Kitarat: kitarakamat ›

fox: =)
Noista puitten kuivatuksista tuli mieleen, että itse asiassa täällä pohjolassa on soittimien kannalta kerrassaan v-mäiset olosuhteet.. Nyt viikonloppuna lupailtu tuollasia trooppilan kosteusolosuhteita ja lämmintä, talvella keskuslämmityskämpässä on kuivaa ku Saharassa.. Kyllä se kummasti kurittaa noita vähänkään huonommin kuivattuja/kuivuneita soitinpuita, oli se sitten lankku tahi akustisempi soitin.
Ja hyvinkin todennäköistä on se, että juurikin raaka-ainepuiden kuivatuksessakin on suuriakin eroja 500 -1500 euron soittimien välillä. Kun se on vähän sillee, ettei soitinpuuksi hyvin käy edes se "normi" puusepänkuiva puutavara.. Ja uunikuivatuskin maksaa. Soitinrakennus kun ei ole hyväntekeväisyyttä, vaikka joskus jotkut niin kuvittelee, vaan sen valmistavan tehtaan on pakko siit saada kaikki kulut katettua, ja voittoakin vielä.
 
Tässä tuli asiaa. Mulla on eri hintaisia kitaroita huoneessa, jonka kosteuttaja lämpötilaa yritän ptiää vakiona vaihtelevalla menestyksellä Aina lämmityskauden alussa ja lopussa saan säätää samojen kitaroiden kaularaudat uusiksi. Nauhanpäät ovat jo kaikissa asettuneet.
 
Eräs kaukoidän akustinen ihme on parina ensimmäisenä talvena pitänyt laittaa laukkuun talvehtimaan, jottei kaulaliitoksen patti kovin pahksi äityisi. Saas nähdä joko kolmas talvi onnistusi seinällä muiden joukossa.

mattim:
Eräs kaukoidän akustinen ihme on parina ensimmäisenä talvena pitänyt laittaa laukkuun talvehtimaan, jottei kaulaliitoksen patti kovin pahksi äityisi. Saas nähdä joko kolmas talvi onnistusi seinällä muiden joukossa.
 
Silloin, kun enemmälti tuota soitinhuoltoo ja muuta remppaa tein, tuli nähtyä seuraavanlainen tapaus:
Yks tuttu oli tuottanut kovemman luokan ammattipelin (klasarikitaran, todella hienosti ja erittäin komeista puista tehdyn) tuolta Etelä-Amerikoista. Ensimmäinen talvi Tampereen keskuslämmityskerrostalossa oli ikävä kyllä sille liikaa, kaikesta erittän tarkasta huolenpidosta huolimatta se meni täysin korjauskelvottomaan kuntoon, melkein kaikki puut sivuista ja pohjasta halkeili ja eli. Kaulakin veti niin pahasti ettei sitä enää kannattanut korjata. Olisi saanut koko kitaran purkaa, ja osan puista korvata uusilla, vaan kun ei olis ollut kannattavaa. Luulen että se päätyi kaatikselle. Sääli sinänsä, oli komia soitin.

fox: Silloin, kun enemmälti tuota soitinhuoltoo ja muuta remppaa tein, tuli nähtyä seuraavanlainen tapaus:
Yks tuttu oli tuottanut kovemman luokan ammattipelin (klasarikitaran, todella hienosti ja erittäin komeista puista tehdyn) tuolta Etelä-Amerikoista. Ensimmäinen talvi Tampereen keskuslämmityskerrostalossa oli ikävä kyllä sille liikaa, kaikesta erittän tarkasta huolenpidosta huolimatta se meni täysin korjauskelvottomaan kuntoon, melkein kaikki puut sivuista ja pohjasta halkeili ja eli. Kaulakin veti niin pahasti ettei sitä enää kannattanut korjata. Olisi saanut koko kitaran purkaa, ja osan puista korvata uusilla, vaan kun ei olis ollut kannattavaa. Luulen että se päätyi kaatikselle. Sääli sinänsä, oli komia soitin.
 
