Kitarat: kitarakamat ›

Krice: Kynsillä, ei sormilla. Kannattaa ehkä pitää vähän lyhyempiä kynsiä... aina kun kitara kuluu jollakin tavalla niin kyse ei ole normaalista kulumisesta. Minullakin on yksi vanha kitara, jolla soitin varmaan 10 vuotta päivittäin eikä sen ruusupuinen otelauta ole kulunut yhtään. Nauhat on kuluneet aika reilusti, mutta se on normaalia kun nauhaa kuluttaa kieli, joka on metallia.
 
Mun kaverilla on yks akkari josta on soitettu otelauta selvästi kuopille. Varmaan n 10 vuotta vanha kitara. Kyllä tätä vain tavallisille kuolevaisille tapahtuu.

Jarkre: >Ostatko relikoituja kitaroita ja miksi?
 
Kyllä ostan jos kitara on taidolla relikoitu eikä maksa liikaa.
Otetaan esimerkiksi butterscotch värinen telecaster:
 
1. Pakasta vedetty virheetön butterscotch telecaster. Rumahko soitin
omasta mielestäni.
 
https://www.bettermusic.com.au/fender-0145212550
 
2. Taidokkaasti relikoitu mutta edullinen butterscotch telecaster. Jumalaisen kaunis soitin. Joo, tällaisen voisin ostaa vaikka heti.
 
https://reverb.com/au/item/4649848- … guard-tele-butterscotch-heavy-relic
 
3. Epäonnistuneesti relikoitu butterscotch telecaster ja lisäksi ylihinnoiteltu.
 
https://www.chicagomusicexchange.co … kguard-lollar-pickups-serial-chi428
 
Hyvin relikoidussa kitarassa on puolensa jotka jo on pääosin mainittu:
 
- Ei ekan dingin pelkoa
- Usein parempi soittotuntuma kuin "virheettömässä" ja naarmuttomassa uudessa soittimessa.
- Se nyt vaan on paremman näköinen kuten esimerkiksi tuo kakkoskohdan kitara.
 
Tämä oli varsin havainnollista kyllä.
 
Sanotaan että relikoituneessa/relikoidussa on soittotuntuma parempi kuin ei-reliikeissä. Mikä estää tekemästä soittotuntumaltaan hyvää ilman että sitä on relikoitu ikivanhan ja kuluneen näköiseksi? Itse tapaan pyöristellä otelautojen reunoja ja tuntuma paranee toki eikä mitään pahasti näkyvää tapahdu. En katso relikoineeni mitään.

juvali: Menee mielessäni jotenkin samaan sarjaan kuin takavuosina myynnissä olleet valmiiksi rikki revityt farkut. Relikoidut kitarat voi toki olla hyviä mutta väkisin tulee mieleen että näin saadaan myytyä myös tehtaalla kolhiintuneet tai viimeistelyssä epäonnistuneet yksilöt.
 
...ja hintalappuun muutama satku lisää siihen mitä se kitara olisi maksanut ns normaalina.
Ihan uskottava skenaario sinänsa vaikka ei olisikaan totta.
 
Mitä tulee soittamiseen keikoilla ja uskottavuuteen, itse olen jo niin relokoitunut vanha äijä että sen puolesta voisin soittaa oikeasti kulahtaneella kitaralla vaan kun on ostanut aikoinaan niin hyvän kitaran ja pitänyt siitä huolta niin ei se ole relikoitunut kuin muutamalla pikku kolhulla ja kullanvärisen raudan ja mikkien reunojen kulumisella.
 
GAS tele on 3 vuotta vanha ja sitä pidän kuin kukkaa kämmenellä koska se on sen arvoinen, yksi pikku kolhu siinä jo on, onneksi näkymättömässä paikassa.
 
