Kitarat: kitarakamat ›

Kuunteletko vielä samanlaista musiikkia kuin 5 vuotta sitten...
 
Eihän siitä tule helevettiäkään jos alkaa suunnitelemaan ostovaiheessa, että soitankohan minä enää 5 vuoden päästä suo-bluesia / funkia / svarttemedalia / poppia / tmv.. Siinä päätyy vain semmoiseen kompromissikierteeseen jossa ei loppujen lopuksi ole koskaan tyytyväinen.
 
Kyllä minä mielummin hankkiessani uutta laitteistoa, otan sen mikä on juuri minulle se mitä haluan, enkä sitä millä voin soittaa sitten vaikka vähän muunkinlaista viiden vuoden päästä jos joskus tulee semmoinen olo.. Monipuolisuus on toki hyve joka ei koskaan ole pahitteeksi mutta kyllä minulla painaa vaa'assa enemmän se spesifinen käyttötarkoitus ja sen täyttö kuin monipuolisuus..
 
E: Menee off-topiciksi.. Back to Ran

Äh, en mä tarkoittanut sitä, että voiko sillä vetää vielä viiden vuoden päästä. Yritin vain osoittaa, että kaikista radikaaleimmat värkit on juuri niitä joita ei välttämättä jaksakaan katsella lopun ikäänsä ;-)
 
Ja jälleenmyyntiarvo on mun mielestä vähintäänkin fiksu kriteeri kitaraa ostaessa. Poislukien tietysti itse ostetut käyttöarvoon verraten ryöstöhalvat soittimet, ala Charvelin Model nelkut tms.
 
Edit: Toisaalta, mä kyllä yritän välillä miettiä liiankin "järkevästi" investiontejani. Mutta toisaalta soitan musiikkia bossa novasta rockiin, niin monipuolisuudesta ei ole haittaa.

Noinkohan vaan tuo muoto ongelman tekee? Eipä varmaankaan aikanaan Gibsonin V ollut mitenkään jokapojalta löytyvä tavallisuus. Ihan samaan tapaan niistäkin varmastikin on puhuttu, mutta hyvin nuo näyttävät pintansa pitävän nykyäänkin. =)
 
Kyllä kitaran muoto on mielestäni hyvin tärkeä asia ja monilla nuoremmilla ihmisillä se silmä on sellainen, että kaikennäköinen sotakirves-, avaruusalus-tyylinen estetiikka näyttää hienolta. Tämä tapahtuu yleensä ikäluokassa 10-20vuotta. Pitää muistaa että musiikkiharrastus jatkuu kuitenkin parhaassa tapauksessa vanhuuteen asti. Ei tietenkään pidä suunnitella, että tällä vedetään vielä Paranoidia vanhainkodissa, mutta jälleenmyyntikysymys kannattaa aina miettiä, koska mielipiteet voivat muuttua. Kun tilaa "eksoottisen" näköisen kitaran voi käydä niin, että sen jälleenmyynti on lähes mahdotonta ellei myy ihan puoli-ilmaiseksi, myös se vaikuttaa paljon millainen musiikki on kulloinkin suosittua. En näe, että nykyinen raskaamman rokin suosio voi jatkua samanlaisena enää kovin pitkään, tai ainakin näin toivon. Jos itse ostaisin lapselleni kitaraa ja hän aluaisi ns. kirveskitaran, niin mielummin antaisin maalauttaa kitaran kylkeen sen kirveen ja ostain Strato, Les Paul-tyyppisen kitaran. Ihan vain siksi, että tiedän mielipiteiden ja maun muuttuvan hyvinkin nopeasti ja siitä kirveskitarasta pitää päästä joskus vielä eroon.

Kyllä kitaran muoto on mielestäni hyvin tärkeä asia ja monilla nuoremmilla ihmisillä se silmä on sellainen, että kaikennäköinen sotakirves-, avaruusalus-tyylinen estetiikka näyttää hienolta. Tämä tapahtuu yleensä ikäluokassa 10-20vuotta. Pitää muistaa että musiikkiharrastus jatkuu kuitenkin parhaassa tapauksessa vanhuuteen asti. Ei tietenkään pidä suunnitella, että tällä vedetään vielä Paranoidia vanhainkodissa, mutta jälleenmyyntikysymys kannattaa aina miettiä, koska mielipiteet voivat muuttua. Kun tilaa "eksoottisen" näköisen kitaran voi käydä niin, että sen jälleenmyynti on lähes mahdotonta ellei myy ihan puoli-ilmaiseksi, myös se vaikuttaa paljon millainen musiikki on kulloinkin suosittua. En näe, että nykyinen raskaamman rokin suosio voi jatkua samanlaisena enää kovin pitkään, tai ainakin näin toivon. Jos itse ostaisin lapselleni kitaraa ja hän aluaisi ns. kirveskitaran, niin mielummin antaisin maalauttaa kitaran kylkeen sen kirveen ja ostain Strato, Les Paul-tyyppisen kitaran. Ihan vain siksi, että tiedän mielipiteiden ja maun muuttuvan hyvinkin nopeasti ja siitä kirveskitarasta pitää päästä joskus vielä eroon.
 
