Kitarat: kitarakamat ›

mpekkanen: Se mikä ei sitten siinä testatessa välttämättä näy on se, että mitenkä kitara, efekti tai vahvistin kestää ajan hammasta tai voiko sitä tai kannattaako sitä korjata jos joku menee rikki. Kitara ja vahvistin huolto lähtee jostain 50€ tunti, että jotain satasen vahvistinta ei kauheasti ole järkeä huoltoon viedä tai saman hintaista kitaraa.
Jos on muutaman tuollaisen kertakäyttö pelin joskus ostanut ja tavara on tullut siihen pisteeseen, että se tarvitsisi ammattimiehen apua, niin seuraavan kerran varmaan miettii kahdesti, olisiko se kaikista halvin sittenkään järkevin ostos.
 
Tätä tapaa ajatella olen totta puhuen ihmetellyt. Tai siis en oikein saa siitä kiinni. Itselläni kun on asiaan päinvastainen näkökulma.
 
Ostin aikanaan Aria Pro II -basson. Musaliikkeessä oli niitä silloin kaksi ilmeisesti myyntitilissä seinällä roikkumassa. Kumpikin mallia SB600. Halvempi maksoi 290€, kalliimpi 420€. Ostin halvemman, koska siinä ei ollut mitään vikaa ja tykkäsin väristäkin enemmän. Itse ajattelisin tällaisessa tilanteessa niin, että jos halvemmassa olisi jotain pientä kränää, vaikka jotain potikan rahinaa, niin siihen voisi vähän laittaa rahaa kiinnikin. Joku potikka rahisevan tilalle tai vaikka laitteen läpikäynti ammattilaisen toimesta, ja ollaan vielä samoissa lukemissa kuin se kalliimpi.
 
Myönnän, että tämä on jo vähän viisastelua ja ymmärrän, ettet ehkä ihan tällaista tilannetta tarkoittanut. Mutta oli siellä se tonnin Fenderikin, jota en ostanut. Pidin Aria Pro:ta kuitenkin houkuttelevampana. Se näyttää hyvältä, soi hyvin, on kaikin puolin laatusoitin ja totta puhuen tykkäsin siitä enemmän kuin siitä Fenderistä. Ja olen tuon Arian Pron omistanut jo melkein parikymmentä vuotta. En vaan mitenkään ymmärrä miksi tämän huollattaminen ammattilaisella olisi vähemmän fiksua kuin sen tonnin Fenderin.

Onko Carvin jo mainittu? Sekä kitarat ja vahvistimet ovat laatutavaraa, mutta ainakin Suomessa merkki jäi muiden jalkoihin. Ja myös maailmalla, koska firma lopetti jokunen vuosi sitten. Välillä esim. torilla näkee carvineita varsin edukkaaseen hintaan.

Penasol:
 
Jos hintaa pidetään pätevänä ansaitun arvostuksen mittarina, niin miten pitäisi suhtautua taannoiseen Bad Monkey -pedaalien hinnannousuun?
 
Se kupla puhkesi jo. On ne toki vieläkin liian kalliita, mutta menevät kahdeksalla kympillä.

Tympee Huttunen: Se kupla puhkesi jo. On ne toki vieläkin liian kalliita, mutta menevät kahdeksalla kympillä.
 
Puhkesihan se. Sitä vaan meinasin, että hinnan ja laitteen ansaitun arvostuksen välinen suhde ei ole ihan yksioikoinen. Kallis voi yliarvostettu ja halpa aliarvostettu. Tai toisin päin. Hinta voi muuttua, kuten myös arvostuksen määrä. Siinä mielessä en allekirjoittaisi väitettä, että jollain merkillä on juuri se arvo mikä sille kuuluukin.

Penasol:.. Sitä vaan meinasin, että hinnan ja laitteen ansaitun arvostuksen välinen suhde ei ole ihan yksioikoinen. Kallis voi yliarvostettu ja halpa aliarvostettu. Tai toisin päin. Hinta voi muuttua, kuten myös arvostuksen määrä. Siinä mielessä en allekirjoittaisi väitettä, että jollain merkillä on juuri se arvo mikä sille kuuluukin.
 