Sitä en jaksa uskoa että keinotekoisesti relikoitu kitara ja täysin vastaava relikoimaton eroaisivat toisistaan sen enempää kuin jos olisivat molemmat relikoimattomia olettaen että relikointi on tehty ainoastaan ulkonäköön vaikuttaen. Miten ihmeessä muutama kolhu voisi muuttaa kitaran soundia oleellisesti, täh? Tätähän voi jokainen kokeilla jos sattuu omistamaan soittokuntoisen mutta yhdentekevän halvan ritsan, tai miksei jos tykkää relikoinnista niin siitä vaan turmelemaan kalliimpaakin peliä jos kantti kestää.

WanhaWetäjä: ...ja hintalappuun muutama satku lisää siihen mitä se kitara olisi maksanut ns normaalina.
Ihan uskottava skenaario sinänsa vaikka ei olisikaan totta.
 
.........
 
Hintalappuun ne muutamat satkut lisää tulee ihan siitä, että relikointi vaatii työtä ja niin ollen siitä syntyy kustannuksia. Onhan se nyt ihan eri asia, että robotti suhauttaa vähän maalia ja lakkaa päälle kuin että sen jälkeen joku käsityömestari käyttää tuntikausia luodakseen uskattavan relikoinnin.
 
Ihan sama arvostaako relikointia vai ei, mutta kyllä sen synnyttäminen vaatii vaivaa riippumatta siitä tekeekö sen vuosikymmeniä soittamalla vai tehtaalla käsityömestarin toimesta. Jos taas puhutaan relikoinnin hinnasta, niin ehkä vuosikymmeniä vanha strato josta on soitettu otelaudasta lakat ja soittamalla relikoitu, joutuu kuitenkin maksamaan aika pitkän pennin verrattuna customshopissa relikoituun, joka on kallis sekin, mutta huomattavasti halvempi kuin aitoasia.
 
Mutta en minä itse esimerkiksi kolhi kitaroitani. Oikeastaan mun strato on ainoa joka on saanut kunnolla runtua, mutta sekin lähinnä siksi että kloppina olin niin eläväinen ja tempperamenttinen ja se kitara on kulkenut käytännössä koko soittajaurani mukanani, niin siinä kilometrit näkyy ihan huolella. Mutta muita kitaroitani olen pitänyt nätisti, kun olen ne vasta aikuisena hankkinut.
 
Mutta voisin kertoa esimerkkinä, että ostin Yamaha SA2200 kitaran käytettynä, niin se oli jotain yli 25 vuotias, mutta se keneltä ostin sen, ei ollut soittanut sitä lainkaan vaan kitara oli viettänyt laukussaan kaikki nämä vuodet ja vaikka se oli mallisarjan ensimmäisiä, niin siitä huolimatta se oli täysin kiiltävä ja naarmuton kuin pakasta vedetty. Ekat vuodet ahdisti niin helvetisti ettei sillä meinannut raskia soittaakaan kun se oli niin mintti...... kunnes piti vaan karaista mielensä ja ottaa se käyttöön ja ajatella, että ihan sama vaikka kultaukset kuluu ja siihen saattaa tulla naarmuja. Nyt se alkaa vähän helpottaa kun siihen on tottunut ja se on jo pikkuisen käytössä kulunut (vaikka on vieläkin soma kuin pikku possu). Toinen hankinta oli Ibanez AR300 vuodelta -81 joka oli selkeästi relikoitunut vaikka etupuoli oli sangen siisti niin pientä vyönsolki-ihottumaa (tai ei niin pientä edes kun lakka mennyt läpisaakka ydestä kohtaa) ja kultaukset kuluneempia. Se on hyvä kitara ja sen käyttöön otto ei ollut lainkaan hankalaa eikä ahdistavaa vaan sain nauttia siitä heti. Muistan kun myyjä oli huolissaan miten reagoin siihen relikoitumiseen kun sillä oli jo pari ostajaa pyörtänyt kaupat niiden takia ja seuraava oli alkanut tinkiä hintaa kun ei ole mintti. Mulle se tuli käyttöön ja alunalkaen ajattelin, että ostan sen soittamiseen eikä relikoituminen haittaa vaan lähinnä päinvastoin. En ole sitäkään tarkoituksella lisää runnellut, mutta sitä soittaessa on pystynyt paremmin hengittämään.
 
