Kitarat: kitarakamat ›

Omaan meksikolaiseen noin 10-vuotiaaseen F-Stratoon tuli just viikolla hommattua Dimarzion Area-sarjan hurinattomat mikit vakioiden keraamisten paikalle. Area 61, 58 ja 58 on kokoonpano.
 
Vois vaikka tehdä äänipätkää & vertailua kun juottelen uudet kiinni.

Rämppy: Mut hei, loppupeleissä sunburst on kaikkein tyylikkäin väri. Karkkivärit viehättää hetken, mutta vanha kunnon sunburst kestää pitempää katselua ;-)
 
Ja paskat. Mä kyllästyin sunbursteihin jo 20 vuotta sitten ja toi oma fiesta red näyttää aina vaan paremmalta.

Rämppy: Mut hei, loppupeleissä sunburst on kaikkein tyylikkäin väri. Karkkivärit viehättää hetken, mutta vanha kunnon sunburst kestää pitempää katselua ;-)
 
Kyllähän tuo sunburst on kanssa melko tylsä. Loimukannella ihan todella paljon tyylikkäämpi =)
 
Olihan tarkoitus kehua kuinka oma kitara on hienompi kuin muiden?!

JaaGeRMaisTeR: Kyllähän tuo sunburst on kanssa melko tylsä. Loimukannella ihan todella paljon tyylikkäämpi =)
 
Olihan tarkoitus kehua kuinka oma kitara on hienompi kuin muiden?!
 
Mutta meidän vaarin kitara on vielä hienompi ku teidän vaarin. Ja meidän vaarilla on oma saarikin, saatana...
 
Rämpyllä oli kyllä pointti tuossa kommentissa. Imo, sunburst on kyllä ajaton ja klassinen väri, johon ei kyllästy yhtä helposti kuin muihin.....

Sunbursti on hyvä väri... viuluihin ja muihin jousisoittimiin ehkä jopa puoliakustisiin, mutta sähkökitarassa aika virkamiesharmaa.

PIM: Sunbursti on hyvä väri... viuluihin ja muihin jousisoittimiin ehkä jopa puoliakustisiin, mutta sähkökitarassa aika virkamiesharmaa.
 
Custom-värit on loistava (teko)syy ostaa lisää stratoja sunburstin kaveriksi ;)
 
Sunburstit on aika erilaisia eri aikakausilta. Maun mukaan.

deltablues: Sunburstit on aika erilaisia eri aikakausilta. Maun mukaan.
 
Joo, ei ne kaikki sunburstit samanlaisia ole. Osa on hienoja ja osa ei....

Stratojen säätöpäivä. Enpäs laitakaan mikkejä vaihtoon. Halutut muutokset saikin aikaan kielten vaihdolla ja mikkejä säätämällä. Aiemmin paikoillaan ollut D'Addario NYXL 08-38 setti vaihtui D'Addario Pure Nickel 9-41 settiin. Nostin myös mikkejä aavistuksen. Soundiin tuli juuri sopivasti lisää pehmeyttä ja liika kirkkaus tasoittui.

Sunburstista oma mielipiteeni on, että ovat ne ainakin ehkäpä helpoiten modattavissa hienoiksi. Tässä tapauksessa tarkoitan pleksin ja mikinkuorten vaihtoa. Kaikkiinhan väreihin voi tietysti vaihtaa millaisia haluaa ja makuja on monenlaisia mistä kukakin tykkää.
Kuitenkin pleksejä sunburstiin on mustia, tiikeriä (useampaakin väriä), helmiäistä tai kilpikonnaa ja miksei montaa muutakin.
Taas joku fiesta red on minusta hieno ihan sillä valkoisella pleksillä. Kukaanhan ei tosin estä laittamasta vaikka minkälaista ja ihan minkä väriseen haluaa.
Hieno keltainen tiikeri pleksi on minusta ehkäpä hienoin sunburstiin ja muutoin ei sitten tarvitse mitään tehdäkkään, niin on todella hieno kitara ja aika vähällä vaivalla ja rahalla.
Alkuperäinen pleksi kannattaa pitää tallessa kuitenkin :)
 
Vaikka en yleensä juuri kellekkään suosittele kauheita modauksia, niin pleksin vaihto voi olla ihan piristäväkin juttu. Ei myöskään maksa niin paljoa kuin vaihdella kitaraa, mikäli soitin on muutoin hyvä. Hyvään soittimeen ei kyllä yleensä kyllästy muutenkaan, mutta silmälle on parhaita aika yksinkertaiset jutut pitkässä juoksussa.
Monet kitarat joissa on jotain erikoisia maalauksia/värejä voivat alkaa myös joskus tökkimään ja niistä voi ollakkin sitten tosi vaikea päästä eroon.

PIM: Ja paskat. Mä kyllästyin sunbursteihin jo 20 vuotta sitten ja toi oma fiesta red näyttää aina vaan paremmalta.
 
Mulla oli toistakytä vuotta sitten toi sama värivamma. Sitten kyllästyin graavilohen värisiin stratoihin ja totesin että sun burst on mun burst.

