Kitarat: kitarakamat ›

Rajoitettu oikeustoimikelpoisuus on alle 18-vuotiaalla, joka saa hallita sitä omaisuutta, mitä on työllään ansainnut tai jonka huoltaja tai muu edunvalvoja on antanut lapsen käytettäväksi. Viisitoista vuotta täyttänyt saa tehdä tällaisista varoista testamentinkin.
 
Olis kyllä kiva tietää onko missään määritetty minkään näköisiä rahallisia rajoja kuinka isoa kauppaa voi 15-17 vuotias tehdä vai meneekö homma ihan perstuntumalla mikä on hieman arvelluttavaa, että kiista tapauksissa mentäisiin sitten jokainen tapaus kerrallaan tulkiten sitten puhtaasti mielipiteen mukaan.
 
Mikä esim. katsotaan liian isoksi kaupaksi rahamäärissä, onko se raja 500 vaiko 1500, tässähän on kysymys myös siitä, että varsinkin soittokamoissa hyvinkin voi alle 18 v. tienata kesätöistä tullaiset 2500 2:n kuukauden ajalta ja jos sitten hän aikoo ostaa kepukan 1500 niin tarviiko siihen vanhempien luvan kun kerran sitä mammonaa saa jo tuossa iässä itse hallita mitä tienaamalla on saanut.
 
Laki ja käytäntö ei sais oikeasti olla näin epäselviä, että joudutaan menemään perstuntumalla.
 
Toisaalta jotkut junnut kyllä käyttää rahaansa paljon järkevämmin kuin moni täysikäinen konkari joka on saanut kuuluisan ostokuumeen ja selittelee asiaa vaimoväelle kuinka tarpeellinen ostos oli vaikka seinät notkuu pullistellen kitaroita :D

Vladi: Eikös tämä periaatteessa kata esim. kitaraostoksen aivan hyvin?
 
ei, koska siellä ylempänä lukee että vanhemmat voi vaatia kaupan purkua jos ei ole ollut lupaa.

aristoteles666: ei, koska siellä ylempänä lukee että vanhemmat voi vaatia kaupan purkua jos ei ole ollut lupaa.
 
Vanhemmat eivät voi vaatia kaupan purkamista, jos kyse on tämän teinin omilla ansioillaan hankkimista varoista. Siis kesätyörahojen haaskaaminen rämiseviin instrumentteihin on vanhempien vain siedettävä.

varakeef: Vanhemmat eivät voi vaatia kaupan purkamista, jos kyse on tämän teinin omilla ansioillaan hankkimista varoista. Siis kesätyörahojen haaskaaminen rämiseviin instrumentteihin on vanhempien vain siedettävä.
 
voi vaatia.

aristoteles666: voi vaatia.
 
Toki vaatia voi, tarkoitin vain, että vaatimus on vaikutukseton.
 
Laki holhoustoimesta
 
25 _. Vajaavaltaisella on oikeus määrätä siitä, minkä hän on vajaavaltaisuuden aikana omalla työllään ansainnut, ja siitä, minkä edunvalvoja on tämän lain 38 _:n mukaisesti antanut hänen vallittavakseen. Vajaavaltaisella on oikeus määrätä myös edellä mainitun omaisuuden tuotosta sekä siitä, mikä on tullut tällaisen omaisuuden sijaan.

Vladi: Onko kyseessä oikeasti joku lakipykälä?
 
Joo, luulisi että se olisi m.netissä jo tuttu, nimeltään oikeustoimilaki. Alle 18-vuotias on vajaavaltainen ja sellainen voi tehdä sopimuksia vain tavanomaisissa ja arkipäiväisissä asioissa, esim. ostaa tavanomaisia ja arvoltaan vähäisiä kulutustavaroita. Se on sitten riippuvainen näkemyksestä, että onko esimerkiksi kitaran osto "tavanomainen ja arvoltaan vähäinen ostos", mutta veikkaan että ei ole.
 