Se on niin hassua, että mitä kalliimpi soitin, niin sitä hauraampi pintakäsittely kun taas halvemmissa on niin kovat lakat että niihin ei jää jälkeäkään vaikka välillä vähän pöydänkulmaa kolistelisi. No mun mielestä soittimet on tehty soitettavaksi ja elämä saa niissä näkyä. Relikointi tehtaalla ei ole varsinaisesti elämää, mutta sillä on sama vaikutus eli soitinta uskaltaa soittaa pelkäämättä, että hyttynen istuu sen päälle :-D

Mitenkäs sitten mikkien vanhentaminen? Mua ainakin viehättää kovasti esim. oman CS relic Telen tallamikki, jossa on runkoa ja räyhää kunnolla mutta siitä puuttuu kokonaan se ärsyttävä kireys tai jääpiikki, jota monissa Telen mikeissä tulee vastaan - eli pintakäsittelyn lisäksi mikit on sopivasti vanhennettu.
 
http://www.saunalahti.fi/mavartia/CS_tele.jpg

WanhaWetäjä: GAS tele on 3 vuotta vanha ja sitä pidän kuin kukkaa kämmenellä koska se on sen arvoinen, yksi pikku kolhu siinä jo on, onneksi näkymättömässä paikassa.
 
Joo, mun 7-vuotiaaseen J-45 Gibsoniin on tullut kolhuja ja enemmänkin noi kyllä harmittaa kun en nyt tahallani halua sitä kolhia. Lakka vaan on niin pehmeää, että ei paljon tarvitse ottaa osumaa kun heti on lommo pinnassa.
 
Muuten mulle on aika sama, onko tuote valmiiksi relikoitu vai ei jos vaan on hyvä. Mutta sinällään, nykyään kun menet ostamaan melkein mitä tahansa käyttötavaraa saattaa myyjän ensimmäinen kysymys olla: haluatko kuulla tämän tuolin/puukon/whatever tarinan? No en oikeastaan, haluan vain tietää onko se hyvä.
 
Ostin kesällä ikään kuin relikoidut kengät, mikä on kyllä aika käsittämätöntä. Ja sit esim. duunikaverit kehui että onpa mageet. Aha, joo, on. Eli ei mulla mitään dogmaa ole tässä(kään) asiassa. Kunhan tavara on hyvä ja käyttökelpoinen. Farkut mielellään kuitenkin ehjät.

Kuha: Mitenkäs sitten mikkien vanhentaminen? Mua ainakin viehättää kovasti esim. oman CS relic Telen tallamikki, jossa on runkoa ja räyhää kunnolla mutta siitä puuttuu kokonaan se ärsyttävä kireys tai jääpiikki, jota monissa Telen mikeissä tulee vastaan - eli pintakäsittelyn lisäksi mikit on sopivasti vanhennettu.
 
http://www.saunalahti.fi/mavartia/CS_tele.jpg
 
Mulle kelpais, jos on se piikki poistettu, vaikka sitten vanhentamalla.

Kuha: Mitenkäs sitten mikkien vanhentaminen? Mua ainakin viehättää kovasti esim. oman CS relic Telen tallamikki, jossa on runkoa ja räyhää kunnolla mutta siitä puuttuu kokonaan se ärsyttävä kireys tai jääpiikki, jota monissa Telen mikeissä tulee vastaan - eli pintakäsittelyn lisäksi mikit on sopivasti vanhennettu.
 
http://www.saunalahti.fi/mavartia/CS_tele.jpg
 
Lieneekö vanhennettu? Vain aika vanhentaa. Luulisin pikemmninkin että siitä on vain osaavasti nykytekniikkaa käyttäen valmistettu sellainen että se soi niinkuin soi.