Ostinpa tuohon CS -63 sunburst reliciin uudet mikit. Vanhoissa ei ole todellakaan mitään vikaa, mutta soundi on sen verran lähellä tuota John Cruz- mikeillä varustettua -62 reliciä, että ajattelin kokeilla tuossa jotain vähän vintage-henkisempää. Lindy Fralinin vintage hotit hommasin, huomenna varmaan juottelen kiinni. Aika hyviä arvioita olen noista lukenut, liekö niistä kellään täällä kokemusta?

Rämppy: Sitten kyllästyin graavilohen värisiin stratoihin ja totesin että sun burst on mun burst.
 
Tätä sanailua voin vain kadehtia.. Ansaitset kyllä plussan! +++
 
Ja kyllä sunburst toimii.. Deluxe nuista kahdesta on kylläkin jo jatkanut matkaa...
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/131843.jpg

stratomaster: Ostinpa tuohon CS -63 sunburst reliciin uudet mikit. Vanhoissa ei ole todellakaan mitään vikaa, mutta soundi on sen verran lähellä tuota John Cruz- mikeillä varustettua -62 reliciä, että ajattelin kokeilla tuossa jotain vähän vintage-henkisempää. Lindy Fralinin vintage hotit hommasin, huomenna varmaan juottelen kiinni. Aika hyviä arvioita olen noista lukenut, liekö niistä kellään täällä kokemusta?
 
Mulla on noi Fralinit toisessa stratossa kiinni. Oikein maukkaat mikit mun mielestä. Vintage-henkiset, mutta ilman sitä monesti turhan ohutta soundia. Tallamikissä on baseplate, joka tuo läskiä lisää siihen. Mun mielestä noilla saa ison skaalan stratosaundeja, niin perinteisiä kuin myös modernimpia.

Nettiostoksissa tuottaa tuskaa löytää sopivan sävyiset muoviosat stratoon, prkl. Aina joko pleksi tai muut muoviosat on aivan väärän värisiä. Tarkoitan siis lähinnä noita mintahtavia ja aged värisiä osia. Mint plekseissä erityisesti on arpapeliä onko väri miellyttävän haalean vihreä vai tosi ruma myrkynvihreä.
 
Kokeilin taas onneani ja mint pleksi oli aivan liian vihreä ja "aged" osat oli aivan liian tumman ruskeita. Ei auttanut muu kuin ottaa hiomatarvikkeet ja kemikaalit kauniiseen käteen ja yrittää itse askarrella relic lookki. En jaksa enempää metsästää uusia osia kun ei niitä ostamalla välttämättä tilanne muutu yhtään paremmaksi. Pleksistä tuli hyvä, mutta muille muoviosille ei voi tehdä mitään. Käytinkin vitivalkoisia olemassa olevia potikannuppeja ja mikin kuoria ja tuunasin ne.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/131860.jpg
 
Ens kerralla taidan tyytyä ostamaan vain vitivalkoisia tai mustia osia, niin ei tarvitse arpoa minkähän väriset muoviosat sieltä sitten tulee.

klobasa: Nettiostoksissa tuottaa tuskaa löytää sopivan sävyiset muoviosat stratoon, prkl. Aina joko pleksi tai muut muoviosat on aivan väärän värisiä. Tarkoitan siis lähinnä noita mintahtavia ja aged värisiä osia. Mint plekseissä erityisesti on arpapeliä onko väri miellyttävän haalean vihreä vai tosi ruma myrkynvihreä.
 
Täysin sama.... Kolmet valkoset (cream/aged) potikoiden hatut ostin kunnes tuskastuin ja ny on kaikki muovit mustaa.

Sain asennettua mun Roadhouse-CV -palastratoon (siis tämä: http://niq.kapsi.fi/reversestrat.jpg ) uuden TUSQ-satulan ja sain sitä myöten kitaran lopultakin täydelliseen soittokuntoon. Edellinen oli itse luusta veistetty ja siihen tuli vahingossa tehtyä vähän liian leveät ja syvät urat kielille. Ei se huono ollut, mutta punomattomat eivät soineet puhtaasti ja piti saada tämän kitaran soittotuntumasta täydellinen. Voin kertoa että jos joku on raastavan hidasta ja vaikeaa, niin kitaran satulan trimmaaminen, uuden tekemisestä puhumattakaan. Koko satulan voi pilata yhdellä viilanvedolla, joten koko ajan on pieni hiki otsalla että näinköhän tääkin menee *tuiks. Tunnin hiomisen ja tusqailun (hoho) jälkeen satula oli sopivan korkuinen, eikun paikalleen ja kielet päälle. Tästä vielä sen verran, että älkää koskaan laittako straton satulaa liimalla kiinni, pysyy urassaan kyllä ilmankin. Liimattua satulaa on mahdotonta saada irti ehjänä ja vaurioittamatta vaahteraisen otelaudan lakkapintaa. Että terveisiä kiinan pojille: muuten virheetön kaula, mutta miks, oi miks se satula piti liimata kiinni?
 