Sen voi joku fiksumpi sitten valottaa, että mitkä on myyjän velvollisuudet ottaa selvää henkilön iästä ja mihin asti voi väittää uskoneensa ostajan olevan oikeustoimikelpoinen. Kannattaa huomata, että ikä ei ole ainoa asia mikä rajoittaa oikeustoimikelpoisuutta, aikuinenkin voi olla vajaavaltainen tai sillä voi olla rajoitettu oikeustoimikelpoisuus, jolloin sen toimista tekee viime kädessä päätöksen määrätty huoltaja.
 
EDIT: ai niin tässä oli useampia sivuja, sori.

varakeef: Toki vaatia voi, tarkoitin vain, että vaatimus on vaikutukseton.
 
Laki holhoustoimesta
 
25 _. Vajaavaltaisella on oikeus määrätä siitä, minkä hän on vajaavaltaisuuden aikana omalla työllään ansainnut, ja siitä, minkä edunvalvoja on tämän lain 38 _:n mukaisesti antanut hänen vallittavakseen. Vajaavaltaisella on oikeus määrätä myös edellä mainitun omaisuuden tuotosta sekä siitä, mikä on tullut tällaisen omaisuuden sijaan.
 
tuo tarkoittaa tilannetta jossa lapsi on asetettu holhoukseen, ei sitä että lapsi asuu vanhempiensa kanssa.
 
eli kyllä se siinä tilanteessa vanhempi voi vaatia kaupan purkua.

aristoteles666: tuo tarkoitta tilannettaa jossa lapsi on asetettu holhoukseen, ei sitä että lapsi asuu vanhempiensa kanssa.
 
eli kyllä se siinä tilanteessa vanhempi voi vaatia kaupan purkua.
 
Mitä tämä sitten tarkoittaa: "15 vuotta täyttänyt voi käyttää ansioitaan, kuten kesätyörahoja, merkittävämpiinkin ostoksiin, mutta ei saa ostaa velaksi"?
 
Meille AMK:ssa opetettiin, että esimerkiksi kesätyörahoja saa 15-vuotias käyttää miten haluaa. Mikä tuon edellä mainitun kumoaa?
 
En halua mitään saivarrella tai vääntää, tässä on vaan niin erilaisia tulkintoja, että olisi kiva jos joku tolkku tulisi tähän, perustelujen kanssa.

aristoteles666: tuo tarkoitta tilannettaa jossa lapsi on asetettu holhoukseen, ei sitä että lapsi asuu vanhempiensa kanssa.
 
eli kyllä se siinä tilanteessa vanhempi voi vaatia kaupan purkua.
 
Vajaavaltaisella tarkoitetaan suomessa alle 18-vuotiasta tai erikseen holhoukseen asetettua.

Mielenkiintoinen ja itselle tulevina vuosina ajankohtainen aihe. Siksipä löysin kuluttajaviraston sivuilta tällaisen:
 
Kuluttajavirasto:
TEESI 4.
Taskurahaostosta suuremmissa
hankinnoissa päätösvalta on
aina vanhemmilla
Alaikäiset voivat ostaa taskurahoillaan
hinnaltaan kohtuullisia ja heille
tavanomaisia tuotteita ja määrätä
työansioistaan. Muista ostoksista
päättävät vanhemmat.
Holhouslain mukaan alaikäinen
voi itsenäisesti tehdä vain oikeustoimia,
jotka ovat olosuhteisiin nähden
tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä.
Oikeustoimi, jonka tekemiseen
alaikäisellä ei ole oikeutta, ei
sido, jollei hänen huoltajansa ole
antanut siihen suostumusta.
7
Huoltajan suostumuksen tarvetta
arvioitaessa otetaan huomioon muun
muassa ostajan ikä sekä ostoksen
hinta ja laatu. Laadun osalta merkitystä
on sillä, onko tuote sellainen,
joita senikäiset yleisesti ostavat, eli
onko kyseessä alaikäiselle tavanomainen
ostos.
 
Miten tuo sitten tulkitaan? Ei alaikäinen voi työansiollaan kuitenkaan mitä vain ostaa. Esim. tatuoinnit ja lemmikit ym. ovat käsittääkseni aina holhoojan päätettävissä. Entäs 1500 euron kitara? Olisi mielenkiintoista tietää, miten asia oikeasti on. Täällä tuntuu molemmat puolet olevan edustettuna melko itsevarmalla otteella...
 