Onkohan syy puissa vai huonossa rakentajassa. Ei näistäkään tiedä koskaan. =(

fox: Samickilla kun tehtiin vaikka aamupäivällä Epiphonea ja ESP-LTD:ta ja iltapäivällä Tokaita ja Ibanezia, en usko, että sen varsinaisen työn laadussa muutosta tapahtui.
 
Ehkäpä se aamupäivän porukka oli krapulaisia, epäsiistejä säheltäjiä, kesätyöntekijöitä ja paikallisen työkkärin pakkotyöllistettyjä. Jotka saivat pientä palkkaa ja olivat huonosti motivoituneita. Ja puut olivat peräisin käytöstä poistetuista hedelmälaatikoista sekä viereisestä pajukosta.
Mutta iltapäivän vuoroon pajalle saapuivat ne särmät akustiikkainsinöörit ja kitaratohtorit hohtavan valkoisissa takeissaan. Ja tekivät paljon parempaa työtä, joskin hitaammin (valitsivat tarkkaan puut jne.) ja paljon suuremmalla palkalla. Tai sitten ei... :-p
 
Onhan Fendereillä, Gibsoneilla sun muilla kuitenkin erillisiä custom shoppeja, joiden työnjälkeä kait yleensä kehutaan. Ja hintaa kauhistellaan. Erityisesti Les Paul voi maksaa "vain" muutamia tuhansia, kymppitonnin, tai jopa reilut 25 000 dollaria, riippuen siitä miten tilauslomakkeensa ruksittaa: http://www2.gibson.com/Products/Ele … Pearly-Gates-Les-Paul-Standard.aspx
 
Tuollaisia tilattaessa ei varmaankaan mietitä hinta/laatusuhdetta. Ja taitavat harvoin mennä käyttöpeleiksi.
 

 
fox: ...vaikka sellainen brändirypäs Japanista, kuin B.C.Rich, Yamaha, Ibanez, Orville, Caparison.. Tietenkin lopputuotteissa on eroja, mutta lieneekö sen työn laadussa sitten mainittavampia - sama tehdas voi olla jokaisen takana...
 
Ja yhdelläkin merkillä on usein monia valmistusmaita. Esim. ilmeisesti vain Prestige-sarjan tai vast. Ibanezit valmistetaan Japanissa. Ja uudet Premium-sarjalaiset Indonesiassa. Ja huokeimmat mallit Koreassa ja tai kenties useammassakin eri maassa? Sehän ei toki automaattisesti tarkoita, että laatu olisi kökköä, mikäli se maa on vaikkapa Indonesia. Tosin "Made in China" lienee useimpien kitaristien mielessä varsin arveluttava teksti...

Groke: Ja yhdelläkin merkillä on usein monia valmistusmaita. Esim. ilmeisesti vain Prestige-sarjan tai vast. Ibanezit valmistetaan Japanissa. Ja uudet Premium-sarjalaiset Indonesiassa. Ja huokeimmat mallit Koreassa ja tai kenties useammassakin eri maassa? Sehän ei toki automaattisesti tarkoita, että laatu olisi kökköä, mikäli se maa on vaikkapa Indonesia. Tosin "Made in China" lienee useimpien kitaristien mielessä varsin arveluttava teksti...
 
Myönnän kuuluvani tähän kategoriaan. Enkä nyt väitä että kaikki Kiinasta tuleva olisi laadultansa paskaa. Lähinnä minua kauhistuttaa se niiden meno siellä ihmisoikeuksien ym. saralla.

Gabe: Myönnän kuuluvani tähän kategoriaan. Enkä nyt väitä että kaikki Kiinasta tuleva olisi laadultansa paskaa. Lähinnä minua kauhistuttaa se niiden meno siellä ihmisoikeuksien ym. saralla.
 
Kiinalaisten kitaroiden laatu ei huoleta lain. Ihmisoikeuksien puute takaa mojovat voitot firmoille.

mattim: Kiinalaisten kitaroiden laatu ei huoleta lain. Ihmisoikeuksien puute takaa mojovat voitot firmoille.
 