Pakko fiilistellä: Viikonloppuna soittelin yksinäni useamman tunnin, mikä sinänsä on todella harvinaista, koska yleensä kitara tulee otettua käteen varttia pidemmäksi ajaksi vain bänditreeneissä. Tuo 50's Classic Vibe -kaula on vaan niin sopiva meikäläisen kouraan, että ei voi kun hymyillä aina kun ottaa kitaran telineestä ja alkaa soitella. Taisi tulla pitopeli. Aloin jo hiljaa harkita että pitääkö se tuo saarnibodyinen palakasteri laittaa kiertoon, kun tästä ja jaguaarista tulee paljon hienommat soittofiilikset. Ei sekään huono keppi ole, suorastaan työkalumaisen jämäkkä ja soiva kitara, mutku mutku. :D

Vintage-pakkomielteisyys?
 
Olen tässä nyt viime ajat tutkinut ja vertaillut näitä stratoja 1000+ hintaluokassa. Jotenkin ollut lähes pakkomielle hankkia joku mahd vanha vintage(henkinen)strato tai sitten AVRI-sarjalainen. Nyt kuitenkin olen ehkä tullut ajatukseen, että se itseäni viehättävä ja kuumottava vintage-henkisyys ei välttämättä olekaan minulle sama juttu, kuin käteen istuvuus ja mukava soitettavuus. Ehkä..
 
Sain tuossa vähän referenssiä, kun koesoitin yhtä Amfisoundin tele-tyyppistä kitaraa. Siinä oli kaula aivan eriä kuin mitä olin kitaroilta ajatellut. Ja voi jumalauta - että olihan hyväsoittoinen kaula; paksuine nauhoinen ja vaihtuvine radiuksineen. Ei kuitenkaan (onneksi) syntynyt kauppoja, koska kuitenkin haluan strato-miehenä pysyä.
 
Herääkin ajatus, että jos laajentaisikin omaa katsantokantaa - ja miettis jopa kerettiläisesti jotain modernimpaa Fenderin Stratoa. Esim Ameirican Deluxea. Onko teillä kokemusta tuosta?

Tsugu Way: Vintage-pakkomielteisyys?
 
Valitettavan totta;) Kuvittelin itsekin vielä muutama vuosi sitten, että kun hommaa tarpeeksi vanhan straton niin että se tappaisi GASin, mutta nyt kun tuo kuuskakkonen on tuossa telineessä seissyt kohta kolme vuotta niin aika harvoin sitä tulee käteen otettua loppupeleissä kuitenkaan vaan yleensä näppeihin sattuu joku monista muista samassa räkissä seisovista stratoista tai teleistä kun yllättävä itseilmaisun tarve nousee.

PIM: Valitettavan totta;) Kuvittelin itsekin vielä muutama vuosi sitten, että kun hommaa tarpeeksi vanhan straton niin että se tappaisi GASin, mutta nyt kun tuo kuuskakkonen on tuossa telineessä seissyt kohta kolme vuotta niin aika harvoin sitä tulee käteen otettua loppupeleissä kuitenkaan vaan yleensä näppeihin sattuu joku monista muista samassa räkissä seisovista stratoista tai teleistä kun yllättävä itseilmaisun tarve nousee.
 
Harvemmin lyö omat kuvitelmat ja mielikuvat kättä todellisuuden kanssa. :)
 
Terv. Nim. Been there, done that
 
Tsugu Way: Herääkin ajatus, että jos laajentaisikin omaa katsantokantaa - ja miettis jopa kerettiläisesti jotain modernimpaa Fenderin Stratoa. Esim Ameirican Deluxea. Onko teillä kokemusta tuosta?
 
Ilman muuta laajennat. Turha se on vintage-henkistä ostaa, jos speksit ei täsmää omien mieltymysten kanssa. Alkuun se voi tuntua merkityksettömältä, koska Vintage, mutta ajan kanssa jää helposti itselle sopimaton kitara pölyttymään ja päätyy lopulta torille...

Tsugu Way: Vintage-pakkomielteisyys?
 
Herääkin ajatus, että jos laajentaisikin omaa katsantokantaa - ja miettis jopa kerettiläisesti jotain modernimpaa Fenderin Stratoa. Esim Ameirican Deluxea. Onko teillä kokemusta tuosta?
 
Ei kannata missään nimessä hommata kitaraa joka ei sovi omaan kouraan. Etenkin tässä hintaluokassa sen pitää istua kuin hanskan. AM Deluxet skippaisin suosiolla jos on mahdollisuus törsätä. En itse ainakaan huomaa laadussa mitään eroa AM Standardeihin tai kasari tokaihin verrattuna. Tutkihan sen sijaan Fenderin Select sarjaa, todella hyviä kitaroita vähän modernimmalla otteella. Oliko siinä lavassa oltava Fender? Jos ei niin tietty kun pistät speksilistaa jollekin kotimaiselle puuhaajalle niin saat varmasti mieluisen.