Kitarat: kitarakamat ›

Gibson: "Rungon keventäminen on mielestämme hyvä asia. Siitä syntyy meille vain lisätyötä ja -kuluja joita ei erikseen veloiteta asiakkaalta".
 
http://www.gibson.com/News-Lifestyl … son-les-paul-guitars-0615-2012.aspx

hallu: No jos sähköinen ulottuvuus suljetaan pois niin silloin mikit ei voi vaikuttaa munkaan mielestä kuin yhdellä tavalla enkä ole varma vaikuttaako oikeasti edes sillä yhdellä. Ja selvyyden vuoksi se yksi tapa mun mielestä voisi liittyä siihen, että kun kieli heiluttaa mikrofonin magneettikenttää josta syntyy se sehkövirta joka signaalina tunnetaan, niin tietenkin kielen värähtelystä poistuu se energia joka sähköksi siinä muuntuupi näin ollen jos on kuumempi mikki tai lähemmäs kieltä säädetty tai mikki jossa on vahvemmat magneetit niin silloin sähköä teoriassa siis siirtyisi kielestä sähköksi enemmän jolloin kieli menettäisi energiaakin enemmän ja näin teoriassa mikki voisi vaikuttaa sustainiin. Mutta en ole varma siirtyykö tuossa niin paljoa sitä energiaa että sillä oikeasti olisi mitään merkitystä. Luulisin, että jos sillä olisi merkitystä niin siitä käytäisiin enemmän keskusteluja foorumilla ja siihen ilmiöön viitattaisiin.
 
Se toinen tapa jota tarkoitin oli sitten siellä sähköisen signaalin puolella.
 
Jos unohdetaan tämä energia, niin kyllähän silti kuuma mikki (voimakkaat magneetit) tai lähelle kieliä säädetty mikki/mikit vaikuttavat sustainiin ihan sen magneettikentän kautta. Ja periaatteessa, jos on tarpeeksi voimakas ja liian lähelle säädetty mikki, niin se vaikuttaa ihan radikaalisti sustainiin ja vireeseen. Ja varmaan tällä on joku vaikutus, vaikkei niitä mikkejä olisi kieliin kiinni ruuvattukaan.
 
Oli sitten sähköt käytössä tai ei.

LaMotta: Gibson: "Rungon keventäminen on mielestämme hyvä asia. Siitä syntyy meille vain lisätyötä ja -kuluja joita ei erikseen veloiteta asiakkaalta".
 
http://www.gibson.com/News-Lifestyl … son-les-paul-guitars-0615-2012.aspx
 
Ei tietenkään veloiteta. Tyhmähän sitä olisi, jos sellaista luulisi. Itse asiassa Henry Juszkiewicz maksaa ne poraukset omasta lompakostaan.

Laulava Kylätohtori: Ei tietenkään veloiteta. Tyhmähän sitä olisi, jos sellaista luulisi. Itse asiassa Henry Juszkiewicz maksaa ne poraukset omasta lompakostaan.
 
Niin? Mitä yritit taas mussuttaa?

LaMotta: Niin? Mitä yritit taas mussuttaa?
 
No hyvänen aika. Eivätköhän nuokin kairaukset lopulta asiakkaan maksettavaksi ole ajateltu. Sitä vaan ihmettelen, että eikö sopivan painoista puuta enää löydy mistään, kun joka konstilla täytyy keventää?

LaMotta: Niin? Mitä yritit taas mussuttaa?
 
Sitä vain, että tokihan asiakas maksaa ne poraukset. Asiakas maksaa ihan kaiken Henryn toimistossa käyttämistä vessapapereista lähtien.
 
Noloa väittää Gibsonilta tuollaisia höpsötyksiä.
 
e. niinku Kefiiri tuossa jo kirjoittelikin...

Kefiiri: No hyvänen aika. Eivätköhän nuokin kairaukset lopulta asiakkaan maksettavaksi ole ajateltu. Sitä vaan ihmettelen, että eikö sopivan painoista puuta enää löydy mistään, kun joka konstilla täytyy keventää?
 
