Kitarat: kitarakamat ›

pappasfin: Mä luulen että tuo Gaben mainitsema kohta, että myös se ratkaisee mitä ollaan ostamassa. Täällä puhutaan päivittäistavaroista ja mä en nyt oikein tahdo uskoa että asia on näin yksinkertainen vaan kyllä junnu saa hankkia mm. kitaroita soitinliikkeistä ja jos tässä ei mennä älyttömyyksiin niin tuskinpa vanhemmat voi esittää kovinkaan helposti lakiin perustuvaa vaatimusta purkaa kauppa jos puhutaan järkevästä ja kohtuullisesta hankinta hinnasta ja jos se junnu on sen rahansa tienannut kesätöistä kuten mun oma poikani teki 17 vuotiaana.
 
Mäkin tuossa ylempänä tätä mietiskelin ja ihmettelin, että eikö olisi lainlaatijalle ollut paljon helpompaa esittää jokin raja, vai onko se vaan niin vaikeaa laatia rajoja tälle asialle kun tuotteet on niin erillaisia.
 
Oman perheeni esimerkki:
 
Poikaini oli 17 vuotias ja tienasi kesätöistään n. 2,5 kk tarpeeksi rahaa ja hankki itselleen Fenderin, jonka hinta oli siinä 650 ja ei kysytty lupaani vaan poikani oli oikeutettu näin tekemään omalla työllään hankkimilla rahoillaan, eikä mulle tullut edes mieleen se, että olisin menny ja vaatiny kaupan purkua ja enkä usko, että olisin kovin vahvoilla ollut vaatimukseni kanssa.
 
Itseasiassa mä olin helvetin tyytyväinen, että poika laittoi rahansa kitaraan eikä esim. tupakkiin tai viinaan ja ettei se mennyt ostamaan halvinta paskaakaan vaan osas valkata yksilöistäkin ihan hyvä :D
 
Lain pitää kattaa kaikki mahdolliset tapaukset. Siksi siihen ei voi pistää summia, vaan asia pitää aina katsoa tapauskohtaisesti. Pelkkien summien avulla olisi helppo kikkailla ja kiertää lakia.
 
Sinun esimerkkisi on niin sanotusti normaalitilanne. Ko. laki lienee tehty vähän vähemmän normaaleille tapauksille. Itsekin näkisin, että kesätyörahoja ei voi paljon viisaammin käyttää kuin ostaa kunnollinen kitara... ;) Mutta kai tässäkin vaikutta esim. onko harratanut soittoa ja jos on niin miten kauan. Onhan se eri asia, jos on soittanut ahkerasti esim. 4 vuotta ja sitten ostaa 1200 kitaran kesätyörahoilla, tai sitten ostaa hetken mielijohteesta tuosta vain 1500 kitaran vaikkei osaa yhtään soittaa... Näkisin, että ensimmäistä kauppaa voi olla paljon vaikeampi purkaa kuin jälkimmäistä..

Laulava Kylätohtori: Lain pitää kattaa kaikki mahdolliset tapaukset. Siksi siihen ei voi pistää summia, vaan asia pitää aina katsoa tapauskohtaisesti. Pelkkien summien avulla olisi helppo kikkailla ja kiertää lakia.
 
Sinun esimerkkisi on niin sanotusti normaalitilanne. Ko. laki lienee tehty vähän vähemmän normaaleille tapauksille. Itsekin näkisin, että kesätyörahoja ei voi paljon viisaammin käyttää kuin ostaa kunnollinen kitara... ;) Mutta kai tässäkin vaikutta esim. onko harratanut soittoa ja jos on niin miten kauan. Onhan se eri asia, jos on soittanut ahkerasti esim. 4 vuotta ja sitten ostaa 1200 kitaran kesätyörahoilla, tai sitten ostaa hetken mielijohteesta tuosta vain 1500 kitaran vaikkei osaa yhtään soittaa... Näkisin, että ensimmäistä kauppaa voi olla paljon vaikeampi purkaa kuin jälkimmäistä..
 
Ihan hyviä ajatuksia. Ongelmallista tuossa ajattelutavassa on vaan se, että tällöinhän myyjän olisi pitänyt tietää, että toinen hemmo ei osaa soittaa yhtään ja sanoa, että: "sori, sun soitto on ihan hanurista ja tää kitara on liian kallis sulle!". ;)
 
Voisi siis olla hieman hankalaa huoltajien vedota siihen, että eihän meidän poika edes osaa soittaa joten kauppa tulee purkaa.

