olenkin kitarani ja muuta sälää sieltä ostanut. En nääs ole joka kerta ostamassa jotain kallista ja uutta, vaikka mielelläni tavaraa liikkeessä kokeilenkin. Ei aina ymmärrä, että miksi pitäs olla rahat ennen ku voi kokeilla tavaraa liikkeissä. Itellä yleensä alkaa tehä mieli säästää johonkin tavaraan vasta sitten, kun on jotain tiettyä tavaraa kokeillut. Toisin sanoen GAS-ilmiö.
 
Eli lyhyesti: Nuoret eivät ole myyjien mielestä potentiaalisia ostajia. Nuorethan on tunnetusti huonoja rahan käyttäjiä ja köyhiä vieläpä!

Jos ihan oikeasti on sillä tavalla, että lapsukaiset (eli karkeasti alle 20-vuotiaat) saavat vähemmän tai huonompaa palvelua kuin aikuiset niin mistähän se voisi johtua? Vai onko tämä vain pahaa puhetta eikä lainkaan totta?
 
Voi olla totta, mutta mikäs erityisoikeus juuri musaliikkeiden myyjillä on laittaa kusipäävaihde silmään, kun liikkeeseen saapuu asiakas, jonka ikä tai ihan vaan naama ei miellytä? Jos Ville 17v menee ostamaan vaikka tietokonetta tai muuta elektroniikkaa, niin on huomattavasti todennäköisempää kuin musaliikkeessä, että palvelu on edes asiallista, joskaan ei aina hyvää. Jos flegmaattiset ex-rokkarimyyjät eivät tajua asiakaspalvelun merkitystä, luulisi edes myymäläpäällikön tai jonkun muun korkeammassa asemassa olevan tajuavan.
 
Itse olen miettinyt, että jos perustaisin oman soitinkaupan, laittaisin erityyppisiä valeostajia käymään kaupassa, ja jälkikäteen kyselisin heiltä palautetta. Jos myyjiltä olisi tullut ylimielisiä kommentteja tms., niin perseessä olisi kengänkuva ennen kuin rokkistara ehtisi sanoa narisevalla äänellä "onks sulla ees rahaa?".

Itse olen miettinyt, että jos perustaisin oman soitinkaupan, laittaisin erityyppisiä valeostajia käymään kaupassa, ja jälkikäteen kyselisin heiltä palautetta. Jos myyjiltä olisi tullut ylimielisiä kommentteja tms., niin perseessä olisi kengänkuva ennen kuin rokkistara ehtisi sanoa narisevalla äänellä "onks sulla ees rahaa?".
 
Tuohan olisi ihan järkevää palvelun laadunvalvontaa. Ja todellakin nykyään, kun on T-kaupat ja muut, jotka myyvät Suomen liikkeitä halvemmalla niin asiakaspalvelu vaikuttaa varmasti vielä enemmän kuin ennen ostajiin. Itse voin pulittaa vaikka vähän korkeamman hinnan jostain tuotteesta, jos saan asiallista palvelua.

Haha! Näitä juttuja lueskellessa ei voi ku nauraa. Täällä Kemi-Tornio alueella ei ole ku 2 musiikkiliikettä ja molemmassa moitteeton palvelu joten ei pysty tähän mitään legendaarista heittään.
 
EDIT: Hups!! Meinaspa unohtua muuan syrjemmällä sijaitseva Kuljun musiikkiliike jossa on kyllä niin legendaarista tavaraa välillä että alta pois. mm. Harley bentonia löytyy ihan uusilla hinnoilla aina silloin tällöin esim. näitä alle satasen stratoja löyty edulliseen 220 euron hintaan :). Toisaalta tämä paikka voi olla sitten vintage miehen paratiisi elikkä sieltä löytyypi sitten monesti ne harvinaisemmat kamppeet, mutta hinnat on myös KOVAT
 
Hoho, Kuljun Patella kävin joskus testaamassa Swingstareja. Ei ollu herralla enää muita kitaroita myynnissä, kun Squierin Strato, tämä siis kevättalvella 2006.

Jos ihan oikeasti on sillä tavalla, että lapsukaiset (eli karkeasti alle 20-vuotiaat) saavat vähemmän tai huonompaa palvelua kuin aikuiset niin mistähän se voisi johtua? Vai onko tämä vain pahaa puhetta eikä lainkaan totta?
 
Lisäksi olen huomannut, että kun mulla ei enää ole pitkää tukkaa (ja muutenkin ihan perusjampan näköinen oon, kai), niin myyjät olettaa mun aina katselevan pelkästään halpoja nylonkielisiä akustisia tms. :)
No, eipä tuo nyt niin haittaa, vaikka vähän kirpaiseekin, ettei ole enää rock-uskottava.

