Kitarat: kitarakamat ›

LaMotta: En ole ostanut kitaraa uutena vuoden 1996 jälkeen. Sopivia käytettyjä löytyy aina. Se on sillai ekologista. Otelauta tulee desinfioiduksi kun joutuu kuitenkin vaihtamaan 'omat' kielet.
 
Kitarahan on oikeastaan hiilinielu, ainakin jos puhutaan laatukitaroista, joiden käyttöikä voi olla hyvin pitkä. Ei-uhanalaisia soitinpuulajeja riittää myös vaikka kuinka, joten sekään ei rajoita.

Jukka Häikiö: Aika usein tuntuu olevan niin, jotta ne kalliimmat soittopelit on niillä, joilla se soittotaito ei vastaa millään muotoa sitä soitinta,..........
 
Tämä on mielenkiintoinen ja vähän provosoivakin ajatus, mutta löydän tähän heti kaksikin näkökulmaa ja siksi se on mielestäni kiinnostava :-) . Siis kysymys miksi soittimen ja soittotaidon pitäisi omata minkäänlaista korrelaatiota? ensimmäinen ajatus on tämä markkinatalous eli arvo kuvastaa hyödykkeen saatavuuden rajallisuutta. Tästä näkökulmasta ne kaikkein kalleimmat kitarat ovat niitä joita on kaikkein rajallisimmin saatavilla. Silloin voi ajatella, että ne moraalisesti soisi päätyvän niiden kaikkein parhaimpien soittajien käsiin ja että jos jokin erityisen hienosti soiva ja arvokas instrumentti jäisi kokonaan vaille soittoa olisi se kaikkein pahin synti. Mutta yhtälailla voi nähdä vääryyden tapahtuvan siellä missä huipputaitava muusikko veivaa jollakin kepillä joka ei täytä hänen mittojaan.
 
Tähän näkökulmaan tietenkin on se yksinkertainen vasta-argumentti, että kitaroita on ihan helvetisti tarjolla eikä niistä näytä olevan minkäänlaista pulaa ja että se huippusoittajakin saattaa haluta soittaa sillä halvalla Squierilla (miksi? kysyy kapitalisti. Siksi, kun se on riittävän hyvinsoiva yksilö ja jää sitten rahaa ruokaankin, vastaa taiteilija :-).
 
Toinen näkökulma joka tuli mieleen, on soittimen ja soittajan ilmaisuvoiman kohtaaminen. Näkemykseni mukaan sekä kitaroissa että vahvistimissa ne kaikkein kalleimmat mallit ovat niitä ilmaisuvoimaisimpia. Ilmaisuvoimaisuus tarkoittaa sitä, että vehkeet tulostaa soittajan kosketuksen tarkasti ja valehtelematta. Tämä tarkoittaa, että myös se huono ilmaisu ja falski soitto kuulostaa hyvillä kamoilla kamalammalta. Noin ollen voi myös ajatella, että hyvä soitin kehittää sen taitamattomankin soittajan soittoa vähemmän falskiksi tai jopa tarkaksi eli mitä tästä nyt sitten voisi päätellä?
 
Ehkä lopputulema on, että soittimen olisi aina hyvä olla parempi kuin soittajansa, mutta olisi tärkeää että soittaja soittaa sitä. Taitavan soittajan soisi soittavan muiden iloksi ja taitamattoman soittajan soisi soittavan itsensä takia. Ehkä se hyvä soitin menee hukkaan vain jos jää laukkuun makaamaan.

Kalliit soittimet varmaankin seuraavat enemmän ja vähemmän soittajan ostovoimaa, jota ei soittamalla hirveästi kerry. Siksi en ihmettele, jos soittotaito ja kalliit soittimet hyljeksivät toisiaan.