Eli sitä se mojo on. Nyt tuli selvyys siihenkin :)

tender.insanity: mojo
 
Eli sitä se mojo on. Nyt tuli selvyys siihenkin :)
 
hyvä että selvensit, olin ihan muuta ajatellu :D

Groke:
Ja yhdelläkin merkillä on usein monia valmistusmaita. Esim. ilmeisesti vain Prestige-sarjan tai vast. Ibanezit valmistetaan Japanissa. Ja uudet Premium-sarjalaiset Indonesiassa. Ja huokeimmat mallit Koreassa ja tai kenties useammassakin eri maassa? Sehän ei toki automaattisesti tarkoita, että laatu olisi kökköä, mikäli se maa on vaikkapa Indonesia. Tosin "Made in China" lienee useimpien kitaristien mielessä varsin arveluttava teksti...
 
Täysin totta, paitsi että Korea ei ole enää lainkaan halpa työvoimakustannuksellisesti.. Ibanezin huokeat (ja myyntimääriltään runsaat..) mallit tekee nykyään Cort Indonesia, joka siis on tuon korealaisen Cort-tehtaan satelliitti. Samoin sillä maailman suurimmalla soitinvalmistajalla, Samickilla, on ollut jo vuosia tehdas tuolla, Samick PT Indonesia. Samick teki viel 90-luvulle Hoshino/Ibanezin kitaroita, mutta niille tuli jotain erimielisyyksiä, ja sen seurauksena ei enää. Juu, Japanissa ei juurikaan tehdä enää noita halvempia malleja, ei millekään "japanilaiselle" brändille. Esimerkiksi Hoshinohan siirsi jo 80-luvun puolivälissä "massatuotantokitaroita" tehtäväksi Koreassa, ja nyttemmin siis sitten Indonesia/Kiina/Vietnam on niitä "halvan tuotannon" maita. Toki voidaan edelleenkin tehdä vaikka siten, että kitaran runkotyöt tehdään halvalla x-maassa, ja kokoonpano/lopputsekkaus sitten jossain toisessa maassa, toisella tehtaalla. Ja onhan sitten Japanissa näitä "työpajoja" tehtaiden ohessa, joissa sitten senseit rakentaa erikoisia kitaroita, pienissä sarjoissa. Näitä on ollut jo hyvinkin pitkään.

Gabe: Myönnän kuuluvani tähän kategoriaan. Enkä nyt väitä että kaikki Kiinasta tuleva olisi laadultansa paskaa. Lähinnä minua kauhistuttaa se niiden meno siellä ihmisoikeuksien ym. saralla.
 
Japanilaiset telottaa myös kansalaisiaan ja lisäksi pyytää valaita. Silti se kitarantekijä saa elantonsa nimenomaan siitä myydystä kitarasta. Joten mua ainakin vähän epäilyttää tällaset näin epämääräset kannanotot. Kyl se olojen paraneminen jostain ihan muusta lähtee ensisijaisesti.

Groke: http://www2.gibson.com/Products/Ele … Pearly-Gates-Les-Paul-Standard.aspx
 
Tuollaisia tilattaessa ei varmaankaan mietitä hinta/laatusuhdetta. Ja taitavat harvoin mennä käyttöpeleiksi.
 
Tuo olisi hyvä hakata pikkujurrissa työväentalolla hääkeikan lopuksi säleiksi....

Laulava Kylätohtori: Tuo olisi hyvä hakata pikkujurrissa työväentalolla hääkeikan lopuksi säleiksi....
 
Ja seuraavana aamuna voisi sitten hirveässä krapulassa hihitellä, että tuli sitten kännispäiten laitettua Epiphone päreiksi. Monen sadan euron kitara. Sitten hieman sumuinen katse osuu lattialla lojuvaan lavan kappaleeseen, jossa lukee... Gepiphone? Gibiphone? Gibs... Ei se voi... Eihän se nyt... Hhhhggggggggggggggngghhhhnnnsssshhh.

Sergei Fallinen: Japanilaiset telottaa myös kansalaisiaan ja lisäksi pyytää valaita. Silti se kitarantekijä saa elantonsa nimenomaan siitä myydystä kitarasta. Joten mua ainakin vähän epäilyttää tällaset näin epämääräset kannanotot. Kyl se olojen paraneminen jostain ihan muusta lähtee ensisijaisesti.
 