Mielestäni on kaksi tapaa käsittää kulunut soitin:
1.Soitinta on oikeasti käytetty,siinä näkyy elettyjen soitantojen jälki ja siinä on soittajan omalla duunilla saatu käytetyn ulkonäkö,
Tällainen soitin antaa jo psykologisessa mielessä ihan oman tunteen sillä soitettaessa,Varsinkiin jos on sen uudesta omistanut ja se on kiertänyt mukana niin kuin kalsarit.
 
2. Soitin on käytännössä uusi tehtaalta tullut ja siihen on joku seppä tekemällä tehnyt jälkiä ikäänkuin joku olisi kiertänyt sen kanssa sen Amerikan turneen. Jos joku soittaja saa tällaisesta saman tunteen kuin 1 kohdan värkistä niin jossain mättää, haluaako se näyttää kokeneemmalta kuin oikeasti on ?No, jos joku Costello tai vastaava hankkii tuollaisen relikoidun niin ei sen kylläkään tarvitse tuon takia sitä hankkia vaan pelkän lava-ulkonäön takia.
Summa summarum: Meitä on moneksi, joidenkin pitää pönkittää esiintymistään tuollaisilla ja joidenkin ei vaan tarvitse.
Jokainen taaplaa tyylillään, joillekin kyllä kohdistuu hymynkare jos case on tuo kohdassa 2 mainittu.
Tämä on siis henkilökohtainen mielipide eikä lainkaan mahdollisesti korreloi valtavirtaa !

Voihan joku vaan tykätä kulahtaneen näköisistä soittimista, antaahan se niille "luonnetta", vaikka ei niillä omaa uskottavuuttaan pönkittäisikään.

nightbird: Mielestäni on kaksi tapaa käsittää kulunut soitin:
1.Soitinta on oikeasti käytetty,siinä näkyy elettyjen soitantojen jälki ja siinä on soittajan omalla duunilla saatu käytetyn ulkonäkö,
Tällainen soitin antaa jo psykologisessa mielessä ihan oman tunteen sillä soitettaessa,Varsinkiin jos on sen uudesta omistanut ja se on kiertänyt mukana niin kuin kalsarit.
 
Itselle on ihan riittävä näkökohta, että kyseessä on käyttöarvoltaan relevantti ja laadukas tuote. Ostopäätökseen voi, joskaan ei siis tarvitse liittyä mitäään retroilun tai vintagefiilistelyn tarvetta. Esim. mulla on kaksi mekaanista kelloa, toinen vuodelta '75 ja toinen vuodelta '79. Molemmat käy ja kukkuu, miksi olisin ostanut uusia kun ainakin toinen noista on käytännössä ikuinen jos vaan huollattaa säännölisesti. Ihan sama koskee soittimiani, joista kaksi on '70-luvun lopulta.

En oo koskaan kyl kokenut tarpeelliseks maksaa siitä lisähintaa, että joku raapii ekaks huolella maalatun pinnan avaimilla naarmuille. Kaulan voi hioo himassaki takapuolelta ja käsitellä tru-oililla, jos enemmän miellyttää sellanen puinen tatsi kaulassa.

Tästä juteltiin tuolla kalliit käytetyt -osiossa ja yhteenvetona voisi keskustelusta sanoa että väärin relikoitunut:
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1578750
 
Missä vika? Aidommin tuo on relikoitu(nut) kuin yksikään custom shop -pajan tuote. Kaiken järjen mukaan tuo on naurettavan alihintainen noin mahtavasta relicistä :). Milloikahan nuo gibsoneita relikoivat alkavat katkomaan ja liimaamaan kauloja autenttisuuden lisäämiseksi?

Drawbars: https://areena.yle.fi/1-50092155
 
Tämän ohjelman lopussa ZZ-pojat soittavat bluesia aika rupisen näköisillä kitaroilla, ja vaikea tietää ovatko relikoituneita tai relikoituja. Joka tapauksessa täytyy todeta että ne sopivat hyvin yhteen poikien muun asun, imagon ja musiikin kanssa. Kiiltävät uudet instrumentit eivät oikein olisi tässä paikallaan? Kulkurin täytyy näyttää kulkurilta, eikä sillä voi olla varaa uuteen kitaraan.
 
