Kitarat: kitarakamat ›

Laama666: Tästä voisi ehkä avata oman ketjunsakin, mutta menköön nyt tänne, sama kai se on vaikka aihe elääkin eri suuntiin.
 
Olen tietokonemies ammatiltani. Ymmärrän hyvin miten miljoonia koodirivejä sisältävät monimutkaiset tietokoneohjelmat eivät koskaan ole täydellisiä. Kun virheitä korjataan, tulee uutta koodia, jossa on taas uusia virheitä jne. Se on inhimillistä.
 
Elektroniikasta en sen sijaan tajua juuri mitään. Mutta ajatellaan passiivista kitaramikrofonia, yksikelaista tai humbuckeria. Ei minun tietääkseni ole olemassa juuri yksinkertaisempaa "laitetta" tai "konetta". Magneetteja, kuparilankaa käämillä ympärillä, vahausta ulinoiden estämiseksi. Muoviset tai metalliset kuoret.
 
Miten helvetissä siis maailma voi olla pullollaan halpoja kitaroita, joissa on aivan paskat mikit??? Ne magneetitko niissä on huonoja? Kuparilangasta se ei kai voi olla kiinni, vaikka tottakai paksuus ja kierrosten määrä vaikuttaa. Selittäkää joku tämä, kiitos.
 
Halvat komponentit ja joissa löyhä toleranssi, ihan kuten kaikissa muissakin kitaroihin liittyvässä. Mikin soundissa ratkaisee muutama asia, mutta isoin on magneetti joka on halvoissa romumikeissä lähes poikkeuksetta keraaminen, ei sikäli ettäkö keraamisissa magneeteissa mikään vika olisi, halvoissa mikeissä ne on vaan halvalla ja huonommin tehty halvoista ja huonommista materiaaleista.

tuskiz: Halvat komponentit ja joissa löyhä toleranssi, ihan kuten kaikissa muissakin kitaroihin liittyvässä.
 
Epäilemättä. :-)
 
Naurattaa vaan kun nämä mikit tuntuvat olevan rakenteeltaan niin yksinkertaisia, että koostuvat peräti KAHDESTA pääkomponentista. Ja nämäkin onnistutaan kustannussäästöjen takia sössimään. Ei ole kaikilla firmoilla paljon ammattiylpeyttä tuotteidensa laadusta kun tällaista ongelmajätettä suolletaan markkinoille.
 
Minun ekassa kitarassani oli ihan hirveät mikit ja ymmärsin eron vasta kun siihen monen vuoden soittelun jälkeen vaihdettiin Seymour Duncanin 59 humbuckerit.

Noi halpamikit on kuitenkin siitä kivoja, että koska heittoa on vaikka kuinka paljon sinne tänne, niin joskus saattaa osua kohdalle oikein muikeakin yksilö. Eräässä kiinanrakennussarjatelessä oli mitä riehakkain ja lasisimman kuuloinen mikki ikinä. Melkein vois ettiä onko tallessa vielä.

gasser: Noi halpamikit on kuitenkin siitä kivoja, että koska heittoa on vaikka kuinka paljon sinne tänne, niin joskus saattaa osua kohdalle oikein muikeakin yksilö. Eräässä kiinanrakennussarjatelessä oli mitä riehakkain ja lasisimman kuuloinen mikki ikinä. Melkein vois ettiä onko tallessa vielä.
 
Tuota en tiennyt. Voi siis olla poikkeusyksilöitäkin.
 
Minulla oli aikanaan peräti 8 vuotta käytössä se eka kitarani eikä muuhun ollut varaa opiskelijana. Siinä mikkien vaihto oli oikein hyödyllinen operaatio.

gasser: Noi halpamikit on kuitenkin siitä kivoja, että joskus saattaa osua kohdalle oikein muikeakin yksilö.
 
Esim joissakin Washburnin WI (Idol) sarjan kitaroissa on tehtaalla asennetut Randallin valmistamat mikit XL ja UL, jotka soi ja jyrisee loistavasti. Rokkikamaa. Molemmat mainitut ovat US Music Corporationin tuotemerkkejä ja löytyy otsikon mukaisesta kitaroiden edullisesta hintakategoriasta. Suositttelen tutustumaan jos saatte jossain käsiinne.

Halpismikkien paskuus johtunee toisinaan siitä, että magneetit ovat tehottomia ja lankaa vain minimimäärä, jotta edes jotain kuuluisi. Niukka lankamäärä tuottaa myös kirkkaamman soinnin, joka voi kuulostaa ohuelta jytkympään sointiin tottuneelle.
Toisaalta jengi intoilee jostain huippupiuhasta joka jättää enemmän yläpäätä sointiin. Samaan tulokseen pääsisi yksikelaisella halpismikillä ;
 
Vanhemmissa japsihalpiskitaroissa tosiaan oli mikkejä joissa ei oikein ollut tehoa eikä hääppöistä sointiakaan, mutta halvemmissakaan nykykitaroissa moiseen ei juuri törmää. Herkkyys kiertovinkunalle sen sijaan voi olla halvan mikin pulma nykyäänkin.