Jukka Häikiö: Aika usein tuntuu olevan niin, jotta ne kalliimmat soittopelit on niillä, joilla se soittotaito ei vastaa millään muotoa sitä soitinta, on vaan sitä otsikon rahaa, toki poikkeuksiakin on
 
Juu ja ne kellä on halpis Flextonet ja Harley Bentonit ovat niitä varsinaisia soittoniekkoja. Juu niin varmaan. :D
 
Ne satasen kitarat suorastaan imevät virtuuoseja luokseen :D

BugBadWolf:
Yleensä (joka ei tarkoita jokaista maailmaan siinnyttä yksilöä tietenkään) kalliista työkaluista vonkuvat ne, joiden omat rahat tislataan munuaisten läpi ja loppusijoitetaan baarikiinteistön arabialaisen kautta helsinkiläiseen juomaveteen. Kyse ei siis ole tuloeroista, vaan prioriteeteista. Jos wannabe-rocktähdillä riittäisi pätäkkää sekä päihteisiin että soittimiin, paiskoisivat ne fenderstrattumiaan palasiksi Hendrixin vimmalla ja saarnaisivat ihan toista.
 
Tämä huomio se on itselläkin. Ne keskikaljaan rahansa laittavat eivät keskity sitäkään vähää soittimiin että korjaisivat kitaran pätkivän potikan, ostaisi ehjiä piuhoja ja uusia kieliä.
 
Jos aikasella, koko ikänsä soittaneella kitaristilla, on soittokamoissaan kiinni 200e, niin jotain perhanan epäoleellista on harrastettu ja paljon.

Pientä hämmästystä aiheuttaa se, ettei soittamalla soittajalle ostovoimaa kertyisi. Toki riippuu siitä onko keikoista ja äänitteistä mahdollisesti kassavirtaa tulouttavassa yhtyeessä vai himasoittovirtuoosi.

Kun joku nyt vielä kertoisi sen universaalin, yleispätevän taulukon sille, mikä on halpaa ja mikä kallista...
 
Voin sitä odotellessa kertoa universaalin ja yleispätevän totuuden siitä, että päihteet ovat säännöllisesti käytettyinä aina kalliita.

BugBadWolf: Kun joku nyt vielä kertoisi sen universaalin, yleispätevän taulukon sille, mikä on halpaa ja mikä kallista...
 
Voin sitä odotellessa kertoa universaalin ja yleispätevän totuuden siitä, että päihteet ovat säännöllisesti käytettyinä aina kalliita.
 
Kallis on se, joka ei ole hintansa väärti ja halpa on se joka on. Olen samaa mieltä, että päihteet ovat kalliita ..... ihan liian kalliita.

BugBadWolf: Jos ajamme Ladan sellaiselle korjaamolle, jonka mestarilla vasaraa edustaa kepin päähän pyykkinarulla sidottu kivi, voimme olla varmoja siitä että tällaisen taiteilijan kanssa kumpikin Ladaan sijoittamamme euro menee hukkaan.
 
Muutenhan tässä olis pointtia paljonkin, mutta halpa (sanotaanko vaikka sitten 300-999€, kun halpa ja kallis on kaikille eri) soitin on tänä päivänä tosi hyvä.

BugBadWolf: Voin sitä odotellessa kertoa universaalin ja yleispätevän totuuden siitä, että päihteet ovat säännöllisesti käytettyinä aina kalliita.
 
Suomessa päihteet on kalliita, mutta ei se ole universaali totuus. Alkoholi maksaa Suomessa noin 90 prosenttia enemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Jos myisin omat soittokamat, niin joisin niillä rahoilla itseni helposti hautaan Itä-Euroopassa tai Espanjassa.

The Jack: Suomessa päihteet on kalliita, mutta ei se ole universaali totuus. Alkoholi maksaa Suomessa noin 90 prosenttia enemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Jos myisin omat soittokamat, niin joisin niillä rahoilla itseni helposti hautaan Itä-Euroopassa tai Espanjassa.
 
Tai pääsisit vasta hyvään alkuun syvässä alkoholismissa. Päihteetkin on aika laaja käsite, mikä pitää muistaa, ja kyllä jokaisessa maassa niille hintaa kertyy säännöllisessä käytössä. Yleensä antaumuksellinen päihteidenkäyttö on pois tulnohankinnasta, mikä taas johtaa siihen, että kalliiksi tulee.

hallu: Kallis on se, joka ei ole hintansa väärti ja halpa on se joka on.
 