Näinpä se on. Ja juu, tuossa jokunen sivu sitten sanoin että listausta tulee, harvemmin sitä porukka täysin vailla ennakkokäsityksiä (kun juurikin sattuu itsellä tuota xx-merkkistä soitinta olemaan..) jotain merkkiä/mallia esittelemään, jonka kokee syystä (tai syyttä) olevan aliarvostettu. Rämppy tuolla nosti Carvinin, samaan kasaan vois laittaa vaikka Storbeck-Dritz-Curleen kitarat jotka joskus muinoin olivat kovassa "huudossa", nykyään harvemmin näkee. Euroopan puolellekin jokusia S.D.Curlee-soittimia tuli, kovin mainostettujakin olivat mutta sitten se mainostus ryhtyi laantumaan. Eli se "muoti" muuttui. Mitenkään huonojahan ne eivät missään nimessä olleet, ei siinä mitään.
Sillehän ei mitään voi, että aktiivisella mainonnalla ja "vertais-hypetyksellä" saatetaan markkinoihin vaikuttaa, voipa siitä seurata vaikka joku, vaikka lyhytaikainenkin, hintapiikki kuin tuossa Monkey-keississä ilmeisesti kävi.
Ja ei, soitinpuolella eivät nuo jotkut soittimet sitten ole mitenkään huonoja, sitä ei suinkaan voi sanoa. Jostain syystä eivät vaan ole lähteneet (kaupallisesti) sen kummemmin "lentoon". Vaikka olis mitä hyvänsä innovaatioita tai rakenneratkaisuja niissä käytetty.

Penasol: Tätä tapaa ajatella olen totta puhuen ihmetellyt. Tai siis en oikein saa siitä kiinni. Itselläni kun on asiaan päinvastainen näkökulma....
...Mutta oli siellä se tonnin Fenderikin, jota en ostanut. Pidin Aria Pro:ta kuitenkin houkuttelevampana. Se näyttää hyvältä, soi hyvin, on kaikin puolin laatusoitin ja totta puhuen tykkäsin siitä enemmän kuin siitä Fenderistä. Ja olen tuon Arian Pron omistanut jo melkein parikymmentä vuotta. En vaan mitenkään ymmärrä miksi tämän huollattaminen ammattilaisella olisi vähemmän fiksua kuin sen tonnin Fenderin.
 
Juu mulla on ihan sama periaate. Jos on itselle mieluisa ja soittoaikaa saava soitin, pidetään se kunnossa ja huolletaan (tai huollatetaan) soittimen ostohinnasta riippumatta. Tällöin sitä on mukava soittaa kun se toimii kaikin puolin ja säädöt on kohdallaan.

Ibbyn RG350M on kyl tosi kova siis jos vaihtaa tallan ja mikit :). Tallan vaihto esim Ibanez Edgeen onkin sitten varsinainen operaatio. Mutta olen vaihtanut neljään 350:seen ja ne ovat kaikki pito-kamppeita until forever.
 
Edit: Viiteen kitaraan.

Penasol:
Myönnän, että tämä on jo vähän viisastelua ja ymmärrän, ettet ehkä ihan tällaista tilannetta tarkoittanut. Mutta oli siellä se tonnin Fenderikin, jota en ostanut. Pidin Aria Pro:ta kuitenkin houkuttelevampana. Se näyttää hyvältä, soi hyvin, on kaikin puolin laatusoitin ja totta puhuen tykkäsin siitä enemmän kuin siitä Fenderistä. Ja olen tuon Arian Pron omistanut jo melkein parikymmentä vuotta. En vaan mitenkään ymmärrä miksi tämän huollattaminen ammattilaisella olisi vähemmän fiksua kuin sen tonnin Fenderin.
 
Kyllä mäkin kalliilla rahalla olen huollattanut 80-luvun halpiskitaraani (mikä ei enää ihan niin halpa ole).
 
Mutta en tasan huollattaisi jos huollon hinnalla saisin kaupasta hakea saman kitaran uutena aina uudestaan ja uudestaan. Ei ne niin "yksilöitä" ole ettäkö tuhlaisin melki uuden hinnan huoltoon.

Penasol: Puhkesihan se. Sitä vaan meinasin, että hinnan ja laitteen ansaitun arvostuksen välinen suhde ei ole ihan yksioikoinen. Kallis voi yliarvostettu ja halpa aliarvostettu. Tai toisin päin. Hinta voi muuttua, kuten myös arvostuksen määrä. Siinä mielessä en allekirjoittaisi väitettä, että jollain merkillä on juuri se arvo mikä sille kuuluukin.
 
Kyllä se on siinä mielessä yksioikoista että jos nyt Slash alkaisi soittamaan Greg Bennettillä niin maan pirusti, niin Bennettien arvo alkaisi nousemaan, niinhän monelle hittituotteelle on käynyt.
 
