Kitarat: kitarakamat ›

Me saatiin se kuuluisa eeppinen kitara soundi näin.
 
Mahonkinen humppari kitara -> Peavey 5150 -> Line 6 Duoverb combossa olevat vakio elementit (Celestion).
 
Pieni puinen laulu koppi, kajarit keskellä huonetta ammuttuna nurkkaan. Mikki elementin reunalla tiltattuna niin, että osoittaa kajarin keskikohtaan päin noin 15 astetta.
 
Tärkeitä soundissa mielestäni.
- Hyvät elementit, jotka toistavat kaikki taajuudet. 12 tuumaiset mieluiten.
- Mikillä Sweetpotin etsiminen. Soundi tarttuu narulle erilailla riippuen mikin paikasta
- Kitara signaalista poistettu kaikki ylimääräinen. Piuha suoraan kitaraan (tai mahku vähän efektejä)

Ite olen kotinauhoituksissa huomannut että melko usein se paras otto löytyy kolmen ekan joukosta. Sen jälkeen alkaa arastelemaan jos joku kohta on tökkiny tai jotain muuta käyny.
 
Eräällä kaverillani oli aikanaan tapana siteerata (kuulemma) Olavi Virtaa: "Laulu täytyy saada äänitettyä kahdella ensimmäisellä otolla, muuten siihen tulee maneeri". Pätisiköhän sama kitaran äänitykseen, tuoreus häviää jos liikaa hinkkaa.
 
Itselläni jos ei muutamalla otolla onnistu, niin kannattaa jättää toiseen kertaan. Otot eivät enää parane.

Me saatiin se kuuluisa eeppinen kitara soundi näin.
....
- Kitara signaalista poistettu kaikki ylimääräinen. Piuha suoraan kitaraan (tai mahku vähän efektejä)
 
Jees, saman olen todennut parhaiten toimivaksi sapluunaksi. Paavot pöydästä niinkuin svilo jo kerkesi aikaisemmin kirjoittelemaan.

Jees, saman olen todennut parhaiten toimivaksi sapluunaksi. Paavot pöydästä niinkuin svilo jo kerkesi aikaisemmin kirjoittelemaan.
 
Riippuu mun mielestä paavosta. Jos esim pitää olla phaser, niin ehdottomasti ennen styrkkaria. Samoin tremolot/vibratot mielellään sellaisesta styrkkarista josta löytyy hyvä. Mä laitan melkeenpä kaikki muut efektit ennen mikrofonia paitsi tilat. Tää on tietty makuasia.
 
Niin ja eri asia sitten on se, milloin niitä efektejä tarvitaan...

Jees, saman olen todennut parhaiten toimivaksi sapluunaksi. Paavot pöydästä niinkuin svilo jo kerkesi aikaisemmin kirjoittelemaan.
 
Mä oon ollut myöskin aina samaa mieltä, mutta nyt viimeaikoina on pitänyt toikin kyseenalaistaa. Jos kitarassa tarvii vaikkapa kaikua, niin käytän mielummin oikeeta kaikutankkia skeban ja stygen välissä, samaten jotkut tremolot ym. Oikee jousikaiku on ihan erilainen soundi on erilainen kuin joku Lehikoisen huone, tai iahn jousikaiku emulaatio. Ja tota jousikaikua saa käyttää aika vapaasti, toisin kun noi paavojen hallit ym. äkkiä tukkii koko roskan ihan mössöks. Samaten noi pedaalikompurat on ihan eri meiningillä liikkeellä kun noi räkkipaavot, ja tulee noita käytettyä ihan päällekkäinkin. Monesti kun on vielä aika spesifiä mitä joku haluaa siitä kitarasta kuulla, niin olen yrittänyt saada sen heti samantien sellaiseksi... ettei mee siihen et "joo, ota tästä kuule DI:llä linja ja säädä sitten ite himassa amplitubella mikä tuntuu hyvältä.." ;). Loppukädessä siis mitkä ne paavot on mitkä kandee ottaa sieltä pöydästä? Delay tietty on yks aika hyvä ehdokas, mutta jos ollaan tekemässä jotain esim. rockabillyyn päin olevaa, niin on se släpbäkki siinä oleellinen osa jo äänittäessä.
Joskus efektit siis vaikuttaa myös siihen soitettavuuteen.
 