Halpa ja kallis tarkoittavat, ettei rahalleen saa vastinetta. Sitten taas on termi "edullinen".
 
Tämä Häikiö kirjaili, että kitaran hinta ja soittotaito korreloisivat jotenkin. Kuulostaa siltä, että soittajat ovat homogeenista porukkaa: vain huonolla soittajalla voi olla hyvä kitara. Onpa yleistys!

hallu: Kallis on se, joka ei ole hintansa väärti ja halpa on se joka on.
 
Mielestäni tämä on erinomainen määritelmä. Olen itsekin sanonut, että jos ostan 2000 kitaran tai vahvarin, johon olen koko rahan edestä tyytyväinen ja se jopa ylittää odotukseni, niin paljon halvempi se on kuin jos ostelisin halvempia "hinta-laatu-keppejä" ja olisin koko ajan tyytymätön niihin. Sinänsä se ei katso absoluuttista hintaa, koska se on kuitenkin aina suhteellinen käsite. Kitara on aina samaan aikaan halpa ja kallis riippuen siitä, miltä kantilta katsotaan.

ituvirtanen: Tämä Häikiö kirjaili, että kitaran hinta ja soittotaito korreloisivat jotenkin. Kuulostaa siltä, että soittajat ovat homogeenista porukkaa: vain huonolla soittajalla voi olla hyvä kitara. Onpa yleistys!
 
Yhtä hassu ajatus, jota paljon viljellään, on, että keikkaileva muusikko olisi automaattisesti jotenkin parempi ja ylemmällä tasolla kuin kotisoittaja. Enemmän se taito on kiinni lahjakkuudesta ja halusta kehittää itseään kuin ammatinvalinnasta. Jos vetää 30 vuotta viinan lisäksi niitä samoja perushumppia ympäri Suomen tanssilavoja, niin en kyllä näe, miten se tekisi soittajasta millään tasolla hyvän. Ja keikkailu vaatii myös tiettyä luonnetta. Voi olla vaikka kuinka hemmetin hyvä soittaja, joka soittelee vain kotona, koska häntä ei kiinnosta keikkailu. Muistelisin, että eräs Björninenkin on jossain sanonut, ettei häntä niinkään kiinnostanut keikkailu, joten se on yksi syy, miksi hänestä tuli studiomuusikko.

Näin viime kesänä kun iäkäs naisihminen ajoi uudenkarhealla Porsche-merkkisellä avoautolla. Mahtoikohan edes osata ajaa sillä kunnolla. Aika hiljaa ainakin ajeli. Ihan hyvin olisi voinut ajaa sitä vauhtia paljon halvemmalla ja tehottomammalla autolla.

hallu: Toinen näkökulma joka tuli mieleen, on soittimen ja soittajan ilmaisuvoiman kohtaaminen. Näkemykseni mukaan sekä kitaroissa että vahvistimissa ne kaikkein kalleimmat mallit ovat niitä ilmaisuvoimaisimpia. Ilmaisuvoimaisuus tarkoittaa sitä, että vehkeet tulostaa soittajan kosketuksen tarkasti ja valehtelematta. Tämä tarkoittaa, että myös se huono ilmaisu ja falski soitto kuulostaa hyvillä kamoilla kamalammalta. Noin ollen voi myös ajatella, että hyvä soitin kehittää sen taitamattomankin soittajan soittoa vähemmän falskiksi tai jopa tarkaksi eli mitä tästä nyt sitten voisi päätellä?
 
Ehkä lopputulema on, että soittimen olisi aina hyvä olla parempi kuin soittajansa, mutta olisi tärkeää että soittaja soittaa sitä. Taitavan soittajan soisi soittavan muiden iloksi ja taitamattoman soittajan soisi soittavan itsensä takia. Ehkä se hyvä soitin menee hukkaan vain jos jää laukkuun makaamaan.
 