Mutta se että jos minä nyt päätän että Greg Bennett on arvostettu, ennen kuin Slash sen hiffaa, ei merkkaa yhtikäs mitään. Sama kuin poimisi rannalta kiven ja väittää sitä arvokkaaksi/arvostetuksi. Siis voihan se olla ihan kauhealla munkilla, mutta mit tod näk ei. Eikä ole sitä ikinä tulevaisuudessakaan.

Rämppy: Onko Carvin jo mainittu? Sekä kitarat ja vahvistimet ovat laatutavaraa, mutta ainakin Suomessa merkki jäi muiden jalkoihin. Ja myös maailmalla, koska firma lopetti jokunen vuosi sitten. Välillä esim. torilla näkee carvineita varsin edukkaaseen hintaan.
 
Carvin ei lopettanut mihinkään, vaan vaihtoi sukupolvenvaihdoksen myötä nimen Kiesel-merkiksi. Samalla firman soitinmallit on pikkuhiljaa päivitetty modernimpaan suuntaan ilmeisen onnistuneesti.
 
Moni ei tunnu välittävän Carvinin omista mikkimalleista, mutta en osaa niistä sanoa ihmeempää. Kiesel Lithium-mikit ovat erittäin kirkkaat, mutta tone-potikka auttaa ja nuo leikkaavat kovillakin säröillä erinomaisesti.
 
Itse omistan vuoden 2010 Carvin C66 (nyk. Kiesel Theos on kai lähimpänä) sekä 2015 Kiesel Aries AM7:n. Molemmat hyviä soittimia, kummassakin muutama pieni kosmeettinen virhe, mutta soivat erinomaisesti.

Penasol: Tätä tapaa ajatella olen totta puhuen ihmetellyt. Tai siis en oikein saa siitä kiinni. Itselläni kun on asiaan päinvastainen näkökulma.
 
Ostin aikanaan Aria Pro II -basson. Musaliikkeessä oli niitä silloin kaksi ilmeisesti myyntitilissä seinällä roikkumassa. Kumpikin mallia SB600. Halvempi maksoi 290€, kalliimpi 420€. Ostin halvemman, koska siinä ei ollut mitään vikaa ja tykkäsin väristäkin enemmän. Itse ajattelisin tällaisessa tilanteessa niin, että jos halvemmassa olisi jotain pientä kränää, vaikka jotain potikan rahinaa, niin siihen voisi vähän laittaa rahaa kiinnikin. Joku potikka rahisevan tilalle tai vaikka laitteen läpikäynti ammattilaisen toimesta, ja ollaan vielä samoissa lukemissa kuin se kalliimpi.
 
Myönnän, että tämä on jo vähän viisastelua ja ymmärrän, ettet ehkä ihan tällaista tilannetta tarkoittanut. Mutta oli siellä se tonnin Fenderikin, jota en ostanut. Pidin Aria Pro:ta kuitenkin houkuttelevampana. Se näyttää hyvältä, soi hyvin, on kaikin puolin laatusoitin ja totta puhuen tykkäsin siitä enemmän kuin siitä Fenderistä. Ja olen tuon Arian Pron omistanut jo melkein parikymmentä vuotta. En vaan mitenkään ymmärrä miksi tämän huollattaminen ammattilaisella olisi vähemmän fiksua kuin sen tonnin Fenderin.
 
Jos sinä olet joskus 20 vuotta sitten ostanut hyvän käytetyn, joka ei edes ollut näitä satasen kiina tuotantoa, niin mitä et ymmärrä?
 
Itse tarkoitin lähinnä näitä uusia lähinnä kiinalaisia noin satasen hintaluokassa olevia kitaroita, efektejä ja vahvareita.
Ei niihin kannata ammattimiehellä 50€ tunti paljoa teettää jos kitaraan esim tarvitsee uuden satulan, nauhojen hionnan ja kunnolliset säädöt.
Toki se on eriasia jos nuo työt osaa/pystyy itse tekemään. Kaikilta se ei kuitenkaan onnistu.
 
Ostin juuri putkicombon kun edellinen aasialainen Blackstar oli rikki jonka käytettynä ostin 120€. Tuon rikkinäisen vahvistimen huoltaminen olisi maksanut sen 50€ tunti ja mitään takeita ei olisi siitä että tulee kuntoon. Eli sitä ei kannata korjata... Toivon että tämä nykyinen putkivahvistin(Marshall Origin 20C) on sellainen, että se kannattaa viedä huoltoon jos siihen tulee jotain vikaa.
 
