Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Ei vaan lähde gas käyntiin. Toria selailin, mutta ei vaan jaksa innostua enää kamarunkkuksesta. Edes 50's Hot Rod Avri ei jaksa innostaa sen vertaa, että alkaisin kauppoja suunnittelemaan. Tosin jos olisi 60's, niin olisin ostanut jo...
 
Torilla kauppaaminen on liian hidasta ja hankalaa. Lisäksi tuntuu, ettei soundi ole parantunut enää pitkään aikaan kamoja vaihtamalla. Eikä oikein jaksa sitä vertailuakaan enää.
 
Ei vaan jaksa. Ei auta mikkää. Pari Skreddyn spedua voisin ostaa, mutta niitäpäs ei ole ikinä tarjolla...
 
Toihan on ihan parasta, pystyy keskittymään soittamiseen

Tommonen Carbon Copy Deluxe ois kiva. Tosin eipä siinäkään oo mitään mitä tolla mun Nova Delaylla ei pystys tekemään.

Vähän noita Kylätohtorin oireita. Monta kuukautta mennyt ilman puljausta ja se on paljon, se. Ehkäpä ihan hyvä, tosin pimenevät illat voivat aiempien vuosien tapaan tehdä tepposensa.
 
Tänään muistin ja hoksasin olevani King of Tone -jonossa ja toki tarkistin jonotilanteeni. Ymmärtääkseni parin viikon sisällä vuoro koittaisi n. 20 kk:n "odottelun" jälkeen. Nyt pitää gassia herätellä, koska olisi ehkä tylsä ratkaisu hypätä jonosta pois. Katsotaanpas kuinka käy vai käykö ollenkaan...

Olen ollut puoli vuotta kokonaan koskematta kitaraan ja treenannut pianoa. Nyt päätin aktivoitua ja haluan Nashin telen tai straton, mut en osaa päättää kumman. Molempia malleja muilta valmistajilta ollut ja paria Nashiakin olen kokeillut. Enimmäkseen countrya ja jazzia tulis vedeltyä, mutta stratoa bluesimpaa ei olekaan. On vaikeeta kun molempiin ei ole varaa...

Kitaragas kuolee tehokkaasti, ku miettii, että 'okei, jos mä ostan tämän, niin mitä vittua mä sillä oikeasti teen. Siis ihan oikeasti. Mitä lisäarvoa se tuo mun soittoon?' Yleensä vastaus on, että ei yhtään mitään. Siis rehellinen vastaus.
 
Sitten mielikuvaharjoittelua siitä, kun se uusi kitara on sun sylissä ja alat jossain kohtaa miettiä, että 'Voi vittu, tämähän on oikeasti täysin turha ostos. Eiku torille vaan.' Ja sitten lisää mielikuvaharjoittelua, mikä helvetillinen vaiva siinä myynnissä on. Ketään ei kiinnosta, pelkkää idioottimaista renkaan potkimista, pitkiä myyntiaikoja, typeriä vaihtotarjouksia, loputonta torilla roikottamista, matkahuollon jännittämistä, ostajan reaktioiden jännittämistä... huoh... Kyllä ainakin itsellä gas alkaa hiipumaan. Ehkä olen käynyt tuon läpi liian monta kertaa...

Kunnallisjäte: Olen ollut puoli vuotta kokonaan koskematta kitaraan ja treenannut pianoa. Nyt päätin aktivoitua ja haluan Nashin telen tai straton, mut en osaa päättää kumman. Molempia malleja muilta valmistajilta ollut ja paria Nashiakin olen kokeillut. Enimmäkseen countrya ja jazzia tulis vedeltyä, mutta stratoa bluesimpaa ei olekaan. On vaikeeta kun molempiin ei ole varaa...
 
Ai ai, paha tilanne. Itselleni vastaus olisi selvä, mutta ymmärrän tuskaasi...