Mä en vieläkään lähtisi siihen, että muoto tekee kitaran myymisen vaikeaksi. Merkki lavassa tekee sen. Isoille merkeille löytyy aina joku ostaja, olkoon kitaran muoto mikä tahansa. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi Jacksonin tai vaikkapa B.C. Richin hevikirveet. Eipä ne torilla ainakaan kauan näytä viihtyvän, jos hinta ei ole ihan taivaissa verrattuna uuden hintaan.
 
Ja mä luulen, että sä olet pikkaisen hakusessa tämän ikäluokan kanssa. Harvalla alta 20-vuotiaalla on varaa omaan customiin.

Kun tilaa "eksoottisen" näköisen kitaran voi käydä niin, että sen jälleenmyynti on lähes mahdotonta ellei myy ihan puoli-ilmaiseksi, myös se vaikuttaa paljon millainen musiikki on kulloinkin suosittua. En näe, että nykyinen raskaamman rokin suosio voi jatkua samanlaisena enää kovin pitkään, tai ainakin näin toivon.
 
Viitannet näillä eksoottisilla hevikirveillä ennen kaikkea RR:iin ja Wingeihin jotka ovat muodossa tai toisessa olleet olemassa jo ennen tätä modernia hevibuumia..? :D RR noin 25 vuotta ja Wingi noin 40 vuotta.
 
Kyllä nyt jälleenmyyjää pelottaa..
 
Toki ymmärrän pointtisi mutta minusta tuntuu, että hieman kärjistät turhakseen. Ja mitä pahaa siinä on, että nappulasi haluaa soittaa halvalla hevikirveellä, johon hän kyllästyy parissa vuodessa kun löytää tiensä "oikeiden" kitaroiden pariin..? Ihan yhtä suurella todennäköisyydellä se b-luokan strato-, / lessukkakopio lähtee vaihtoon siinä missä se hevikirveskin ennemmin tai myöhemmin.. Ellet sitten ole ostamassa naperollesi muutaman kiloeuron laatujyrää ensimmäiseksi kitaraksi.. Jolloin olet muuten kenties ehkä maailman paras isä. :)

Jos minä tilaisin nyt jonkun "hevikirvescustomin" ja sitten 10 vuoden päästä bluesukkona en sitä diggailisikaan soitteluun asti, niin laittaisin sen seinälle koristeeksi. En myisi omaa customia jollei olisi absoluuttinen pakko.
 
Eli se vaikka joskus "kasvaisikin ulos" siitä customistaan niin voihan sillä edelleen kotosalla soitella vaikka se ei soveltuisikaan humppabändin keikoille. Tai sitten tosiaan käyttää sisustuksena :)

Mutta toisaalta soitan musiikkia jazzista death metalliin, niin monipuolisuudesta ei ole haittaa.
 
Ja siksi hommaankin 7-kielisen puolitettavilla humbuckereilla, kelluvalla tallalla ja 27" skaalalla. Kunhan nyt jostain saisi rahaa prkl :) Olen minä aiemminkin Ibanezin "hevikepillä" (Jpmp3) vedellyt jazzia, bossa novaa yms. ihan keikoillakin, eikä minua häiritse paskaakaan jos jazz-papat katsoo vihaisesti. Saundasikin pehmeämmässä musassa paljon paremmalta kuin minulla samaan aikaan ollut Tokain Loverock.

Yksi vaihtoehto on teettää kitara, jonka ulkomuodosta ei pidä kukaan. Paitsi omistaja.
 
Tuttu omakuvasta.

mä vaan luulen että kun me ollaan paappoja niin "humppakeikalla" vedetään vanhaa metallicaa, slayeriä ja muuta vastaavaa. vanhainkodissa tuolissa täristään että tämä on sitä kunnon vahanliiton meininkiä, ja tottakai pitää kirves olla sen mukainen.
 
Mitäs järkeä on miettiä että kuinkahan saan tuon myytyä, tai en voi ostaa kun ei sitä multa sitten kukaan osta tai joku muu ei tykkää, ethän sä noin vaimoaskaan valitse. Sähän oot jo käytännössä luopunut siitä ennemmin kuin olet edes ostanut, you live only once.

Kyllä kitaran muoto on mielestäni hyvin tärkeä asia ja monilla nuoremmilla ihmisillä se silmä on sellainen, että kaikennäköinen sotakirves-, avaruusalus-tyylinen estetiikka näyttää hienolta.
 
Paljonpa vaan näkee vanhoillakin hevipatuilla noita avaruusaluksia käytössä.
 
Pitää muistaa että musiikkiharrastus jatkuu kuitenkin parhaassa tapauksessa vanhuuteen asti. Ei tietenkään pidä suunnitella, että tällä vedetään vielä Paranoidia vanhainkodissa, mutta jälleenmyyntikysymys kannattaa aina miettiä, koska mielipiteet voivat muuttua.
 