Kefiiri: Toisaalta jengi intoilee jostain huippupiuhasta joka jättää enemmän yläpäätä sointiin.
 
Joe Bonamassan nimellä myydään ainakin kolmen metrin kitarakaapelia, varmaan pitempiäkin. Näin viime viikolla F-musiikissa noita. Hinnassa oli tavalliseen piuhaan verrattuna taatusti mukavasti Bonamassa-lisää. Ei kyllä tunnu järkevältä sellaisesta maksaa ylimääräistä.

Bc Rich muuten laittaa kitaroihinsa yllättävän hyvän kuuloisia halppismikkejä. Tietenkin nämä toimivat parhaiten hieman rankemmassa musiikissa mutta siinä oikein hyvin!
Esim. Slash muistaakseni kertoi kirjassaan kuinka laittoi ensimmäiseen les pauliinsa mikit bc richistään koska oli rajumpi=parempi soundi. Tietysti Bc richin 80 luvun mikkituotanto oli varmaankin ihan eri tasolla kun nykyään, mutta jollakin tasolla samaa linjaa jatketaan näköjään edelleen:D

Onko kenelläkään kokemusta Epiphone es 339 kitarasta.Netissä paljon positiivisia testivideoita ja hintaa n.450 e. Ei vaan tällä hetkellä taida Suomessa olla missään noita. Isompi koppaista "dottia" kyllä löytyy. Ei varmaan kovin paljoa eroa siitä.

T.K.: Onko kenelläkään kokemusta Epiphone es 339 kitarasta.Netissä paljon positiivisia testivideoita ja hintaa n.450 e. Ei vaan tällä hetkellä taida Suomessa olla missään noita. Isompi koppaista "dottia" kyllä löytyy. Ei varmaan kovin paljoa eroa siitä.
 
Ei ole kokemusta mutta harkitsin itse tuota ko.keppiä mutta kun siitä puuttui kampi niin annoin olla.

machinehead72:Tietysti Bc richin 80 luvun mikkituotanto oli varmaankin ihan eri tasolla kun nykyään, mutta jollakin tasolla samaa linjaa jatketaan näköjään edelleen:D
 
80-luvun jenkki B.C.Richeissä oli etupäässä Larry DiMarzion mikkejä, Dual Soundia ja SuperDistortionia. ;) NJ-sarjalaisissa (NJ tarkoittaa Nagoya, Japan, ei suin surminkaan "New Jersey" kuten jotkut hinnan-pumppaajat taannoin fleaBayssa koittivat vedättää) mikit tuli totta kai Japanista, todennäköisesti ne olivat MMK-mikkejä, valmistaja Matsumoku Kogyo..
Mutta tosiaan, Bernardo Chavez Rico vanhempi ei itse mikkejä tehnyt. Legendahan on sellainen, että varhemmissa B.C.Richeissä hän käytti Gibsonin Elginin tehtaassa tehtyjä mikkejä. Jostain syystä sitten vaihtoi DiMarzioihin. Mun uudemmassa jenkki- Richissäkin on tehtaalaiset DiMarziot.

Osteri:
Mullakin näyttää noita irroitettuja roskamikkejä olevan tuolla laatikollinen, enkä vaan tiedä miksi olen säästänyt....? Ehkä vois lahjoitella aloittaville kolvaajille harjoitteluun, täytyy ruveta siivoamaan.....
 
Jos löytyy Duncan Designed SC-101 -sinkuloita, niin voin ottaa vastaan... Saatan jotain maksaakin. Höhö.
 
JuSu

Täällä näyttäisi jo keskustelu siirtyneen siihen kun on ostanut halvalla hyvää.
No minulla Indie ES175 kopio (240;00) ja etenkin Westone (made in Japan Matsomuko - mukana alkuperäinen muoto vanerilaukku), hinta.......63,- panttihuutokaupoista. Jälkimmäistä
Osta tuuria tuskin osuu kohdilleen enää...
Muistanpa myös kun ostin aikoinaan (pedaalien piti olla DOD, Boss tai Ibanezin) Marshallin Bluesbraker MK1 spedu Huttuselta 40 markkaan...

Mulla on Tokain AST-33, joka on aivan törkeän hyvä yksilö, on vielä kiinan versio. Hakkaa kalliimpia yksilöitä mennen tullen. Elektroniikkoja päivitelty, ja mikkeinä Fenderin Noiselessit.

