Kitarat: kitarakamat ›

45% Soitto
25% Kitara (mikit?)
5% Efektit
25% Vahvistin (Etunen/päättäri/kaiutin?)
 
Tuli tossa testattua kun kaverin kanssa nauhoteltiin, että soittaja vaikuttaa kyllä aika helkkaristi. Mikki ja asetukset pysy ihan samana, mutta soundissa oli yllättävän paljon eroa. Mun soitto oli jotenkin kirkkaampaa :P
 
Kitaran materiaalit, miki sun muut vaikuttaa ton yhen neljäsosan siihen sointiin. Mun mielestä siis. Mitään faktaa ei oo heittää kehiin..
 
Vahvistin vaikuttaa sen toisen neljänneksen. Ei sitä highgainia twin reverbistä revitä, eikä loisteliasta bluessoundia peavey 5150:sta...
 
Efektit on sitten lisämaustetta päälle 5% edestä. En oo mikään efekteillä soittaja.

Pyhä kolminaisuus (ei missään tietyssä järjestyksessä) lähtee seuraavista:
 
1. Tatsi
2. Kitara
3. Vahvistin
 
Jokainen osa tukee toista ja jos jokainen on kunnossa, menee kyllä helvetin hyvin.

Eikös se kuitenkin pelkistettynä ole niin että soittajan sormista se lähtee... Tämähän on fakta!! Kaikki muu on kuitenkin mulkkausta ja vahvistusta sille Tuonelan virran alkulähteelle...

Mitäpä luulette että jos esim J.Hetfield vetäisi yhden keikan halvoilla muutaman satkun LTD ESPeillä, niin buuaisko yleisö ja lähtis kotiin että: "v***u kun jameksella on nykyään huono soundi". Tuskimpa. Eli kannataa miettiä tällasia ennen kun laittaa 3000€ kiinni kitaraan.
 
Varsinkin kun Hetfieldillä on jo näkynyt keikalla LTD:n malleja, ainakin EC-400 (goldtop) ja F-350.

Välillä tuntuu siltä että noin 50 prosenttia soundista riippuu pelkästä fiiliksestä. Vaikka olisi samat asetukset vahvarissa joka ikinen päivä, toisinaan se vaan kuulostaa paremmalta. Varsinkin pidemman tauon jälkeen soundi taas maittaa vaihteeksi.
 
Näin se todellakin menee.

Mun soitossa voisi olla 45% soittoa, 15% kitaraa, 30% vahvaria ja 10% efektiä. Efektinä käytän chorusta. (lievää sellaista)

se nyt on vaan karu fakta, että vähänkin enemmän soittaneiden keskuudessa ei "tatsilla" ole niinkään soundiin väliä.
 
No, tottahan se on, ettei pelkistä sormista irtoa sitä hieman luonnonchorusoitunutta päätesäröä, mutta totta ihmeessä se on soittajasta kiinni. Tunnen useammankin kitaristimiehen, joka saa minun kamoistani aivan seitsemännen taivaan soundin, kun taas minä kuraa aivan samoilla asetuksilla..
 
Vastaisesti tunnen myös useamman, joiden soiton kuraksi kutsuminen tekee kuralle häpeää, vaikka Fender soisikin läpi Marshallin... ;) (Nothing personal...)

No, soundiahan tekee eniten vahvari, hyvän kuuloisuutta soittaja, ja soittomukavuutta kitara. Progressive.

Itse lähtisin siitä, että soittajalla on ensiksi visio saundista. Eli ennenkuin soittajalla on edes kitaraa kädessään, vahvistinta päällä ja pedaaleita kytkettynä, niin hänellä on jonkinlainen hahmotus siitä, millaista ääntä element(e)istä pitäisi tulla ulos. Visio syntyy luonnollisesti soittajan vaikutteista ja vaikuttimista - "Tyhjästä" on vaikea ammentaa visiota...
Kitaraa, vahvistinta ja pedaaleita "säädetään" sitten tarpeen mukaan, kunnes päästään mahdollisimman lähelle visiota.
 
