Kitarat: kitarakamat ›

No juu. Ibanez JS1000 Btb löytyy vierestäni.
Loistokeppi. Pidän juuri "vintagemaisuudesta" eli paksusta kaulasta (jopa sen liitoksesta), paksusta saundista ja mukavasta bodyn muotoilusta. Vaihdoin kylläkin FRED:in BREED:iin, etten kuulosta Satriianilta! :)
 
Paras "sporttikeppi" millä olen soittanut ja luultavasti en parempaa löydä. Floikaton malli tosin olisi ollut parempi.

Pari Ibanezin JS:ää täältäkin löytyy, JS-1000 ja JS-700. Molemmat vuodelta -97.
 
Kolmaskin löytyisi mallia JS-100 ellei eräs Jenkkiläinen #"€&%€#"!! olisi päättänyt jättänyt kitaraa lähettämättä. Jos sillä nyt sellaista alunperin edes olikaan.
 
- Aardfather

Kai toi sitten on signaturekitara; Jackson RR-1T.

LP: No, I was physically unhappy with it because it would play out of tune if you pulled on the neck or leaned on it. It was very fragile. It was not strong enough between the neck and the body.
 
Mitenkähän tuo oikeasti menee? Yhden tiedon mukaanhan tuon heikon kaulaliitoksen syynä oli se, että runkoon oli tehty syvät soololovet (about kaulamikkiin asti) molemmille puolille ja runko oli kaulamikin kolon takia ohut juuri siitä, missä kaula kiinnitettiin runkoon. Ensimmäisistä SG:eistä kaulat katkeilivat helposti tai vähintäänkin huojuivat juuri tuon takia. Mutta kuulemma tuota kaulamikkiä hinattiinkin SG:ssä lähemmäksi tallamikkiä juuri tuon ongelman ratkaisemikseksi, ja siihen vapautuneeseen väliin sitten laitettiin se Les Paul -metallilaatta - joka sitten jouduttiin poistamaan Les Paulin vaatimuksesta. Tämä taas ei sovi yhteen tuon yllä olevan LP:n muistelon kanssa, sillä jos LP oli jo hylännyt kitaran sen heikon kaulaliitoksen takia, miksi siihen kuitenkin yritettiin tunkea hänen nimeään kantavaa laattaa sen jälkeen, kun kaulamikkiä oli siirretty lähemmäksi tallamikkiä kaulaliitoksen vahvistamiseksi? Tosin onhan noissa SG:eissä oli myöhemminkin vähän eri pituisia kaulaliitoksia; omassani rungon "jatke" ulottuu aika pitkälle kaulaan, eikä kaula todellakaan ole epästabiili. Epiphonen vastaavassa oli paljon lyhempi liitos, ja kaula huojui niin että sitä saattoi käyttää vaikka vibrakampena.
 
Les Paulin muistikuvat tuntuvat kuitenkin joskus vähän epävarmoilta. Jos LP:tä itseään on uskominen, niin Les Paulhan ei ollut mikään signaturemalli hänelle vaan hänen itsensä suunnittelema kitara - kun taas Gibsonilla muistellaan, että Les Paul ei olisi edes nähnyt koko kitaraa, ennenkuin se oli jo tuotannossa.
 
Paha mennä sanomaan mitään, kun itse en ollut edes syntynyt, kun nämä kitaramallit (LP ja SG) luotiin.
 
Edit - olipa taas sekavasti kirjoitettu.

Mulla on oma signature-keppi ;) Amfisound Ezzymania2000 Signature model Les Paul
 
http://www.cs.helsinki.fi/u/ajeskeli/soittokamat

Mul on Jugr signature.

Ibanez UV77MC - Ostin kun oli saatavilla sopuhintaan ja onhan se aika harvinainenkin.
Musicman Eddie Van Halen - Olin kova halen fani aikoinaan ja kun sitten olin ostamassa uutta kitaraa niin...
Musicman Steve Morse - Tätä piti vain testata kaupassa kun en ollut ennen nähnyt "Morsea" luonnossa mutta kokeiltuani sitä vahvistimen kanssa oli pakko ostaa.
Fender Stevie Ray Vaughan - Sain niin halvalla että oli pakko ostaa.
Carvin Holdsworth Fatboy - Olin haaveillut AH:n Carvinista jo pitkään ja kun näitä vihdoinkin on saatavilla Suomesta niin oli pakko ostaa.
 
ja Les Pauliahan ei laskettu nimikkomalliksi.

ja Les Pauliahan ei laskettu nimikkomalliksi.
 
Kaiken kiukutteluni jälkeen on pakko todeta että ilmeisesti se tavallinen Les Paul ei sitten olekkaan nimikkomalli. Ainoastaan 70-luvulla luotu "Gibson Les Paul signature Les Paul" lienee sitten se signature-skitta. Myyh, mistähän seuraavaksi kiukuttelisi kun tuonkin asian kanssa pääsin sinuiksi?

En omista signaturea mutta en kyllä häpeäisi omistaa. Ainakin kokeilemani Fender SRV-strato ja Gibsonin Angus Young SG ovat yksiä parhaista kokeilemistani kitaroista, vaikken kummankaan soittajan varsinainen fani ole. Jos rahaa löytyisi niin olisivat hankintalistalla.

