Kitarat: kitarakamat ›

Jahas, täällä mennään jo toista kierrosta. :D

Luojan kiitos mulla on uima-allas remontti.

Pojat...
 
Nyt on paha paikka!!!!!!
 
Katsokaa mika kaverin kitarapajalla on myynnissa!
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/134267.jpg

jniska: Mitäs möit Essin , hehheee ;-). On muuten LOISTAVA kitara, varsinkin Sheptone Tribute-mikkisetillä höystettynä.
 
Heh! Tilannetta lohduttaa varsin muikea Les Paul. :)
 
Mutta rehellisesti sanottuna, en ole varma kumpi sopii itselle paremmin, Lespa vai Essi. Ehkä myin Essin turhan hätäisesti, en tiedä, mutta toisaalta ilman tätä Gibsonia, en olisi koskaan päässyt mieltä riivaavista Les Paulin haamuista. Erityisen hieno kitara on myös se. Ehkä joskus vielä Lespa vaihtuu Essiin, muttei nyt vielä. Toisaalta joku halvempi Essi tuohon rinnalle.. Hmmmm....
 
kekkuliheikki: Pojat...
 
Nyt on paha paikka!!!!!!
 
Katsokaa mika kaverin kitarapajalla on myynnissa!
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/134267.jpg
 
Näen tänne asti, miten hiki virtaa ja kädet tärisee...

kekkuliheikki: Pojat...
 
Nyt on paha paikka!!!!!!
 
Katsokaa mika kaverin kitarapajalla on myynnissa!
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/134267.jpg
 
Siistin näköinen pönttö, saako alle 1300:n euron suomeen ? Ja jos saa niin kuinka paljon ;-)

mattim: Siistin näköinen pönttö, saako alle 1300:n euron suomeen ? Ja jos saa niin kuinka paljon ;-)
 
Ei saa kiilata. Nyt on tarkka paikka.

kekkuliheikki: Pojat...
 
Nyt on paha paikka!!!!!!
 
Katsokaa mika kaverin kitarapajalla on myynnissa!
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/134267.jpg
 
Ehtiihän sitä uimaan myöhemminkin... :-)

ES-kuumeen alkuoireisiin käytin googlea. Sitä sai käyttää ilmaiseksi, ja sen avulla löysi ES:n ääntä ja kuvia siitä. Elämä hymyili: linnut lauloivat lehteen puhkeavissa puissa ja ES murahteli korvissa. Sitten google opasti minut tämän ketjun äärelle, ja tiesin heti mitä tehdä. "Juokse, hullu! Käänny takaisin kun vielä voit!", kuulutti järkevästi sisäinen hälytyssireenini. Tahdoin sulkea selaimen, mutta en pystynyt. Tahdoin nousta tuolistani ja mennä nakuttamaan Telelläni, mutta en pystynyt. Tahdoin päästä ytimeen, koska olin vihdoin nähnyt valon! Nyt mulle oma Essi heti!!!!!!
 
Mites toi Gibsonin Midtown?

opansio: ES-kuumeen alkuoireisiin käytin googlea. Sitä sai käyttää ilmaiseksi, ja sen avulla löysi ES:n ääntä ja kuvia siitä. Elämä hymyili: linnut lauloivat lehteen puhkeavissa puissa ja ES murahteli korvissa. Sitten google opasti minut tämän ketjun äärelle, ja tiesin heti mitä tehdä. "Juokse, hullu! Käänny takaisin kun vielä voit!", kuulutti järkevästi sisäinen hälytyssireenini. Tahdoin sulkea selaimen, mutta en pystynyt. Tahdoin nousta tuolistani ja mennä nakuttamaan Telelläni, mutta en pystynyt. Tahdoin päästä ytimeen, koska olin vihdoin nähnyt valon! Nyt mulle oma Essi heti!!!!!!
 
Mites toi Gibsonin Midtown?
 