Pointti on kylläkin se, että kesätyörahoja ei tarvitse käyttää viisaasti eikä kesätyörahoilla hankittujen ostosten tarvitse olla kohtuullisia tai tavanomaisia.
 
Ne varat ovat teinin vapaassa vallinnassa.

crackman: Ihan hyviä ajatuksia. Ongelmallista tuossa ajattelutavassa on vaan se, että tällöinhän myyjän olisi pitänyt tietää, että toinen hemmo ei osaa soittaa yhtään ja sanoa, että: "sori, sun soitto on ihan hanurista ja tää kitara on liian kallis sulle!". ;)
 
Voisi siis olla hieman hankalaa huoltajien vedota siihen, että eihän meidän poika edes osaa soittaa joten kauppa tulee purkaa.
 
Mutta toisaalta, jos asiaa katsotaan oikeudessa (tai muuten selvitetään riitaa virallista tietä), niin silloin em. asiaa voidaan käyttää hyväksi, jos mietitään jälkeen päin alaikäisen oikeutta ostaa kallista kitaraa. Eipä tuota tosiaan ennakolta voi tietää...
 
varakeef: Pointti on kylläkin se, että kesätyörahoja ei tarvitse käyttää viisaasti eikä kesätyörahoilla hankittujen ostosten tarvitse olla kohtuullisia tai tavanomaisia.
 
Ne varat ovat teinin vapaassa vallinnassa.
 
Mutta kun ne eivät ole. Kuten edellä todettiin, niin esim. tatuointia ei voi ostaa. Eli jotain rajoitteita on, vaikka olisi kuinka omalla työllä rahat tienannut...

crackman: kyllähän vajaavaltainen nyt saa yhen saamarin kitaran ostaa...Sitten voi olla eri asia jos kitara on ERITTÄIN arvokas. Tässäkin voi ja saakin käyttää maalaisjärkeä! Kyse on taskurahoista ja itse tienaamista rahoista ja mitäs muita rahoja alaikäisillä yleensä edes on (lukuunottamatta perinnöt jne.)?
 
Mitä luulette kysytäänkö musakaupassa tai jossain muussa "erityisliikkeessä" papereita ku alaikäinen menee hakemaan sieltä jonku kepin? En usko, eikä multakaan koskaan kyselty :)
 
Se, että niin toimitaan yleisesti ei tosiaan tarkoita sitä, että niin saa tehdä. Jos joku tahtoo, niin se tarvittaessa voisi nostaa luvattomista ostoksista äläkän jos tietyt speksit täyttyy, velvollisuudet on kuitenkin kaupanteossa kummallakin osapuolella. Se toki on kieltämättä hyvä, että tässä asiassa käytetään normaalia, tervettä järkeä.

Lisää ajatuksia: mikä on tässä yhteydessä "vajaavaltaisen omaa rahaa"? Opintotuet ei varmaan ole koska ovat vastikkeetonta tukea, lapsilisätkään tuskin jos ne tippuu suoraan nuoren tilille. Entä vanhemmilta saatu raha, nehän ei ole tienattuja vaan lahjoja?

Twinkle: Lisää ajatuksia: mikä on tässä yhteydessä "vajaavaltaisen omaa rahaa"? Opintotuet ei varmaan ole koska ovat vastikkeetonta tukea, lapsilisätkään tuskin jos ne tippuu suoraan nuoren tilille. Entä vanhemmilta saatu raha, nehän ei ole tienattuja vaan lahjoja?
 
Lapsilisäthän on tarkoitettu vanhemmille kattamaan lapsesta aiheutuvia kuluja. Jos vanhemmat laittavat ne nuoren tilile, niin se on vanhemmilta saatua rahaa, mutta nuorella itsellään ei ole mitään oikeutta lapsilisäänsä...

Laulava Kylätohtori: Mutta toisaalta, jos asiaa katsotaan oikeudessa (tai muuten selvitetään riitaa virallista tietä), niin silloin em. asiaa voidaan käyttää hyväksi, jos mietitään jälkeen päin alaikäisen oikeutta ostaa kallista kitaraa. Eipä tuota tosiaan ennakolta voi tietää...
 