Paras diili taitaa syntyä kun hinta- ja laatutietoinen ostaja on tekemisissä hinta- ja laatutiedottoman myyjän kanssa. Sellaisen tilanteen tunnistaminen jo on puoli diiliä ja silloin saattaa kannattaa ostaa vaikkei niin tarvitsisikaan.
 
Kerran olen sellaisessa tilanteessa saanut hyvän kaupan aikaan.

Mutta silloin on kyseessä hyvä kitara, joka on yllättävän halpa, eikä halpa kitara, joka on yllättävän hyvä.

On totta että sähkiksen mikeissä on valtavia eroja ja usein halpiskitaroissa saattaa olla surkeat mikit. Smalla se tarkoittaa sitä että jos kuitenkin puut ovat toimivat niin mikkien vaihto saa aikaan aivan dramaattisen parannuksen. Se on itse asiassa helpoin ja halvin tapa parantaa kitaran soundia merkittävästi.
 
Yllättävän moni soittaja ei lopultakaan kuitenkaan omaa sellaista ajattelutapaa että soundi syntyy osista ja niiden vuorovaikutuksesta, vaan kitara nähdään jotenkin lopullisena kokonaisuutena ja puhutaan vain hyvästä kitarasta ja paskasta kitarasta. Kuitenkin se paska saattaa muuttua erittäin helposti ja halvalla hyväksi kunhan ongelma on paikallistettu ja korjattu.

Kefiiri: Mutta silloin on kyseessä hyvä kitara, joka on yllättävän halpa, eikä halpa kitara, joka on yllättävän hyvä.
 
Aivan totta, juuri näin mutta keskustelu rönsyilköön.

JuSu: Jos löytyy Duncan Designed SC-101 -sinkuloita, niin voin ottaa vastaan... Saatan jotain maksaakin. Höhö.
 
Heh...tarjosin aloittelijoille :) Ei ehkä koske niitä joilla on pienempi mnet jäsennumero kuin mulla. No just tuollaista kasassa ei ole, jokunen nimetön single coili ja Washburneista revittyjä humppareita (W-logo). Kyllä niistä kuuli ettei mene jatkoon ja siksi kelpaa lähinnä kolvaamisen treeniin.
 
edit: tietyt W-kitarat toki ovat tallella mutta paranneltuna tavoitteeseensa

petteri m: Paras diili taitaa syntyä kun hinta- ja laatutietoinen ostaja on tekemisissä hinta- ja laatutiedottoman myyjän kanssa. Sellaisen tilanteen tunnistaminen jo on puoli diiliä ja silloin saattaa kannattaa ostaa vaikkei niin tarvitsisikaan.
 
Kerran olen sellaisessa tilanteessa saanut hyvän kaupan aikaan.
 
Tällaiset tilanteet on aika harvinaisia, koska yleensä hinta- ja laatutiedottomat myyjät arvioivat vehkeittensä arvon reilusti yläkanttiin. Suurimmalla osalla käyettyjen kauppiaista suht realistiset hiukan yläkanttiin olevat pyynnöt, joista lähtee aika helpolla se ylimääräinen osa tinkaamisella pois. Todellisia löytöjä on hankala tehdä yksityisten myyjien osalta muulloin kuin perikunnan myydessä. Firmojen poistomyynneistä olen tehnyt omat parhaimmat ostokseni, mutta ne eivät ole olleet halpiskitaroita alunperin.
 
Uudet halvat kitarat ovat syystäkin halpoja. Ei se hinta tule pelkästää valmistusmaan vaan komponenttien laadun mukaan. Kitaran tulisi kestää ihmisen eliniän, ja vaikka uusi kiinalainen vaikuttaa ihan ok:lta alkuun, niin 5 vuoden päästä eron laadussa huomaa viimeistään. Uutena toimii hyvin, mutta pienet säästöt esim. metalliosissa johtaa siihen että se metalli antaa sitten ajan kanssa myöden. Japanilaiset 90-luvun vehkeet on meikäläisen valinta halpakitaraksi, sen ajan Tokait ja Ibanezit ovat kauniita ja käteen istuvia laatukeppejä. Ihmetyttää että Hasse Wallin tapainen ammattimuusikko Squier-stratoja varastoon ostelee ja keikalle roudaa. Vaikka kitara soundaa tyydyttävältä, niin jos se ei pidä virettä niin se on soittokelvoton. Eikö useamman vuosikymmenen uran aikana ole muka kertynyt laadukkaampia soittimia, ja mihin seuraavaan elämään äijä niitä säästelee? Sitten ymmärrän jos paiskelee tai polttaa Squeireita keikoilla Kurtin ja Henkan tavoin.