Kitarat: kitarakamat ›

tuskiz: Applehan nimenomaan kauppaa ylihintaista paskaa tyhmille kuluttajille jotka eivät tiedä paremmasta ja ovat brändiuskovaisia imagosyistä. Esimerkiksi alkuperäinen iPhone vuodelta 2008 oli täysi vitsi jolla ei pysynyt mm. kuvata videota tai lähettää MMS-viestejä. Puhumattakaan toki nykyaikaisista MacBookeista joiden rauta on lelutasoa suhteessa 2000 euron hintalappuun.
 
Vähän niinkuin Gibson, siis.
 
Pakko kompata. Meillä vaihtui Samsung iPhoneen. Olin alkuun hyvinkin innoissani, kun kuulin tästä, mutta paluu todellisuuteen oli nopea. Iphone on paska ja ominaisuuksiltaan jäljessä kilpailijoistaan.

Laulava Kylätohtori: Pakko kompata. Meillä vaihtui Samsung iPhoneen. Olin alkuun hyvinkin innoissani, kun kuulin tästä, mutta paluu todellisuuteen oli nopea. Iphone on paska ja ominaisuuksiltaan jäljessä kilpailijoistaan.
 
Hyvää pohdintaa "Gibsonin ahdingosta".. =)
Muutenkin näyttää siltä, että täällä ne kaikkein suurimmat Gibson-fanipojat ulisevat.
Normimeininki.

fox: Hyvää pohdintaa "Gibsonin ahdingosta".. =)
Muutenkin näyttää siltä, että täällä ne kaikkein suurimmat Gibson-fanipojat ulisevat.
Normimeininki.
 
Hyvä ot on parempaa kuin tylsä topicissa pysyminen. :)
 
Mutta olen kyllä Gibson-faniboy, vaikken muistaakseni ole ulissut tässä ketjussa. Oma 2009 Traditional Les Paul on kyllä huikea kitara. Tosin en ole jokaista koloa elektronimikroskoopilla tutkinut, mutta kitara on kuin taideteos ja soundi hunajaa.
 
Minusta on kerrassaan harmi, että typerät kusipäiset bisnesmiehet raiskaavat ja tuhoavat hienon brändin typeryyttään ja osaamattomuuttaan.
 
E. Tällä paskalla iPhonella ei tule kirjoittamisestakaan mitään, kun tämä arpoo kirjaimia satunnaisesti. Vittu, mikä paska.

Laulava Kylätohtori: Hyvä ot on parempaa kuin tylsä topicissa pysyminen. :)
 
Mutta olen kyllä Gibson-faniboy, vaikken muistaakseni ole ulissut tässä ketjussa. Oma 2009 Traditional Les Paul on kyllä huikea kitara. Tosin en ole jokaista koloa elektronimikroskoopilla tutkinut, mutta kitara on kuin taideteos ja soundi hunajaa.
 
Minusta on kerrassaan harmi, että typerät kusipäiset bisnesmiehet raiskaavat ja tuhoavat hienon brändin typeryyttään ja osaamattomuuttaan.
 
E. Tällä paskalla iPhonella ei tule kirjoittamisestakaan mitään, kun tämä arpoo kirjaimia satunnaisesti. Vittu, mikä paska.
 