Kaiken kiukutteluni jälkeen on pakko todeta että ilmeisesti se tavallinen Les Paul ei sitten olekkaan nimikkomalli. Ainoastaan 70-luvulla luotu "Gibson Les Paul signature Les Paul" lienee sitten se signature-skitta. Myyh, mistähän seuraavaksi kiukuttelisi kun tuonkin asian kanssa pääsin sinuiksi?
 
Mitenkähän sitten, kun on olemassa myös Les Paul Personal.. jollaista herra itse käytti paljon, ennenkuin siirty Les Paul Recordingiin. Ja nykyään soittelee modatulla Les Paul Heritage Std 80:lla...
Entäpä sitten esim. Jimi Hendrix Signature Flying V? Hendrixhän käytti paljon Flying V:tä..mutta aivan toisenmoista kuin tuo Signature.. voitaneenko sitä pitää signature-mallina, vaikka se sellaiseks on nimetty.

Dave Mustaine signature löytyy, mutta ei tosiaan sen nimen takia. Megadethiltä kuulemani piisit voi laskee yhen käden sormilla, joten hädin tuskin tiedän minkä tyylisestä musiikista on kyse.
 
Kitaran ostin täysin ominaisuuksien vuoksi, aiva sama, että lukeeko lavassa dave mustaine vai ei.

Musarin Petrucci-malli löytyy kun se oli heti ekassa testissä törkiän hyvä. Ikävä kyllä kysyin hinnan vasta kun olin ihastunut keppiin ihan totaalisesti. En oo katunut kertaakaan.
 
Fenkun Jag-Stang löytyy myös. Se on vaan niin helvetin tyly. :D
 
Niin joo, mulla on myös käsintehty keppi joka on alunperin tehty jollekkin MUULLE. Aijai, kyllä siinä vois signaturekamavihaajaa ahistaa. :D
 
Kaikki on mulle tärkeitä vehkeitä. ja ihan erilaisia keskenään, mikä on mulle oikeastaan se juttu noissa kepeissä.

Se varsinainen oma nimikkokitara on vielä teettämättä, mutta omaan makuun teetetty basso löytyy.
 
Joskus innostuu jostain soittimesta, että "onpas hyvä", eikä oo koskaan kuullutkaan siitä tyypistä, jonka nimikkomalli se on. Näin kävi mulle Nuno Bettencourtin kalliimman (puunvärinen, natural finish) nimikkomallin kohdalla (merkkiä en muista, olisko ollut Washburn), olin ihan vakavissani ostamassa sitä, pari päivää testailin, ja naureskelin vielä että nyt saadaan nykyaikaisen kitaran ominaisuudet, lukot ja muut, taloon. Viime hetkellä iski paniikki: en kai mä uutta kitaraa oo ostamassa?
 
Se oli se reverse headstock joka siinä houkutti. En sitten kuitenkaan ostanut, vaikka rahat jo poltti taskussa. Sillä rahalla saa paljon kivaa käytettyä, tai vaikka teettää mieleisen. Ei se kumminkaan ollut mun juttuni.

Käytännössä pari tehtaan mulle tekemää signature löytyy, vaikka periaatteessa tehdas onkin kovasti matkinut jo olemassa olevia skittoja.

Peaveyn Wolfgang löytyy (se korealainen versio). Se on hjyvä, eikä maksanut paljoa. Se on semmonen ihan oikeasti omanlaisensa näköinen kitara, jossa ei ole vain vaihdettu jonkun potikan paikkaa muutamalla millillä tms., jotta siitä saataisiin jonkun "nimikkomalli". Lisäksi se on aika neutraalin näköinen, ei mitään teräviä ulokkeita ym. Mummot ei pelkää kun sillä soittelee. Lisäksi siinä on aivan saatanan hyvä kaula ja soundi.

Music Manin Petrucci-malli toimii ykköskeppinä. Löytyi käytettynä sopivaan hintaan, niin pitihän se tilaisuus käyttää hyväksi ;) ...Loistava kitarahan se on.

Löytyy pari Fenderiä, Will Ray Jazz-a-caster sekä John Jorgensen Hellecaster. Kummankaan em. herran soittoa en tiedä ikinä kuulleeni joten mitään pakko-saada-samanlainen-kuin-idolilla-motiivia ei hankinnassa ollut.
 
Infoa vaan noista -- näin Will Rayn G&L:n mainoskeikalla ja jutskasin sen kanssa tossa viime keväänä, hauska tyyppi ja hyvä soittaja. Willillä oli tuon John Jorgensenin ja Jerry Donahuen kanssa Hellecasters (3 telecaster-twängääjän superkokoonpano). Se siis soittaa G&L:n kitaroilla nyt, varsinkin sillä lanne-tremolo mallilla. Se kans käyttää patentoitua 2:n kielen levystä sormus-slideä, yksi molemmissa käsissä.
 
http://www.hellecasters.com/

James Burton signature Tele

En oo vielä saanut oman signaturesarjani kitaraa, eli en omista signaturepelejä :)
 
Jos omistaisin jonkun toisen musikantin nimikkopelin, koittaisin peittää viitteet tähän.

Juu en, tuntisin oloni hölmöksi jos soittelisin periaatteessa "toisen" kitaraa.
 
Näinhän se. Sitten soittelen signature mallia, kun se on minun omani...
Les Paul Gold Top Tumocs signature modell... Tai joku muu LP. Ihan sama.