Samalta sivulta löytyy siis myös tämä:
 
Yritys teki tatuoinnin alaikäiselle
ilman huoltajan lupaa. Kuluttajaasiamies
totesi tatuoinnin olevan
toimenpide, jota on hyvin vaikea,
kivulias ja kallis peruuttaa. Sen takia
tatuoinnista sopimista ei voida
pitää tavanomaisena oikeustoimena,
jonka alaikäinen voisi tehdä ilman
huoltajansa suostumusta. (KA
2003/41/2190)
 
Joka siis osoittaa, että vaikka olisi tienannut 17 vuotiaana 10000 omia rahoja, ei niitä silti saa käyttää, miten haluaa...

Mä luulen että tuo Gaben mainitsema kohta, että myös se ratkaisee mitä ollaan ostamassa. Täällä puhutaan päivittäistavaroista ja mä en nyt oikein tahdo uskoa että asia on näin yksinkertainen vaan kyllä junnu saa hankkia mm. kitaroita soitinliikkeistä ja jos tässä ei mennä älyttömyyksiin niin tuskinpa vanhemmat voi esittää kovinkaan helposti lakiin perustuvaa vaatimusta purkaa kauppa jos puhutaan järkevästä ja kohtuullisesta hankinta hinnasta ja jos se junnu on sen rahansa tienannut kesätöistä kuten mun oma poikani teki 17 vuotiaana.
 
Mäkin tuossa ylempänä tätä mietiskelin ja ihmettelin, että eikö olisi lainlaatijalle ollut paljon helpompaa esittää jokin raja, vai onko se vaan niin vaikeaa laatia rajoja tälle asialle kun tuotteet on niin erillaisia.
 
Oman perheeni esimerkki:
 
Poikani oli 17 vuotias ja tienasi kesätöistään n. 2,5 kk tarpeeksi rahaa ja hankki itselleen Fenderin, jonka hinta oli siinä 650 ja ei kysytty lupaani vaan poikani oli oikeutettu näin tekemään omalla työllään hankkimilla rahoillaan, eikä mulle tullut edes mieleen se, että olisin menny ja vaatiny kaupan purkua ja enkä usko, että olisin kovin vahvoilla ollut vaatimukseni kanssa.
 
Itseasiassa mä olin helvetin tyytyväinen, että poika laittoi rahansa kitaraan eikä esim. tupakkiin tai viinaan ja ettei se mennyt ostamaan halvinta paskaakaan vaan osas valkata yksilöistäkin ihan hyvä :D
 
Edit: Tuohon mikä on tavanomainen kulutustavara niin pitäisin soitinvehkeissä esim. juurkin 650 maksavaa perusFenkkua aika tavanomaisena hankintana kitaroissa, kitarakin on meinaan kulutustavara vaikka soitin onkin.

Laulava Kylätohtori: Mielenkiintoinen ja itselle tulevina vuosina ajankohtainen aihe. Siksipä löysin kuluttajaviraston sivuilta tällaisen:
 

 
Miten tuo sitten tulkitaan? Ei alaikäinen voi työansiollaan kuitenkaan mitä vain ostaa. Esim. tatuoinnit ja lemmikit ym. ovat käsittääkseni aina holhoojan päätettävissä. Entäs 1500 euron kitara? Olisi mielenkiintoista tietää, miten asia oikeasti on. Täällä tuntuu molemmat puolet olevan edustettuna melko itsevarmalla otteella...
 
Samalta sivulta löytyy siis myös tämä:
 

 
Joka siis osoittaa, että vaikka olisi tienannut 17 vuotiaana 10000 omia rahoja, ei niitä silti saa käyttää, miten haluaa...
 
Mitä tulkinttavaa tässä on ?
 