Noissa kitaroissa on tarrat, joihin on printattu tulvissa vahingoittuneen ja maalinsa kuorineen kitaran lookki.
 
https://youtu.be/1x_kg6pOvGU

18is9: Tästä juteltiin tuolla kalliit käytetyt -osiossa ja yhteenvetona voisi keskustelusta sanoa että väärin relikoitunut:
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1578750
 
Missä vika? Aidommin tuo on relikoitu(nut) kuin yksikään custom shop -pajan tuote. Kaiken järjen mukaan tuo on naurettavan alihintainen noin mahtavasta relicistä :). Milloikahan nuo gibsoneita relikoivat alkavat katkomaan ja liimaamaan kauloja autenttisuuden lisäämiseksi?
 
Mun mielestä ne oli jo jossakin reliikissä sen tehneetikin.

hallu: Mun mielestä ne oli jo jossakin reliikissä sen tehneetikin.
 
Asiaa!
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Minä en ihan tarkkaan ymmärrä, että miksi relikointi pintakäsittelynä on yhtään erilaisessa asemassa kuin mikä tahansa muu pintakäsittely. Relikointi on vaikeampi ja työläämpi tehdä kuin useimmat muut käsittely minkä vuoksi se on vähän kalliimpi. Muutenhan kyse on vain makuasiasta, joku tykkää neonvihreästä Ibanezista jossa on keltaiset mikit ja punaiset asemamerkit ja toinen tykkää tulipalossa olleen näköisestä telekasterista. Mitä väliä sillä oikeastaan on? ei mulle ainakaan tule mieleen mennä kaupan parkkiksella katselemaan nenänvartta pitkin ihmisiä jotka tykkäävät vaikkapa mustista autoista?
 
E: tossa joku paheksui, että relokoitu on vähän niinkö feikki kun näyttää vanhalta vaikka ei ole sitä. Tuli mieleen tuo oma vanha kitara joka näyttää ihan tuliterältä..... että sehän on samalla tavalla vähän feikki. Tai jos vanhan kitaran maalaa uudelleen, että se näyttää taas ihan tuliterältä, niin sekin on feikki. Eli siis voiko pintakäsittely oikeastaan tarkoittaa yhtään mitään muuta kuin ulkonäköseikkaa..... ei se kerro tarinaa eikä ole muuta kuin vain ulkonäkö. Se mitä kitara on sisimmältään on ihan oma juttunsa sen soittimen ja soittajan välinen. Jos kitara juttelee mulle niin mitäpä siitä miltä se näyttää.... tai jos häiritsee niin liimailee siihen vaikka tarroja päälle.

hallu: Minä en ihan tarkkaan ymmärrä, että miksi relikointi pintakäsittelynä on yhtään erilaisessa asemassa kuin mikä tahansa muu pintakäsittely.
 
Tämä on kyllä hyvä kysymys, sillä onhan "sunburst" jo lähtökohtaisesti tavallaan feikki.

hallu: Minä en ihan tarkkaan ymmärrä, että miksi relikointi pintakäsittelynä on yhtään erilaisessa asemassa kuin mikä tahansa muu pintakäsittely.
 
Oletko koskaan käpistellyt esim. täysin pintakäsittelemätöntä bodyä tai kaulaa? Siinä mielessä siinä on eroa että sillä pintakäsittelyllä kuitenkin on tiettyyn pisteeseen asti kitaran puita suojaava vaikutus, kun taas relikointi itsessään ei kyllä omaa tällaista funktiota. Siinä mielessä olen samoilla linjoilla että suurin osa kitaroiden pintakäsittelyistäkin on puhtaasti bling-blingiä kuten relikointikin.

-----