 
Mutta kun ne eivät ole. Kuten edellä todettiin, niin esim. tatuointia ei voi ostaa. Eli jotain rajoitteita on, vaikka olisi kuinka omalla työllä rahat tienannut...
 
En usko, että oikeuskaan ottaa päätöksenteossaan huomioon tuollaista asiaa seikkana, joka myyjän olisi pitänyt tietää. Myyjä ei siis ole tuollaisessa tilanteessa välttämättä mikään mala fides. Toisaalta tietämättömyys alaikäisyydestä ei lain mukaan tee sopimusta päteväksi. Näitä on kiva tulkita :)

Twinkle: Se, että niin toimitaan yleisesti ei tosiaan tarkoita sitä, että niin saa tehdä. Jos joku tahtoo, niin se tarvittaessa voisi nostaa luvattomista ostoksista äläkän jos tietyt speksit täyttyy, velvollisuudet on kuitenkin kaupanteossa kummallakin osapuolella. Se toki on kieltämättä hyvä, että tässä asiassa käytetään normaalia, tervettä järkeä.
 
Oikeus saattaa kyllä katsoa yleistä kauppatapaa...

crackman: En usko, että oikeuskaan ottaa päätöksenteossaan huomioon tuollaista asiaa seikkana, joka myyjän olisi pitänyt tietää. Myyjä ei siis ole tuollaisessa tilanteessa välttämättä mikään mala fides. Toisaalta tietämättömyys alaikäisyydestä ei lain mukaan tee sopimusta päteväksi. Näitä on kiva tulkita :)
 
En tarkoitakaan, että myyjän olisi sitä pitänyt tietää. Vaan sitä, onko yleisellä tasolla alaikäisen ostos kohtuullinen, asiallinen ja perusteltavissa oleva tai täyttyykö perusteet kaupan purulle. Eihän oikeudessa yleensäkään asioiden harkinta perustu pelkästään siihen, mitä toisen osapuolen olisi pitänyt tietää. Kyse on isomman kuvan luomisesta.
 
Tulkinta on kivaa, varsinkin kun luuloja on enemmän kuin tietoa (ainakin itsellä)... ;)
 
edit. Eikös se yleisesti ottaen ole aina kelpaamaton syy, ettei tiennyt. Hyvässä uskossa tehdyissä kaupoissa ym. sillä on merkitystä, jos sen pystyy todistamaan, mutta ei kai tällaisissa. Perusedellytyshän on, että jokainen suomalainen tuntee Suomen lain, ellei ole vajaavaltainen tai muuten jollain tapaa "höynä"...
 
crackman: Oikeus saattaa kyllä katsoa yleistä kauppatapaa...
 
No joo, kyllähän nämä voivat aina vaikeaksi mennä ja ainakin kaltaiseni maallikon on tavallaan turha edes arvuutella, miten asiat oikeasti menevät... ;)

Laulava Kylätohtori: En tarkoitakaan, että myyjän olisi sitä pitänyt tietää. Vaan sitä, onko yleisellä tasolla alaikäisen ostos kohtuullinen, asiallinen ja perusteltavissa oleva tai täyttyykö perusteet kaupan purulle. Eihän oikeudessa yleensäkään asioiden harkinta perustu pelkästään siihen, mitä toisen osapuolen olisi pitänyt tietää. Kyse on isomman kuvan luomisesta.
 
Tulkinta on kivaa, varsinkin kun luuloja on enemmän kuin tietoa (ainakin itsellä)... ;)
 
edit. Eikös se yleisesti ottaen ole aina kelpaamaton syy, ettei tiennyt. Hyvässä uskossa tehdyissä kaupoissa ym. sillä on merkitystä, jos sen pystyy todistamaan, mutta ei kai tällaisissa. Perusedellytyshän on, että jokainen suomalainen tuntee Suomen lain, ellei ole vajaavaltainen tai muuten jollain tapaa "höynä"...
 
Okei, ymmärsin kirjoituksesi väärin.
 
Olet ihan oikeassa siinä, että lain tietämättömyyteen ei yleensä voi vedota.
 
Jos kuitenkin mietitään tilannetta jossa oikeus tulkitsisi kaupan "pätemättömyyttä" siitä näkökulmasta, että pätemättömyyteen (oikeustoimen tavallisuuteen) vaikuttaisi se, että joku ei osaa soittaa (dispositiivisissa asioissa asianosaisilla vetoamis-/ väittämistaakka), koska siihenhän huoltaja vetoaisi (?) niin uskoisin oikeuden katsovan myös vastaajan tilannetta. En tietenkään ole varma.
 