"Alaikäiset voivat ostaa taskurahoillaan hinnaltaan kohtuullisia ja heille tavanomaisia tuotteita ja määrätä työansioistaan. "
 
On sitten olemassa muita lakeja ja säädöksiä, jota vielä rajoittavat sitä mihin alaikäinen rahaa voi käyttää. Esim olutta ei saa ostaa ;-)

Vladi: Itse olen ostanut 15-vuotiaana mm. mopon ja vaikka siinä periaatteessa oli kotoa "juu osta vaan"-tyyppinen suostumus, niin ihan omilla rahoillani sen ostin ja kotoa ei ollut ketään mukana kaupantekotilanteessa. En ymmärrä, miksei 15-vuotias voisi muka itse päättää kaupoistaa, jos samanikäiselle sallitaan esim. työsopparin allekirjoitus.
 
Sama täällä, varmaan tuotakin lakia katsotaan sitten tapauskohtaisesti. Muutenkin tuon 15 ikävuoden jälkeen mennään vähän hankalasti sovellettavalle alueelle. Itse esimerkiksi asuin jo 16-vuotiaana omassa asunnossa ihan eri puolella Suomea kuin vanhemmat ja ostin kaikki ruoat, vaatteet sun muut itse.. aika hankalaksi olisi mennyt elämä jos joka ostokseen olisi tarvinnut kirjallisen luvan vanhemmilta.
 
Laulava Kylätohtori: Mielenkiintoinen ja itselle tulevina vuosina ajankohtainen aihe. Siksipä löysin kuluttajaviraston sivuilta tällaisen:
 
Miten tuo sitten tulkitaan? Ei alaikäinen voi työansiollaan kuitenkaan mitä vain ostaa. Esim. tatuoinnit ja lemmikit ym. ovat käsittääkseni aina holhoojan päätettävissä. Entäs 1500 euron kitara? Olisi mielenkiintoista tietää, miten asia oikeasti on.
 
Samaa on pohdittu täälläkin päässä. Tatuoinnit ja lemmikit kuuluu minusta sitten sinne aikuisuuteen.. ja lemmikit omaan asuntoon. :) Lävistyksiähän nuori saa tietyissä rajoissa ottaa ihan itsekin. Omasta mielestäni muksu saa ostaa vaikka parin tonnin kitaran itse hankkimillaan rahoilla.

pappasfin: Mä luulen että tuo Gaben mainitsema kohta, että myös se ratkaisee mitä ollaan ostamassa. Täällä puhutaan päivittäistavaroista ja mä en nyt oikein tahdo uskoa että asia on näin yksinkertainen vaan kyllä junnu saa hankkia mm. kitaroita soitinliikkeistä ja jos tässä ei mennä älyttömyyksiin niin tuskinpa vanhemmat voi esittää kovinkaan helposti lakiin perustuvaa vaatimusta purkaa kauppa jos puhutaan järkevästä ja kohtuullisesta hankinta hinnasta ja jos se junnu on sen rahansa tienannut kesätöistä kuten mun oma poikani teki 17 vuotiaana.
 
Mäkin tuossa ylempänä tätä mietiskelin ja ihmettelin, että eikö olisi lainlaatijalle ollut paljon helpompaa esittää jokin raja, vai onko se vaan niin vaikeaa laatia rajoja tälle asialle kun tuotteet on niin erillaisia.
 
Oman perheeni esimerkki:
 
Poikani oli 17 vuotias ja tienasi kesätöistään n. 2,5 kk tarpeeksi rahaa ja hankki itselleen Fenderin, jonka hinta oli siinä 650 ja ei kysytty lupaani vaan poikani oli oikeutettu näin tekemään omalla työllään hankkimilla rahoillaan, eikä mulle tullut edes mieleen se, että olisin menny ja vaatiny kaupan purkua ja enkä usko, että olisin kovin vahvoilla ollut vaatimukseni kanssa.
 