Vaihdoin kitaroihin kielet ja GAS parani... DR -> ErnieBall
 
Tuntuu että näissä kielissä on suhteessa vähemmän perusäänen sointia mut harmonikkaa sitäkin enemmän. Ei liian botnekas lähtösoundi nii ei hautaa basistia alleen (joka oli ihan ongelma nykyisellä vahvistinsetupilla ;))... kaikkee sitä huomaa ku oikeen vanhaks elää :)

Laulava Kylätohtori: Kitaragas kuolee tehokkaasti, ku miettii, että 'okei, jos mä ostan tämän, niin mitä vittua mä sillä oikeasti teen. Siis ihan oikeasti.
 
Ei toimi, kun tuohon vastaus on aina. Soittelen ja fiilistelen ja mukavahan näitä on testailla ja käärinliinoissa ei ole taskuja. Joskin nyt alkaa olla niin kattava arsenaali, että oikeastaan ei mikään kaasuta. Tele ehkä vähän.

steelduck: Ei toimi, kun tuohon vastaus on aina. Soittelen ja fiilistelen ja mukavahan näitä on testailla ja käärinliinoissa ei ole taskuja. Joskin nyt alkaa olla niin kattava arsenaali, että oikeastaan ei mikään kaasuta. Tele ehkä vähän.
 
Ai ai, klassiset ostohetken itsepetokset. :D
 
Mutta sun pitää katsoa tuon ajatuksen taakse. Siihen hetkeen, kun olet omistanut kitaran viikon tai pari. Silloin yleensä jo totuus alkaa valkenemaan.
 
Toisaalta, onhan tuo tottakin, mitä sanoit. Ehkä itse olen vaan käynyt tuon prosessin läpi liian monta kertaa. Siis liian monta kertaa oman mittapuun mukaan, kyllähän jotkut jaksavat ostella kitaroita vuosikymmeniä...

Laulava Kylätohtori: Ai ai, klassiset ostohetken itsepetokset. :D
 
Mutta sun pitää katsoa tuon ajatuksen taakse. Siihen hetkeen, kun olet omistanut kitaran viikon tai pari. Silloin yleensä jo totuus alkaa valkenemaan.
 
Toisaalta, onhan tuo tottakin, mitä sanoit. Ehkä itse olen vaan käynyt tuon prosessin läpi liian monta kertaa. Siis liian monta kertaa oman mittapuun mukaan, kyllähän jotkut jaksavat ostella kitaroita vuosikymmeniä...
 
Voi joo, mutta mulla itsellä on myös jotenkin alkanut mitta täyttyä ostelemiseen, vaikka se saattaa olla myös krapulaa kun viime syksynä ja keväänä pistin tuulemaan ihan kunnolla:-) . Mulla meni hyvin vuoteen 2009 saakka jolloin aloitin soittamaan pitkän tauon jälkeen ja samalla alkoi tää osteleminen ja myöhemmin onneksi myös myyminen.
 
Nyt mulla on neljä sähkökitaraa yksi basso ja yksi akkari joten alan olla aika tyytyväinen, mutta vielä ehkä voisi ainakin yhden sähkiksen hävittää mutta kun en malta noista jäljelle jääneistä oikein enää luopua ne kaikki ovat niin mieluisia.
 
Vahvistinosasto ja efektiosasto on myös kohdillaan. Olen varannut seuraavan GAS:in mark V:le, mutta sen hommaaminen edellyttäisi toisesta vahvarista luopumista mikä hidastaa operaatioita koska ei noita enää kukaan oikein osta ja lisäksi tykkään noista nykyisistä kamppeistani.
 
Luuppimasiinan myymistä olen katunut ja semmoinen saattaa jossakin vaiheessa vielä palata hankintalistalle, mutta ajattelin pistää vähän jäitä hattuun ja käyttää muita välineitä tarkoitukseen.
 
Tämä ei ole kuitenkaan ensimmäinen ostokrapula joten en uskalla julistaa GAS:ia päättyneeksi. Soittaminen ja biisien tekeminen on kyllä hyvää lääkettä ostomaniaan.

Laulava Kylätohtori: Ai ai, klassiset ostohetken itsepetokset. :D
 
Mutta sun pitää katsoa tuon ajatuksen taakse. Siihen hetkeen, kun olet omistanut kitaran viikon tai pari. Silloin yleensä jo totuus alkaa valkenemaan.
 
