Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Tässä olen sun kanssa samoilla linjoilla. Itse en tosin ole pienikätinen, mutta soittaahan ihmiset bassoakin (ei kai kaikki basistit voi pitkäsormisia olla?). Itse valitsen myös mieluiten paksun kaulan, silloin kun voi valita ja lakatun kaulan hiotun tai öljytyn sijaan silloin kun voi valita, mutta periaatteessa kaikki käy, koska tuntuma on vain tottumuskysymys.... mulle.... tai en ole vielä tavannut kitaraa jota ei voisi soittaa. Toisaalta (tää voi olla vähän herkkä aihe tunnustaa) uskon, että kaulalla saattaa olla merkitystä soundiin.
 
Kyllähän monella basistilla on pienet kädet mutta bassoilla harvemmin vedetään mitään Hendrix-otteita. Ihmisillä on todella erilaiset mittasuhteet käsissään ja ergonomialla viittasin tässä enemmänkin siihen, millaisia jännitystiloja ranteeseen ja etenkin kämmenselkään syntyy soittaessa, pienetkin erot voivat näin epäergonomisessa instrumentissa olla merkittäviä.

Laulava Kylätohtori: Sellaisten kuten esim. Keith Richards.
 
Tässäkin on kyseessä henkilö, ei soitin. Keith voisi soittaa vaikka nokkahuilua. Eli tuohan vain vahvistaa sitä teoriaani, että telecaster ei kiinnitä huomiota soittimeen. En edes muista mitä Keith yleensä ottaen soittaa telecasterillaan, luultavasti ei mitään ja kaikki vain kuvittelevat, että se soittaa, koska karismaa on niin paljon.

Jucciz: Tää on jännä. Mulla on tosi pienet kädet, enkä oo koskaan erottanut eri skaalojen tuntumaa toisistaan paitsi siltä osin, että lyhyemmällä skaalalla kielet tuntuvat löysemmiltä. Uskon kyllä heitä, jotka sanovat, mutta mun on silti vaikea omalla kohdallani käsittää, että olisi jotenkin kauhea totuttautuminen, jos soittaa Les Paulin jälkeen Stratocasteria/Telecasteria tai päinvastoin.
 
Tää on jännä että eroa ei huomaisi. Jo kahdella yhtä pitkällä skaalalla varustetulla kitaralla on myös eroa, mikäli tallapalojen ja satulan jälkeen kielten tulokulma ja pituus eriävät toisistaan. Kielten jännite on sama mutta tatsi eri minkä huomaa mm. kieltä venyttäessä. Vaikka mulla onkin pitkät sormet, oon huomannu 25" olevan huomattavasti parempi omiin tarpeisiin kuin 25,5".
 
Hyvä vaan ettei huomaa eroa, voi vetää ihan millä vaan mutta päätyy kuitenkin teleen ;)
 
Sen verran täytyy puolustella että telen singlecutti on alkanut miellyttämään silmää mutta viisteille olisi käyttöä. Sitten vähän 25" konversiokaulaa ja TOM-tallaa tuplahumppareilla niin aletaan olemaan frankenstein-telen ytimessä, nam!

Krice: Tässäkin on kyseessä henkilö, ei soitin. Keith voisi soittaa vaikka nokkahuilua. Eli tuohan vain vahvistaa sitä teoriaani, että telecaster ei kiinnitä huomiota soittimeen. En edes muista mitä Keith yleensä ottaen soittaa telecasterillaan, luultavasti ei mitään ja kaikki vain kuvittelevat, että se soittaa, koska karismaa on niin paljon.
 
Kyllä. Näin sen on oltava.

Stone: Strato ja tele molemmat hyviä kitaroita. Jos pitäisi vain 1 valita, niin omalla kohdallani ehdottomasti se on tele. Tykkään vaan sen suoraviivaisuudesta, "joka tekee sen kuten sitä käskee".
 
Mulla taas toisinpäin. Kokeilin joitain kuukausia sitten ensi kertaa teleä ja oli liian yksinkertainen mulle, pitää olla 5- way kytkin. Sratossakaan en hyväksyisi 3- tavan kytkintä. :)

Metalkallo: Mulla taas toisinpäin. Kokeilin joitain kuukausia sitten ensi kertaa teleä ja oli liian yksinkertainen mulle, pitää olla 5- way kytkin. Sratossakaan en hyväksyisi 3- tavan kytkintä. :)
 
Stratossa on kyllä soundivariaatioita enempi ja ymmäränkin miksi moni valitsee juuri straton.
Itse käytän 99% vain telen tallamikkiä ja siksipä se sopiikin tällaiselle meikäläisen kaltaiselle minimalistille ja puristille :D Tosin mun tele on fender 72' tele custom, jossa lisänä kaulassa widerange humppari ja 2 x tone/2 x volume säätimet, joten siinä mielessä huomattavasti monipuolisempi kuin perinteinen tele.
Viimeisen puolen vuoden aikana käyttöaikaa eniten on saanut Tokain les pauli, joskin se on taas eri tarina, mutta tunnustaudun etupäässä telemieheksi kyllä.
 