Voisiko ajatella niin, että jos joku perustaa musiikkiliikkeen niin siihen tarvitaan pirusti pääomaa ja siihen liittyy iso taloudellinen riski. Soittimet ovat kalliita ja ne pitäisi saada myytyä, että saa makkaraa leivän päälle. Sitten kauppiasta hirvittää, kun koulusta tulee kakarat niittivyöt kilisten "kokeilemaan" näitä soittimia likaisin sormin.
 
Siinä penskat sitten vääntävät uusinta slayerin riffiään tarkoituksenaan ainoastaan tappaa aikaa ja esittää kavereilleen kovaa jätkää.
 
Kauppiaan kannalta tuloksena on luultavasti ainoastaan naarmutettu soitin, josta ei saa enää täyttä hintaa. Minä en ostaisi uuden hinnalla sellaista soitinta, joka näyttää käytetyltä. Ostaisitko sinä?

Muuten kyllä hyvä liike, mutta saisivat tehdä nuo kotisivut valmiiksi. Ovat olleet yli vuoden "piakkoin käytettävissä".
 
http://www.kolumbus.fi/kouvolan.musiikki.oy/
 
Heh, vuotta 2007 mennään ja sama tilannne edelleen..pitäsköhän kohta jo vihjata liikettä tekemään asialle jotain..eihän kaikki tapahdu tietysti ihan hetkessä ;)
 
Hyvää palvelua sieltä kyllä saa ilman nettisivujakin

Voisiko ajatella niin, että jos joku perustaa musiikkiliikkeen niin siihen tarvitaan pirusti pääomaa ja siihen liittyy iso taloudellinen riski. Soittimet ovat kalliita ja ne pitäisi saada myytyä, että saa makkaraa leivän päälle. Sitten kauppiasta hirvittää, kun koulusta tulee kakarat niittivyöt kilisten "kokeilemaan" näitä soittimia likaisin sormin.
 
Siinä penskat sitten vääntävät uusinta slayerin riffiään tarkoituksenaan ainoastaan tappaa aikaa ja esittää kavereilleen kovaa jätkää.
 
Kauppiaan kannalta tuloksena on luultavasti ainoastaan naarmutettu soitin, josta ei saa enää täyttä hintaa. Minä en ostaisi uuden hinnalla sellaista soitinta, joka näyttää käytetyltä. Ostaisitko sinä?
 
Onks tällä nyt tarkoitus sanoa, että palvella voi pärstäkertoimen perusteella?

Onks tällä nyt tarkoitus sanoa, että palvella voi pärstäkertoimen perusteella?
 
Joku oli sitä mieltä, että nuoriso saa huonompaa palvelua kuin aikuiset ja isin kanssa saa parempaa palvelua kuin koulukaverin kanssa kauppaan mennessä. Tällä oli tarkoitus sanoa, että ehkä nuorison mahdollisesti saamaa huonompaa palvelua voi yrittää käsittää, kun asettuu kauppiaan asemaan. Ei muuta.
 
Aamen. Lepo.

Joku oli sitä mieltä, että nuoriso saa huonompaa palvelua kuin aikuiset ja isin kanssa saa parempaa palvelua kuin koulukaverin kanssa kauppaan mennessä. Tällä oli tarkoitus sanoa, että ehkä nuorison mahdollisesti saamaa huonompaa palvelua voi yrittää käsittää, kun asettuu kauppiaan asemaan. Ei muuta.
 
Aamen. Lepo.
 
Niin no, epäilemättä on niin, että kaikki liikkeessä käyvät nuoret henkilöt eivät ole suurasiakkaita, ainakaan juuri sillä hetkellä. Jos myyjät lähtevät siitä, että "tuo jamppa ei tule ostamaan meiltä koskaan mitään, eikä se myöskään kerro kavereilleen tai nettifoorumeilla, jos me vähän nuljutetaan sitä" niin OK. Ja samalla otetaan riski, että naljailulla karkotetaan se nuori asiakas, joka oikeasti tuli hakemaan käteisellä sitä uutta parin tonnin putkinuppia. Markkinointi ei ole mitään salatiedettä, vaan asiakkaan tyytyväisyyden vaikutus menekkiin pitäisi olla henkilökunnalla pääteltävissä ihan perusjärjellä. Jos lähdetään siitä, että musakamoissa tuote itse on käytännössä sama riippumatta siitä, mistä sen ostaa (kaikki liikkeet myyvät suurfirmojen kamaa, eikä ole juurikaan musaliikkeiden omia tuotemerkkejä paitsi Thomannin HB tmv. jotka ovat marginaalikamaa ainakin tämän foorumin näkökulmasta), niin muita mieleen tulevia ostopäätökseen vaikuttavia tekijöitä on ainakin:
 
Hinta:
Vaikka saksalaiset liikkeet eivät enää olekaan kaikissa tuotteissa halvempia, niin se käsitys on vielä kohtuullisen yleinen. Älyttömät listahinnat ja "tingi jos kehtaat" -asenne eivät ainakaan auta.
 