Tässä tilanteessa saattaisi (huom. konditionaali) tulla kysymykseen se, että voidaanko myyjän olettaa tienneen sen, että kauppa saattaa olla pätemätön, koska henkilö ei osaa soittaa kitaraa. Siihenhän kantaja vetoaisi (?). Mielestäni myyjän ei olisi pitänyt tietä tuollaisesta seikasta ---------------> bona fides.
 
Ihan mielenkiinnosta, mitenkäs tilanne jossa Aatos Erkon pojanpojanpoika? Nouseeko kynnysarvo tavallisen oikeustoimen osalta riippuen varallisuudesta?

crackman: ^
 
Tosiaan, eihän soittotaito itsessään voi olla peruste kaupan hyväksyttävyydelle tai hyväksymättömyydelle. Ajattelisin asiaa ehkä enemmän siltä kantilta, että onko alaikäinen osoittanut vakavasti otettavia kiinnostuksen merkkejä kitaran soittoon. Eli onko kyseessä lapsekas "mä haluun rokkistaraksi" -ajatus vai todellinen pitkäjänteinen harrastus. Voisiko tällainen vaikuttaa, jos nuori pistää koko kesätyörahat + vähän päälle kalliiseen kitaraan? En tosiaan osaa sanoa...
 
Oletkos ollut enemmänkin tekemisissä tämän kaltaisten asioiden kanssa?

En ole kovin tarkasti seurannut tätä keskustelua, mutta tärkeä kysymys lienee se, että onko myyjällä _velvollisuus_ ottaa selvää ja tietää, minkälainen ostaja on kyseessä. Millä tavalla se edes onnistuu? Ostajahan voi valehdella ikänsä jne.

Laulava Kylätohtori:
 
Mutta kun ne eivät ole. Kuten edellä todettiin, niin esim. tatuointia ei voi ostaa. Eli jotain rajoitteita on, vaikka olisi kuinka omalla työllä rahat tienannut...
 
Tatuointi on kyllä äärimmäisen huono esimerkkitapaus, siinä kun on kyse myös pahoinpitelystä ja vamman aiheuttamisesta - ja ääritapauksissa sopimusten sitovuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi muulloinkin kuin alaikäisten osalta.
 
Siviilioikeudellisesti asia on päivänselvä. Kesätyörahoillaan alaikäinen voi ostaa kalliin kitaran, tarvitsipa hän sitä tai ei. Myös auton tai traktorin, kumiveneen tai 800 putkiloa sipsejä - kunhan kyse vain on hänen työllään ansaitsemista varoista.

Laulava Kylätohtori: Tosiaan, eihän soittotaito itsessään voi olla peruste kaupan hyväksyttävyydelle tai hyväksymättömyydelle. Ajattelisin asiaa ehkä enemmän siltä kantilta, että onko alaikäinen osoittanut vakavasti otettavia kiinnostuksen merkkejä kitaran soittoon. Eli onko kyseessä lapsekas "mä haluun rokkistaraksi" -ajatus vai todellinen pitkäjänteinen harrastus. Voisiko tällainen vaikuttaa, jos nuori pistää koko kesätyörahat + vähän päälle kalliiseen kitaraan? En tosiaan osaa sanoa...
 
Oletkos ollut enemmänkin tekemisissä tämän kaltaisten asioiden kanssa?
 
Tuossa hieman asioita selvitellessäni kävi ilmi, että vajaavaltaisuus sopimuksen pätemättömyysperusteena on tuomioistuimen otettava viran puolesta huomioon. Eli ei siis väittämistaakkaa. Tämä koski kylläkin ilmeisesti (?) kuluttajasopimuksia.
 
Lain mukaanhan saa tehdä oikeustoimia, jotka ovat OLOSUHTEISIIN nähden tavanomaisia, joten periaatteessa kyllähän tuollaistakin seikkaa voidaan tulkita. Kuitenkin alaikäisellä on myös itse oikeus lausua asiasta ja tässä voi mennä huoltajan kannalta ketuiks :)
 
Tässä pitäis myös ottaa ehkä huomioon sitten se, että kuinka paljon aikaa edunvalvojalla on vedota pätemättömyyteen. Tuskinpa sekään ikuinen on ja pitäisi toimia nopeasti, ettei näytä siltä, ette on "hiljaisesti" hyväksynyt diilin. Tää onki sitten tietty jo eri asia.
 