No jos ja kun se harrastus sinne vanhuuteen asti jatkuu niin onko siinä vaiheessa enää hirveästi väliä sillä vaikka muutama satanen takkiin tuleekin kun sitä sotakirvestä yrittää myydä? Melko pieni summa vuotta kohden jos laskemaan ruvetaan.
 
Kun tilaa "eksoottisen" näköisen kitaran voi käydä niin, että sen jälleenmyynti on lähes mahdotonta ellei myy ihan puoli-ilmaiseksi, myös se vaikuttaa paljon millainen musiikki on kulloinkin suosittua.
 
Kyllä niille ottajia aina löytyy. Ellei se kitara sitten ole ihan överiksi vedetty. Sitä nämä tässä ketjussa tilatut kitarat eivät mielestäni ole, ihan perus hevikirvestä on tilailtu, joita on tosiaan ollut olemassa jo vuosikymmeniä. Itseasiassa överein näistä on varmaankin tuo omani: http://www.cc.puv.fi/~e0300583/Final_Ran_example_pics/FinalStyle.jpg
 
Ja mä luulen, että sä olet pikkaisen hakusessa tämän ikäluokan kanssa. Harvalla alta 20-vuotiaalla on varaa omaan customiin.
 
20-30 vuotta voisi olla parempi skaala. Itse sijoitun tuossa asteikossa melkolailla puoliväliin.

Yksi vaihtoehto on teettää kitara, jonka ulkomuodosta ei pidä kukaan. Paitsi omistaja.
 
Tuttu omakuvasta.
 
Huhhuh kun on siisti. Toisen mikinkin olisin kyllä laittanut. Tuollaista väriä muuten kelailin omaan Raniinkin.

Yksi vaihtoehto on teettää kitara, jonka ulkomuodosta ei pidä kukaan. Paitsi omistaja.
 
Tuttu omakuvasta.
 
Aika AV-tyylinen:
 
http://www.avbasses.cz/archiv.htm

Aika AV-tyylinen:
 
http://www.avbasses.cz/archiv.htm
 
Ei aivan sattumalta. Eli kitara on tosiaan Ales Vychodilin luomus. Olen aina diggaillut "hifi-bassojen" muotoilusta. Meinasin alkaa jo basistiksi, mutta päädyin teetättämään basson näköisen kitaran.

Kyllä kitaran muoto on mielestäni hyvin tärkeä asia ja monilla nuoremmilla ihmisillä se silmä on sellainen, että kaikennäköinen sotakirves-, avaruusalus-tyylinen estetiikka näyttää hienolta. Tämä tapahtuu yleensä ikäluokassa 10-20vuotta.
 
Ite olen nähnyt tämän sillei, että sitten kun minun lapsuus loppuu ja RR:stä ja muista laatusoittimistani tahdon eroon, voin myydä ne jollekulle maailmantuskaa kärsivälle teinille hyvään hintaan. Ei ajanlasku siihen lopu että minä kasvan aikuiseksi, maailmassa on muitakin ja uusi sukupolvi varttuu.

Oujea,
 
Kitaratilaus on nyt lyöty lukkoon. Käväsen vielä pankissa maksamassa ensimmäisen erän niin rakennus voi alkaa. Hinnaksi tuli 1790e laukun kanssa, 30e postikuluja. Kitara tulee näyttämään suunnilleen tältä: http://koti.mbnet.fi/pupp3t/dream_ran.jpg

Sinne lähti hintatiedustelu omasta Ranista Kahlerilla varustettuna.
 
Jos hinta ei päätä huimaa, niin voisin jopa harkita.

Oujea,
 
Kitaratilaus on nyt lyöty lukkoon. Käväsen vielä pankissa maksamassa ensimmäisen erän niin rakennus voi alkaa. Hinnaksi tuli 1790e laukun kanssa, 30e postikuluja. Kitara tulee näyttämään suunnilleen tältä: http://koti.mbnet.fi/pupp3t/dream_ran.jpg
 
Onnea vain kovasti. Tuon kanssa saa aikamoinen puhtonäppi olla.. :)

Ja jälleenmyyntiarvo on mun mielestä vähintäänkin fiksu kriteeri kitaraa ostaessa.
 
Siinä tapauksessa olet keskustelemassa ihan väärässä ketjussa.

Ja jälleenmyyntiarvo on mun mielestä vähintäänkin fiksu kriteeri kitaraa ostaessa.
 
Pelkästään tuolla ajattelutavalla jäisi suurin osa kitarakaupoista tapahtumatta. ; )

Oujea,
 
Kitaratilaus on nyt lyöty lukkoon. Käväsen vielä pankissa maksamassa ensimmäisen erän niin rakennus voi alkaa. Hinnaksi tuli 1790e laukun kanssa, 30e postikuluja. Kitara tulee näyttämään suunnilleen tältä: http://koti.mbnet.fi/pupp3t/dream_ran.jpg
 
ihan siisti. mikähän on tuo lavan muoto. Eli mistä kitarasta, jotenkin hienoa musta nuo 4x2 viritin ratkaisut tai 2x4.