Takuu:
Thomannilta saa kolmen vuoden takuun, Suomessa pääsääntöisesti vuoden.
 
Nopeus:
Tavara kulkee Keski-Euroopasta Suomeen noin viikossa. Suomalainen kauppias ei pysty kustannussyistä pitämään yhtä laajaa valikoimaa hyllytavarana, vaan moni tuote on tilauskamaa. Silloin toimitusaika venyy helposti paljon pidemmäksi kuin ulkomaisesta suuresta verkkokaupasta tilaamalla.
 
Testausmahdollisuus:
Tätä monet soittajat arvostavat, mutta läheskään aina se ei ole mahdollista juuri sen takia, että kauppiaalle on hemmetin kallista pitää jokaikistä kilkettä varastossa. Monta kertaa joudut laittamaan tuotteen tilaukseen, ja sekin tarkoittaa usein sitä, että sitoudut ostamaan sen.
 
Asiakaspalvelu:
Nyt päästiin asiaan. Jos edelliset kohdat ovat olleet ainakin jossain määrin kauppiaan vaikutusvallan ulkopuolella, niin ainakin tähän on helppo panostaa. Ulkomaisissa verkkokaupoissa vuorovaikutus asiakkaan kanssa on käytännössä olematonta, eikä sähköposteihinkaan aina jakseta vastata, joten tässä suomalaisten kauppojen olisi helppo kerätä pisteet kotiin. Pitäisi tarjota asiallista ja avuliasta palvelua, vaikka itsellä olisikin huono päivä, kun eiliset bänditreenit ei menneet ihan putkeen. Tässä ketjussakinhan se on nähty: jos asiakkaalle aukoo päätä tai yrittää yksinkertaisesti kusettaa häntä, niin sana leviää äkkiä. Niitä hyviä kokemuksia puolestaan pitää yleensä olla huomattavasti enemmän, ennen kuin niistä kukaan vaivautuu kertomaan.
 
Halu tukea paikallista:
Tämä oikeastaan kokoaa kaikki edellämainitut yhteen. Jotkut tykkäävät suosia suomalaista ihan periaatteesta, mutta useimpia pieni- tai keskituloisia muusikoita ei voisi vähempää kiinnostaa mistä tavara on ostettu, kunhan se toimii ja edellämainituista kohdista edes useimmat olisivat kunnossa. Mutta jos menet paikalliseen liikkeeseen ostoksille ja joudut laittamaan vahvistimen sitovaan tilaukseen ennaltamäärittelemättömällä toimitusajalla, hinnassa on parisataa euroa ilmaa, myyjä ei osaa kertoa vahvistimesta mitään eikä muutenkaan ole kiinnostunut asiakkaan palvelemisesta, niin mitä järkeä koko touhussa enää on? Sitten on aivan sama mennä kaupungin seuraavaan liikkeeseen tai tilata suosiolla ulkomailta.
 
Laitetaan nyt yksi esimerkkikin tämän vuodatuksen loppuun. Kun muutin Tampereelle muutama vuosi sitten, kävin Soitinkeskuksessa ja Tammerpianossa kyselemässä Tokain ja Iban puoliakustisista ja ilmoitin ohimennen, että katselen ensin tässä tarjontaa ennen ostamista. Kun kysyin Soitinkeskuksessa erään kitaran hintaa laukun kanssa, tuli myyjältä kommentti "no katotaan sit jos oot oikeesti ostamassa", Tammerpianossa sen sijaan vastattiin kysymyksiin kaikin puolin asiallisesti. Arvatkaa kumpaan olen sen jälkeen keskittänyt isot ja pienet ostokseni? Vaan eipä ole toisaalta Soitinkeskustakaan enää olemassa, syynä tosin lienee huonojen sanavalintojen lisäksi jotain muutakin.