Joku puheli tuossa mopon ostosta ja sellanen päätös on tehty että sitä ei pidetty tavanomaisena.
 
En ole ollut tekemisissä millään lailla. Kirjoittelen tässä Gradua ja ei kiinnosta yhtään. Siks tässä kirjottelen, että sais motivaatioo...no avataampa illalla pari pulloa öljyä niin sitten alkaa kirjottelu sujumaan (nyt on vielä liian aikaista ja tulis morkkis jos alkais tiputtaan) :)

Mä olen muutaman kerran huijannut itseäni torikaupoissa. Järki sanoo että en tartte, mutta kun riittävän monta kertaa jankkaa itselleen että tarttee niin kyllä sitä siihen valheeseen alkaa uskomaan. On se kyllä mulkku mies.

Se nyt ainakin on varmaa, ettei yksiselitteiseen vastaukseen päästä, koska tilanne on aina yksilöllinen ja olosuhteista riippuvainen. Esim. 16 v. voi olla hyvinkin lapsellinen tai olla hyvinkin kypsä asuen yksinään hoitaen kaiken yksin. Jälkimmäisessä tapauksessa voisin kuvitella, että esim. eri paikkakunnalla asuvien vanhempien voisi olla melko mahdotonta saada peruttua kitarakaupat, jotka 16 v. on tehnyt... Kuvittelen ja luulen...
 
Crackmanin jutut alkavat olemaan sillä tasolla, että kohta loppuu oma ymmärrys kokonaan.. ;)

J.Nikkanen: Mä olen muutaman kerran huijannut itseäni torikaupoissa. Järki sanoo että en tartte, mutta kun riittävän monta kertaa jankkaa itselleen että tarttee niin kyllä sitä siihen valheeseen alkaa uskomaan. On se kyllä mulkku mies.
 
Sika!
 
Virhe! Tyhmä ja liian lyhyt kirjoitus!

Mielenkiintoista juttua ;)
 
15 vuotta täyttänyt saa hallita itse ansaitsemiaan rahoja ja perustaa niitä varten oman pankkitilin ilman vanhempien lupaa. Vanhemmilla ei ole oikeutta käyttää 15 vuotta täyttäneen ansaitsemia rahoja. Alle 18-vuotias ei kuitenkaan saa tehdä suurisummaisia ostoksia itsenäisesti, vaan vanhemmat voivat halutessaan vaatia kaupan purkamista. (mikä on tässäkin suurisummaisen raja :D)
 
15-17-vuotias voi hallita omalla työllään ansaitsemiaan varoja avaamalla näille varoille tilin. Edunvalvojilla ei ole oikeutta käyttää kyseistä tiliä ilman alaikäisen itsensä myöntämää käyttöoikeutta.
 
Huoltajan suostumuksen tarvetta
arvioitaessa otetaan huomioon muun
muassa ostajan ikä sekä ostoksen
hinta ja laatu. Laadun osalta merkitystä
on sillä, onko tuote sellainen,
joita senikäiset yleisesti ostavat, eli
onko kyseessä alaikäiselle tavanomainen
ostos.
 
Mä sanoisin, että aika monelle alaikäisellekin on ostettu Fendereitä vuosikymmenian ajan ja tässä tämä ei rajoitu pelkästään siihen onko se junnu sen ostanut vaan asiaan otetaan mukaan myös ne ostot jotka vanhemmat on maksaneet eli ei ole mitenkään harvinaista, että junnulle ostetaan sähkis hintaan 500 - 700, itse en harvinaiseksi tuollaista ostosta laske ja kun tätä vertaa tuohon ylempään tekstiin niin uskoisin, että ihan hyvin 17 vuotias voi ostaa sen Fenkkunsa niin kuin mun junnu teki :D
 
Loppuun täytyy vielä todeta, että jos ja kun vanhemmat vaikka nosaisivat asiasta älläkän niin he eivät voi toimia tässä vastapuolina eli jos lapsi hakee oikeuttaan sille ostokselleen niin sen lapsen oikeuksia sitten edunvalvotaan viranomaisen toimesta eikä vanhempien, koska vanhemmat eivät voi olla sekä vastapuolina asiassa että lapsen edunvalvojina kun puhutaan siitä, että lapsi puolustaa oikeuttaan hallita rahavarojaan ja sitä kautta ostoksiaankin.
 