Toisaalta, onhan tuo tottakin, mitä sanoit. Ehkä itse olen vaan käynyt tuon prosessin läpi liian monta kertaa. Siis liian monta kertaa oman mittapuun mukaan, kyllähän jotkut jaksavat ostella kitaroita vuosikymmeniä...
 
Joo... olen aloittelija kaasuttaja. Mulla on "vasta" seitsemän kitaraa, neljä varhvistinta ja muutamakymmen spedua ja tykkään kaikista edelleen. Kertaakaan ei ole vielä harmittanut osto... tai no Yksi ESP meni kiertoon, kun ei musta tullut floikka-miestä. Teen yleensä melkein kuukauden pituisen prosessin kaikissa ostoissa - youtube videot ja jos on jossain mahdollista päästä itse testaamaan. Eli en pahemmin harrasta heräteostoja, niin sekin estää tuommoista "buyers remorsea".
 
Kaksi spedua olen aikoinaan myynyt ja vieläkin harmittaa, niin joo ja Mark V saa mennä jos joku sen ostaa, mutta kiva silläkin oli aikansa soitella - tulipahan tutuksi tuokin laite. Ei vain ole tuo Mesa-soundi mun juttu, vaikka huikea vahvistin onkin.

Uhhuh onpas nuo Chase Blissin pedaalit kalliita, mutta toisaalta ominaisuuksiakin riittää. Melkein rupeaa gäässittämään jo hinnankin vuoksi :D

Gretsch Country Gentleman koska Beatles ja monet muut. NNnngh.

RME Babyface pro sekä Scuffham Amps S-gear

Täysin yllättäen jostain ilmaantu outo tarve ostaa puoliakustinen. Ainoo huoli on se, että rahaa en haluu laittaa tähän enempää kun 500€. Käytetyt kamat kiinnostaa, mitä kannattaa kattoo ja mitä kannattaa välttää? Oon tosi avoin eri ehdotuksille, koska pitkästä aikaa tekee vaan mieli ostaa joku uus skeba ihan vaan huvin vuoksi että sais uutta inspiraatioo kliinimpiin soittohommiin ja jazzin sekä bluesin opiskeluun. Gretschillä on mielenkiintosia vaihtoehtoja, ibanezilla myös. Haluun jonkun sellasen, mikä on myös tarvittaessa auht helppo myydä eteenpäin. Ideoita?

Point: Täysin yllättäen jostain ilmaantu outo tarve ostaa puoliakustinen. Ainoo huoli on se, että rahaa en haluu laittaa tähän enempää kun 500€. Käytetyt kamat kiinnostaa, mitä kannattaa kattoo ja mitä kannattaa välttää? Oon tosi avoin eri ehdotuksille, koska pitkästä aikaa tekee vaan mieli ostaa joku uus skeba ihan vaan huvin vuoksi että sais uutta inspiraatioo kliinimpiin soittohommiin ja jazzin sekä bluesin opiskeluun. Gretschillä on mielenkiintosia vaihtoehtoja, ibanezilla myös. Haluun jonkun sellasen, mikä on myös tarvittaessa auht helppo myydä eteenpäin. Ideoita?
 
Menisikö Höfner Verythin Contemporary? Es 335 -henkinen kampe, mutta ohuemmalla bodylla. Mulla olis just lähdössä myyntiin ;)

Maksaisitko päälle satasta tone-potikasta?
http://www.guitarplayer.com/accesso … tone-stevie-ray-vaughan-style/64151

Shredator: Maksaisitko päälle satasta tone-potikasta?
http://www.guitarplayer.com/accesso … tone-stevie-ray-vaughan-style/64151
 
Eiköhän joku tan pants/ blues lakimies tällasen laita. Lähtee ne eturauhas-Steviet sitte kato.

Sarko: Eiköhän joku tan pants/ blues lakimies tällasen laita. Lähtee ne eturauhas-Steviet sitte kato.
 
Noh, kyllähän niitä punakaapeleitakin ostellaan :)

Nyt ei kaasuta..
 

 

 
(Toivottavasti)