Ja eipähän miksatessa tarvii tehdä sitten sitäkään duunia. On se surullista kattoo joskus vierestä kun jotkut äänittää jotain ihan kakkaa ja odottaa sitten että miksauksessa se homma vedetään läjään.
 
Mutta otoista sen verran, että jos tarvii yli kolme ottoa, niin sitten on kyllä huonosti treenattu tai siinä on joku muu hämminki :). Ekalla sisään.

Riippuu mun mielestä paavosta. Jos esim pitää olla phaser, niin ehdottomasti ennen styrkkaria. Samoin tremolot/vibratot mielellään sellaisesta styrkkarista josta löytyy hyvä. Mä laitan melkeenpä kaikki muut efektit ennen mikrofonia paitsi tilat. Tää on tietty makuasia.

Ups, kerkesit näköjään ennen mua, aika samaa tarinaa tuli...

Niin ja eri asia sitten on se, milloin niitä efektejä tarvitaan...
 
Totta tämäkin. Jos nyt ei kitarasoolosta ole kyse, niin oishan se hyvä että kitara on osa sitä bändiä jollain tavalla, ettei se tuu sieltä jostain kilometrin syvyydestä kauhealla väpätyksellä ;-).

Mäkin mielummin käytän jousi- tai nauhakaikua tai analogidelaytä (kuihan tää oikeen taipuu oikein?) varsinaiseen soundiin ja sitten vaan sitä yleistä backlinen tilaa sen kitaran upottamiseksi siihen bändiin ettei olla ihan silmillä, paitsi tietty jos biisi sen vaatii...

Vika on siinä, että esimerkiksi Gibson ja Fender ovat muodostuneet legendaarisiksi kitaramerkeiksi, mutta nykypäivänä ne eivät uskalla tehdä kitaroihinsa perustavanlaatuisia rakenteellisia parannuksia. Ne nimittäin pelkäävät, että vanhoja kitaroitaan... niitä joiden takia nuo merkit ovat legendoiksi muodostuneet... alettaisiin pitämään järjellä ajatellen hiukan huonompina. Merkit söisivät itseltään historiankirjoihin taottua hohtoa. Siksi ne hissuttelevat vielä aloillaan ja toivovat ettei asioista puhuttaisi liikaa, kunnes ehkä pikkuhiljaa muutaman vuoden kuluttua niiden markkinointiosastot keksivät sopivan varovaisen tavan esitellä Earvanan satulat tai Buzz Feiten Tuning System vakiovarusteena joissain kitaramalleissa. Sopivassa asian lanseeraustavassa onkin miettimistä.
 
Vaikka on offtopiccia niin tässä jauhetaan kyllä semmosta bullshittiä että on pakko kommentoida. Miksi kitaraan joka toimii oikein säädettyinä sellaisenaan pitäisi esitellä jotain uutuuksia? En tiedä onko omat ko. valmistajien tekemät kitarat poikkeuksia, mutta molemmat kepit stemmaa ja pysyy vireessä. Juuri tunti sitten soitin Les Paulilla kahden tunnin treenit kertaakaan virittämättä kitaraa. Ja uskallan väittää, että tunnistan välittömästi onko kitara vireessa vai ei. En toki epäile, etteikö Earvanat ym. systeemit olisi parannuksia kitaraan, mutta ainakaan omiini en niitä kaipaa.

En toki epäile, etteikö Earvanat ym. systeemit olisi parannuksia kitaraan, mutta ainakaan omiini en niitä kaipaa.
 
Tuossa sanoit kaiken oleellisen. Vireessä pysyminen ei taasen liity mainittuihin parannuksiin mitenkään.

Tuossa sanoit kaiken oleellisen. Vireessä pysyminen ei taasen liity mainittuihin parannuksiin mitenkään.
 