"menin yhteen mussalolaiseen musaliikkeeseen nii myyjä vitu heitti mua tikalla jalkaan ja sano homoksi vaikka oon hetero!! Olin sitte ostamassa plekua nii se toine myyjä sano että mee vittuu saatana homo tai ammun sua singolla päähän vittu!! Vähä oli huono kauppa, sanoin niille että ootte vitu huonohomoja koko sakki!!! Nii nii arvaa ostinko kitaraa? No vitu e!! lähivvaa menee!!1"
 
Ei saatana mä hajosin ihan paloiksi!! Tää oli paras! +
 
Ed: Nijjoo tosiaan, oli mul ihan asiaakin:
 
Siis minkä takia F-musiikin kataloogissa taannoin selaillessani näin vain Hamereita ja jotain Yamahaa, mutta kun menin kyseiseen liikkeseen niin sieltä hyllystä löytyy runsain mitoin ESP:tä ja Gibsonia ja Fenderiä. Mitä tämä meinaa? Miksei ne voi laittaa myös niitä kunnon kitaroita siihen katalogiin? Ei Hamereilla ja Yamahoilla asiakkaita haalita.

Olin kerran soitinliikkeessä töissä. Sielussa on vieläkin haava, kun syksyn tullessa jouduin sanomaan sisälle lämmittelemään tulleelle pultsarille, jolla oli kuset housuissa, että "en usko, että olet ostamassa mitään, lähdetäänpä ulos". Herra tavoitteli jotain akustista telineestä, vaikka pysyi hädin tuskin pystyssä. Onneks lähti suosiolla, vaikka jouduinkin katsomaan perään, ettei se kaadu rappusissa matkallaan.

Voisiko ajatella niin, että jos joku perustaa musiikkiliikkeen niin siihen tarvitaan pirusti pääomaa ja siihen liittyy iso taloudellinen riski. Soittimet ovat kalliita ja ne pitäisi saada myytyä, että saa makkaraa leivän päälle. Sitten kauppiasta hirvittää, kun koulusta tulee kakarat niittivyöt kilisten "kokeilemaan" näitä soittimia likaisin sormin.
 
Siinä penskat sitten vääntävät uusinta slayerin riffiään tarkoituksenaan ainoastaan tappaa aikaa ja esittää kavereilleen kovaa jätkää.
 
Kauppiaan kannalta tuloksena on luultavasti ainoastaan naarmutettu soitin, josta ei saa enää täyttä hintaa. Minä en ostaisi uuden hinnalla sellaista soitinta, joka näyttää käytetyltä. Ostaisitko sinä?
 
Tuo on kyllä totta, huomion arvoinen seikka tässä keskustelussa. Tosin en siltikään hyväksy myyjien asennetta ja sitä että suhtaudutaan asiakkaaseen välinpitämättömästi tai ylimielisesti, oli hän minkä ikäinen, näköinen tai kokoinen tahansa.
 
Itellä ei oo kyllä pahemmin mitään pahaa sanottavaa asiakaspalvelusta musiikkiliikkeissä. Tietysti jotain tapauksia tulee mieleen, mutta löytyyhän niitä kusipäitä joka alalta. Jos nyt hakemalla täytyy hakea, niin Ahosen Musiikki ei ole juurikaan miellyttänyt asiakaspalvelun saralla, tosin oli siellä joskus joku ihan mukavan oloinen pitkätukkainen nuorempi heppu, kylläkin monia vuosia sitten. Toinen on Tuurin Musiikki, myyjä soittelee tiskin takana bluussia eikä paljoa välitä asiakkaista. Joskus jotain vahvaria koitin ja yritin kysellä siitä, niin hän tuli vain laittamaan sen päälle ja sanoi että kyllä sieltä hönkää lähtee tjms. Lisäksi kiskoo huomattavaa ylihintaa ainakin kitaran kielistä, Dean Markleyn setti 12 euroa muistaakseni, thomannilla alle vitosen.

Halu tukea paikallista:
 
Yritin tätä kovasti. Kahteen paikalliseen (Tampere) lähetin kyselyn hinnasta ja saatavuudesta. Kyseessä oli reilun tonnin osto, kummastakaan ei vastausta. Kolmannesta kysyin että onko niillä MicroCubea ja mihin hintaan, ei vastausta. Ostin sen MicroCuben DLX:stä, myyjää lainaten "kyllä mä sen sulle 99 voin myydä". Sitten kassalla, niijoo... täytä tää (kanta-asiakashakemus) muuten sen hinta on 129 €.
 
Helsinkiläisestä putiikista pyysin lisätietoja käytettynä myynnissä olleesta Gibsonista, ei vastausta.
 
Ostan siis kauempaa.

Ei välttämättä niin tyhmä homma mutta kerrotaan nyt.
 