Onko sinusta tuollaisen kertakäyttökulttuurin suosiminen jotenkin järkevää? Eli se että ostetaan noita todella halpoja lähinnä kiinalaista halpatuotantoa...
 
Minusta se ei ole järkevää, mutta kukin tehkööt niinkuin parhaaksi näkee.

LaXu: Carvin ei lopettanut mihinkään, vaan vaihtoi sukupolvenvaihdoksen myötä nimen Kiesel-merkiksi. Samalla firman soitinmallit on pikkuhiljaa päivitetty modernimpaan suuntaan ilmeisen onnistuneesti.
 
Aha, aina uutta oppii. Ja carvin audio näköjään tekee mm. pedaalimallisia etusia yms..

mpekkanen: Jos sinä olet joskus 20 vuotta sitten ostanut hyvän käytetyn, joka ei edes ollut näitä satasen kiina tuotantoa, niin mitä et ymmärrä?
 
Itse tarkoitin lähinnä näitä uusia lähinnä kiinalaisia noin satasen hintaluokassa olevia kitaroita, efektejä ja vahvareita.
Ei niihin kannata ammattimiehellä 50€ tunti paljoa teettää jos kitaraan esim tarvitsee uuden satulan, nauhojen hionnan ja kunnolliset säädöt.
Toki se on eriasia jos nuo työt osaa/pystyy itse tekemään. Kaikilta se ei kuitenkaan onnistu.
 
Ostin juuri putkicombon kun edellinen aasialainen Blackstar oli rikki jonka käytettynä ostin 120€. Tuon rikkinäisen vahvistimen huoltaminen olisi maksanut sen 50€ tunti ja mitään takeita ei olisi siitä että tulee kuntoon. Eli sitä ei kannata korjata... Toivon että tämä nykyinen putkivahvistin(Marshall Origin 20C) on sellainen, että se kannattaa viedä huoltoon jos siihen tulee jotain vikaa.
 
Onko sinusta tuollaisen kertakäyttökulttuurin suosiminen jotenkin järkevää? Eli se että ostetaan noita todella halpoja lähinnä kiinalaista halpatuotantoa...
 
Minusta se ei ole järkevää, mutta kukin tehkööt niinkuin parhaaksi näkee.
 
Samaa mieltä olen kyllä käyttökelvottomien soitinten hankkimisen pöljyydestä. Voisin kyllä kuvitella korjailevani itse jotain vihoviimeistä kiinanromua ihan vaan tekemisen ilosta, mutta sinänsä en kyllä yleisellä tasolla väitä ollenkaan vastaan.
 
Se vaan tuo pilkunviilaajan luonne on sellainen, etten halvoista soittimista puhuttaessa hoksannut, että kyse oli halvoista ja käyttökelvottomista soittimista.

LaXu: Carvin ei lopettanut mihinkään, vaan vaihtoi sukupolvenvaihdoksen myötä nimen Kiesel-merkiksi. Samalla firman soitinmallit on pikkuhiljaa päivitetty modernimpaan suuntaan ilmeisen onnistuneesti.
 
Kumpi pojista (vai molemmat) jatkaa firmaa, en ole kovin selvillä noista uudemmista malleista..
Isäukon (Lowell Kiesel) aikaisista jonkin verran, yhdessä "humpparykmentissä" oli kitaristilla joku Carvin DC, semmoinen vanhempi. Tuo nimi "Carvin" muuten tuli noitten L.Kieselin poikien etunimistä Carson ja Gavin Kiesel..
Tuo mainittu kitaristi muuten aina sanoi siitä kitarastaan "Kaikki mitä tarvin on Carvin.."
 
Ettei tuo merkki ainakaan hänelle ollut mitenkään aliarvostettu. 8)
Muinoin Tampereella Ahosen Muse - eikun Ahosen Musiikki noita Carvineita ainakin kaupitsi.

Vaikka Carvin kitaroita saattaa joskus saada alta tonnin, niin ei ne kuitenkaan ole koskaan olleet mitään halpakitaroita. Siis ihan hyviä ja laadukkaita pelejä. Jos soittimista on vähänkään tietämystä. Kyllä Carvineita oli joskus Guitar Player ja Guitar World lehtien sivuilla, jos on sellaisia lukenut...
 