Väittäisin, että monesti käy niinkin, että säätöjä ruuvaamalla soittaja ei saavuta mielessään olevaa soundia ja saattaa jopa kadottaa mielikuvansa unelmasoundista, koska vahingossa onkin säätänyt namiskat niin, että saa nyt jonkun erilaisen soundin johon onkin sitten tyytyväinen. Tässä tapauksessa taustalla ei välttämättä ole mitään vaikutteita. Luulisin, että monet eivät yritä kopioida suoraan jotain staransa soundia, vaan yrittävät hakea "omaa soundia" ja sellainen voi löytyä sattuman avustuksella.
 
Jos ajatellaan vaikutteita, niin varmaankin samoja soundi-ihanteita löytyy meiltä monelta. Onneksi on kuitenkin niin, että joudumme tyytymään jonkinlaisiin välimallin soundeihin emmekä saavuta eksakteja starojen soundeja, koska olisi mielestäni helvetin tylsää jos kaikki soittaisivat aivan samoilla starojen soundeilla. Kaikilla olisi käytössä joku top-10 kitarasoundisetti ja sitten kuultavat erot tulisivat vain soittamisesta (eli siitä soittotatsista ja siitä mitä ääniä soittaa!).
 
Jos haet hyvää soundia niin silloin yrität jäljitellä jotain jo kuulemaasi soundia.
 
Tästä olen siis eri mieltä. Ei se aina mene noin. Luulen että moni unelmoi löytävänsä "oman soundin", joka olisi irrallaan vaikutteista.
 
se nyt on vaan karu fakta, että vähänkin enemmän soittaneiden keskuudessa ei "tatsilla" ole niinkään soundiin väliä. ääripäillä kuulee eroa.
 
Jos Puoskari tarkoitti ääripäillä kauan soittanutta ja vasta-alkajaa, niin sitten olen hänen kanssaan pienen tarkennuksen jälkeen samaa mieltä. Monet ovat puhuneet tässä keskustelussa soundista selkeästi ajatellen jonkinlaista äänipätkää... soittonäytettä, jossa on enemmän kuin yksi ääni. Siinä on riski unohtaa idea ja eksyä soittotatsin puolelle. Pysytään raiteilla ja ajatellaan pelkkää soundia. Helpoiten se tapahtuu ajattelemalla _yksittäistä ääntä_.
Puolen minuutinkin soitossa soittajat erottaa SOITTOTATSI mikäli soittajien annetaan tulkita vapaasti. Kauan soittaneilla on sisäistettyä kokemusta siitä miten tekninen soittotatsi vaikuttaa siihen miten äänet syttyvät, soivat ja sammuvat. Heillä on riittävästi sormivoimaa, jotta he saavat painettua kieliä otelautaa vasten varmasti ja vakaasti aina niin halutessaan. Plektrakäden liikkeillä he saavat äänet soimaan hiljaa tai ruoskittua kielet helisemään niin halutessaan. Heillä on tietotaito saada äänet soimaan halutulla tavalla.
 
En todellakaan usko mihinkään maagisiin soundieroihin jos kaksi kauan soittanutta kitaristia istutetaan täsmälleen samojen vermeiden ääreen ja käsketään soittamaan tietty yksittäinen ääni... samalla plektralla juuri keskimikin päältä... toivotulla voimakkuudella, puhtaasti ilman mitään vibratoa. Asetetaankin soittotatsi siis mahdollisimman vakioksi. Nyt nuo kauan soittaneet tietävät miten pitää toimia ja heidän sormensa toteuttavat tehtävän varmoin ottein. Tässä vaiheessa huomattaisiin, että SOUNDIIN ei suuria eroja tule. Varsin steriiliä hommaa.
 