Ilmeisesti ei ihan samoissa määrin. Löysin jostakin taulukon (tais olla josskin vanhassa ketjussa linkki), jossa oli eri aikojen Gibsoneiden painoja listattu siis yksilötasolla koskapa kitaroiden valmistusmäärät oli paljon pinenmpiä kuin nykyisin. Muistaakseni 50 luvun LesPaulit painoi noi 3,7 kg - 4,5kg siten että keskipaino oli siinä nelisen kiloa ja ne oli keventämättömiä. Seitkytluvulla malli kehittyimutta painot lähti nousemaan ja taisi seitkytluvulla olla jopa 5,5 kg:n painoisia yksilöitä, mutta keskipaino ilmeisesti lähti sen verran runsaasti nousemaan, että kokeiltiin kaikenlaisia rakenneuudistuksia pannukakusta voileipiin ja ties mitä (itseäni henkilökohtaisesti kiehtoo juuri nämä -70 luvun paulit ja niistä ihan erityisesti recording malli koska sitä näin herran itsensä käyttävän viimeisinä vuosinaan). Joskus kaheksankytluvulla tai jotain 8kettu tietää tarkemmin) asiaa alettiin korjaamaan siten, että keksittiin kevennysporaukset ja ne kaikkein keveimmät puut joita vielä varastossa oli tai saatiin haalittua, pistettiin kustomshopin historiamalleihin. Niitä keveitä puita varmaan on jonkin verran myös eri butiikkipajoilla käytössä että voivat tehdä pauleja historiallisilla spekseillä.
 
No Paulit siis muuttuivat ja poratut ei soundannut kai ihan samalta kuin poraamattomat ja sen vuoksi kai jengi on ollut valmis maksamaan maltaita niistä CS pauleista. No jossakin vaiheessa ollaan tultu siihen että porausten lisäksi on alettu kehitellä kaikenlaisia muita kammiointeja ja itse olen pohtinut, että vaikka niitäkutsutaankin kevennyksiksi, niin olisiko niillä muutakin soundillista merkitystä. Jos ei olisi, niin miksi kukaan maksaisi viittä tonnia jostain historicista?
 
Kun itse luovuin omasta Paulistani ja olen kokeillut muita lankkuja niin mulle on tullut tuntuma, että siinä mun Paulissa oli ihan omanlaisensa tapa jolla ääni syttyi joka teki siihen ihan omanlaisensa tuntuman. Lisäksi siinä oli fiilis vähän jyrkemmästä äänen hiipumisesta eli se oli tosi dynaaminen, mutta siinä soundissa oli jotain mitä muissa ei tunnu olevan. Siksi aloin miettiä, että olenko nyt kevennysten soundillisen salaisuuksien äärellä ja siksi tulin tänne asiasta höpisemään, mutta en halunnut heti alkuun kaikkia ajatuksiani paljastaa etten provosoisi vahingossa ketään liiallisella itsevarmuudella. Olenkin tyytyväinen, että tähän ketjuun on tulleet kommentoimaan mun mielestä tän foorumin mageimmat tyypit joita kunnioitan ja lisäksi keskustelu on pysynyt tosi asiallisena, vaikka vähän tunteetkin välillä kuohahtelee.

Ai niin ja mun lukkarin rakkauteni niihin seitkytluvun pauleihin ei johdu realiteeteista sillä en ole koskaan sellaisella soittanut :-). Rokording vaikuttaa vaan makealta soittimelta ollen tyylikäs, mutta erityisesti minua kiehtoo että seitkytluvulla Gibson rakensi paulin kaulaan voluten ja kaula tehtiin kolmesta palasta eli sen on täytynyt olla vakaa ja mahtoiko edes Alppu saada sellaista ikinä murtumaan? umpilankkurakenne ja ne pikkuiset mikit ja erilainen kaula.... ne ei varmasti ole olleet samansoundisia vehkeitä kuin nää nykyiset ja olisi tosi kiehtovaa päästä kokeilemaan semmoista.
 
Pyyntihinnaltaan ne näyttää olevan semmoista paria tonnia eli ihan mahdollisia soittopelejä, mutta vähän mietityttää paino (+5kg ei ole vitsi enää minullekaan) ja lisäksi olen kuullut että eräät noista ovat olleet soundiltaan tumppuja tai huonosti tehtyjä.
 
Oikeastaan jos voisin saada minkä tahansa Gibson LesPaulin niin luulen, että ottaisin sen -80 luvun alun heritagen (missään tapauksessa en ottaisi yhtäkään niistä viiskytluvun pauleista koska ovat liian keräilykamaa ei enää soittimia). No tää on kokonaan toinen tarinansa enkä ole aikeissa ostaa Paulia. Mullahan on tuo Tokai, se on aika hyvä ja nyt kun olen alkanut tulla sen kanssa juttuun, niin pahin Paulikuume vähän helpotti.

hallu: Muistaakseni 50 luvun LesPaulit painoi noi 3,7 kg - 4,5kg siten että keskipaino oli siinä nelisen kiloa ja ne oli keventämättömiä.
 