No, niin no. Tuossa piti pistämäni, että lainaus ei ollut "henkilökohtainen"..sattu vaan näppärästi olemaan sivun ainoa. Jäi siis mainitsematta.
Onhan ko. "ikoninen" brändi tuossa pitkän historiansa aikana ollu useammankin kerran omistajaa vaihtamassa, siinä oikeastaan ei sen kummempaa. Sellasta se on soitinpisneksessä. Edellisen hallinnon aikanahan sitä tuli jossain määrin noita kateltua. onhan siit edellisestä vaihdoksesta sentään jo 30+ vuotta, ettei nuo "Harvardin poijjaat" sitä ihan salamannopeasti saaneet ongelmiin ajettua.. Noin niinku perspektiivinä.
Ei tainnut ihan 30 vuotta se nykyistä edellinen pyöritellä, pitääpä tsekata. Siis ECL/Norlin.. ja sitä edellinen toukokuusta 1944 Chicago Musical Instruments (CMI). Mutta mitäpä näistä, historiaahan se jo on. ECL hommas määräysvallan/enemmistön 19. joulukuuta 1969, ja tuosta muutaman kuukauden päästä muodosti "tytäryhtiö" Norlinin. Joka sitten oli mm. "vihamielisen kaappauksen" kohteena ennenkuin Juszkiewicz, Berryman ja Zebrowski (tuttuja PSI Technologies-firmasta) ostivat tammikuussa 1986 Gibsonin. Muuten olis saattanut käydä, niinkuin noissa "vihamielisissä yritysvaltauksissa", että Gibson olis laitettu tykkänään "lihoiksi".
Menee sykleiisä nämä jutut, saapa nähdä, onko joku muu(kin) sitten jonkinmoisissa ongelmissa. Edelliskierroksellahan oli sekä Fenkku että Gibson suurin piirtein samoihin aikoihin "myyntilistalla", Fender pikkusen aiemmin, jolloin CBS myi firman "toimivalle johdolle". Sitä edellisen isomman kierroksenhan teki se, että CBS osti Fenderin -65, Baldwin Greschin ja Avnet Guildin.
Mutta paljon ehtii ehkä vielä tapahtua ennen heinäkuuta??
(Ainakin sitten Norlin-aikaset kepit kallistuvat markkinoilla, ehkäpä, hih..) 8)

tumppusormi: Moro taas. Apple on status symboli. Kaikilla on puhelin, mutta vain menestyjillä on Apple. Gibson ei voi olla status symboli, koska kaikilla ei ole kitaraa.
 
Sitten taas miksi pitäisi ostaa Gibson, kun samaa saa halvemmalla esimerkiksi Tokain logolla? No juu Gibsonin stankussa on nitrolakka ja laukku tulee mukaan pakettiin ja kaikkea muuta pikkukivaa. Mutta se ei kata sitä hinta eroa. Ainakin itselle Gibson olisi ollut oikein hyvä, mutta halvemmallakin pärjää. Tietysti ne ketkä tienaa soittamisella tietysti joutuu noissa soittajapiireissä naurunalaiseksi jotain kopio merkkiä käyttäessään. Vain kunnon muusikot soittaa Gibsoneilla.
 
Tämä oli kyllä niin tyhmä kirjoitus että piti oikein erikseen sanoa.

tuskiz: Tämä oli kyllä niin tyhmä kirjoitus että piti oikein erikseen sanoa.
 
Sulla aina riittää positiivista sanottavaa :D

Kefiiri: Sulla aina riittää positiivista sanottavaa :D
 
Riittäähän mulla, monesta muusta aiheesta kuin tyhmistä foorumiviesteistä ja Gibsonista siis.
 
Puhutaanko Tokaista? Ne on aika kivoja soittimia.

tuskiz: Puhutaanko Tokaista? Ne on aika kivoja soittimia.
 
Onhan ne kivoja, helppohan se on kitaroita tehdä kun Gibson ensin tekee mallin mistä matkia.
 
Mutta ketjun aiheesta, olen S. Fallisen linjoilla siinä, että G ei ole koskaan osannut olla luontevasti nuorekas, ja sitä ihmettelen. Onko se jotenkin erikseen päätetty jossain, että jos yritetään kehittää jotain uutta, se tehdään tahallaan kankean vaivaannuttavasti?

On varmasti monia syitä Gibsonin ahdinkoon, mutta olisiko niistä suurin se ettei kitaroita enää myydä yhtä paljon kuin ennen? Lisäksi soittajat haluavat aina vain niitä samoja malleja, joita maailma pn ennestään jo pullollaan. Muutama vuosi sitten muistan lukeneeni jostain, että jokaista uutta Gibsonia (ja Fenderiä) kohtaan myydään 5 käytettyä. Kuluttajat myyvät toisilleen ja pienet liikeet pyörittävät koko bisnestään netin kautta käytetyillä kamoilla. Tilanne on valmistajalle siinä mielessä vaikea kun lähes kukaan ei halua, että tuote muuttuu.
 