Onhan noita kepakoita vaikka minkä merkkisiä, joita ei täällä Suomessa ole sellaisia määriä kuin jossain muualla. Toisaalta taas Musamaailma on vaikuttanut siihen, että meillä on paljon Charvel, Jackson ja Tokai kitaroita, joita ei välttämättä ole maailmalla suhteessa sellaisia määriä kuin meillä täällä...

Ihan maahantuojan aktiivisuudesta, osittain myös sen "olemassaolosta" nuo riippunee. Mulla on jotenkin sellainen hytinä, että oliko esimerkiks Carvinilla (kun siitä nyt on enemmälti juttua) ollenkaan Suomessa varsinaista maahantuojaa? Jos otetaan lisäks pari muutakin 80-luvun jenkkiä, oliko Paul Hamerin jenkkikitaroillakaan? Harvemmin näkyy/näkyi Peaveyn kitaroitakaan, saati noita S.D.Curleeta.
Saattoihan noilla toki olla "merkkiedustus" mutta se aktiivinen maahantuoja puuttui.

fox: Ihan maahantuojan aktiivisuudesta, osittain myös sen "olemassaolosta" nuo riippunee. Mulla on jotenkin sellainen hytinä, että oliko esimerkiks Carvinilla (kun siitä nyt on enemmälti juttua) ollenkaan Suomessa varsinaista maahantuojaa? Jos otetaan lisäks pari muutakin 80-luvun jenkkiä, oliko Paul Hamerin jenkkikitaroillakaan? Harvemmin näkyy/näkyi Peaveyn kitaroitakaan, saati noita S.D.Curleeta.
Saattoihan noilla toki olla "merkkiedustus" mutta se aktiivinen maahantuoja puuttui.
 
Hamereita toi aikoinaan maahan MS. Carvinilla on ollut muutama eri maahantuoja, mutta aika lyhyt aikaisia ne edustukset oli.
Jenkki Peavey kitaroita on varmaan vähän täällä, mutta kyllä niitäkin muutamia tuli kun MS toi Peaveyta maahan. Tästä jo on aikaa reilusti yli 20 vuotta.

mpekkanen: Hamereita toi aikoinaan maahan MS. Carvinilla on ollut muutama eri maahantuoja, mutta aika lyhyt aikaisia ne edustukset oli.
Jenkki Peavey kitaroita on varmaan vähän täällä, mutta kyllä niitäkin muutamia tuli kun MS toi Peaveyta maahan. Tästä jo on aikaa reilusti yli 20 vuotta.
 
Juu, Sarapaltio-kytkös kyllä selvillä, mutta kuten sanoit, tais olla lyhytaikaista tuokin. Peaveyt (ne soittimet..) tais tulla ihan kaappien ja vahvistimien seassa ja muutenkin "siinä sivussa". Mulla on vielä itsellä yks Peaveyn T-60 ja varsin hyvähän se on soittimena. Olivat muuten tiettävästi ensimmäisiä CNC-tekniikalla valmistettuja ne. Jo vuodesta 1977.. ;)

fox: Juu, Sarapaltio-kytkös kyllä selvillä, mutta kuten sanoit, tais olla lyhytaikaista tuokin. Peaveyt (ne soittimet..) tais tulla ihan kaappien ja vahvistimien seassa ja muutenkin "siinä sivussa". Mulla on vielä itsellä yks Peaveyn T-60 ja varsin hyvähän se on soittimena. Olivat muuten tiettävästi ensimmäisiä CNC-tekniikalla valmistettuja ne. Jo vuodesta 1977.. ;)
 
Joskus aikoinaan kun MS möi pois ylimääräistä varastoa ja esittelymalleja, niin muistan kun Jyväskylän Music Shopissa oli amerikkalainen Peavey Adrian Vandenberg kitara ja hinta oli vain 2700 markkaa. Tuolla rahalla sai silloin halvemman pään korealaisen kitaran, mutta ei enää japanilaista. Se olisi ollut hyvä ostos, mutta silloin ei ollut rahaa.
Nythän nuo maksaa maailmalla ihan toisenlaisia summia...

fox: Mulla on vielä itsellä yks Peaveyn T-60 ja varsin hyvähän se on soittimena. Olivat muuten tiettävästi ensimmäisiä CNC-tekniikalla valmistettuja ne. Jo vuodesta 1977.. ;)
 
Jerry Reedille kelpasi Peavey T-60, hyvin lähtee:
 
https://www.youtube.com/watch?v=VxDC7Rhpphs