Totta, ja onhan USA:kin aikamoinen vitsi esim. terveysholtonsa saralta. Vaikeaa sitä rajaa on loppupeleissä alkaa vetämään. Mutta on ihmisillä sentään paremmat oikeudet itseensä Japanissa ja USA:ssa. Ja toisekseen Kiinan kohdalla olen huomannut monessa tuotteessa sen että kun yhtä rajaa rikotaan on helppo rikkoa samalla muitakin, esim. osien laadussa pihistellään monesti jne. Ja kuten kettu sanoi ylempänä niin ei mikään yritys hyväntekeväisyyttä tee vaan rahaa sitä tahkotaan edullisilla kiinalaisillakin kitaroilla.

Hmmm... lasketaas.
Parinsadan skitta kaupassa. Siit pois vähittäismyyjän ja tukun kate, sekä verot ja rahdit, niin työlle, osille ja tarvikkeille jää yhteensä ehkäpä kymppi.
 
Mut tollakin rahalla voi saada ihan oikean soittimen. Leluissakin on ihan samat katteet, rahdit ja verot, joten ne maksaa melkein saman.
 
Jokunen vuosi sitten esikoislikka halusi alkaa soittamaan sähkistä. Just tommoisen parinsadan squierin straton mä hälle kävin hakemassa. Ihan omin silmin ja sormin varmistuin siitä, et kyseessä ei ole lelu, vaan ihan oikea soitin. Hyväksi en hauku, mut ei missään tapauksessa ole soittokelvoton lelukaan. Osaamisen ja taitojen karttuessa likka saa sit ihan itte päättää, et mikä keppi sopisi omaan kätöseen paremmin.
 
Työ maksaa. Osaava soitinrakentaja ei pariinsataan kovin montaa tuntia tee, eikä siin ajassa yksikään soitin valmistu.
 
Aiemmin ketjussa mainitut autoanalogiat on kans ihan jees, mun mielestäni. Tunnen useammankin henkilön, jotka metsästää vm 34 Bemaria tai 59 cadillacia tai vaik 69 capria. Niit ei tippaakaan kiinnosta 86 karvanoppacorolla, vaik se olis teknisesti ylivertainen.
 
Ja nyt kun löylyä tuli heitettyä, niin turpaansaamisen uhallakin heitän analogian paremmin tuntemani soittimen puoleen. En o kitaristi, vaan hanuristi. Ihan päältä katsomalla mä erotan vanhat itäblokin matkamuistot oikeista soittopeleistä. Syliin jos vehkeen ottaa, niin siin ei montaa sekuntia mene todetakseen, et onko kyseessä oikea soittolaite, vai rotisko, jolla ei oikeestaan tee mitn.
 
Käyttökelpoisia tai hyviä ja erinomaisia on lukemattomia. Niistä jos/kun löytää sen itteä miellyttävän, niin vasta sit katotaan sitä hintalappua ja kysytään itteltä, et onko mulla tähän tarvetta tai varaa.

rintapek: Ja nyt kun löylyä tuli heitettyä, niin turpaansaamisen uhallakin heitän analogian paremmin tuntemani soittimen puoleen. En o kitaristi, vaan hanuristi. Ihan päältä katsomalla mä erotan vanhat itäblokin matkamuistot oikeista soittopeleistä. Syliin jos vehkeen ottaa, niin siin ei montaa sekuntia mene todetakseen, et onko kyseessä oikea soittolaite, vai rotisko, jolla ei oikeestaan tee mitn.
 
Käyttökelpoisia tai hyviä ja erinomaisia on lukemattomia. Niistä jos/kun löytää sen itteä miellyttävän, niin vasta sit katotaan sitä hintalappua ja kysytään itteltä, et onko mulla tähän tarvetta tai varaa.
 
Paljon maksaa kunnon kurttu? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska kohtalaisen suuren summan käytin juuri sähkökitaraan.

rintapek: Hmmm... lasketaas.
Parinsadan skitta kaupassa. Siit pois vähittäismyyjän ja tukun kate, sekä verot ja rahdit, niin työlle, osille ja tarvikkeille jää yhteensä ehkäpä kymppi.
 
Mut tollakin rahalla voi saada ihan oikean soittimen. Leluissakin on ihan samat katteet, rahdit ja verot, joten ne maksaa melkein saman.
 