Sähkökitaraa viikon soittanut henkilö ei yleensä jaksa painella kieliä varmoin ottein ja plektrakäden tekniikka ei vielä ehkä mahdollista soittaessa kovinkaan laajaa voimankäytön skaalaa. Vasta-alkajalla on soiton tiimellyksessä kiire yrittää saada äänet soimaan edes puhtaasti sillätavoin kuin hän haluaisi. Soittotatsi on tällöin epävarma ja jos otetaan vaikkapa puolen minuutin pätkä aloittajan soittoa, niin tämä soittotekninen epävarmuus kuuluu soivissa äänissä ja soitossa, musiikissa ja mahdollisesti yksittäisen äänen soundissa. Soundissa siksi, että jos vasta-alkaja nyt laitettaisiin samaan testipenkkiin noiden kauan soittaneiden jälkeen, niin hänen alkuvaiheessa olevan soittotekniikkansa takia se yksikin ääni saattaisi saada aavistuksen ei-toivottua lisäväriä. Hänelle olisi haastavampaa täyttää niitä äänelle asetettuja vaatimuksia. Tästä johtuen voisi ajatella, että näillä "ääripäillä" kuulisi helpommin eroa.
 
Kerrataan vielä, että jos nämä ensin mainitut kaksi pro-vesseliä soittaisivat puolen minuutin melodian vapaamuotoisesti fiilistellen, niin aivan varmasti se kuulostaisi erilaiselta. Se kaikki johtuisi kuitenkin soittotatsista ja se on eri juttu se. Soittotatsin muutoksiin hyvin reagoivalla vahvistimellakin heidän soundinsa olisi yksittäisillä äänillä, erilaisia "tatsiasetuksia" pyydettäessä taas kutakuinkin sama.
 
J. Björnisen soittoa kuuntelen mielelläni, mutta Riffin haastattelusta lainattu pätkä oli kyllä melkoista kaunorunoutta. Hänkin sekottaa siinä soittotatsin soundiin, mutta niinpä kai soundista on sitten tapana puhua jonkinlaisena kokonaisuutena. Laitteitakin myydään oikeasti varmaan aika paljon hyvin soitetuilla ääninäytteillä. Soundi on hyvä... vaikka oikeasti se on soittajan taito mikä siinä on hyvä. Kumma että nykyistä useammat valmistajat eivät panosta taidokkaisiin ääninäytteisiin laitteistaan. Hyvin soitetuissa ja teknisesti hyvin äänitetyissä menevissä riffeissä olisi valtava markkinoinnin voimavara.
Björnisen kommenttiin palatakseni vielä... se on oikeasti soittotatsi, joka lähtee ihmisen sisältä.

Hienoa ReBeat, olet asian ytimessä. Turha tätä asiaa on liikaa mystifioida. Tietyillä laitteilla lähtee tietynlainen soundi. Ei se perussoundi siitä muutu vaikka erilaisella voimakkuudella ja erilaisella pikkauksella soittaisi. Paska on edelleen paskaa ja konvehdit konvehteja.

J. Björnisen soittoa kuuntelen mielelläni, mutta Riffin haastattelusta lainattu pätkä oli kyllä melkoista kaunorunoutta.
 
Aivan, mutta se onkin taiteilijan sisäistynyt näkemys asiasta. Insinöörin näkemys onkin sitten jo aivan erilainen. Molempia tarvitaan.

70% näpeistä
30% kitarasta
(ehkä?)
 
Ei tartte räpeltää ehvektien kanssa , halleluujjaa akustinen kitara!

no kyllähän sen nyt tietysti kuulee hakkaako joku 15 kilon iskuvoimalla niitä kieliä vai suhiiko pölyhuiskalla, mutta ne erot on sähkökitaralla minimaalisia verrattuna vahvistimeen sun muuhun äänen tekemis vehkeisiin. itsekin kyllä paljon mielummin sisäistäisin aatteen "soundi tulee sormista" mutta kun se ei ole totta nii mitä turhia alkaa itseään kusettamaan.

...se on oikeasti soittotatsi, joka lähtee ihmisen sisältä.
 
Samaa mieltä.

No, tottahan se on, että soittotatsilla ei ole yksittäiseen puhtaana soitettuun ääneen juurikaan mitään sanottavaa.. Tatsi ja soundi on kaksi eri asiaa, joskin tiiviisti ovat sidoksissa...