Gibson Midtown: suosittelen ainakin kokeilemaan. Joskus "halvalla" saa jopa oikeasti hyvää:) Richlite-otelauta jakaa mielipiteitä ja itsekin varmaankin ottaisin eben-puisella jos sellaisella saisi, mutta en kauheasti keksi mitään rationaalista syytä. Midtownissa on makuuni erinomaiset mikit, Burstbuckerit. Itse soittelen omallani lähinnä tummaa melodisempaa metallijohdannaista, mutta bluesia soitelevat kaverini päätyvät yleensä samaan kitaraan, kun käyvät mun luonani jammailemassa.
 
En ole koskaan omistanut isompikoppaista puoliakustista (ES-335 ja kopiot/kohdannaiset), joten en osaa verrata sellaiseen. Joku jazz-loota mulla on joskus ollut. Midtown tulee paljon lähemmäs les paulia kuin sellaista.
 
Puheiden mukaan Midtowneissa saattaa olla suuriakin eroja yksilöiden välillä viimeistelyn laadussa. Omani kohdalla en keksi valittamista, mitä nyt satulan voisi joskus vaihdattaa luiseen ja vähän paksumalle kymppisetille viilattuun. Testaamatta ja tarkastamatta en kuitenkaan ostaisi mitään muutenkaan :)
 
Heti edittiä: Midtownistahan löytyy myös P90-versio ja ainahan mikkejä voi vaihdella mieleisikseen ja kokeilla erilaisia kombinaatioita.

No niin poijjaat, nyt mulla on käsissäni pitkään toivelistallani ollut havempi "ES" eli Yamaha SA2200. Tämä tuli vaihtokaupassa, mutta onhan tämä vähän noloakin kun vielä hiljattain uhosin etten enää kitaraa osta, mutta tässä tämä nyt kuitenkin on:-D. No tämä ei ole minulle mikään uusi tuttavuus vaan olen tällaisia kaupassa kokeillut ja näistä unelmoinutkin pitkään.
 
Sellainen pieni huomio, että Gibsonin ES335 kitaroitakin kokeilleena ja soittaneena Gibson ES335 ei ollut minulle mikään vaihtoehto tälle ja vaikka tämä halvempi onkin, niin tämä ei ole mitenkään halvan tuntuinen eikä oloinen. Toinen juttu että vaikka tätä netissä monissa paikoissa nimitetään ES335:n kopioksi, niin ei tämä kyllä ole mikään kopio (tai ainakaan kovin hyvä kopio) koska tämä on niin erilainen. Jos gibsonin mallistosta halutaan lähimmät verrokit hakea, niin ES349 ja ES355 välimaasto tarjoaa samanlaista kromeluuria, mutta kitaroina nekin ovat hiukan erilaisia (tosin kelpaisivat jo mulle hyvinkin vaihtoehdoksi tälle), mutta niitä en ole koskaan kokeillut joten en osaa sitä puolta arvioida. Toisaalta olen huomannut, että paremman luokan ES kopiot eivät ole varsinaisesti kopioita muutenkaan vaan tarjoavat vähän erilaista näkemystä kyseisestä mallista.
 
Tämä kitara on pikkuisen erimuotoinen ja erilaisilla koristeluilla ja erilaisilla mikeillä ja erilaisella pintakäsittelyllä kuin Gibson, mutta kyllähän ES3xx sarjan keskeiset rakenteelliset ideat tässä on eli keskipalkki löytyy. Tässä on puolitettavat Alnico 5 mikit jotka tekevät tämän soundista erittäin artikuloivan ja aavistuksen ehkä kirkkaamman kuin monissa verrokeissa. Mikit on vähän kuuman tuntuiset, mutta säilyttävät erottelevuutensa myös säröillä soitettaessa. Kirkkaudesta ja erottelevuudesta huolimatta ES:ille tyypillinen lämpö ja pehmeys ovat voimakkaasti läsnä ja tämä on parhaimmillaan aika jazzahtavan fiiliksen tarjoava kitara myös säröillä (John Scofieldin Ibanez AS200:n murina tulee etsimättä mieleen). Tämä on herkästi soittotatsiin vastaava kitara ja tätä on erittäin ispiroivaa soittaa. Mukava kaveri kerrassaan. Mikin puolitukset tuovat oman mielenkiintoisen soundilisänsä, mutta puolittaminen tiputtaa selvästi outputtia. Sähköt henkivät laatua ja tämä on huomattavan häiriötön soitin (ei surise eikä pörise).
 