Jokunen vuosi sitten esikoislikka halusi alkaa soittamaan sähkistä. Just tommoisen parinsadan squierin straton mä hälle kävin hakemassa. Ihan omin silmin ja sormin varmistuin siitä, et kyseessä ei ole lelu, vaan ihan oikea soitin. Hyväksi en hauku, mut ei missään tapauksessa ole soittokelvoton lelukaan. Osaamisen ja taitojen karttuessa likka saa sit ihan itte päättää, et mikä keppi sopisi omaan kätöseen paremmin.
 
Työ maksaa. Osaava soitinrakentaja ei pariinsataan kovin montaa tuntia tee, eikä siin ajassa yksikään soitin valmistu.
 
Aiemmin ketjussa mainitut autoanalogiat on kans ihan jees, mun mielestäni. Tunnen useammankin henkilön, jotka metsästää vm 34 Bemaria tai 59 cadillacia tai vaik 69 capria. Niit ei tippaakaan kiinnosta 86 karvanoppacorolla, vaik se olis teknisesti ylivertainen.
 
Ja nyt kun löylyä tuli heitettyä, niin turpaansaamisen uhallakin heitän analogian paremmin tuntemani soittimen puoleen. En o kitaristi, vaan hanuristi. Ihan päältä katsomalla mä erotan vanhat itäblokin matkamuistot oikeista soittopeleistä. Syliin jos vehkeen ottaa, niin siin ei montaa sekuntia mene todetakseen, et onko kyseessä oikea soittolaite, vai rotisko, jolla ei oikeestaan tee mitn.
 
Käyttökelpoisia tai hyviä ja erinomaisia on lukemattomia. Niistä jos/kun löytää sen itteä miellyttävän, niin vasta sit katotaan sitä hintalappua ja kysytään itteltä, et onko mulla tähän tarvetta tai varaa.
 
No tottahan tuo on joka sana. Toisaalta kitara on paljon yksinkertaisempi olento kuin hanuri, jotka kai hyvät maksaa monta tonnia? kitaroissa kyllä itsekin erottelisin sen matkamuisto roskan omaan "mikä lie" kategoriaan ja valitettavasti ihan nuo anttilan kitaratkin on varsinkin hintaansa nähden huonoja (samalla rahalla kun saa musiikkikaupasta ihan oikean soittimenkin).
 
Itse luulen, että tämän ketjun anti on yrittää saada selvyyttä siihen asiaan joka monia askarruttaa. Yleensä kun näistä paremmuus asioista puhutaan niin monesti tulee esille huonot säädöt (jonka vuoksi joku kitara on huono) tai huonon säilytyksen seurauksena tulleita kulumisvaivoja (jonka vuoksi kitara on huono) tai sitten valmistusvirheellinen yksilö jonka vuoksi soitin on huono. Kun nämä selkeät seikat eliminoidaan, niin hyvän ja huonon ero käy äkisti paljon epämääräisemmäksi. Kyllähän minä ja varmaan sinäkin tiedämme, että hyvän soittimen kanssa elämä on helpompaa (se on helppoa saada säätöihin, kun jotkut kitarat vaan teettää silläkin saralla enemmän töitä, ja se on vakaa ja pysyy säädöissä). On vain ihan hemmetin vaikea jotenkin yksiselitteisesti ja yleispätevästi määritellä mitkä seikat tekevät soittimesta hyvän tai yleisluontoisesti paremman kuin jostakin toisesta. Paljon helpompi olisi lähteä vertailemaan ihan soitin yksilöitä tai edes merkkiä ja mallia.
 
Varsinkin tuosta sinun viimeisestä kaneetista olen erittäin samaa mieltä eli jokainen soittaja joutuu ihan oman kukkaronsa ja arvojensa mukaan päättämään mistä seikoista voi maksaa ja minkä verran. Soittimien ostaminen on itselleni ollut aina aika pitkä prosessi tuota ihan viimeisintä lukuunottamatta jonka ostin ihan mielijohteesta heräteostoksena kun halvalla sain:-).

rintapek:
Työ maksaa. Osaava soitinrakentaja ei pariinsataan kovin montaa tuntia tee, eikä siin ajassa yksikään soitin valmistu.
 