En osaa sanoa mistä lähtee "SE" saundi,mutta minun mielestä siihen saundiin mitä me soitosta kuulemme,vaikuttaa aika moni asia. Niiden suhdelukuja en osaa mennä sanomaan,mutta tässä asiat tai suurin osan niistä:
 
Vahvistin
Jokainen tietää,että eri vahvistimissa on eri saundi tai erinluontoinen vähintää.
kaiutin/kaiuttimet
Kyl se fenderin Twin Reverb kuulostaa ihan eriltä,jos soittaa vaik mesa/boogien 4x12 kaapin läpi
putket
Jopa oman vahvistimeni saundi muuttui huomattavasti,kun vaihdoin putket mesasta JJ:hin.
efektit
Efektejä on paljon erinlaisia ja vaikka chorus tekee saundille mitä tekee,niin monesti se myös muokkaa alkuperäistä saundia. Esim. leikkaa bassotaajuuksia pois hieman.
piuhat
Itse olen törmännyt tähän legendaariseen "patterikin vaikuttaa saundiin.." :D Soittelin kauemman aikaa sellasella 5e halpis piuhalla,joka rätisi ja sikisi pyhästä hengestä.. vaihdoin laadukkaampaan,joten saundiin tuli tukevuutta ja ei ollut enää niin kirkas kuin aikaisemmin.
patterit efekteissä
Jos patteri alkaa olla vähissä se todellakin vaikuttaa saundiin,uskokaa tai älkää.
mikit
Kitaran mikit..eri mikeillä on eri korostus alueet. JOillain mikeillä saa aikaa heleän saundin,joillain taas silmiä raapivan näkkärisaundin
kitaran puut
Ehkä eniten vaikuttavat saundin luonteeseen. Kirkauteen ja tummuuteen.
talla
Ei ehkä suurin vaikuttaja saundiin,mut olennainen.
plektra
Jazz III soittaessa ja vaik ibanezin plekuilla soittaessa näidenkin välinen eri on yllättävä.
tila jossa soitat
Eri tiloissa saundi kuulostaa eriltä
soittaja
Tämä on se tekijä sit joka vaikuttaa yllättävänkin paljon siihen mitä kuuluu =) Kyllähän bluesmiehen tatsi kitaraan on hieman eri kuin vaik metallipojun. Jos kitaristit laitetaan soittamaan samoilla kamoilla samaa biisiä,eron kyllä huomaa. Tietty sellaset seikat kuin tulkitseminen ja plaa plaa pitää ottaa huomioon,mut sekin on saundin kannalta merkittävää soitatko sitä kieltä lujaa vai hiljaa ja mistä kohtaa esim. pikkaat kieltä
 
Tuossa ehkä suurimmat tekijät,jos soittokamoja ei sit mikitetä,jos sille linjalle mennään niin tulee taas uusia tekijöitä.
mikki,jolla mikitetään,mikin asento,PA,miksaaja..jne

Kyllä munsta plektra ansaitsee ainakin 5 - 10% soundin muodostumisesta. Soitappa ohuella lärpäkkeellä, terävällä Jazz III:lla ja 3mm rotjakkeella ni kyllä se kummasti muuttuu.

Mäkin olen huomannut että plektra vaikuttaa saundiin aika paljon. Kun siirryin 1,5 mm plektrasta 1.14 mm plektraan, niin kliinit tulivat paljon pehmeämmiksi. Paksuilla plektroilla saundissa on myös hitusen vähemmän bassoa, varsinkin puhtailla saundeilla.

No, tottahan se on, että soittotatsilla ei ole yksittäiseen puhtaana soitettuun ääneen juurikaan mitään sanottavaa.. Tatsi ja soundi on kaksi eri asiaa, joskin tiiviisti ovat sidoksissa...
 
yhdyn jouniin, jos joku alkaa väittämään että tatsilla saa enemmän muutoksia soundiin kun vaikka vahvistimella niin hän on väärässä.
 
Vastaisesti tunnen myös useamman, joiden soiton kuraksi kutsuminen tekee kuralle häpeää, vaikka Fender soisikin läpi Marshallin... ;)
 
ja jouni elä sano noin, koska et ole kuullut kun nykyään soitan, sillä nykyään se on paljon, paljon paskempaa.

No, soundiahan tekee eniten vahvari, hyvän kuuloisuutta soittaja, ja soittomukavuutta kitara. Progressive.
 
Tähän mennessä ainut järkevä kommentti sormien vaikutuksesta soundiin. Hyvin sanottu.