Tämä on kyllä hyvä pointti. Hyvät ja dynaamiset vehkeet pakottavat parantamaan soittoa, jos vaan omaa vähääkään minkäänlaista korvaa tai motivaatiota soittamiselle.

BigPapa: Pientä hämmästystä aiheuttaa se, ettei soittamalla soittajalle ostovoimaa kertyisi. Toki riippuu siitä onko keikoista ja äänitteistä mahdollisesti kassavirtaa tulouttavassa yhtyeessä vai himasoittovirtuoosi.
 
Kyllä mulla se käsitys aiheesta on, että aika harva pääsee soittamalla sellaisille tunipalkoille, että sen tulonlähteen ansiosta ei tarvitse kitaroiden hintaa miettiä. Moni muu homma on paljon tuottoisampaa. Ei kalliiden harrastevehkeiden maalailu hammaslääkärimalleiksi liene aivan tuulesta temmattu.

The Jack:... niin joisin niillä rahoilla itseni helposti hautaan Itä-Euroopassa tai Espanjassa.
 
Kyllä Suomessakin voi juoda itsensä hautaan. Ainakin minulta onnistuisi. Opettelin pentuna temput.
 
Pointti oli kuitenkin valinnoissa. Rahaa on rajallisesti, joten sen käytössä priorisoidaan. Jos on jatkuvasti kaula märkänä ja samaan aikaan selittää sitä että kalliin (mikäs se ikinä onkin) kitaran omistaja ei osaa soittaa (mikä senkin määritelmä ikinä on), asioista puuttuu holtti.
 
Normaali viikonloppujuoppo vetää yhden uusimaalaisen keskiverron omakotitalon kitusiinsa ennen eläkeikää. Sama juippi ulisee räkä poskella porvareista, joilla raha piisaa omistaa se talo. Ja yleensä kyse on siitä että se talonimistaja tienaa tasan samat rahat, mutta käyttää ne muuhun.
 
Kuinka vaikeaa se soittimen hankkiminen siis on, kun tonni tai pari riittää hyviin työkaluihin? Se onneton tonni on viisi viikonloppukänniä keskiverto kanantaluttajille (ja minulle 1,5 - 2).
 
Ajattelu... Ihmiskunta ei ole koskaan ollut kovin hyvä siinä, kun keskiarvoja laskeskellaan. Varsinkin, mitä tulee tämän hetken halujen vaikutuksesta tulevaisuuteen pitkillä ajanjaksoilla.
 
---
 
Sitä toki mietin, kuinka tämä on se ainoa yksityiskohta, joka varsin kattavasta saarnastani jäi eloon ;D
 
__
 
Edit: Lisäksi elämänsä hinnaksi (jonka liiallisella päihteidenkäytöllä tietenkin heittää roskalaatikkoon) jokainen laskekoon mitä laskee. Minusta sen hukkaaminen on aina liian kallista.

ituvirtanen:...Tämä Häikiö kirjaili...Onpa yleistys!
 
Miten tämän nyt sanoisi..? Luulen että Jukka ei tarkoittanut lausua ihan noin laveasti, mutta kyllä hänellä pointtikin tuossa on. Se on nimittäin totta, että ihmiset monesti hakevat itselleen uskottavuutta kaikenlaisilla keinoilla. Yksi sellainen on tietenkin harrastusvälineiden hinta.
 
Se, että joka helvetin välissä pitäisi aina kilpailla naapurin kanssa, on mielestäni hölmöä. Tunnettu tosiseikkahan on se että miehen peeniks ja/tai rahapino ovat liian lyhyitä, jos niitä täytyy koko ajan olla mittailemassa ja vertaamassa naapurin vastaaviin. Kyllä sen mittaamattakin tietää, jos ja kun on tarpeeksi.

LaMotta: En ole ostanut kitaraa uutena vuoden 1996 jälkeen. Sopivia käytettyjä löytyy aina. Se on sillai ekologista. Otelauta tulee desinfioiduksi kun joutuu kuitenkin vaihtamaan 'omat' kielet.
 
Itte oon kaikkien nykyisten kitaroideni ensimmäinen omistaja.