Kirjassa "The Beauty of the Burst" löytyy miltei kaikkien "ensimmäisen satsin" LP Standardien painot, jos jota kuta kiinnostaa.. Myöhemmistä versioista sitten saakin harjoittaa salapoliisityötä, koska niist ei ole mitään kattavaa "painoluokittelua".
 
Seitkytluvulla malli kehittyimutta painot lähti nousemaan ja taisi seitkytluvulla olla jopa 5,5 kg:n painoisia yksilöitä, mutta keskipaino ilmeisesti lähti sen verran runsaasti nousemaan, että kokeiltiin kaikenlaisia rakenneuudistuksia pannukakusta voileipiin ja ties mitä (itseäni henkilökohtaisesti kiehtoo juuri nämä -70 luvun paulit ja niistä ihan erityisesti recording malli koska sitä näin herran itsensä käyttävän viimeisinä vuosinaan).
 
Varsinaisesti tuo "ristiin laminoitu" eli tuttavallisesti "pancake" ei ollut painonhallintaongelmien ratkaisua varten, vaan tuotannon "virtaviivaistamiseksi", muistan joskus muinaisuudessa, että yks kaveri mainitsi erääksi syyksi sen, että paksumpien lankkujen hankkimisesta yritettiin siirtyä noita SG-malleja hyödyttävään lankun paksuuteen.. ;) No, kuitenkin tuo pancake-bodyn tekeminen kaikkine työvaiheineen (hionnat, väliviilu vaahterasta, ylimääräiset liimaukset ja kuivatukset) tulikin sen verran kustannuksia kerryttäväksi että pancake-bodyja ei sitten tehty kuin välillä 1969-73.
Korjauksena Les-sedän kitara-arsenaaliin, viimeisinä vuosina hän kyllä käytti LP Heritagesta "pikkuisen modattua" matalaimpedanssimikeillä ja muilla "Les-optioilla" olevaa kitaraa.
 
Joskus kaheksankytluvulla tai jotain 8kettu tietää tarkemmin) asiaa alettiin korjaamaan siten, että keksittiin kevennysporaukset
 
Nashvillen "hard tool factoryssa" vuodesta 1983 noita swiss cheese-porauksia. Tuo perinteikäs Kalamazoo, Michigan -tehdashan oli "soft tool factory" eli siellä sitä soitinrakennushommaa tehtiin "vähemmän koneellisesti" ja siitä syystäkin se yksilöitten välinen ero saattoi olla isompi. Se sitten viimeiset ajat teki lyhyitä sarjoja, ja spesiaalimalleja kunnes niittenkin valmistus siirtyi Nashvilleen custom-pajan heiniksi.
 
.. lisäksi keskustelu on pysynyt tosi asiallisena, vaikka vähän tunteetkin välillä kuohahtelee.
 
No joo. ;)

hallu: Ai niin ja mun lukkarin rakkauteni niihin seitkytluvun pauleihin ei johdu realiteeteista sillä en ole koskaan sellaisella soittanut :-). Rokording vaikuttaa vaan makealta soittimelta ollen tyylikäs, mutta erityisesti minua kiehtoo että seitkytluvulla Gibson rakensi paulin kaulaan voluten ja kaula tehtiin kolmesta palasta eli sen on täytynyt olla vakaa ja mahtoiko edes Alppu saada sellaista ikinä murtumaan? umpilankkurakenne ja ne pikkuiset mikit ja erilainen kaula.... ne ei varmasti ole olleet samansoundisia vehkeitä kuin nää nykyiset ja olisi tosi kiehtovaa päästä kokeilemaan semmoista.
 
Recording on kyllä sen verran omintakeinen, myös soundeiltaan, että kannattaa harkita.. Matalaimpedanssimikit suurella tehollakin ei "murise" kuten normihumpparit. Ovat myös kovin erottelevat, että sormitusten (ja soittotekniikan) pitää olla just eikä melkein. Eli Les-sedän mieleen siis.. ;)
 
tai huonosti tehtyjä.
 