Joo, mutta se on aniharvoin kun sen melan kasaa oikea luthier ja niillä soittimilla sit ei tämän otsikon alle olekaan enää mitään asiaa, jos siis katsotaan summia mitkä on tuohon otsikkoon laitettu.

AngieRainbow: Paljon maksaa kunnon kurttu? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska kohtalaisen suuren summan käytin juuri sähkökitaraan.
 
Mulla ei ole aavistustakaan. Nykyinen käyttöpelini tuli hankittua käytettynä noin vuonna -80. Hintalappu oli muistaakseni 18.000 mk. Kotimaassa käsin tehty, Altto Busin kasaama musta Orpheus. Erittäin hyvä ja nykyään vissiin jopa harvinainen vekotin. On nykyisin sekä soiton, että huollon puutteessa.
 
Viis vuotta sitten tuli hankittua kevyeksi keikkahanuriksi pieni kolmiäänikertainen Orfeo viiteensataan. Ihan oikea soitin on sekin, koska ittehän sen valitsin ja ostin. Silläkin soittaa ja on tullu soitettua.
 
Mut aikamoinen puukorva ja nippunakkiset sormet omaava tollo sais olla, jos esim. noiden välistä eroa ei huomais.

AngieRainbow: Paljon maksaa kunnon kurttu? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska kohtalaisen suuren summan käytin juuri sähkökitaraan.
 
Isäukko osti 90 luvulla pitkään haaveilemansa hanurin, maksoi siitä 29 000 mk. Kyllä se sillä soittikin 10 vuotta melkein 8 tuntia / päivä ja monet pelimanni-illat päälle.
Eikä se mikään ihan huippulaite vielä ollut edes.

Twinkle: Joo, mutta se on aniharvoin kun sen melan kasaa oikea luthier ja niillä soittimilla sit ei tämän otsikon alle olekaan enää mitään asiaa, jos siis katsotaan summia mitkä on tuohon otsikkoon laitettu.
 
Äläs nyt. Ostin muutama kuukausi sähkiksen suomalaiselta soitinrakentajalta ja hinta oli 1200€. Vaihdoin kyllä siitä mikit heti ja hinnaksi tuli yhteensä 1300€. Soitin on erittäin uniikki ulkonäöltään, hyväsoundinen ja pirun hyvä soittaa.
 
Nelisen vuotta sitten sain 600€:lla suomalaisen soitinrakentajan tekemän sähkiksen. Se oli kylläkin 2. luokkaa, koska se oli tippunut tekovaiheessa ja kaulan liitos murtui. Rakentaja oli toki korjannut sen, mutta ei enää kehdannut myydä sitä. Sain suostuteltua hänet myymään sen osien hinnalla.
 
Jos mä saan tuolla 1300€:lla erittäin hyvän persoonallisen sähkiksen, niin en mä edes katso enää ibanezien ja jacksonien suuntaan. Kyllähän tuo kepakko olisi varmasti ollut kalliimpi, jos siinä olisi floikka ja lukkosatula. Epäilisin jotain 1700€.
 
Akustisista kitaroista saa sitten usein maksaa huomattavasti suurempai summia, jos niitä hommaa soitinrakentajilta. D-mallista maksoin 3000€ ja 12-kielisestä 2200€.
 
Mun mielestäni tatsi noissa mun sähkiksissä on vain niin paljon parempi kuin "kauppojen" halvemmissa soittimissa. Tämähän tietysti aina riippuu nakeista ja mieltymyksistä. Ei tuota tokain stratoa tule kovinkaan paljoa soiteltua. Fiilis ja tatsi ei vain ole sama.
 
Akustisissa soittimissa lähtösoundi on huomattavasti ratkaisevampi osa, koska sitä soundia ei sitten millään muljuttimilla akustisesti muuteta :). Mun mielestäni tommoset 1000-3000€ Martinit, Taylorit, Larriveesta puhumattakaa, ovat aika persoonattomia soittimia. Ottaisin kyllä ilman muuta, jos joku mulle semmosen antaisi, mutten saa mitään hirveitä kiksejä niistä.