Tampereen Musiikissa on myyjänä tää Pasi, aivan vitun loistava kaveri, antaa alennusta kaikkeen, mutta se on hauskaa, että kun aina sieltä jotain kattelee, niin kaveri tulee sanomaan suurinpiirtein näin ''Se on sen ja sen hintainen, mutta periaatteessa sen voi siihen ja siihen tiputtaa.'
 
Aina voi periaatteessa tiputtaa, on tullut jo kavereiden keskuudessa jo siitä jonkinnäköinen vitsi. Mutta järkevä äijä ei siinä mitään, möi mulle 800e Prestigen.
Toinen myyjä Tampereen Musiikissa n. vuosi sitten kun olin ostamassa siinä 250-300e hintaista kitaraa, ja mainitsin että Valkea-koskissa oli Squier 250e, niin läväytti että menkää te hilujenne kanssa sinne Koskiin vaan. Sitten kuukausi sitten sanoi että sillä hintaa olisit täältä saanut laatu Iban. Että kiitos vaan.
 
Toinen hauska:
Ahosen musiikissa käytiin, katsomassa kitaraa mulle. Toinen myyjä oli selvästi laskuhumalassa! Viina haisi ja puhe sopersi. Kysyin että saako tätä Jackson Kellyä kokeilla. 'Joo tietenkin.' Aikani kokeilin, aika paskassa kunnossa näytti olevan.
Minä kysyn:'Oliko tää käytetty vai uusi?''
Myyjä:''Uusi uusi.''
Myyjä kääntyy kollegansa puoleen:''Oliko tuo Jackson uusi?''
Toinen myyjä:''Ei käytetty se on.''

Tampereen Musiikissa on myyjänä tää Pasi, aivan vitun loistava kaveri, antaa alennusta kaikkeen, mutta se on hauskaa, että kun aina sieltä jotain kattelee, niin kaveri tulee sanomaan suurinpiirtein näin ''Se on sen ja sen hintainen, mutta periaatteessa sen voi siihen ja siihen tiputtaa."
 
Loistava myyjä, enpä ostakkaan mistään muualta, kun pasilta saa aina hyvään hintaan ja antaa vielä paremmat tarjoukset mitä thomann vois ees ikinä antaa.
Myipähän mies mulle pari prestigeä 700€.. Paras kommentti ikinä kyllä siltä Aurinko musiikin (ent. MH-marketingin) omistajalta eli Hamppuselta: "Joo, emmää noista mitään tiiä, oota että Pasi tulee". Veli kyseli meinaa virvelin osia :D. Ei siinä mitään, ohan se Hamppunenkin ihan kiva tyyppi.

Aika hauska tilanne oli kerran kun kävin kysymässä stratocasterin sellaista pleksiä, jossa olisi sitten mikit ynnä muut härpäkkeet kiinni. No, eihän heillä niitä ollut, arvatenkaan siksi koska sellaisia ei varmaan ihan joka päivä kysellä. Raha poltteli taskussa, joten ajattelin käyttää sen tilaamisen sijaan johonkin muuhun, ja kun musiikkiliikkeeseen asti helvetin lähiöistä olin pyöräillyt niin päätin siinä samalla kokeilla nailonkielisiä akustisia.
 
Höyhenenkevyen tatsini vuoksi myyjä ei ilmeisesti kuullut soittoani, vaan luuli minun poistuneen liikkeestä. Kuulin sitten kauempaa kun hän ihmetteli toiselle myyjälle, jolta olin kysynyt lupaa kitaran kokeilemiseen, että joku oli käynyt kyselemässä kitaran elektroniikkaa. Tilanne oli huvittava, ja vaikka tunsin sielussani tuskaa ja häpeää, hymyilin myyjälle poistuessani liikkeestä. Ei sillä, että hänen kommentinsa olisi tyhmä ollut, tai töykeä, ei suinkaan, lähinnä väin humoristinen - klassinen "haukun pomoa ja hän onkin selkäni takana" -tilanne.
 
Kyseisessä liikkeessä en kuitenkaan sen jälkeen enää käynyt, sillä tunsin liikkeen tiloissa jotain pahoja voimia. Ne eivät halunneet minua sinne. Ei sitä koskaan sanottu, mutta totta vie aistin sen. Ehkä liike oli rakennettu intiaanien hautausmaan päälle tai jotain. Joka tapauksessa nyttemmin liike on lopettanut, ja kaupugissa on uusi toisella paikalla. Johtuneeko vanhemmasta palvelusväestä, mutta olen saanut heiltä todella mukavaa palvelua. Kirjan tilatessani oikein jopa tekstiviestillä ilmoittivat kun se saapui - viestissä tosin oli räikeitä yhdyssana- ja kielioppivirheitä, mutta mitäpä siitä.