No mitäpä täsä oikein muuta osaa vielä sanoa, olen aika intopiukassa ja magee skitta tää on. Nyt olen vähän liian euforiassa voidakseni kovin tyynesti tätä arvioida. No tämä on 23 vuotta vanha kitara sieltä -90 luvun alusta ja tällä on ollut yksi omistaja ennen minua ja se kaveri ei tällä juuri ole soittanut nimittäin kitaran kunto on vähintäänkin minttua (jopa alkuperäiset hintalaput olivat käyttäjän oppaan pussukan kyljessä tallella) vain yksi pikkuriikkinen kolhu jota ei edes huomaa vaikka sen tietää. Eipä mittään, tämä ei ole Gibson mutta mulle kelpaa kyllä paremmin kuin hyvin:-D.

Niin piti lisätä vielä sen verran, että jos itselleni ES335 ei ollut vaihtoehto tälle kitaralle niin ei myöskään SA2200 tarjoa mitenkään kelvollista vaihtoehtoa hänelle joka hakee nimenomaan ES335:n soundia ja tuntumaa. Silloin varmaan paras vaihtoehto on juurikin ES335 koska on se kuitenkin aika autenttinen se Gibsonin pehmeän pyöreä ja lämmin sointi, joka siinä on.

hallu: No niin poijjaat, nyt mulla on käsissäni pitkään toivelistallani ollut havempi "ES" eli Yamaha SA2200....
 
Tämä on kuumotellut itseänikin aina välillä. Torilla oli aikanaan myynnissä tällainen kasi- ysikytluvulta, mutta niin vaan meni nekun eddestä silloin.
 
Millainenhan on näissä uusissa työn jälki ja soitettavuus? Rautatavara, mikit?

opansio: ES-kuumeen alkuoireisiin käytin googlea. Sitä sai käyttää ilmaiseksi, ja sen avulla löysi ES:n ääntä ja kuvia siitä. Elämä hymyili: linnut lauloivat lehteen puhkeavissa puissa ja ES murahteli korvissa. Sitten google opasti minut tämän ketjun äärelle, ja tiesin heti mitä tehdä. "Juokse, hullu! Käänny takaisin kun vielä voit!", kuulutti järkevästi sisäinen hälytyssireenini. Tahdoin sulkea selaimen, mutta en pystynyt. Tahdoin nousta tuolistani ja mennä nakuttamaan Telelläni, mutta en pystynyt. Tahdoin päästä ytimeen, koska olin vihdoin nähnyt valon! Nyt mulle oma Essi heti!!!!!!
 
Mites toi Gibsonin Midtown?
 
Epiphonella tai Tokain kopsuilla pääset lähemmäksi kuin tuolla Midtownilla. Raskasmielinen tossa kertoikin oleelliset asiat siitä. Samanlaisiin tuntemuksiin olen itsekin testien jälkeen päätynyt.
 
Torilla on muuten välillä ihan törkeenkin halvalla G-pajan 335:ttä tarjolla, mutta ei ne siellä kauaa vanhene.

Zeeboo: Tämä on kuumotellut itseänikin aina välillä. Torilla oli aikanaan myynnissä tällainen kasi- ysikytluvulta, mutta niin vaan meni nekun eddestä silloin.
 