Lisäksi musiikkibisnes ja musiikinkulutus on muutenkin muuttunut melko radikaalisti viimeisen parin kymmenrn vuoden aikana. Homma on muuttunut hyvin laulajapainotteiseksi kaikkien Idolsien, VOFien, X-factoreiden ja Talentien myötä. Kitaristit olivat ennen sankareita, nykyään he soittavat siellä taustalla kosketinsoittajien ja muiden joukossa. Lisäksi musa on nykyään sellaista ylituotettua tuuba, ettei sieltä pullamössöstä mikään yksittäinen soitin tai soittaja pääse loistamaan. Haluavatko nykyskidit enää soittaa kitaraa? Onko heillä oman sukupolvensa kitarasankareita? Kuinka kauan kitaranvalmistajat voivat elää myymällä meille vanhoille patuille nostalgiaa?

Arbitrator: Haluavatko nykyskidit enää soittaa kitaraa? Onko heillä oman sukupolvensa kitarasankareita? Kuinka kauan kitaranvalmistajat voivat elää myymällä meille vanhoille patuille nostalgiaa?
 
Kitarahomma on vanhojen patujen varassa, mutta onneksi vanhukset voivat ostaa useampia kitaroita, kyllä niitä vielä menee.

Kyllähän noita Kurt Vilejä ja Warpainteja ja Mac DeMarcoja (lue: uusia kitarabändejä ja -artisteja) on ihan hitokseen tullu.

Kefiiri: Onhan ne kivoja, helppohan se on kitaroita tehdä kun Gibson ensin tekee mallin mistä matkia.
 
Mutta ketjun aiheesta, olen S. Fallisen linjoilla siinä, että G ei ole koskaan osannut olla luontevasti nuorekas, ja sitä ihmettelen. Onko se jotenkin erikseen päätetty jossain, että jos yritetään kehittää jotain uutta, se tehdään tahallaan kankean vaivaannuttavasti?
 
No käyttäjäthän sen on päättänyt. Aika monet Gibsonin innovaatioista on niin aikaansa edellä, että kun perässähiihtäjät kopioivat sen vuosien kuluttua ei kukaan enää muista, että muuan Gibson teki sen ekaks. Enkä tarkoita pelkästään X-sarjaa johon on helppo tällaisessa yhteydessä viitata, vaan meinaan ihan Gibsonin -60 luvun ja -70 luvunkin innovaatioita. Gibsonin menestyksen tiellä on varmasti ollut osittain korkea hinta, koska se maksukykyinen porukka joilla on varaa niihin, haluaa tiettyä vanhanaikaisuutta. Innovatiiviset ja luovat ihmisethän eivät ole samalla tavalla välineorientoituneita kuin perinteiden vaalijat, joille elimellisesti on tärkeää että yksityiskohdat ovat oikein.
 
Mutta joo, Gibsonin tämän hetken vaikeuksien takana on varmasti isolta osin harkitsemattomat investoinnit ja huonoa johtamista ja tietty tämä aikakin on voinut olla Gibsonia vastaan. Tietääkö joku onko kitara-alalla tällä htekellä menossa jokin pudotustaistelu? jotenkin tuntuu, että teollisista valmistajista itämaihin sijoittuneet pärjää halpuudellaan ja toisaalta ei itämaisista laatuvalmistajista pienet pajat lienevät kovassa kurssissa. Gibson ei ole oikein kumpaakaan ei pieni eikä itämainen.
 
Mutta olet aivan oikeassa, että uudistuminen ja innovatiivisuus on Gibsonille ollut hankala juttu. Sitä ei ole auttanut sekään, että se on eittämättä yksi tämän hetken innovatiivisimmista valmistajista jolla on taatusti läjittäin patentteja kitarateknologiasta, mutta ne uudistukset vain kerta toisensa jälkeen floppaa. Perinteet on se tukijalka jonka turvin se on kinkannut eteenpäin.

Viimeinen Samurai: Kyllähän noita Kurt Vilejä ja Warpainteja ja Mac DeMarcoja (lue: uusia kitarabändejä ja -artisteja) on ihan hitokseen tullu.
 
En ole kuullut yhdestäkään noista. Mutta mä olenkin vanha patu.

Arbitrator: En ole kuullut yhdestäkään noista. Mutta mä olenkin vanha patu.
 