Kyllä se stratokin pitää taas jossain vaiheessa silti hommata, kun tykkään myös sen kellomaisesta soundista varsinkin kliininä.

antnis: Kyllähän monella basistilla on pienet kädet mutta bassoilla harvemmin vedetään mitään Hendrix-otteita. Ihmisillä on todella erilaiset mittasuhteet käsissään ja ergonomialla viittasin tässä enemmänkin siihen, millaisia jännitystiloja ranteeseen ja etenkin kämmenselkään syntyy soittaessa, pienetkin erot voivat näin epäergonomisessa instrumentissa olla merkittäviä.
 
Olet tietenkin oikeassa eikä se mikä pätee minuun päde välttämättä muihin. Sitä paitsi varmasti vaikuttaa sekin mitä tai miten soittaa siis se musahan asettaa vaatimukset sille minne niiden sormien pitäisi ylettyä.

Vaikeasta alusta huolimatta hyvä ketju ja hyviä vastauksia juuri siihen mitä kysyin. En ole vielä Teleä hankkinut, nykyisillä mennään siis. Mutta saattaapa olla että kutkuttaa hankkia :D

Itse pomppasin äkkiä ottamaan yhteyttä myyjään, kun tänne torille ilmestyi palacasteri, jossa oli stratocasterin muotoilussa telen raudat. Se on kiva. En ole vielä tavannut stratocasteria, jonka tallamikki tekisi sen, minkä telen tallamikki.
 
Vibraakin rupesin aikanaan sellaista vähän aikaa käytettyäni vierastamaan....

Kertoisitteko, konkarit mitkä ovat erityiset erot Stratossa ja Telessä?
 
Toisesta tulee twang-ääni ja toisesta tulee klang-ääni. Telessä on erilainen talla kuin stratossa, mikit ovat erilaiset ja kaula on yleensä eri profiilinen. Body on myös erimuotoinen ja niin.. ..summa summarum: ne ovat eri kitaroita.

Ite oon kääntyny stratosta telemieheks, mutta mulla onki hienoin Tele mitä on vastaantullut koskaan (kts profiilikuva). =D Vielä ku oppis soittamaan...

VIPMetal: Ite oon kääntyny stratosta telemieheks, mutta mulla onki hienoin Tele mitä on vastaantullut koskaan (kts profiilikuva). =D Vielä ku oppis soittamaan...
 
Mulla on käynyt kitaroita vaikka minkä näköisiä ja nyt ei ole kuin kaksi teleä :-) Sama tilanne siis, profiilissa ovat mainittuna.

arijuki: Mulla on käynyt kitaroita vaikka minkä näköisiä ja nyt ei ole kuin kaksi teleä :-) Sama tilanne siis, profiilissa ovat mainittuna.
 
Mutta kyllä mä toria selaan silti, josko strato tulis vastaan. Jotain siinäki mallissa on jääny uran alkuvaiheilta kaiveleen.

arijuki: Mulla on käynyt kitaroita vaikka minkä näköisiä ja nyt ei ole kuin kaksi teleä :-) Sama tilanne siis, profiilissa ovat mainittuna.
 
Itsellä kanssa tele #1 kitarana. En tiedä mikä piru siinä on, ettei stratot pysy "tallissani", vaikka kuinka laatuyksilöitä ovat olleet. Sitten sitä taas toria vilkuilee, että millaisia telejä vielä olisi kaupan.
Syy löytynee varmasti korvien välistä. Toisaalta tele on niin helppo kitara soittaa itselleni, että siihen jotenkin tottunut.
 
Silti tekisi mieli kokeilla taas stratoakin...se "kellomaisuus" puhuttelee kyllä niissä. Kovasti haluaisin kokeilla mm. niitä osin parjattujakin fender player stratoja, että onko niissä edes jotain hyvää ;)

Mulla on Telecaster Baja MIM. Saan sillä vedettyä tallamikillä oikean Vintage Kantrisaundin. Seuraavassa valitsimen asennossa on Straton saundia muistuttava ja seuraavassa jazzahtava straton saundia muistuttava. Viimeinen asento on kaulamikki joka on hieman stratomaisempi kuin perustelessä. Lisäksi on vastaavat Funk saundit.Todella monipuolinen kitara eikä ole hinnalla pilattu ( vuoden vanhana ostin 600 € ) Runko on Saarnia joka aikoinaan oli 50-luvulla yleisin Telecasterin raaka-aine. Yksilöni painaa 3,6 kg joten sustain on OK. Vahvareita on ollut 6 kpl mutta Fender De Luxe Reverb ehdottomasti niistä paras.