Millainenhan on näissä uusissa työn jälki ja soitettavuus? Rautatavara, mikit?
 
Tämä soitin on tosiaan tämän sarjan ensimmäisiä vuodelta -92, mutta mitä olen uusia kaupassa nähnyt niin ihan samaa tasoa ovat eli moitteetonta työnjälkeä. Nämähän ovat japanilaista käsityötä ja suunnilleen siis parasta mitä he saavat aikaiseksi. Kaikki on kyllä ihan viimeisen päälle tarkasti tehtyä suunnilleen niin hyvistä materiaaleista kun meikäläinen osaa kuvitella ja arvioida. Raudasta en osaa sanoa muuta kuin, että viriitimet näyttävät Croverin tuotannolta, mutta Yamaha on leimannut ne itselleen ja tallasta ja stopparista en osaa sanoa mitään, muuta kuin että toimii. Sähköt ovat häiriöttömät ja toimii täsmällisesti ja soundi on hienostuneen kuulas joten ei valittamista. Mutta tämä on vielä tällaista alkuhuumaa joten en osaa vielä olla kovin objektiivinen. Tämä kitara on vielä poikkeuksellisen siistikuntoinen kun ei tällä ole juuri soitettu.
 
Tämä SA2200 on suoraa jatkumoa edeltäville malleille SA2000 ja SA2100 eikä spekseiltään juuri poikkea niistä. Muistaakseni kullatut raudat ja loimuvaahterakansi on se ero edeltävään malliin nähden. SA2200 mallia on tehty vuodesta -92 alkaen. Mulla on pikkusen semmoinen tuntuma että SA2200 on pikkuisen painavampi kuin Gibsnin ES335, mutta se voi olla ihan tuntumastakin kiinni (tämä kitara tuntuu hiukan erilaiselta käsissä). Kaulaprofiili ei ole mikään tikku että on ihan suhteellisen tukevan oloinen, mutta ei mikään halko (ohuemmalta tuntuu kuin Gibson LesPaul, mutta paksummalta kuin Samick Lasalle). En tiedä mikä lakka tässä on, mutta pinta on lasimaisen tasainen eikä ota kovin helposti naarmua joten otaksun tämän olevan jotakin muovilakkaa ehkä polyurethaania tms. Tämä vastaaa soittotatsiin erittäin herkästi niin sähköisesti kuin akustisestikin. Taannoisesta puukeskustelusta poiketen tuo kopan onttaus kyllä tuo jotakin fiilistä tuohn sähköiseenkin soundiin. Sähköisessä soundissa on selkeää sukulaisuutta 1995 vuoden stankkupauliin (siinähän on alnico5 tallassa ja alniko2 kaulassa ja tässä on alnico5 molemmissa paikoissa) tässä on kaulamikki selvästi soinniltaan kirkkaampi ja erottelevampi ja mikit tuntuvat vähän kuumemmilta varmaan siksi, että tässä kaulamikki voi olla lähempänä kieliä kuin paulissa jossa alas laskettu kaulamikki pikkuisen loiventaa sitä outputtia.
 
No mä voin joskus kirjoittaa artikkelin tuosta kitarasta kun tutustun siihen vähän enemmän, muttä näitä fiiliksiä nyt alkuun. Näitä saa aika huokeallakin välillä käytettynä ja uutena tällaisen saa nyt musafasulta halvimmalla (verkkokauppahinta oli vajaa 1700 kun thomannilla näytti olevan 1900 pyynti). Sanoisin, että tässä hintaluokassa Yamahan SA2200 edustaa aika pitkälle parhautta yhdessä Ibanez AS200 kanssa, mutta onhan noita hyviä muitakin. Gibsonit ovat sitten jo selvästi kalliimpia uudes ES335 kitarat taitaa pyöriä käytännössä kolmen tonnin huitteilla ja ES349 tai ES355 on sitten jo niinkö kalliita:-). Mutta kuten sanoin aikaisemmin niin mielestäni tämä on aikalailla erilainen kuin ES335 jonka korvaajaksi tästä ei ole eikä välttämättä ES335 voi korvata tätä.