Kävin nyt miettimään, että kehtaako noita mainittuja bändejä uusiksi haukkua, kun noista kolmesta kaksi on ollut olemassa kumminkin yli kymmenen vuotta. Taidan olla vanha itsekin! Ehkä noi nyt kuitenkin toimii jonkinlaisena esimerkkinä siitä, miltä kitaramusa 2010-luvulla kuulostaa.
 
edit: Mitä tällä sitten on Gibsonin kanssa tekemistä, niin ehkä mielikuvien osalta. Gibson ei ole onnistunut markkinoimaan itseään merkkinä, jonka kamoilla soitetaan hipstereiden ambienhuminaa, vaan on ollut tyytyväinen cläptoneiden klassikkovehkeenä ja blues lawyereiden luksustuotteena. Tää näkyy vaikkapa promovideoita katselemalla; Fenderillä on videoilla jotain pienen profiilin Sub Pop -bändejä jotka näyttää siltä, että ne olisi jostain parkkipaikalta poimittu, kun Gibsonilla on Slash Les Paul kädessä ja silinteri päässä.

Onpas viestiketju..
 
Popparit paukkuu. Paljon on mainittu oikeaakin asiaa. Oma veikkaukseni ahdinkoon on (edellä mainittujen lisäksi) se, että markkinoille on vain kehittynyt muitakin osaajia, tulokkaita ehkä, mutta silti osaajia- pakko osata jos meinaa pärjätä. Kuten nyt Paul Reed Smith ja monet pikkupajat, suomalaisetkin. Kakku kuluttajista on pyöreä eikä se levene koska muitakin harrrasteita tulee tuubin täydeltä tyrkylle. Jokainen uusi hieno PRS tai vaikkapa Ruokangas on pois entisten aikojen muutamilta konkareilta. Kuten Nokian luurihommatkin meni muille, tosin nopeasti ja tylysti(sillä alalla kaikki menee aika huipakkaa). Ei sen kummempaa. Itsekin olen aika ihmishylkiö kun en aja enää tunnetusti kestävällä Mercedeksellä vaan ihan hiljakkoin perustetun autobrändin tuotteella. Ennen vanhaan olisin saattanut mersun tai Volvonkin ostaakin koska silloin se oli harvoja pitkää ajoa kestäviä laitteita. En ole Gibson- vastainen. Kuha pohdin.

Viimeinen Samurai: Gibson ei ole onnistunut markkinoimaan itseään merkkinä, jonka kamoilla soitetaan hipstereiden ambienhuminaa, vaan on ollut tyytyväinen cläptoneiden klassikkovehkeenä ja blues lawyereiden luksustuotteena.
 
Toisaalta Gibson on onnistunut säilyttämään tietyn ylevän vaikutelman sen ansiosta että ihan joka ilmiön perässä ei ole lähdetty ajan hermolla olemisen vaikutelmaa hakemaan. Eikä ole viety tuotantoa halpamaihin helpomman rahan toivossa. Jos ahneus olisi omistajien ainoa motiivi, niin olisihan se jo tehty. On se ihan kunnioitettava strategia erottua joukosta hoitamalla tuotanto sinnikkäästi Amerikassa vaikka vähän takkiin tulisikin.

tuskiz: Tämä oli kyllä niin tyhmä kirjoitus että piti oikein erikseen sanoa.
 
Tarkoitus ei ollut vastata vain sinun viestiisi.
 
Ja viestini pointti oli että Iphone on status symboli ja loppu oli selitettä miksi Gibson ei ole status symboli.
 
Pistin tämän selvennöksen, koska kommenttisi perusteella näyttää että ymmärtämättä.

Kefiiri: Toisaalta Gibson on onnistunut säilyttämään tietyn ylevän vaikutelman sen ansiosta että ihan joka ilmiön perässä ei ole lähdetty ajan hermolla olemisen vaikutelmaa hakemaan. Eikä ole viety tuotantoa halpamaihin helpomman rahan toivossa. Jos ahneus olisi omistajien ainoa motiivi, niin olisihan se jo tehty. On se ihan kunnioitettava strategia erottua joukosta hoitamalla tuotanto sinnikkäästi Amerikassa vaikka vähän takkiin tulisikin.
 
Toisaalta, jos Gibson olisi viety/viedään Kiinaan ja lasketaan hintaa, niin kyllä se melkein pitää laskea kilpailijoiden tasolle. Siinä kohtaa Gibsonilla ei ole oikein mitään tarjottavaa, mitä ei kilpailijalta saisi.
 