Vanhemmilla pitää olla mun käsittääkseni myös jokin syy siihen, ettei lapsi ole voinut tehdä tiettyä ostoa eli kauppasopimusta, pelkkä alaikäisyys ei ole pelkästään siis mikään perustelu vaan asiassa pitää olla jokin toinen syy mikis ala-ikäinen ei ole ns. saanut tehdä sopimusta.
 
Lisää asiasta poimittua eri viranomaislähteistä:
 
Alaikäisen varoja hoitaessaan edunvalvojat ovat velvollisia noudattamaan holhoustoimilain määräyksiä. Näin ollen lapsen taloudellisia asioita koskevat päätökset eivät ole täysin vanhempien vapaan harkinnan varassa.
 
Tehtävässään lapsensa edunvalvojana vanhemman tulee tunnollisesti pitää huolta lapsen oikeuksista ja edistää hänen parastaan. (olisiko lapsen edun mukaista että vanhempi purkaisi kaupan jos junnu haluaa soittaa Fenkulla?)
 
Edunvalvojan on säilytettävä sellainen omaisuus, jota lapsi edunvalvonnan kestäessä tai myöhemmin tarvitsee tai jolla muutoin on tälle erityistä arvoa (mielestäni soittoharrastus on tälläinen arvo joka tuo elämään sitä hyvää asiaa)
 
Lapselle tämän omista tuloista tai varoista mahdollisesti tehtävien hankintojen ja
sijoitusten tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon mm. lapsen ikä,
kehitysaste ja huoltajan kasvatukselliset periaatteet.
 
Ennen kuin edunvalvoja tekee päätöksen tehtäviinsä kuuluvassa asiassa, hänen on
tiedusteltava alaikäisen mielipidettä, jos asiaa on tämän kannalta pidettävä tärkeänä ja jos lapsi kykenee ymmärtämään asian merkityksen (eli sitä kauppaa ei lähdetä purkamaan suoraan vaan lapsen suostumuksella, jos toisin tehdään niin rikotaan kuitenkin sen lapsen etua)
 
Lyhyesti
􀀹 Alaikäisen omaisuus on säilytettävä hänen nimissään eikä hänen varojaan
saa sekoittaa toisten varoihin.
􀀹 Myös lapsen perintöosuus jakamattoman kuolinpesän varoista on hänen
omaisuuttaan.
􀀹 Lapsen varoja saadaan käyttää ainoastaan hänen omaksi hyödykseen,
huomioon ottaen vanhempien elatusvastuu. Edunvalvojat päättävät yhdessä
lapsen omaisuuden sijoittamisesta ja käyttämisestä.
􀀹 Edunvalvojat eivät saa edustaa lasta oikeustoimessa, jossa he itse ovat
lapsen vastapuolia.
􀀹 Laissa määriteltyihin lapsen omaisuutta koskeviin oikeustoimiin tarvitaan
maistraatin lupa.
􀀹 Lapsen saamasta omaisuudesta on ilmoitettava viipymättä lapsen kotipaikan
maistraatille, joka valvoo lapsen omaisuuden hoitamista.
 
Asia siis ei ole yhtään niin yksinkertainen, että vanhemmat voisivat tuosta vain tehdä lapselta kysymättä vaikka kaupan purkamiset ym., lapsella on kuitenkin oikeuksia vaikka ovatkin alaikäisiä :)
 
Osa noista kohdista ylempänä koskee varsinaisesti vähän muita omaisuuteen liittyviä asioita kuten esim. perintä jne. mutta otin suoran kopsun viranomaissivustoilta.
 
Heitettiinpä lisää bensaa tuleen ja kyllä tuosta nyt jotain irtoaa lisää :D

Joo, kai siinä tosiaan pitäisi olla hyvät perustelut, miksi se kauppa pitää purkaa. Se ei varmaan riitä, että on ala-ikäinen ja vanhemmat ei tykkää kitaran soitosta. Ei kyllä nopeasti tule yhtään järkevää syytä mileen, miksi nuori ei saisi kesätyörahoillan ostaa omaa kitaraa...