Sähkökitaristimaailmaa voisi verrata harrasteautoiluun. Jotkut vannovat 50-luvun avaruuslaivoihin eivätkä hyväksy mitään muutosta "alkuperäiseen". Toiset haluavat vimosen päälle modernin ja viritellyn japsipelin. Ja jotkut kaikkea siltä väliltä. Sitten keräännytään "kruisareihin" tsekkaamaan kavereitten pelejä. Paitsi että harrasteautoilussa taitaa kuitenkin olla enempi suvaisevaisuutta kuin sähkökitaristimaailmassa ;)

Vireessä pysyminen ei taasen liity mainittuihin parannuksiin mitenkään.
 
Olen käsittänyt niin että hyvin duunattu satula myös pitää vireen sen lisäksi että kitara kuulostaa vireiselle jokapuolelta kaulaa. Ilmeisesti olen väärässä.

Olen käsittänyt niin että hyvin duunattu satula myös pitää vireen sen lisäksi että kitara kuulostaa vireiselle jokapuolelta kaulaa. Ilmeisesti olen väärässä.
 
Periaattessa oot ihan oikeassa, mutta se nimenomaan voi 'kuulostaa vireiseltä' ... tietyissä hajoituksissa/intervalleissa sen huomaakin, että ei oo vireessä; varsinkin jos sekaan heittää vielä vapaita kieliä. Kyllä se oikeasti on vireessä vasta noilla Buzz feiteneilla jne, toinen asia onkin just toi, että kaipaako sitä itse, onko se 'epävireisyys' tullut ongelmaksi. Monille se tulee ongelmaksi vasta siinä vaiheessa kun ollaan studiossa ja siinä sitten esiintyy jotain kummallista. Itselläni ei oo missään kitarassa noita feitteneitä ym, mutta en kiistä yhtään niiden toimivuutta; täytynee joskus kokeilla asentaa johonkin.

mutta se nimenomaan voi 'kuulostaa vireiseltä'
 
Mulle riittää jos kuulostaa vireiseltä. Korvaa parempaa viritysmittaria en ole vielä keksinyt.

Käytin omaa PRS:ääni Oeschillä säädätettävänä ja hän olil sitä mieltä että satulan puolen säädöt vaikuttaisivat eniten ensimmäiselle 7 nauhalle ja tallan puolen säädöt taas vastaavasti 7. viimeiselle. Tiedä sitten, ainakin mun McCartyn vireongelmat g-kielen osalta katosivat saman tien. EVO.
 
Koska tää vireisyysjuttu kirvoittaa näinkin paljon keskustelua, niin siitä voi kai päätellä että yleisesti tässä on jengillä ongelmia aika paljon. Välttämättä niitä ei kaikki aina tiedosta. Itsekin tulee huomattua lähinnä muiden soitosta tai nauhalta, sitten kun on jo "puntissa".

Välttämättä niitä ei kaikki aina tiedosta. Itsekin tulee huomattua lähinnä muiden soitosta tai nauhalta, sitten kun on jo "puntissa".
 
Jep, tossa osuit asian ytimeen. Live/treeni tilanteessa monesti menee läpi kaikenlainen, mutta sitten siinä vaiheessa kun se kama tarttuu narulle, huomataankin usein, että kaikki ei oo ihan niinkuin pitäis :). Ja se konteksti vaikuttaa kanssa, triossa se skeba kärsii olla ehkä vähän enmmän pielessä, mutta jossain superahtaassa sovituksessa synajousineen ym. niin sitten pitäiski olla aika lähellä oikeata virettä :).

vireisyydestä sen verran, että lievää epävireisyyttä voi käyttää myös positiivisesti. Esim. luodessa hieman jotain räkäisempää/nuhjuisempaa 60's fiilistä... tai vaikkapa Blut Aus Nord-tyyliin että säveliä bendataan miedosti ja saadaan aikaan sellainen psykoottinen/kaoottinen fiilis... huojuu ja huojuu :))