Olen soitellut 2000-luvun loppupuolen SA2200:a noin 6 kuukautta, ei löydy vikoja kitarasta, kaikki tuntuu pelittävän kivasti ja sointi on miellyttävä. Jos jotain kritisoisin, niin mikit on hieman kuumat omaan makuuni, saattavat vielä vaihtua tässä joskus, ehkä. Erittäin bling bling ulkoasu vaati hetken totuttelua, nykyisin loimukansi ja -selkä, helmiäisupotukset ja kullanväriset palikat ovat just hyvät.
 
Aidoista 335:sta mulla on hyvin vähän kokemuksia, eli en osaa suoraan verrata Gibsoniin. Les Paulien tai johdannaisten kanssa en ole jostain syystä oikein ikinä tullut juttuun, ehkä tää on mulle sopivasti superstratoa tummempi välimallin kitara.

Onkohan tätä Epin ES-335 PRO keppiä kukaan jo maininnut? Budjettiluokassa pitäisi olla aika ok, jos yhtään uskominen ken noita hankkinut?? http://www.thomann.de/fi/epiphone_es_335_pro_vs.htm
 
Mulla auttoi "ES-335 kuumeeseen" Iba AS103 kotiuttaminen tällä viikolla ;)
 
https://db.tt/zF0He685
 
Tuo Epi oli myös vakavassa harkinnassa.

Stone: Onkohan tätä Epin ES-335 PRO keppiä kukaan jo maininnut? Budjettiluokassa pitäisi olla aika ok, jos yhtään uskominen ken noita hankkinut?? http://www.thomann.de/fi/epiphone_es_335_pro_vs.htm
Oh hoh, nyt on halpaa! Tuohan on paremmilla spekseillä kuin dotti ja halvempi. Itse ostin briteistä muutama viikko sitten hiukan kalliimmalla.(nyt hiukan ketuttaa, suoraan sanoen, tosin thomannilla ei ole kuin tuo yksi värivaihtoehto.) On hinta laatu kohdillaan, esim. mikit on mielestäni todella hyvät, puolituskin toimii todella hyvin.

Jytäurpo: Oh hoh, nyt on halpaa! Tuohan on paremmilla spekseillä kuin dotti ja halvempi. Itse ostin briteistä muutama viikko sitten hiukan kalliimmalla.(nyt hiukan ketuttaa, suoraan sanoen, tosin thomannilla ei ole kuin tuo yksi värivaihtoehto.) On hinta laatu kohdillaan, esim. mikit on mielestäni todella hyvät, puolituskin toimii todella hyvin.
 
Viime perjantaina tuli Thomanilta Epin 335 Pro VS värillä, mielestäni sinne tuli Cherryäkin, mutta menivät heti. Omaani en ole muuta tehnyt kuin vaihtanut kielet, öljynnyt otelaudan. Siltapalikaksi vaihdoin Compton bridgen, Alumiinisen. Intonaatio asettui hyvin paikoilleen, ei tarvitse enää ruuveilla säädellä.
Soi ihan ok, itsellä ollut aiemmin tämän tyylisiä kitaroita Epin Sheraton,Iban AS93 ja Hagström Viking.
Ei tämä edullinen Epiphone niille häviä noin äänellisesti. Virittimetkin toimivat hyvin, vikka ovat oudon vihreät väriltää.

^19.4. tilasin briteistä, eipä näkyny noita Thomannilla silloin. No tää on tätä.

Jytäurpo: ^19.4. tilasin briteistä, eipä näkyny noita Thomannilla silloin. No tää on tätä.
 
Toisaalta kun kitara hyvä ja mieleinen, niin hintalappu silloin toissijaisempaa, kun eurojen heitot ei kuitenkaan satasia vielä.