Miksi ketään maksaisi Kiinalaisesta Gibsonista yhtän sen enempää kuin mistään muustakaan kiinalaisesta kitarasta? Kiinalainen kitarahan on vain kiinalainen kitara - sinänsä voi olla ihan hyvä, mutta siihen on ihan turha yrittää pistää mitään brändi- tai statuslisiä.
 
Nuoriso voi tosin ajatella toisin, mutta itse en ostaisi ikänä kiinalaista Gibsonia. Ja Hallun "raportin" jälkeen en ostaisi kyllä uutta amerikkalaistakaan. Gibsonin strategia ei ole ollut kovin pitkäjänteistä ajattelua. Se, että karsitaan ominaisuuksia ja lisätään hintaa, kostautuu nopeasti, vaikka kyseessä olisikin legendaarinen brändi.

Laulava Kylätohtori: Toisaalta, jos Gibson olisi viety/viedään Kiinaan ja lasketaan hintaa, niin kyllä se melkein pitää laskea kilpailijoiden tasolle. Siinä kohtaa Gibsonilla ei ole oikein mitään tarjottavaa, mitä ei kilpailijalta saisi.
 
No, tässähän tämä. Gibson on noidankehässä ja syöksykierteessä, koska pelkkä made in Murica-leima ei enää riitä syyksi riittävän isolle asiakaskunnalle ostaa Gibsonia nykyisiin nylkyhintoihin. Ennen Gibson oli tae laadusta, nyt enää pelkkä mielikuva mahdollisesta laadusta. Amerikkalainen unelma ei ole enää sitä mitä ennen.
 
Se, että karsitaan ominaisuuksia ja lisätään hintaa, kostautuu nopeasti, vaikka kyseessä olisikin legendaarinen brändi.
 
Ja tässä onkin koko nykytilanne pähkinänkuoressa. Gibsonin pitäisi jatkossa joko nostaa laatua ja laskea hieman hintoja, tai vastavuoroisesti antaa periksi ja mennä aasianmarkkinoille jolloin hintoja voi polkea kunnolla ja laadun ulkoistaa. Hankalat ajat edessä joka tapauksessa.
 
Toisaalta esimerkiksi PRS ja Ibanez ovat onnistuneet hämmästyttävän hyvin halpatuotantonsa ulkoistamisessa. Gibson voisi ottaa näiltä valmistajilta mallia... paitsi että Made in America taitaa olla nykyjohdolle ja kiihkeimmille faneille se lillukanvarsi, johon takerrutaan ihan viimeiseen asti.
 
Kotisohvapsykologin tutkinnon suorittaneena sanoisin, että aimo tujaus tervettä nöyryyttä ja itsetutkiskelua peilissä auttaisi Gibsonia pitkälle tässä tilanteessa, kunhan rahoitus saadaan kuntoon. Ei kusta kivijalkaliikkeiden, asiakkaiden ja artistien kintuille ja porskutella takki auki luottaen menneisyyden kieltämättä legendaariseen rokkikukkomaineeseen vaan dynaamisesti ja palveluhenkisesti haettaisiin se oma segmentti kitaramarkkinoilta takaisin haltuun. Se vaatisi muuntautumiskykyä. Voi olla nyky-Gibsonille mahdottomuus. Mutta tulevaisuudessa täysin mahdollista, kunhan johtoporrasta tuuletetaan.

En tiedä onko käytännössä mahdollista toteuttaa tämmöistä, mutta olisi kenties hyvä veto jos laatisivat jonkinlaisen gallupin jossa mahdollinen asiakaskunta saisi esim. monivalintalomakkeen avulla vastailla että millaisia Gibsoneita himoitsevat:
 
Jos flygari, niin tylsä vaiko terävä lapa, Explorer pickguardilla vai ilman jne. Kyse ei siis olisi mistään custom shopin tilauslomakkeesta vaan kyselystä jolla saisivat selville että millaisia keppejä noin keskimäärin pitäisi työntää markkinoille.
 
Järkevillä kysymyksenasetteluilla saisi varmaankin selville ainakin jotakin suuntaa antavaa. Huonomminhan tuolla puulaakilla ei kaiketi ainakaan voi enää mennä..