Itseasiassa mä olin helvetin tyytyväinen, että poika laittoi rahansa kitaraan eikä esim. tupakkiin tai viinaan ja ettei se mennyt ostamaan halvinta paskaakaan vaan osas valkata yksilöistäkin ihan hyvä :D
 
Edit: Tuohon mikä on tavanomainen kulutustavara niin pitäisi soitinvehkeissä esim. juurkin 650 maksavaa perusFenkkua aika tavanomaisena hankintana kitaroissa, kitarakin on meinaan kulutustavara vaikka soitin onkin.
 
ei me myyty fasulla kuin täysi- ikäiselle ja sitä varten on paperit.
mutta ainahan ne tuli vanhempien kanssa normaalisti.
koska kauppa olisi pitänyt perua jos ostaja ei ole täysi-ikäinen.

Lisätään soppaan vielä se, että kuluttaja-asiamiehen näkemykset pätee pääasiassa vain liikkeenharjoittajien ja yksityisten väliseen kauppaan, ei yksityisten väliseen kauppaan. Yksityisten välillä ei olekaan vastaavaa instanssia ja silloin mentäneen finlexistä löytyvän tiedon mukaan.

laki mihin nuo perustuu pätee kaikkeen kauppaan, on se liike tai yksityinen.

aristoteles666: tuo tarkoitta tilannettaa jossa lapsi on asetettu holhoukseen, ei sitä että lapsi asuu vanhempiensa kanssa.
 
eli kyllä se siinä tilanteessa vanhempi voi vaatia kaupan purkua.
 
Jaa milläköhän perusteella - eli mistä näitä väitteitäsi vedät?
 
Holhoustoimlain systematiikka menee niin, että vajaavaltaisia ovat muun muassa kaikki alle 18-vuotiaat, vajaavaltaisten asioita hoitavat näiden edunvalvojat ja alaikäisen vajaavaltaisen edunvalvojana on ensisijaisesti hänen huoltajansa.
 
1 _. Holhoustoimen tarkoituksena on valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät vajaavaltaisuuden, sairauden, poissaolon tai muun syyn vuoksi voi itse pitää huolta taloudellisista asioistaan.
 
2 _. Vajaavaltaisella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä (alaikäinen) ja sellaista 18 vuotta täyttänyttä henkilöä (täysi-ikäinen), joka on julistettu vajaavaltaiseksi.
 
3 _. Vajaavaltaisen taloudellisia ja muita tässä laissa tarkoitettuja asioita hoitaa edunvalvoja.
 
4 _. Alaikäisen edunvalvojina ovat hänen huoltajansa, jollei jäljempänä toisin säädetä.
 
Tuo edellä mainitsemani oikeus vallita itse ansaitsemiaan varoja koskee siis kaikkia vajaavaltaisia.
 
Oikeudellisia ohjeita kannattaa lukea kokonaisuutena ja oikeassa järjestyksessä. Pitäisi hahmottaa mikä on pääsääntö, mikä on poikkeus ja milloin poikkeus soveltuu.

pappasfin:
Edit: Tuohon mikä on tavanomainen kulutustavara niin pitäisin soitinvehkeissä esim. juurkin 650 maksavaa perusFenkkua aika tavanomaisena hankintana kitaroissa, kitarakin on meinaan kulutustavara vaikka soitin onkin.
 
No mut tämä on tämmöisen fooruminkävijän kanta, en usko että viranomaiset sitä kokee ihan samalla tavalla, että 650 euron kitara olisi "jokapäiväinen, arvoltaan vähäinen ja tavanomainen hankinta".

aristoteles666: laki mihin nuo perustuu pätee kaikkeen kauppaan, on se liike tai yksityinen.
 
Linkitä nyt ekaksi siihen lakiin, niin katotaan mitä se sanoo.

kyllähän vajaavaltainen nyt saa yhen saamarin kitaran ostaa...Sitten voi olla eri asia jos kitara on ERITTÄIN arvokas. Tässäkin voi ja saakin käyttää maalaisjärkeä! Kyse on taskurahoista ja itse tienaamista rahoista ja mitäs muita rahoja alaikäisillä yleensä edes on (lukuunottamatta perinnöt jne.)?
 
Mitä luulette kysytäänkö musakaupassa tai jossain muussa "erityisliikkeessä" papereita ku alaikäinen menee hakemaan sieltä jonku kepin? En usko, eikä multakaan koskaan kyselty :)