"No niin, tehdäänpäs taas parikin 40 soittimen batchia vähä sinne päin ja huonosti!" No, niin no. Kummallisia mielleyhtymiä tuo puulaaki herättää. ;)
 
Oikeastaan jos voisin saada minkä tahansa Gibson LesPaulin niin luulen, että ottaisin sen -80 luvun alun heritagen (missään tapauksessa en ottaisi yhtäkään niistä viiskytluvun pauleista koska ovat liian keräilykamaa ei enää soittimia). No tää on kokonaan toinen tarinansa enkä ole aikeissa ostaa Paulia. Mullahan on tuo Tokai, se on aika hyvä ja nyt kun olen alkanut tulla sen kanssa juttuun, niin pahin Paulikuume vähän helpotti.
 
Jos näin kauniin päivän iloksi mainitsen, kun sain yheltä saksalaiselta kitaraharrastajalta "vappumailia".. Tapansa mukaan hän oli jälleen keräillyt noita hintatietoja, joita se mulle toisinaan postailee, siellä oli Euroopan alueella ollut alkuvuodesta hyväkuntoinen Heritage Standard myyty 6850 eurolla.. että sillee. =)

LaMotta: Gibson: "Rungon keventäminen on mielestämme hyvä asia. Siitä syntyy meille vain lisätyötä ja -kuluja joita ei erikseen veloiteta asiakkaalta".
 
http://www.gibson.com/News-Lifestyl … son-les-paul-guitars-0615-2012.aspx
 
Juu, ei näy laskussa eriteltynä reikien tekoa.

Täydellinen kitaran paino on 3530 grammaa.

Kefiiri: No hyvänen aika. Eivätköhän nuokin kairaukset lopulta asiakkaan maksettavaksi ole ajateltu. Sitä vaan ihmettelen, että eikö sopivan painoista puuta enää löydy mistään, kun joka konstilla täytyy keventää?
 
Ne kevyemmät puut menee Custom Shopin malleihin. Internetissä on pyörinyt joku kuva tehtaan seinän listasta, jossa kerrotaan mihin painoluokkaan eri R7/8/9 mallien kitarat pitäisi mennä.
 
Noita Gibson USA malleja taas tehtiin yhdessä vaiheessa niin naurettavan montaa eri mallia, että tuskin pystyttiin olemaan kauhean valikoivia puiden suhteen. Soittajat eivät kuitenkaan enää halunneet mitään myllynkiviä, joten ei muuta kuin porailemaan painavammat lankut reikiä täyteen.

LaMotta: Täydellinen kitaran paino on 3530 grammaa.
 
Komppaan, jos löydän Paulin 3,7 kg tai alle, ostan speksit täyttävän. Voi olla mahdoton yhtälö...

LaMotta: Täydellinen kitaran paino on 3530 grammaa.
 
Väittäisin, että tässä 30 grammaa liikaa.

aslak: Komppaan, jos löydän Paulin 3,7 kg tai alle, ostan speksit täyttävän. Voi olla mahdoton yhtälö...
 
Käsittääkseni uusista saattaisi R9 osua tuohon vaatimukseen.

LaXu: Ne kevyemmät puut menee Custom Shopin malleihin. Internetissä on pyörinyt joku kuva tehtaan seinän listasta, jossa kerrotaan mihin painoluokkaan eri R7/8/9 mallien kitarat pitäisi mennä.
 
Onko tietoa/kokemusta minkälaiseen painoon nuo asettuvat, mahtaako 3,7 kg olla liian
optimistinen?

aslak: Onko tietoa/kokemusta minkälaiseen painoon nuo asettuvat, mahtaako 3,7 kg olla liian
optimistinen?
 
Kuten totesin, niin R9 on noista kaikkein kevein ja joo 3,7kg saattaa olla vähän liian optimistinen, mutta ei varmaan täysin mahdoton alle nelikiloisia R9:t kai pitäisi kummiskin olla. Mulla oli normi -95 stankku joka painoi 3,8 - 4,3 kg.

FastEddie: Väittäisin, että tässä 30 grammaa liikaa.
 
Se tuli kun punnitsin oman kitaran. Vanha kunnon manuaalinen talousvaaka näytti 3530 grammaa. Päättelin lukeman indikoivan hyvin soivaa kitaraa.
 
Lite-malli lienee kevein LP? Painoksi on ilmoitettu jopa vaivaiset 6,6 paunaa.

LaMotta: Se tuli kun punnitsin oman kitaran. Vanha kunnon manuaalinen talousvaaka näytti 3530 grammaa. Päättelin lukeman indikoivan hyvin soivaa kitaraa.
 
Lite-malli lienee kevein LP? Painoksi on ilmoitettu jopa vaivaiset 6,6 paunaa.
 
Olen myös punninnut painoltaan parhaan kitarani. Se oli 3,5 kg.
 
Hymiö