Kitarat: kitarakamat ›

Epiphone Emperor 40-luvulta. Mieluiten sunburst, kuten tuolla:
 
https://www.vintage-guitar.de/detailsitem_1519_Epiphone-Emperor.html

Joku 335 tai vastaava.

Jackson RR tai vastaava, kun alkoi niin kovasti taas hevi himottaan, ja kun noita muita malleja jo on tarpeeksi :)

Gipsonin Les Paul, värinä pelham blue ja joku asiallinen bigsby siihen vielä.

Ekana tuli mieleen joku Friedmanin vanha Kelly:
https://images.reverb.com/image/upl … 1515010678/e012axhgqj4qk8f1rdbi.jpg
 
...mutta en sellasta välttämättä oikeasti nurkkiini haluaisi ja vielä vähemmän tarvisi.
 
Laittakaahan muuten kuvalinkkejä mahdollisuuksien mukaan, niin saadaan hyvä kitarapornoketju tästä.

Jotenkin vaan se tuntuu aina olevan 1952 Fender telecaster. Myös reissue malli siitä kelpaisi.

Ibanez Rg1527 vaahteraotelaudalla

Fenderin HH japskistrato
 
https://imgur.com/a/Vp5PWZj

Tällaista tele-lespa-tyylistä laitosta olen himoinnut jonkin aikaa.
 
https://godinguitars.com/product/radium-carbon-black-rn

Epiphone elektroakustinen tuli eka mieleen.
 
Mutta oikeastaan kuolaan espanjassa tehdyn Alhambran kitaroiden perään. Mulla oli yksi akustinen, mahtava ääni, helppo soittaa, ite tuotu. No yx mäntti hajotti sen suutuspäissään. Siitä pitäen kaivannu kyseistä peliä. Yhdeltä matkalta melkein toin elektroakustisena. Mutta lentokonekuljetuksen rahtaus maksut arvelutti.

Kyllä se edelleen on Ibanez 540P II HH juurikin tuollaisena vihreä paisley. Nam.
https://ibanez.fandom.com/wiki/540P%E2%85%A1-HH
.... ehkä vielä tulee vastaan.

Kaveri kävi toissa viikonloppuna esittelemässä strandbergiaan ja semmonen nyt sitten kiinnostais multiskaalaseiskana.
 
Esim niinku tämmönen https://strandbergguitars.com/produ … /boden-standard-7-maple-flame-blue/

Gibson SG faded tai standard. Melko vaatimattomat toiveet, mutta enpä minä enempää tarvitse.
 
Vähän jos miettii niin toki voisin ottaa myös joskus omistamani Joe Strummerin signaturetelen. Tai iäkkäämmän butterscotch telen vaahteraotelaudalla.

Kerrankin on sellainen tilanne, että ei oikein ole mitään mitä haluta. Tuli ostettua ne kitarat mitä halusin ja sen jälkeen on ollutkin vähän tyhjä olo, kun ei ole mitään tavoitekitaraa. Välillä tulee kyllä katsottua Jacksonin USA-mallistoa ja kalliimpia ESPejä, mutta sitten tulee mietittyä, että onko ne oikeasti sen usean lisätonnin arvoisia? Kuitenkaan noissa nykyisissä japanilaisissa ei ole mitään valittamista, niin mitä lisäarvoa se 4000 - 5000€ kitara voisi tuoda? Samalla sitten tulee katseltua noita kotimaisia custompajoja, mutta en nyt tiedä tarvitsenko sellaistakaan, kun ei tilaakaan ole.
 
Tää harrastushan käy kohta tylsäksi, jos kamarunkkauspuoli jää kokonaan pois.

Baraka: Tää harrastushan käy kohta tylsäksi, jos kamarunkkauspuoli jää kokonaan pois.
 
Ota mukaan joku toinen soitin. Syntikkaosasto varsinkin, esim. modulaarisen systeemin rakentaminen, mikä olisi hauskempaa?

Joku Core PRS kiinnostelis, aika vähän ollut nyt viime aikoina mitään kiinnostavia yksilöitä tarjolla, torillakin vaan same old same oldit viikosta toiseen. Kitarakuussa oli joskus vuosi sitten punainen Custom 22 semi-hollow LTD, joka taisi torillakin käväistä muutama viikko sit. Se jäi mieleen, kun sitä testasin, ja oli hienokin. Olisi pitänyt ostaa. Mutta joku Custom 22 tai 24 linnuilla nätillä kannella tiheä loimuisella kannella. Quilttikansi ei usein iske. Ehkä joku McCartykin menisi.

Tom Anderson Raven

Löytyy jo kitara minkä haluan, mutta ehkä joku modern Suhr floikalla ja HH mikityksellä ois kiva. En kyl oikeesti tarvi..

Pikkupajan thinline tele kahdella TV jones mikillä. Omat volumet, master tone, Duesenberg tremolo. Värinä ocean turquoise tai fiesta red, tupla bindingit bodyyn ja matching headstock..

Martin 000-15M.