Mun oma naiivi mielipide aiheeseen on, että jokaisella ihmisellä tulisi olla telecaster. se on ystävällinen soitin ja kestää. ja se on rock soundeiltaan. lisäksi mielestäni telen kaulamikki (kai riippuu mallista) loihtii kauneutta ympäristöön, siis sikäli kun sillä soittaa.
 
stratocaster on kovin erilainen. mulla ykköskitarana on ja pysyy. vibratalla vaikuttaa soundiin, vaikka ei sitä käyttäisikään. molemmille paikkansa. ja mun kitarat pysyvät. leo teki hienoja soittimia.

Jii: stratocaster on kovin erilainen. mulla ykköskitarana on ja pysyy. vibratalla vaikuttaa soundiin, vaikka ei sitä käyttäisikään. molemmille paikkansa. ja mun kitarat pysyvät. leo teki hienoja soittimia.
 
Jep, paljon samaa, mutta kuitenkin niin paljon erilaistakin. Itse tykkään stratosta, koska sen soundi vaan on puhtailla paljon parempi. Ja varmaan tuosta tallasta johtuen, koska eipä siinä oikein muitakaan vaihtoehtoja ole. Stratossa soundi on paljon kuulaampi ja moniulotteisimpi, telessä vähän väritön. Tele on taas parhaimmillaan säröisemmissä soundeissa ja toimii niissä tosi hyvin hyvin. Strato ykkösenä, mutta tele on hieno kitara, mitä arvostan kyllä.

Jii: Mun oma naiivi mielipide aiheeseen on, että jokaisella ihmisellä tulisi olla telecaster.
 
Minullakin on, Jim Adkins tele. Tosin yritän tunkea sitä torille, jos joku ostaisi järkihintaan. Jos ei osta niin pidän sen itselläni. Oikeastaan se ei ole tele, mutta ehkä se on sivuseikka.

Krice: Telecaster on niille kitaristeille, jotka haluaa pysyä mahdollisimman huomaamattomina ja toimia bändissä rytmikitaristin roolissa. Tai sitten sellaisissa tapauksissa kuin Bruce Springsteen, kun halutaan pitää laulu pääroolissa ja kitaran pitää pysyä neutraalina ja pelkkänä kitarana.
 
Hellecastersissa oli varmaan hankalaa, kun bändissä oli kolme kitaristia, mutta kaikki vain komppasinvat varosvasti verhon takaa piilosta... No meitä on moneksi. Telehän nimenomaan ei jää bändin jalkoihin napakalla atakillaan ja erittäin hyvin erottuvalla soundillaan. Telellä soitta monia täysin suvereenejä ykkösruudun kavereita kuten vaikka Ritchie Kotzen.
 
Krice: Tässäkin on kyseessä henkilö, ei soitin. Keith voisi soittaa vaikka nokkahuilua. Eli tuohan vain vahvistaa sitä teoriaani, että telecaster ei kiinnitä huomiota soittimeen. En edes muista mitä Keith yleensä ottaen soittaa telecasterillaan, luultavasti ei mitään ja kaikki vain kuvittelevat, että se soittaa, koska karismaa on niin paljon.
 
Nyt tuli kovan luokan uutinen: huomionko ottaakin soittaja eikä soitin? Nobelin arvoinen keksintö.

Laulava Kylätohtori: Jep, paljon samaa, mutta kuitenkin niin paljon erilaistakin. Itse tykkään stratosta, koska sen soundi vaan on puhtailla paljon parempi. Ja varmaan tuosta tallasta johtuen, koska eipä siinä oikein muitakaan vaihtoehtoja ole. Stratossa soundi on paljon kuulaampi ja moniulotteisimpi, telessä vähän väritön. Tele on taas parhaimmillaan säröisemmissä soundeissa ja toimii niissä tosi hyvin hyvin. Strato ykkösenä, mutta tele on hieno kitara, mitä arvostan kyllä.
 
Onhan mikit ja mikityksetkin erillaisia Teessä ja Ässässä. Siitä tulee aika paljon eroa. Mikkejäki tietty on molempiin tarjolla moneen lähtöön. Paras mua vastaantullut puhdas lähtee John Page Telestä, jossa on Suhrin mikit (Classic-T/P-90). Väliasento on makuuni jumalainen. Vähän kuin siihen olisi yhdistetty Straton kaula- ja väliasentojen parhaat puolet. Viimeisimmän hankitani eli Schecter PT Specialin tallamikko sopii taasen hämmentävän hyvin mun ajatukseen hevisärösoundista.